Lue keskustelun säännöt.
Pahat riidat miehen kanssa
28.12.2019 |
Meillä on muuten aivan loistava suhde, mutta rankat riidat ovat iso ongelma ja olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen. Emme halua erota vaan päin vastoin työstää suhdettamme, sillä koemme että siinä on kovasti potentiaalia. Meillä on riitoja lukuunottamatta loistava kommunikaatio, paljon rakkautta, yhteiset haaveet ja mielenkiinonkohteet ja niin edelleen.
Riitelemme harvoin, menee usein kuukausiakin ettemme edes kinastele mistään. Mutta aina stressaavassa elämäntilanteessa riitoja tulee herkemmin ja yksi riita saattaa aloittaa useamman riidan kierteen. Kaava on yleensä seuraava; olemme kumpikin stressaantuneita, otamme yhteen jostakin ihan turhastakin ja sitten riita kärjistyy pahaksi. Olen itse hyvin vahva luonne, temperamenttinen, herkkä. Mies taas koki rankan lapsuuden ja hänen taitonsa käsitellä tunteita ja riidellä on joskus pahasti puutteelliset. Etenkin mies osaa olla paha suustaan suuttuessaan, hän on hyvin impulsiivinen ja saattaa mennä henkilökohtaisuuksiin riidan aikana.
Kun riita on ohi, sovimme melko pian, keskustelemme kyllä asiat läpi niin ettei mitään epäselvyyksiä jää. Kuitenkin kummallekin saattaa jäädä pitkäksi aikaa paha mieli riidasta, etenkin mies kokee kovaa morkkista haukuistaan useita päiviä. Minä saatan olla surullinen siitä, että meni taas riitelyksi, mutta pyrin piristämään ilmapiiriä parhaani mukaan. Mies ei kuitenkaan kykene piristymään jos on mieli maassa ja sitten välillämme vallitseva kireä ilmapiiri on otollinen uudelle riidalle. Usein uusi riita syntyykin kireän ilmapiirin seurauksena.
Tuosta riitojen jälkeisestä kireästä ilmapiiristä huolimatta pidämme toisiamme hyvänä kuten niinä aikoina, kun riitoja ei ole. Halaamme, pussaamme, kerromme toisillemme että rakastamme. Tämä kaikki kuulostaa varmasti todella sekavalta. Mies on halukas hakemaan ammattiapua lapsuutensa traumoihin, ne ovat isossa roolissa miehen nykyisessä käytöksessä. Minä yritän olla ymmärtäväinen vaikka mies sanoisikin rumasti, en itsekään tunnepuuskassa ole aina se asiallisin tapaus. Kuten sanottu, haluamme olla yhdessä ja yhteisen tulevaisuuden. Suhdetta pian takana 2 vuotta. Onko jollakin ollut samaa ongelmaa suhteessa? Oletteko saaneet apua, paraniko asiat? Toivoisin kuulevani että tästä on mahdollista selvitä, en halua päästää muuten hyvää suhdetta ja miestä menemään yhden (joskin melko ison) ongelman takia. :(
Kommentit (70)
Kun itse hymyilee ja olet onnellinen niin maailma hymyilee kanssasi.
Ja muista ettei parisuhde eikä elämä ole mikään valtataistelu tai suoritus.
Ylisuuret odotukset tekevät myös hallaa, nykyihmisen pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä tavoitella sitä täysosuma lotossa. Harva sen saa joten petyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää Porvoon parisuhdeterapiaan
Juuri tällaista vttuilua en nyt kaipaisi, joten jos ei ole mitään oikeasti fiksua sanottavaa, voi siirtyä toiseen ketjuun pelleilemään. Ap
Harmittaako kun heti joku tajusi että provo:D
Mikä siinä on, että kaikkea aina epäillään provoksi? Mikä tässä tarinassa on epäuskottavaa?
Tunnistettavia Porvoon novellistin tuotoksia.
Esimerkiksi?
Yritä ainakin sinä, ap., muuttaa ajatustapaasi. Hae kirjastosta vaikka Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito ja lue se. Ole luova, keksi ratkaisumalleja, tee kompromisseja, ole rauhallinen. Keskustelkaa miehesi kanssa ihan muutenkin enemmän. Luokaa tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa keskenänne, että seuraavan riidan tullessa vaihdatte rooleja: mies "ajaa sinun agendaasi" ja sinä puolustat miehesi pointtia "omanasi".
Mitä tämä käytännössä tarkottaisi? Olemme usein yrittäneet sopia tiettyjä asioita riitaa varten, esimerkiksi että menemme eri huoneisiin rauhoittumaan jos riita alkaa. Harvemmin tämä kuitenkaan onnistuu, sillä kun mies hermostuu, hän ei helposti rauhoitu ja saattaa seurata toiseen huoneeseen tai jatkaa huutoa siitä huolimatta että muistutan yhteisestä sopimuksesta pyrkiä rauhoittumaan itsekseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä ainakin sinä, ap., muuttaa ajatustapaasi. Hae kirjastosta vaikka Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito ja lue se. Ole luova, keksi ratkaisumalleja, tee kompromisseja, ole rauhallinen. Keskustelkaa miehesi kanssa ihan muutenkin enemmän. Luokaa tunnelmaa.
