Lue keskustelun säännöt.
Kaupassa nähtyä
29.12.2019 |
Isä. Äiti.
3 pientä tenavaa.
Vanhemmat kyselee koko ajan "mitä haluatte syödä" ja kiertävät katsomassa vaihtoehtoja. Yksi lapsista monkuu "mulla on nälkä" ja toiselle ei kelpaa mikään, villinä juoksentelee edestakaisin selkeästi vanhempia haastaen.
Pienin onneksi vaikutti tyytyväiseltä istuessaan kärryissä.
Miksi?
Miksi?
Jotenkin kauhistuttavan vaikeaa arkea.
Kommentit (16)
Häh? Odotin jotain kauhuskenaariota. Jos oli vaikka heillä joku erityisempi päivä, miksei lapsilta saisi kysyä mitä he haluavat syödä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä tässä oli se ongelma? Sekö että lapsilta kysytään mitä haluavat syödä vai? Meilläkin lapset saa joskus ehdottaa mitä haluaisivat syödä..
Joulun jälkeen. Meillä lapset näki nälkää joulun, sitten saivat herkkuruokia.
No oletpa nähnyt nyt kaupassa jotain todella erikoista. Käytkö muuten useastikin ihmisten ilmoilla?
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Niin ja sekö sitten oli sinusta hienoa? Osaatko selittää miksi?
Minusta on kummallista että ihmisen pitäisi olla nuorena jotain näkymätöntä jolla ei saa olla omia mielipiteitä eikä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sitten työikäsi olet ehkä mahdollisesti jotakin, jonkin arvoinen ja saat olla sen oman perheesi pikkuh**leri, kunnes vanhuksena sinut työnnetään syrjään ihmettelemään miksi lapsesi ei välitä sinusta.
Meillä jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas ja vaikuttaa perheen asioihin sekä arkena että juhlana, enkä tiedä yhtään syytä miksi näin ei kannattaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Niin ja sekö sitten oli sinusta hienoa? Osaatko selittää miksi?
Minusta on kummallista että ihmisen pitäisi olla nuorena jotain näkymätöntä jolla ei saa olla omia mielipiteitä eikä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sitten työikäsi olet ehkä mahdollisesti jotakin, jonkin arvoinen ja saat olla sen oman perheesi pikkuh**leri, kunnes vanhuksena sinut työnnetään syrjään ihmettelemään miksi lapsesi ei välitä sinusta.
Meillä jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas ja vaikuttaa perheen asioihin sekä arkena että juhlana, enkä tiedä yhtään syytä miksi näin ei kannattaisi olla.
Tarkentaisin hieman koska olen samaa mieltä kuutosvastaajan kanssa. Emme puhu nyt nuorista vaan pienistä lapsista. Mielipiteen tivaaminen joka asiasta vain hämmentää lasta jolla ei vielä ikänsä puolesta ole valmiuksia kovin perusteellisiin pohdintoihin. Ei kyse ole arvostuksesta vaan lapsen kyvystä käsitellä asioita. Turvallinen aikuinen päättää lapsen ravitsemuksesta, ei lapsi. Epävarmat päättämättömät vanhemmat ajautuvat syveneviin vaikeuksiin laittaessaan pienet lapset päättämään perheen asioista.
Lapsi voi vaikuttaa esim. niin että pyytää että joskus syötäisiin vaikkapa lihapullia. Ja vanhemmat vastaavat toiveeseen sopivana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia on muuttunut 60-luvusta. Kertomuksessa ei ollut mitään outoa.
Vierailija kirjoitti:
Häh? Odotin jotain kauhuskenaariota. Jos oli vaikka heillä joku erityisempi päivä, miksei lapsilta saisi kysyä mitä he haluavat syödä?
Siksi koska ne juha-petterit ja pissa-liisat ei osaa päättää mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se että lapsilla on jo nälkä ei ole kovin fiksu idea lähteä kauppaan kyselemään mitä ne haluaa syödä. Katastrofin ainekset ilmassa. Ne tenavat kävi ihan hiilenä.
