Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei hae apua ahdistukseen
30.12.2019 |
Kaikki alkoi siitä, kun miehen isä kuoli aiemmin tänä vuonna lyhyen sairauden jälkeen. Mies on siitä asti kärsinyt voimakkaista ahdistuskohtauksista, jotka ovat mielestäni muuttuneet vain pahemmiksi loppuvuotta kohden.
Kohtausten aikana mies on vihainen, ja kärsii omien sanojensa mukaan hengenahdistuksesta, sydämen tykytyksestä, huimauksesta ja vatsakivuista. Tällainen olo saattaa jatkua ihan pienestä hetkestä useaan tuntiin, ja kun se helpottaa, mies on kuin eri ihminen.
Lisäksi mies kärsii voimakkaasta yöhikoilusta. Lakanat ovat aamuisin läpimärät, ja mies on sanonut jopa kärsivänsä nestehukasta. Hän sanoo mieleensä nousevan välähdyksiä isänsä sairauden ja kuoleman ajalta.
Hän on alkanut käyttäytyä todella arvaamattomasti. Tuntuu siltä, että lähes mitkä tahansa pienetkin vastoinkäymiset tai epämukavuudet voivat laukaista kohtauksen. Hän tiuskii minulle, raivoaa tai sitten on puhumaton. Hän valittaa, etten huomioi häntä tarpeeksi tai yritä auttaa, vaikka totuus on se, että kyselen häneltä jatkuvasti voisinko tehdä jotain jotta hänelle tulisi parempi olo.
Mies kävi muutama kuukausi sitten ehkä 3-4 kertaa puhumassa terapeutille, mutta hän lopetti sen ja sanoi sen olleen ”täyttä p...aa”. Lääkärille ei suostu menemään, ja sanoo, että mitään lääkkeitä ei ala syömään.
Alan olla henkisesti aivan loppu. Elämä on jatkuvaa varuillaanoloa. Tarkkailen sanomisiani ja tekemisiäni. Jos tuon mitään omia negatiivisia tunteitani esiin (vaikka ne eivät liittyisi mieheen mitenkään) mies syyttää minua siitä, että teen hänen olonsa hankalaksi, ja että miten kehtaan valittaa omista vähäpätöisistä ongelmistani, kun hänelle on sattunut jotain kamalampaa.
Olemme tällä hetkellä kaupunkilomalla, jonka varasin, kun ajattelin että se piristäisi. Miehen oireet ovat vain pahentuneet täällä. Hän kulkee perässäni, kitisee, huokailee, ja syyttää minun kohtelevan häntä huonosti. Hän ei halua tehdä tai nähdä mitään. Pelkään, että joudun alkaa järjestelmään meille aikaisempia lentoja jne.
Alan olla aivan loppu tähän tilanteeseen. Jos muilla on samantyyppisiä kokemuksia, olisi mukava kuulla niistä, sekä siitä miten mahdollisesti olette ne ratkaisseet. En tiedä mitä tehdä. Koen, etten pysty antamaan miehelle sellaista apua kuin hän tarvitsisi, vaikka yritän. Minä en ole lääkäri tai psykologi. Mutta miten aikuisen ihmisen voi saada hakemaan itselleen apua?
Kiitos että sain avautua.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta noin raju suru kaksi vuotta ei ole normaalia.
Ehkä hän on masentunut .
Toinen, mikä tulee mieleen, on alkoholi, se teettää tuollaista ärtyisyyttä. Onko hän lääkinnyt ahdistusta kalsarikänneillä, ehkä jopa sinulta salaa. Moni tukee ahdistunutta miestään, joka onkin salaa alkoholisti, ja ihmettelee sitten, miksi mikään ei helpotu, vaan pahenee, ja puoliso uupuu.Surun kesto minulla pitkittyi sen vuoksi, että kumppani ei ymmärtänyt minua ollenkaan. Minulla meni vuosi hukkaan siinä, kun jouduin pitämään puoliani häntä vastaan enkä voinut keskittyä itse asiaan.
Ap:llä ei aivan ilmeisesti ole sitä ongelmaa, etteikö hän ymmärtäisi. Mutta niin sanotusti "liika" ymmärtäminen saattaa olla aivan yhtä haitallista kuin totaali ymmärtämättömyyskin.
Ap on yrittänyt selvästi piristää alakuloista miestään järjestämällä matkan, jollaisista he molemmat ovat ilmeisesti ennen pitäneet. Ehkä niiden aika on nyt vain ohi, ja sellainen ei ole oikeanlaista välittämistä. Voi olla, ettei ahdistunut itsekään tiedä sitä, että mikä tässä nyt auttaisi. Vastaus saattaisi yllättää aivan kaikki.
No kun ei siihen auta kuin aika. Se on ahdistavaa, jos joku kuvittelee, että kaikki muuttuu jollain matkalla tai terapialla. Aika on auttanut kaikkia paitsi sairastuneita ja jokainen sureva ei ole sairas.
Muistan, kun olimme jossain päin Suomea miesystäväni kanssa, kun itse surin. Minä nukuin välillä autossa, kun hän golfasi. Silti halusin lähteä kodin ulkopuolelle, mutta voimat eivät riittäneet normaaliin olemiseen. Onneksi hän ei suuttunut siitä, että minä olin "rampa" eikä reissu parantanut minua - vaan aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JSSAP
Hyvä neuvo tosiaan. Rotathan jättävät laivan aina ekana. Onko uudenvuoden viinit jo korkattu?
Ap:llä ei aivan ilmeisesti ole sitä ongelmaa, etteikö hän ymmärtäisi. Mutta niin sanotusti "liika" ymmärtäminen saattaa olla aivan yhtä haitallista kuin totaali ymmärtämättömyyskin.
Ap on yrittänyt selvästi piristää alakuloista miestään järjestämällä matkan, jollaisista he molemmat ovat ilmeisesti ennen pitäneet. Ehkä niiden aika on nyt vain ohi, ja sellainen ei ole oikeanlaista välittämistä. Voi olla, ettei ahdistunut itsekään tiedä sitä, että mikä tässä nyt auttaisi. Vastaus saattaisi yllättää aivan kaikki.