Lue keskustelun säännöt.
Pahat riidat miehen kanssa
28.12.2019 |
Meillä on muuten aivan loistava suhde, mutta rankat riidat ovat iso ongelma ja olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen. Emme halua erota vaan päin vastoin työstää suhdettamme, sillä koemme että siinä on kovasti potentiaalia. Meillä on riitoja lukuunottamatta loistava kommunikaatio, paljon rakkautta, yhteiset haaveet ja mielenkiinonkohteet ja niin edelleen.
Riitelemme harvoin, menee usein kuukausiakin ettemme edes kinastele mistään. Mutta aina stressaavassa elämäntilanteessa riitoja tulee herkemmin ja yksi riita saattaa aloittaa useamman riidan kierteen. Kaava on yleensä seuraava; olemme kumpikin stressaantuneita, otamme yhteen jostakin ihan turhastakin ja sitten riita kärjistyy pahaksi. Olen itse hyvin vahva luonne, temperamenttinen, herkkä. Mies taas koki rankan lapsuuden ja hänen taitonsa käsitellä tunteita ja riidellä on joskus pahasti puutteelliset. Etenkin mies osaa olla paha suustaan suuttuessaan, hän on hyvin impulsiivinen ja saattaa mennä henkilökohtaisuuksiin riidan aikana.
Kun riita on ohi, sovimme melko pian, keskustelemme kyllä asiat läpi niin ettei mitään epäselvyyksiä jää. Kuitenkin kummallekin saattaa jäädä pitkäksi aikaa paha mieli riidasta, etenkin mies kokee kovaa morkkista haukuistaan useita päiviä. Minä saatan olla surullinen siitä, että meni taas riitelyksi, mutta pyrin piristämään ilmapiiriä parhaani mukaan. Mies ei kuitenkaan kykene piristymään jos on mieli maassa ja sitten välillämme vallitseva kireä ilmapiiri on otollinen uudelle riidalle. Usein uusi riita syntyykin kireän ilmapiirin seurauksena.
Tuosta riitojen jälkeisestä kireästä ilmapiiristä huolimatta pidämme toisiamme hyvänä kuten niinä aikoina, kun riitoja ei ole. Halaamme, pussaamme, kerromme toisillemme että rakastamme. Tämä kaikki kuulostaa varmasti todella sekavalta. Mies on halukas hakemaan ammattiapua lapsuutensa traumoihin, ne ovat isossa roolissa miehen nykyisessä käytöksessä. Minä yritän olla ymmärtäväinen vaikka mies sanoisikin rumasti, en itsekään tunnepuuskassa ole aina se asiallisin tapaus. Kuten sanottu, haluamme olla yhdessä ja yhteisen tulevaisuuden. Suhdetta pian takana 2 vuotta. Onko jollakin ollut samaa ongelmaa suhteessa? Oletteko saaneet apua, paraniko asiat? Toivoisin kuulevani että tästä on mahdollista selvitä, en halua päästää muuten hyvää suhdetta ja miestä menemään yhden (joskin melko ison) ongelman takia. :(
Kommentit (70)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitten pakko huomautella jatkuvasti siitä sotkusta? Miehelläsi on jo diagnoosi; add. Vaikka hän yrittäisi parhaansa, ei hän välttämättä voi muuttua supersiistiksi tai viilipytyksi. Oletko katsonut peiliin ja miettinyt voisitko sinä muuttaa omaa käyttäytymistäsi jollain tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin suositella seurakunnan perheasiain neuvottelukeskusta. Vaikka onkin ev.lut kirkon tarjoama palvelu, niin terapeutit ovat ammattilaisia eikä käynteihin sisälly uskonnollisia piirteitä. Sen lisäksi käynnit ovat ilmaisia, kuului kirkkoon tai ei.
Eikö muka varmasti liity uskonnollisia piirteitä? Mies ei yhtään kestä mitään jeesustelua eikä itse kuulu kirkkoon. Vaikea uskoa ettei kirkon väen puheista kuuluisi uskonnollisuus. Ap
Perhe-/pariterapeutit eivät tee hengellistä työtä vaan ovat terapeutin työssä. Omassa terapiassa ei uskon asioista puhuttu lainkaan, sillä ne eivät olleet parisuhteemme ongelmia. Sama kokemus oli ystävälläni joka täysin ateistina suositteli minulle paikkaa.