Ymmärrän että lapsilta kysellään mitä haluavat syödä, mutta että kaupassa tiskien äärellä josta lapset (pienet) ei varmana osaa katsoa että "tuosta lihasta tehdään lihapullia" vaan näkevät herkut ja einekset.
En jäänyt seuraamaan miten tilanne jatkui koska se oli kaikessa äönekkyydessään jotenkin ahdistava. Kun olin lähdössä kaupasta, se isä oli juoksentelevan tenavan kanssa tullut kaupasta ulos ja näkyivät ottavan pikkukärryt ja menevän takaisin. Luulen että kaupassa kului perheellä vielä pitkä tovi saatikka kun se ruoka viimein tehty ja lapset saa sitä syödäkseen.
Ap
Omat lapseni syntyivät 1990-2001 luvu välisenä aikana .Kyllä meillä kysyin mitä haluaisitte syödä jos ei kukaan mitään ehdottanut tein mitä halusin ja kaikki söivät sitä samaa.Tosin en miltään alle 10 vuotiaalta kysellyt koska olisivat syöneet vain karkkia jos he olisivat saaneet päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Niin ja sekö sitten oli sinusta hienoa? Osaatko selittää miksi?
Minusta on kummallista että ihmisen pitäisi olla nuorena jotain näkymätöntä jolla ei saa olla omia mielipiteitä eikä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sitten työikäsi olet ehkä mahdollisesti jotakin, jonkin arvoinen ja saat olla sen oman perheesi pikkuh**leri, kunnes vanhuksena sinut työnnetään syrjään ihmettelemään miksi lapsesi ei välitä sinusta.
Meillä jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas ja vaikuttaa perheen asioihin sekä arkena että juhlana, enkä tiedä yhtään syytä miksi näin ei kannattaisi olla.
Tarkentaisin hieman koska olen samaa mieltä kuutosvastaajan kanssa. Emme puhu nyt nuorista vaan pienistä lapsista. Mielipiteen tivaaminen joka asiasta vain hämmentää lasta jolla ei vielä ikänsä puolesta ole valmiuksia kovin perusteellisiin pohdintoihin. Ei kyse ole arvostuksesta vaan lapsen kyvystä käsitellä asioita. Turvallinen aikuinen päättää lapsen ravitsemuksesta, ei lapsi. Epävarmat päättämättömät vanhemmat ajautuvat syveneviin vaikeuksiin laittaessaan pienet lapset päättämään perheen asioista.
Lapsi voi vaikuttaa esim. niin että pyytää että joskus syötäisiin vaikkapa lihapullia. Ja vanhemmat vastaavat toiveeseen sopivana päivänä.
Tämä! Ilmiö on valitettavan yleinen, ja sitten jossain vaiheessa nämä täysin avuttomat vanhemmat ovat ihmeissään, kun heidän suloiset pienet prinssit ja prinsessat muuttuvat manalan hirviöiksi kuullessaan sanan ei.
Lapsi pitää kasvattaa niin, että hän selviää ympäröivässä yhteiskunnassa, eikä niin, että vanhemmat luistavat vastuustaan joka käänteessä, ettei vaan tuoteta lapselle pahaa mieltä. Jos ensimmäinen pettymys koetaan teininä tai jopa vanhempana, niin eipä se hyvin pääty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Niin ja sekö sitten oli sinusta hienoa? Osaatko selittää miksi?
Minusta on kummallista että ihmisen pitäisi olla nuorena jotain näkymätöntä jolla ei saa olla omia mielipiteitä eikä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sitten työikäsi olet ehkä mahdollisesti jotakin, jonkin arvoinen ja saat olla sen oman perheesi pikkuh**leri, kunnes vanhuksena sinut työnnetään syrjään ihmettelemään miksi lapsesi ei välitä sinusta.
Meillä jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas ja vaikuttaa perheen asioihin sekä arkena että juhlana, enkä tiedä yhtään syytä miksi näin ei kannattaisi olla.
