Tiedätkö, mistä lihomisesi alkoi?
Lihavuuteni on aika tuore asia, lihoin lyhyehkössä ajassa 30 kg. Syömiseni häiriintyi ratkaisevasti jouduttuani mieheni väkivallan kohteeksi. Nyt olen päättänyt lopettaa tunteideni tukahduttamisen syömällä.
Kommentit (31)
Olin hoikka teini ja sitten lähdin vaihto-oppilaaksi, jonka aikana söin kaikkea uutta ja herkullista. Siitäpä se sitten lähti paino nousemaan, eikä se ole vielä 20 vuodenkaan jälkeen missään ihannelukemissa.
Sama mulla, ap. Olen ajatellut, että alitajuntani jotenkin suojasi minua paksulla pehmeällä rasvakerroksella lyönneiltä ja potkuilta. Ja eron jälkeen miehiltä. Tosin voisi jo lakata suojaamasta, kun erosta on aikaa.
Olen ollut punkero lapsesta asti.
Olimme vähävaraisia, oliko sitten niin että edullisin keino ruokkia isohko perhe.oli runsaskalorinen ja rasvainen ruoka. Myös viehtymys rasvaan ja suolaan ollut aivan kakarasta asti.
Viis suklaasta ja limpasta, voi sitä onnea kun tuliaiseksi sukulainen toi ison salamitangon.
Syöminen liittyy monenlaisiin asioihin. Huomaan ottaneeni tavaksi torjua ikävää kohtelua ja pahaa mieltä syömällä.
Vierailija kirjoitti:
Sama mulla, ap. Olen ajatellut, että alitajuntani jotenkin suojasi minua paksulla pehmeällä rasvakerroksella lyönneiltä ja potkuilta. Ja eron jälkeen miehiltä. Tosin voisi jo lakata suojaamasta, kun erosta on aikaa.
Tunnistan tuon. Jotenkin se pehmeys tuntuu suojalta, piilolta. Vähän vieläkin. Mutta aion nyt lopettaa tervehtyäkseni, jaksaakseni vielä kauan elää tätä uutta aikaa, jolloin mies ei enää pääse minua alistamaan. Uskon myös pystyväni siihen.
Ap
Koppa siideriä/viikonloppu, kyllä se alkaa näkymään.
Opiskelusta. Aina kahvi tauolla piti ottaa joku leivos.
Muutin kantakaupungista omakotitaloon.
Kaikki matkat nykyään autolla, arjen normaali hyötyliikunta / kävely jäi pois. Se on riittänyt tuomaan noin viisi liikakiloa vuodessa.
Siitä kun lääkäri totesi, että olen painoindeksillä 25 ylipainoinen. Aloin vetämään älyttömiä tiukkoja dieettejä ja jokainen laihdutettu kilo tuli tuplaten takaisin.
Reissutyö, tupakanpolton lopettaminen, liikuntakin on vähentynyt murto-osaan vuosien varrella.
Yleensä se alkaa kun ahtaa ruokaa suuhunsa enemmän kuin olisi tarpeen
14vnä koulu siirtyi keskustaan ja saimme bussikortit. Tuohon asti olin aina luullut että olen vain onnekas, mutta pysyinkin vain niin hoikkana jokapäiväisen pyöräilemisen vuoksi. Muistan kuinka minulle tuli aivan järkyttäviä venytysarpia ympäri kehoa ja edelleen näkyy ne haaleat arvet 😩 sen jälkeen olen jatkuvasti jojoillut painon kanssa :( pari vuotta sitten onnistuin laihuttamaan 12kg ja kuvittelin, että en ikinä aio päästää itseäni taas huonon kuntoon mutta eipä siinä tainnut mennä kuin alle puol vuotta ja kilot olivat kertyneet takaisin :( nyt olen oikeasti saanut tarpeekseeni siitä miltä näytän ja ensi kesänä en todellakaan aio piiloutua taas vaatekerroksien alle.. siispä kesäkuntoon 2020!
Lapsuudessa opitut epäterveelliset ruokatavat. Olen aina ollut ylipainoinen. Viimeiset neljä vuotta olen tehnyt vähitellen muutoksia ruokavaliossani ja nyt olen aloittanut treenaamisen. En varmaan ikinä pääse normaalipainoiseksi, mutta olen tyytyväinen jo tähän asti saavutettuihin muutoksiin.
Aloitin epäsäännöllisen kolmivuorotyön tarvittessa töihin kutsuttavalla työsopimuksella yhden osa-aikaisen työn lisäksi. Käänsin unirytmiä sitten 2-4 kertaa viikossa. Kävin treenaamassakin, mutta 9 kiloa tuli vuodessa ihan huomaamatta. Oli kyllä käsittämätön stressi päällä koko ajan, koska tein opintojen päälle täyttä työviikkoa. En siis nukkunut kovinkaan paljon.
Mä lihoin kymmenen kiloa vuodessa kun tein kahta työtä ja sitten väsyneenä vaan söin ja makasin sohvalla kaikki illat. Heräsin vuosi sitten kun kaikki vaatteet kiristi vyötäröltä ja muualtakin. Lopetin toisen työn ja aloin liikkua sekä katsoa mitä turpaani mätän. Nyt takaisin ihannepainossa ja liikkumisesta tullut taas elämäntapa.
Aloih lihoa kun muutin omilleni. Vanhemmat oli tosi herkkukielteisiä ja silloin kun jotain oli, annokset oli tosi pieniä tyyliin yksi suklaapala. Sitten kun kukaan ei vahtinut, mättäminen ryöstäytyi käsistä.
En ole lihava, mutta puolessa vuodessa lihonut 8 kg. Tähän asti aina hoikka, mutta olisko nämä: ikä 38+, nukkumiseen mirtatzapin, (aloitin kesällä), työpaikkaruokala jossa hyvä, monipuolinen ruoka ja jälkiruoat, lisäksi juuri joulu (eka joulu eläissäni jolloin lihoin: suklaa ja juustot..). Polvikivut jotka hillinneet portaiden käyttöä ja kävelemistäkin, ja ekaa kertaa elämässäni työ jossa ei stressikäyrä ole jatkuvasti huipussa. Voin siis rauhoittua syömään ja kyllä syönkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloih lihoa kun muutin omilleni. Vanhemmat oli tosi herkkukielteisiä ja silloin kun jotain oli, annokset oli tosi pieniä tyyliin yksi suklaapala. Sitten kun kukaan ei vahtinut, mättäminen ryöstäytyi käsistä.
Olivat huomanneet että olet lihomiseen taipuvainen ja tekivät minkä voivat.
Anoreksia vaihtui bulimiaan. En mä toki niin huomattavasti lihonnut mutta kuitenkin laihtuminen ainakin stoppas.