Lue keskustelun säännöt.
Ihme käytöstä, vai onko? (pakko purkautua)
19.06.2006 |
Eli mulla on ystävä joka huutaa lapsilleen AINA! Käytännössä normaalia puhetta lapsille ei ole koskaan. Aina sättii lapsiaan kuinka tyhmiä, idiootteeja ja huonoja he ovat ihan kaikessa. Kerran vanhempi hänen lapsistaan söi pitsaa meillä ja pitsassa oli paprikaa, joista lapsi ei tykkää, äiti otti paprikat pois, mutta muutama unohtu, joita lapsi sitten yritti itse kaivella pitsastaan pois. Äiti sai hirvittävän raivarin nähdessään touhun ja huusi lapselle ties mitä kauheuksia. Lapsi yritti puolustella itseään saamatta puheenvuoroa, jolloin lapsi huusi äidilleen, " mä vihaan sua" ! Äiti huusi lapselleen että " niin mäkin sua!" Hirvittävää kuunneltavaa!
Lähestulkoon aina kun lapsi oppii jotain uutta ja menee siitä innoissaan vanhemmilleen kertomaan, niin äiti lyttää lapsen. Esim. Lapsi oli oppinut ajamaan pyörällä pitäen kiinni vain toisella kädellä (tätä harjoiteltiin oikein hartaudella, kun muutkin lapset sen osasivat) mitä sanoi äiti, kun lapsi ylpeänä taitoaan esitteli? Äiti huusi tytölle: " nyt perkele molemmat kädet ohjaustankoon tai pyörä lähtee varastoon!"
Hitto mua kirpaisi sydämestä nähdessäni ko. tapahtuman. Pieni tyttö (6.v) esittelee äidilleen juuri oppimansa jutuin josta oli silminnähden ylpeä, niin äiti latistaa lapsen heti.
Muutaman kerran olen ollut myös vieressä kun lapsi esim kerää kukkia ja istuu maahan niitä keräilemään, niin äiti tokaisee, että perse ylös idiootti, vaatteet likastuu. ja kun lapsi vie omasta mielestään todella kauniin itse poimimansa kukkakimpun äidille maljakkoon laitettavaksi, niin äiti tuumaa, että älä tuo niitä risuja tänne sisälle, niistä tulee ötököitä ja heittää kukat roskiin.
Lähes koko tytön elin iän toiminta on ollut tällaista, taikka oikeastaan siitä asti kun tyttö oppi liikkumaan. Olen puuttunut monta kertaa ja yrittänyt saada äitiä ymmärtämään ettei voi kohdella tytärtään ko. tavalla, mutta kuuroille korville on jutut menny.
Lisäksi äiti huutaa lapsilleen kaupoissa ym. julkisilla paikoilla niin kovin ettei varmasti kenellekkään kaupassa olijalle jää epäselväksi mistä on kysymys...
Mitä ihmettä voisin tehdä? Haluaisin pelastaa edes osan tämän tytön lapsuudesta, mutta miten?
Kommentit (30)
mutta minä sinuna sanoisin että toi saa loppua tai teen ilmoituksen sosiaaliviranomaisille käytöksestäsi. SE ON AIVAN SAIRASTA! Tai näytä tämä ketju. Lasten äiti on saatava HERÄÄMÄÄN mitä tekee lapsille! Kamppanjaa mukaan voit pyytää äitisi ja muuta sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ttelee mairittelevalla käytöksellään huonoa omaa tuntoaan. Mutta koskaan, ei koskaan, ole sanallisesti pyytänyt anteeksi. Tästä kärsin edelleenkin, 34 - vuotiaana huonon itsetunnon muodossa. Olen sinänsä elämässäni ns. menestynyt ja tiedän isäni selkäni takana kehuvan minua. Mutta koskaan hän ei sitä suoraan sano, vaan aina vähättelee ja mollaa. Monet monet kerrat on äitini yrittänyt koota itsetunnon murusiani lattialta pehmittämällä isän sanomisia, kehumalla minua ja vetoamalla isän hankalaan luonteeseen. Minulla jatkuvat haukut, tänään muuten viimeksi, ovat johtaneet marttyyrimaiseen itseni vähättelyyn. Ja vaikka esim. työelämässä olen esimiesasemassa ja minulla on paljon ystäviä, en osaa pitää itseäni minään. Sisimmässäni koen edelleen olevani mitään osaamaton idiootti, muut eivät vain sitä huomaa? Puutu ihmeessä siskosi käytökseen, lapsuuden traumoja on vaikea korjata. Itsekin olen vielä aikuisiässä monet monet itkut itkenyt näiden asioiden takia.
