Olenko lopultakin seonnut? Vai mitä tämä outo olo on (euforia)?

Ei sillä, että valittaisin, mutta takaraivossa kolkuttaa kuitenkin, että olisiko syytä huolestua?

En tiedä mikä on oleellista, mutta taustatietona sen verran, että palattuani joulupäivänä kotiin nukuin lähes putkeen kaksi päivää. Tämä ei ole aivan tavatonta, väsyn helposti. Joulun jälkeen menkat alkoivat "räjähtävästi", runsaat ovat normaalistikin, mutta torstai-aamuna verta oli aivan kaikkialla ja menkkojen alku myös tuntui siltä- räjähdykseltä. Vuotoa tuntuu olevan normaaliakin enemmän, mutta en ole täysin varma.

Viimeyön nukuin paljon huonommin, mutta olen ollut puuhakkaalla päällä ja käyttänyt energiaani nurkkien puhtaaksi hinkkaamiseen.

Kaikki oli tähän asti melko normaalisti.

Sitten lähdin kaupan kautta saunaan.

Ulkona olo muuttui sekavammaksi, mutta tuntui silti kummallisen hyvältä. Maisemat ja värit näyttivät epätodellisilta ja kauniilta ja oma olo oli jotenkin pehmeä, läsnä, mutta silti epätodellinen ja vähän kuin leijuisi ruumiin ulkopuolella. Kuin jotain olisi hukkunut ja olisi vaarassa horjua (tai ehkä vähän kuin humalassa), mutta silti kaupassa toimin tavanomaista nopeammin ja varmemmin.

Otan usein aika hillitysti löylyä saunassa välttääkseni pienehkön sähkösaunan epämukavan kirvelyn, mutta nyt kovatkin löylyt tuntuivat ylimaalisen hyviltä. Saunassa join yhden oluen lähes kokonaan, enempää/muita päihteitä en normaalisti käytä.

Outo, euforinen, epätarkka lämmin olo jatkuu edelleen ja pää tuntuu pehmeältä.

Toisin sanoen tuntuu oudolta, mutta (aivan liian) todella hyvältä.

Oho, tulipa kummallinen ja pitkä kuvaus.

Mutta siis voiko pieni univaje ilmetä näin täysin yllättäen ilman aiempaa? Vai onko tämä nyt sitä psykoosin alkua?

Haluaisin vain fiilistellä tätä pehmeyttä ilman sitä pientä ääntä päässäni joka hokee, että ei ole normaalia eikä turvallista. Vaikka ei se tässä tilassa edes kovin paljoa häiritse.