Äitien ja tyttärien suhde vs äitien ja poikien suhde

Vierailija kirjoitti:

Mies kilpailee miehiä vastaan ja naiset naisia vastaan.

Ei välttämättä. Vaan moni tytär kilpailee isänsä kanssa, jos isä on lapsuudessa halveksinut, kaltoinkohdellut ja alistanut tytärtä. Siitä jää ikuinen huonommuuden tunne ja sille isälle ei mikään kelpaa koskaan. Mullakin mm. 2 akat.tutkintoa, johtotehtävissä, perhe, luottamustoimia (yhteiskunnallisesti), kaikki tehty parhaalla tavalla - isälle vaan ei mikään kelpaa. Vaikka olen uralla pärjännyt isääni sata kertaa paremmin, yhä haukkuu koulutukseni, työni, perheeni ja kuulemma olen häpeätahra ja epäonnistunut lapsi jne.

Pian saan väitöskirjan valmiiksi, arvatkaapa onko isä ylpeä minusta - ei tietenkään, vähättelee ja mitätöi suoritukseni ja haukkuu epäonnistuneeksi lapseksi.

Jonkun muun isä voisi olla jopa ylpeä tällaisista saavutuksista. Mutta ei mun.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tämä väite perustuu? Siihen että olet nähnyt näytelmiä asiasta? Taitaa kaikkien tilastojen mukaan olla isät etäisempiä lapsille ja herkempiä hylkäämään jälkikasvunsa kuin äidit. Ihmeellistä miten jotkut haluavat sitkeästi uskoa siihen että naiset jotenkin vihaavat luonnostaan toisia naisia, jopa tyttäriään ja äitejään.

Hillitse hevosesi! Puhut jo lasten hylkäämisestä ja vihaamisesta.

Olen kuullut, että tytär on äidilleen tytär ikuisesti, mutta pojan menettää, kun se menee naimisiin. (Tai jotain vastaavaa.) Aloitus oli turhan mustavalkoinen. Luonne- / temperamentti- / huumorintajukysymys tämä, että kuka tulee kenenkin kanssa parhaiten toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi pidä paikkaansa. Melkein kaikilla ketä tunnen - ja myös omalla kohdalla - on niin että poikien äidit (siis minulle anoppi) hoitavat vain tyttären lapsia, välittävät vain tyttären lapsista ja panostavat kaiken tyttären perheeseen. Se pojan perhe on joko suurelta osin tai kokonaan hylätty ja pojan lapset ei kiinnosta yhtään.

Tämä poikien perheiden dissaaminen on tosi yleistä. Ja ei johdu miniästä välttämättä, meilläkin anoppi hylki poikaansa jo mua ennen.

Väitän, että miniästä se johtuu useimmissa tapauksissa. Tyttären kanssa äiti saa olla enemmän oma itsensä. Miniän kanssa pitää olla niin varovainen ja siitäkin huolimatta konflikteja tulee helpommin.

Täälläkin oli just ketju mustasukkaisesta miniästä, joka oli loukkaantunut kun anoppi puhui enimmäkseen vain poikansa kanssa.

Eli, ei se mikään ihme ole jos tyttären perhe pääsee etusijalle vaikka poika olisi myös hyvin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että tytär on äidilleen tytär ikuisesti, mutta pojan menettää, kun se menee naimisiin. (Tai jotain vastaavaa.) Aloitus oli turhan mustavalkoinen. Luonne- / temperamentti- / huumorintajukysymys tämä, että kuka tulee kenenkin kanssa parhaiten toimeen.

Pojan menettää tavallaan jo silloin, kun hänestä kasvaa mies. Miesten jutut ovat miesten juttuja ja niissä ei äiti voi opastaa ja neuvoa eikä jakaa kokemuksia samalla tavalla kuin isä. Tyttärelle taas äiti pystyy jakamaan naisena olemisesta enemmän konkreettisia juttuja. 

Vaikka luonteista riippuukin paljon, kuinka läheisiä pojat tai tytöt ovat äideilleen tai isilleen, on myös näitä ihan konkreettisia asioita, jotka lähentävät isiä ja poikia ja äitiä ja tyttäriä.