Työssäni olen nähnyt monia surullisia esimerkkejä vastaavanlaisissa perheilmapiireissä kasvaneista lapsista ja nuorista. Jotkut vähättelivät asiaa mutta niin ei ole syytä tehdä. Juuri tuollaisessa ilmapiirissä ja kohtelussa kasvaneet lapset/nuoret ovat hyvin alttiita sairastumaan vakavaan masennukseen (tai muuhun psyykkiseen häiriöön) myöhemmin. Voisin kertoa monta esimerkkiä itsetuhoisesta, viiltelevästä, syömishäiriöisestä, paniikkihäiriöisestä tm. nuoresta, jolla on taustallaan nimenomaan vanhemmilta tullutta lytistämistä/haukkumista/ henkistä väkivaltaa ym. itsetunnon tuhoavaa. Ei mitään " konkreettista" laiminlyöntiä tai pahoinpitelyä vaan nimenomaan tällaista henkistä kuormaa. Ja tiedättehän, että usein vakava masennus tai muu psyykkinen häiriö on hyvin pitkäaikainen ja vaikeasti hoidettava...
Eli puutu asiaan! Jos ei onnistu kevyemmin keinoin niin ulkopuolisten tahojen avulla!
terv. lasten ja nuorten psykologi
Kunnollinen vanhan ajan kasvatus :/ Eräs tuttuni on vähän samanlainen, paitsi ettei huuda. Vittuilee vaan ja sihisee hampaiden raosta. Tyttöparka!
Itse asiassa muutimme pois vastaavan naapurin takia. En jaksanut enää katsella touhua saati kuunnella. Alkaakos huutaja-äidin nimi K kirjaimella?
Mun käyny tosi sääliksi niitä lapsia. Myös lapsilla alkanut näkyä häiriökäyttäytymistä. Pilalle menee kivat lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kuskaamme mukanamme monen sukupolven takaisia vanhempien tekoja ja toimintatapoja. Jos niitä ei tiedosta, ei niistä voi oppia pois.
Lapsen itsetuntohan siinä on kuopalla kaikista kolhuista. Sinä voit aikuisena ainakin olla tytölle kuuntelijana ja tukijana. Anna palautetta hänelle, juttele kaikista mahdollisista jutuista ja näytä että hänkin on arvkoas. Voithan ottaa soskuunkin yhtetyttä, jos on muunkinlaisesta laiminlyönnistä kysymys. Tee lastesuojeluilmoitus, sen voi tehdä nimettömänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten kertoa neuvolassa mikä tilanne tällä perheellä on. jos he osaisivat antaa jotain neuvoja sinulle miten voit auttaa tätä äitiä käyttäytymään paremmin tai ehkä he itse voivat neuvoa tätä äitiä.
tuntuu että tuollaisen ihmisen pitäisi mennä juttelemaan ammatti ihmiselle asioista, ei vi olla oma olo hyvä jos noin reagoi kaikkeen mitä lapset tekee tai sanoo. ei ole normaalia minusta.
Ex-naapurin rouva oli vähän samantyyppinen. Kerrankin
kun vein kompostiin vanhoja ruuan tähteitä, niin tämä
rouva ryntäsi ulos omalle terassilleen ja alkoi karjua lapsilleen
ja sättiä heitä.
Säikähdin niin, että huudahdin vähän, ja silloin rouva vastasi
huomasin minut. Hän pakeni samantien sisälle ovet paukkuen.
Toisen kerran hän haukkui minut pystyyn, kun herätimme vahingossa
hänen vauvansa, joka nukkui etupihalla. (Hän olisi tosin voinut
ihan hyvin nukuttaa vauvaa myös terassilla.)
Heillä oli talonrakennusprojekti meneillään, ja rouvalla oli
hermot pinnassa. Tietysti luonne myös vaikuttaa. Jotkut
eivät kerta kaikkiaan osaa ottaa rennommin lasten kanssa,
vaan nipottavat joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellekki tulee mieleen yks samanlainen perhe, jossa äiti huutaa, nimittelee ja repii sekä heittelee (ainakin) lapsiaan. Kuitenkin totesi että vois tehdä lapsia vaik enemmänkin ku se ei rasita yhtään!
