Tiedätkö, mistä lihomisesi alkoi?

Sairastuin ja jouduin pitkään välttelemään liikkumista. Onneksi tiedän, miten tulen saamaan kilot poiskin, kunhan kokonaan kuntoudun.

6-8 kaljaa per päivä. Olin 2 vko ottamatta niin laihduin 6 kg

Vierailija kirjoitti:

En ole lihava, mutta puolessa vuodessa lihonut 8 kg. Tähän asti aina hoikka, mutta olisko nämä: ikä 38+, nukkumiseen mirtatzapin, (aloitin kesällä), työpaikkaruokala jossa hyvä, monipuolinen ruoka ja jälkiruoat, lisäksi juuri joulu (eka joulu eläissäni jolloin lihoin: suklaa ja juustot..). Polvikivut jotka hillinneet portaiden käyttöä ja kävelemistäkin, ja ekaa kertaa elämässäni työ jossa ei stressikäyrä ole jatkuvasti huipussa. Voin siis rauhoittua syömään ja kyllä syönkin.[/quote

Tuo Mirtatzapin on paha! Mä aloitin sen kesällä unettomuuteen ja nyt tullut jo 7kg! Olen teinistä tähän neljäänkymppiin ollut hoikka normaalipainoinen ja nyt kun tuon lääkkeen aloitin niin johan pompsahti. Täytyy varmaan alkaa taas kärsiä unettomuudesta ja jättää nappi ottamatta niin ei tarvi koko vaatevarastoa uusia..

Vierailija kirjoitti:

Syöminen liittyy monenlaisiin asioihin. Huomaan ottaneeni tavaksi torjua ikävää kohtelua ja pahaa mieltä syömällä.

Itse tein saman huomion, kun tulin esimieheni toimesta työpaikkakiusatuksi. Se oli jännä huomata kuinka jopa se pelkkä iltasyömisten suunnittelu/ajattelu jotenkin lohdutti ja jotenkin oli kuin panssari minun ja pomon epäasiallisen käytöksen välissä. Toki ei kuitenkaan niin, etteikö sitä olisi mennyt kotimatkalla kaupan ja/tai pikaruokapaikan kautta ja hakenut epäterveellisiä herkkuja.

Lihoin melko lyhyessä ajassa yli 10 kiloa ja vaikka tästä on jo muutama vuosi niin silti nuo kilot pysyy ja huomaan tietynlaisten vaikeuksien aiheuttavan edelleen sitä, että haen itselleni lohtua epäterveellisestä syömisestä. Se on vaan nykyisin jotenkin niin alitajuntaista, että sen tekee kuin automaattiohjauksella ja vaan hakee sen herkkusatsin sen enempiä ajattelematta/suunnittelematta vaikka niitä ei tekisi edes mieli. Sitten sitä tajuaa, että ahaa taas on tullut tietynlaista mielipahaa koettua kun kotona on sipsiä, dippiä, ranskiksia, pakastepizzaa ja hampurilaisateria..

Hankala selittää ja tuntuu itsestäkin ihan h*llulta mutta eiköhän tämä ole tuttua monellekin.

Olin 25-vuotiaana oikein kunnon tyytymisparisuhteessa täydellisen väärän miehen kanssa ja tällä miehellä oli tapana jumittaa koko ilta telkkarin edessä ja syödä. Niinpä sitä sitten oppi itsekin syömään ihan vaan syömisen ilosta (saatettiin siis tilata kahteen pekkaan 4 pizzaa kun ne sai suht edullisella pakettihinnalla kotiin kuljetettuna) vaikka kummallakaan ei ollut oikeasti edes nälkä. Telkkaria vaan oli tylsä katsoa ilman syömistä.

Eronnut olen jo aikaa sitten, mutta tuolloin opin syömään ihan vaan huvikseen ja muutenkin kuin nälkääni.

Aloin laihduttaa.

Syyt jotka lihottaneet vuosien varrella: ajokortti, juoksemisen lopettaminen, alkoholi olantsapiini. Viimeinen 10 kg, onneksi loppui lääke ja aloin laihtua.

Masennuin, lopetin tanssiharrastukseni. Aloin tissutella, jumiuduin kotiin. Nyt varmasti 15kg painoa enemmän kuin 10v sitten.

Juoksun lopettaminen, suklaan syönti, istuminen. En vain kertakaikkiaan saa itseäni ulos loskaan ellei ole pakko. Työskentelen sisällä, eikä työni sisällä liikkumista. Ennen juoksin, mutta lääkäri ei suosittele sitä enää. Olen suunnitellut kuntosalikortin hankkimista, se voisi pakottaa liikkumaan. Olin vuosikausia normaalipainoinen. Nyt lievästi lihava toista vuotta.

Kun sain lääkityksen maniaani. Olin erittäin liikkuvaa sorttia ennen sitä. :)

Asuin maalla ja ainoa liikunta-aktiviteetti oli parin kilsan pyöräily kouluun. Vanhemmat eivät olleet kiinnostuneet maksamaan minkäännäköisestä harrastuksesta, ja mitä minä edes olisin harrastanut, kun ei siellä mitään ollut tarjolla. Niinpä vietin iltani lukemalla ja mättämällä popcornia. Ei tuo vyötärö ole sen jälkeen ainakaan kaventunut, ja heikon peruskunnon ja vintturaan painuneen rangan takia en ole edelleenkään kiinnostunut harrastamaan mitään kuntoilua.