Tarkentaisin hieman koska olen samaa mieltä kuutosvastaajan kanssa. Emme puhu nyt nuorista vaan pienistä lapsista. Mielipiteen tivaaminen joka asiasta vain hämmentää lasta jolla ei vielä ikänsä puolesta ole valmiuksia kovin perusteellisiin pohdintoihin. Ei kyse ole arvostuksesta vaan lapsen kyvystä käsitellä asioita. Turvallinen aikuinen päättää lapsen ravitsemuksesta, ei lapsi. Epävarmat päättämättömät vanhemmat ajautuvat syveneviin vaikeuksiin laittaessaan pienet lapset päättämään perheen asioista.
Lapsi voi vaikuttaa esim. niin että pyytää että joskus syötäisiin vaikkapa lihapullia. Ja vanhemmat vastaavat toiveeseen sopivana päivänä.
Jaa kyllä meillä ainakin 5- ja 4- vuotiaat osaavat vastata mitä haluavat syödä kun heiltä kysytään.
Ollaan ihan kotona jo pienestä pitäwn juteltu mikä on terveellistä ja hyvää ruokaa ja siitä etää silloin tällöin voi herkutella mutta ei aina.
Ei me jokapäivä lapsilta kysytä mitä syödään mutta joskus. En näe tässä mitään ongelmaa.
Joskus saatan jopa kalatiskillä kysyä lapsilta mitäs kalaa syötäisiin. Aika usein haluavat ahvenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet oikeassa. Nykyään lapset ovat keskipisteenä ja kaikki pyörii lasten ympärillä. Olen 60-luvun lapsi ja en muista että minulta olisi kysytty mitä syöt ja mitä haluat syödä. Sitä syötiin mitä ruokaa tehtiin. Joskus harvoin erityishetkinä kysyttiin, esim. kun haettiin kylän nakkikioskilta jotain, että haluatko ranskalaisia tai lihapiirakan. Ja joskus tehtiin kotona makeisia, toffeeta. Vanhemmat päättivät, ei lapset.
Niin ja sekö sitten oli sinusta hienoa? Osaatko selittää miksi?
Minusta on kummallista että ihmisen pitäisi olla nuorena jotain näkymätöntä jolla ei saa olla omia mielipiteitä eikä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sitten työikäsi olet ehkä mahdollisesti jotakin, jonkin arvoinen ja saat olla sen oman perheesi pikkuh**leri, kunnes vanhuksena sinut työnnetään syrjään ihmettelemään miksi lapsesi ei välitä sinusta.
Meillä jokainen perheenjäsen on yhtä arvokas ja vaikuttaa perheen asioihin sekä arkena että juhlana, enkä tiedä yhtään syytä miksi näin ei kannattaisi olla.
Tarkentaisin hieman koska olen samaa mieltä kuutosvastaajan kanssa. Emme puhu nyt nuorista vaan pienistä lapsista. Mielipiteen tivaaminen joka asiasta vain hämmentää lasta jolla ei vielä ikänsä puolesta ole valmiuksia kovin perusteellisiin pohdintoihin. Ei kyse ole arvostuksesta vaan lapsen kyvystä käsitellä asioita. Turvallinen aikuinen päättää lapsen ravitsemuksesta, ei lapsi. Epävarmat päättämättömät vanhemmat ajautuvat syveneviin vaikeuksiin laittaessaan pienet lapset päättämään perheen asioista.
Lapsi voi vaikuttaa esim. niin että pyytää että joskus syötäisiin vaikkapa lihapullia. Ja vanhemmat vastaavat toiveeseen sopivana päivänä.Tämä! Ilmiö on valitettavan yleinen, ja sitten jossain vaiheessa nämä täysin avuttomat vanhemmat ovat ihmeissään, kun heidän suloiset pienet prinssit ja prinsessat muuttuvat manalan hirviöiksi kuullessaan sanan ei.
Lapsi pitää kasvattaa niin, että hän selviää ympäröivässä yhteiskunnassa, eikä niin, että vanhemmat luistavat vastuustaan joka käänteessä, ettei vaan tuoteta lapselle pahaa mieltä. Jos ensimmäinen pettymys koetaan teininä tai jopa vanhempana, niin eipä se hyvin pääty.
Niin että parempi kun ei koskaan kysy lapselta mitään ettei vaan joudu sanomaan lapselle vastaukseksi EI.
Näin kaupassa oikein herkullista Uncle Ben's riisiä
Mitä sitten?