Ehkäpä voisit ainakin omalta osaltas tuoda valoa ja jotain hyvää tämän lapsen elämään, kehumalla, kannustamalla ja huomaamalla hänet! Lapsi voi kehittyä terveeksikin ja saa paljon voimaa ja tukea kun elämässä on edes yksikin hyvä ja välittävä aikuinen ihminen, vaikka olisi ulkopuolinenkin. Ja varsinkin jos näette paljon. Älä väheksy omia kasvattajan mahdollisuuksiasi ja taitojasi. Onkohan tuo äiti väkivaltainen, siis psyykkisen lisäksi fyyfisesti? Voisit kysellä asiasta lastensuojelusta tai jostain sosiaaliviranomaiselta.
taas tunnen itseni " hyväksi" äidiksi vaikka joskun sorrunkin huutamiseen.
koskaan en kuitenkaan mollaa lapsiani ja iloinen olen joka " risukimpusta" ötököineen päivineen mitä lapset tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on kaksi pientä poikaa ja huutaa näille aina kuin mielipuoli. Olen miettinyt kuinka saisin sanottua hänelle nätisti asiasta. Hän on sellainen tyyppi, että hyvin luultavasti välimme olisivat poikki monta vuotta, jos huomauttaisin suoraan asiasta. Käy vain niin kovasti sääliksi niitä pieniä, ihania poikia.
Sitten tämä äiti vielä ihmettelee, kun lapset nukkuvat niin huonosti yöllä. Minäkin nukuin huonosti yöllä, kun kuuntelin muutaman tunnin hänen huutamistaan.
Tämä ystäväni kuvittelee vielä olevansa todella hyvä kurinpitäjä... Joo, kyllähän ne alle 2-vuotiaat tarvitsisivat enemmän syliä kuin kuria.
...että ei tuo nyt lastensuojelun asialta kuulosta. Onko fyysistä väkivaltaa?
Ja vieläpä aivan kiinnostaisi, että onko ap sinulla itselläsi lapsia ;), jos on, niin minkä ikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet oikeasti huolissasi lapsista (niin kuin minä olisin tuon perusteella) niin eikö ole sun tehtävä asettaa itsesi aikuisena tulilinjalle ja sanoa äidille suoraan, että hän puhuu lapsilleen tosi rumasti ja lapsille tulee aivan varmasti paha mieli siitä.
Minä en tiedä, onko lastensuojeluviranomaisilla käytännössä mitään keinoja puuttua tuollaiseen. Täysin mahdollista ei. Niille tuntuu riittävän, että lapsi saa ruokaa edes suurin piirtein säännöllisesti ja ei ole muutenkaan fyysisesti täysin heitteillä. Vakaviin fyysisiin pahoinpitelyihin myös toivon mukaan puututaan. Lisäksi muutoksen pitäisi lähteä äidistä, ei sitä mikään ulkopuolinen taho pysty pakottamaan. Kysyä kuitenkin aina voi.
Suhtautuuko isä lapseen samalla tavalla? Hänen kanssaan varmaankin kannattaisi puhua. Jos siitäkään ei ole apua, niin vaihtoehdoksi jää lähinnä olla lapsen elämässä se aikuinen, jolla on aikaa hänelle ja joka tukee ja kannustaa ja kehuu. Sekin voi auttaa jo paljon.
Kyseessä on siis siskoni ja hänen lapsensa ja siksi reagoin kuten reagoin. Olen ollut näiden lasten elämässä heti heidän syntymästään ja kyseessä ovat 2kpl aikamoisen vilkkaita tapauksia, mutta kuitenkin niin suloisia pieniä tyttöjä. Sydäntä riipii katsella sivusta tollaista hirveää itsetunnon polkemista ja mieleen tulee väkisinkin että minkälaisia lapsia näistä mahtaa kasvaa ja miten he ikinä voivat pärjätä elämässään kun itseluottmusta ei ole.
Lapset ovat usein meillä hoidossa ja yritän kyllä pönkittää heidän itseluottamustaan ja kehua aina kun tekevät vähänkin jotain oikein. Meillä myöskin tyttöjen keräämät kukkaset pääsevät vaasissa kunnia paikalle keskelle pöytää, jossa kaikki voivat niitä ihailla...
huutamaan että susta tulee homo yms. !! tosi järkyttävää, olen sanonut heille että kun tulevat meille niin täällä lapsille ei huudeta! Ja ovat vähentäneet tapaansa.
Minusta kuulostaa kyllä kauhealta. Ehkä siksi, että oma lapsuuteni muistutti osittain tuota ja se kyllä jätti jälkensä. Enkä usko, että tässä on kyse siitä, onko omia lapsia. Itsellänikin on viittä vajaa 12- ja 3-vuotiaat, enkä pidä tuollaista hyväksyttävänä.
Lytätty, mollattu ja parjattu? Ei sen tehdäkseen tarvitse huutaa niin, että kaikki kuulevat sen. Sen voi tehdä myös ilmeillä, eleillä tai vaikka pienellä huokaisulla.
Minun naapuriani, lapsuuden leikkitoveria äiti läpsi, löi ja tukisti päivittäin. Sain tietää asiasta vasta aikuisena, vaikka leikimme päivittäin yhdessä. Ei sitä aina tiedä, mitä toisen elämässä tapahtuu.
siivoushulluja huutajia. Pitäis saada pipoa vähän löysemmälle!