Gallup, johon vain rehellisiä vastauksia: Asiat, seikat, ihmiset, syyt, jotka

T: läski

hoitoon ilman 8 tunnin ajomatkaa.

meillä ei kukaan isovanhemmista suostu siihen.

oi kun olis timmi peppu!!!!!

Ehkä minusta puuttuu jokin ominaisuus, kun en osaa olla murheissani tai kateellinen siitä jos jollain menee hyvin...

Itse joudun lähtemään ties minne työn perässä.

Voihan kohde olla jokin muukin kuin ihminen.

...onnellisille, energisille ja elämäniloisille useamman lapsen äideille, jotka asuvat kauniissa paikoissa maaseudulla ja elelevät perheensä kanssa oman mielensä mukaan.



t. lapseton, joka haaveilee moisesta

No, kaverilla tuo tilanne toetutui, ja pakko myöntää että vähän kateeksi kävi...

Mutta muuten en kyllä ole tippaakaan kateellista tyyppiä. (ammatti, palkka, autot, asunto, matkat...) Tulen oikein hyvin toimeentulevasta perheestä, ja nyt itse olen ihan tuikitavallinen keskiluokan tavis :). Itse olen tämän elämän valinnut. Vanhempiani taviuteni häiritsee huomattavasti enemmän, varsinkin äitiäni, jonka mukaan olisin älylläni pystynyt " ihan mihin tahansa" . Vaikea saada häntä ymmärtämään, että se " ihan mitä tahansa" on juuri tätä mitä nyt elän, eli mukava, harmiton työ, ja ihana perhe. :) Tai no joo, olisi ehkä kannattanut mennä maalaistalon isännän kanssa naimisiin...

muiden ihmisten matkustelut. Aivan sama, vaikka menisivät Ruotsiin... Saatika, jos kauemmas. Melkeen itku tulee.

Nykyään ohimenevää kateutta herättää toisen naisen pieni perse :-)

Asunto. Se että sen sai eräs " unelmaperhe" , eikä meidän perhe. Tällä unelmaperheellä kaikki niin hyvin (tai siis siltä näyttää); rakkautta, rahaa, lapsia, kaikkea. Hienot työpaikat, hienot autot, kauniit lapset, erittäin korkeat koulutukset, ja pirun mukaviakin ovat (hyväkäytöksisiä, sosiaalisia jne.). Ja he asuvat asunnossa jonka minä olisin halunnut. Tekee pahaa seurata tätä kaikkea miltei naapurista.



Yritän ajatella aikuismaisesti, heilläkin lienee omat murheensa ja sitä paitsi kateus kalvaa ja hiertää ainoastaan minua, se on tasan tarkkaan minulta pois eikä heiltä.



Yritän aikuistua.

Koska itse olen ruma, eikä minulla tule koskaan olemaan varaa plastiikkakirurgiaan. Tai sekin riittäisi, jos olisin edes nätti tai tavallisen ikäiseni näkönen....:(

pitkät naiset. Sellaiset 175-185cm. Itse kun olen tällainen 150cm tiputappi.

kateutta, mutta ainakin olen joskus ollut kateellinen kavereille, joilla on ihana mummo joka ottaa lapsenlapsiaan yökylään usein. Joskus kun olen olut oikein väsynyt lapsiini ja kaveri kehuu lähteväsnä vapaalle, kun laspi/lapset mummolla, on se vähän kateutta herättänyt. mutta sitten loppu viimein olen onnellinen, että sellaisiakin ihania mummoja löytyy ja edes kaveri saa levätä. " Kateellinen" olen ollut myös siitä, kun joku saa opiskella sitä alaa mitä itse haluaisin. Mutta toisaalta siinäkin saa vaan syyttää itseään, kun ei ole aikonaan lukenut tarpeeksi hyvää todistusta ja jos vaan jaksaisin nähdä paljon vaivaa voisin ehkä päästä vielä opiskelemaan unelma alaa. Onnellisille pareille en ole kateellinen vaan kauhean onnellinen kun näen sellaisia ja melkein olenkin aina tippa linsissä. Oma suhde päätymässä eroon ja tietenkin toivoisin joskus sen oikean kumppanin löytyvän.

Olen kateellinen myös tuttavaperheille, jotka tuntuvat saavan kaiken " valmiina ja helposti" ilman vastoinkäymisiä ja omia ponnistuksia.

kateellinen niille joilla sukulaiset/lapsen isä katsovat lapsia säännöllisesti tai edes joskus



nainen, jolla rakastava ja huomioon ottava mies kotona

voivat esim. ostaa sellaisen asunnon kuin perheen koko vaatii ja niin kauniin kuin haluavat. Voivat ostaa niin ison ja uuden auton (kun perheen auto on liian pieni ja vanha, aina saa olla korjauttamassa).



Tunnistan kateuteni myös niille ihmisille joilla on mielenkiintoin ja hyvin palkattu työ, eikä alipalkattu kuten minulla ja miehelläni. :(



Vaikka raha ei tuo onnea, se mahdollistaa monen asian ja on osaltaan lisäämässä ihmisten hyvinvointia. Eri tutkimukset ovat todenneet sen seikan, että kun ihminen on vakavarainen/hyvin toimeentuleva, elää hän pidempään, on onnellisempi ja tasapainoisempi, elää terveemmin ja avioliitotkin tällaisilla perheillä kestää keskimääräistä kauemmin (eivät siis eroa niin useasti kuin köyhemmät kanssaperheet).

että saataisiin pankista asuntolaina, mutta ku me ei saada kun kukaan ei ala takamaan sitä

itse teen vaativaa työtä, jossa tosi surkea palkka. Kun mieskin on pienipalkkainen, ei voida koskaan edes haaveilla isosta kodista tms. Olispa mulla jonakin vuonna varaa edes huollattaa rikkinäinen polkupyörä...



No, kaikki muu työssäni onkin positiivista, joten en pelkän palkan vuoksi alaa ryhdy vaihtamaan. Korpeaa vaan tosissaan kun moni tienaa kaksinkertaisesti vaikka työ on jotain napin painamista tai vastaavaa.