Minä erosin jonkin aikaa sitten, 15 vuotta kesti juuri tuo. Alkuun oli harvemmin riitoja mut sit tiuhempaan ja tiuhempaan ja paheni vain kaikin puolin, hölmösti uskottiin "kyllä se siitä tasottuu" oppeihin. Nytkin välillä kaipaan hirveästi niitä hyviä aikoja, mutta kun kaikki pitäisi ottaa, ei pysty. Tavallaan tuntuu et helpommallakin ois voinut elämänsä järjestää.
Ei rumia riitoja saa ikinä kokonaan sovittua, jokaisesta jää pieni arpi, siitä kertyy möykky lopulta. Hassusti me ollaan kyl eron jälkeen oltu supersopuisia. Se syvimmäinen syy tuntui olevan siinä, et läheisyydentarpeemme oli kovin erilaiset. Kun hyväksyttiin et tää ei muutu ja ollaan molemmat ok, vaikkei yhteen sovitakaan, oli helpompi jatkaa ystävinä.
Onko teillä ap samanlaiset toiveet esim yhteisen ajan, seksin ja hellyyden suhteen?
Joo älkää pliis tehkö lapsia! Jos miehelläsi on add tms ei hän siitä muuksi muuttune. Lapset saavat kärsiä
riidoistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä kiintymysmallit teillä on?
Vaitettavasti ketju on niin ympäripyöreä, etten osaa sanoa mitään fiksua.
Jos mies ei tasaannu rauhoittumaan yksin, auttaisiko se, että rauhoittuisitte yhdessä, sopisitte olevanne hiljaa mutta fyysisesti tarpeeksi lähekkäin = miehen aivot tasaantuisivat nopeammin.
Neurofeedback on ollut hyvä hoitomuoto itselleni, parempi kuin terapia.
En osaa sinua auttaa, mutta kerrompa tähän oman kokemukseni. Meilläkin oli puolison kanssa ensimmäiset pari vuotta jatkuvaa riitelyä. Sen jälkeen on pikkuhiljaa tasoittunut. Se kuuluu siihen yhteenhioutumisen vaiheeseen, että ensin prakaa aikansa, kunnes palat loksahtaa kohdilleen ja helpottaa.
Miehesi kuitenkin olisi syytä hakea apua traumoihinsa. Seurakunnan ilmaisista palveluista voi aloittaa ja jos tuntuu että menee liian hengelliseksi niin kokeilee muita vaihtoehtoja. Tsemppiä!
Tv. 10v yhdessä joista 9,5v saman katon alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä olisi provo? Tavallista ja tylsää suhdepohdintaa.
Joillekin sairaille kaikki on pelkkää provoa, ovat ilmeisesti itse jotain patologisia valehtelijoita ja luulevat sen olen yleistäkin. Hoitoon vain.
Kuulostaa erittäin tutulta, minulla oli erään naisen kanssa juuri tuollaista. Tunteet leiskuivat niin hyvässä kuin pahassa. Jonkin aikaa silti yritettiin, mutta lopulta nainen heitti hanskat tiskiin. Minä olisin ollut valmis vaikka pariterapiaan mutta kun naisen into sammuu niin sitä ei enää sytytä pirukaan uudestaan.
Ehkä se ulkopuolinen apu on ainoa oikea ratkaisu, varsinkin jos miehelläsi on lapsuudesta juontavia ongelmia jotka kierouttavat omia toimintatapoja. Traumoistahan nämä parisuhdeongelmat hyvin usein johtuvat.
Me olemme jo lähemmäs viiskymppisiä, eli ikä todella on jo hionut särmiä mennessään.
Mutta tosiaan diagnoosin saaminen olisi se tärkein, että saatte juuri räätälöidyn avun, ja ette joudu itse maksamaan! Olkaa sitkeitä terveydenhuollossa, älkää kaunistelko mitään, älkääkä myös hyväksykl sitä perus masennusta, mitä nykyään kaikille yritetään tyrkyttää!
Lisäksi vielä aloittakaa vaikka yhdessä tekemään noita yo linkin tehtäviä, pääsette varmasti asiassa alkuun, ja vaikka ei heti terapiaan pääsisikään, auttaa ymmärrys ja tieto kestämään hankalia hetkiä paremmin! Kiitos tsempistä, täältä sitä samaa teille, kyllä te sen hallintaan vielä saatte! :)