Pyrin olemaan luova, olemme yhdessä yrittäneet keksiä ratkaisumalleja mutta ne harvemmin käytännössä toteutuvat. Keskustelemme todella paljon ihan kaikesta ja silloin kun kaikki on tasaista, saatamme käyttää tunteja rauhalliseen ja mielenkiintoiseen keskusteluun. Tämä kuitenkin katoaa ihan totaalisesti silloin kun paha riita iskee. :/ Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Uhriudu vähän lisää, ja perseile jatkossakin. Kyllä sinä olet vain raukkaparkauhri ja mies saatanasta.
Kyllä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Uhriudu vähän lisää, ja perseile jatkossakin. Kyllä sinä olet vain raukkaparkauhri ja mies saatanasta.
Kyllä kyllä.
En koskaan sanonut että mies on saatanasta tai mitään sinne päinkään, hän on ihana ihminen ja rakastan häntä. Olemme kuitenkin ihan yhtä mieltä siitä, että hänen silmittömät raivarinsa ovat ongelma, vaikka siltikin riitaan tarvitaan aina kaksi. En halua uhriutua, mutta en myöskään suostu kuuntelemaan jatkuvia haukkuja siksi että toinen on kärsinyt niistä lapsuudessaan ja nyt purkaa sen kaiken minuun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Uhriudu vähän lisää, ja perseile jatkossakin. Kyllä sinä olet vain raukkaparkauhri ja mies saatanasta.
Kyllä kyllä.
En koskaan sanonut että mies on saatanasta tai mitään sinne päinkään, hän on ihana ihminen ja rakastan häntä. Olemme kuitenkin ihan yhtä mieltä siitä, että hänen silmittömät raivarinsa ovat ongelma, vaikka siltikin riitaan tarvitaan aina kaksi. En halua uhriutua, mutta en myöskään suostu kuuntelemaan jatkuvia haukkuja siksi että toinen on kärsinyt niistä lapsuudessaan ja nyt purkaa sen kaiken minuun. Ap
Unohdin kysyä, missä asiassa perseilen? En ole kovin tarkasti kertonut riitojen sisällöstä, mainitsin kyllä että ihan arkiset asiat saattavat johtaa riitelyyn. Oletko itse näitä miehiä jotka jättävät likaiset kalsarit vaimon siivottavaksi ja sitten kun vaimo mainitsee asiasta, hän perseilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Uhriudu vähän lisää, ja perseile jatkossakin. Kyllä sinä olet vain raukkaparkauhri ja mies saatanasta.
Kyllä kyllä.
En koskaan sanonut että mies on saatanasta tai mitään sinne päinkään, hän on ihana ihminen ja rakastan häntä. Olemme kuitenkin ihan yhtä mieltä siitä, että hänen silmittömät raivarinsa ovat ongelma, vaikka siltikin riitaan tarvitaan aina kaksi. En halua uhriutua, mutta en myöskään suostu kuuntelemaan jatkuvia haukkuja siksi että toinen on kärsinyt niistä lapsuudessaan ja nyt purkaa sen kaiken minuun. Ap
Vika on edelleenkin vain miehessä. Voi raukkaa, voi uhria.
Minkä vuoksi haluat riidellä. Hillitse itseäsi hyvä nainen, kun kerran tiedät tempperamenttisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vaan tehkö lapsia! Mulla oli todella traumaattinen ja pelottava lapsuus ja juuri siksi että mun vanhemmat oli samalaisia kuin te. Aina oli pelottavaa ja painostava tunnelma ja lapsi kauhulla pelkäsi ja tarkkaili tilnnetta milloin riita taas alkaa.
Täällä kohtalotoveri. Olemme olleet naimisissa pian 9 vuotta, eli yhteistä elämää vähän enemmän takana.
Meillä tosi hyvä suhde, mutta riidat lähtevät käsistä mieheni osalta. Olemme käyneet terapiassa yhdessä ja erikseen. Erillinen terapia on ollut hyväksi, että olemme saaneet purettua omia ajatuksiamme. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että miehelläni on epävakaa persoonallisuushäiriö. Enää oireista ei ole näkyvänä kuin tuo impulsiivisuus ja osin huonot tunnetaidot, mutta tarkastellessa miehen koko historia, on oireita ollut 6-7/9,eli "selvä" tapaus.
Hän on koittanut päästä epävakille sopivaan terapiaan, mutta hänelle ei anneta diagnoosia, koska hän on liian pärjäävä, ja monet oireet ovat jo lievittyneet, niinkuin epävalaudessa yleensä iän myötä.
En tiedä onko teillä sama tilanne, mutta asiaan kannattaa tutustua, ja noita tehtäviä voi itsenäisesti tehdä ilman diagnoosejakin
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Hyvä että olette molemmat motivoituneita, se ja asian kunnollinen käsittely auttaa pitkälle, vaikka itse tilanteessa aina raastavaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Mistä tiedät että haastan riitaa tyhjästä? Mielestäni on ihan ok mainita, jos jokin asia mättää, kunhan sen sanoo asiallisesti. Ei ole kai tervettä suuttua silmittömästi siitä, että mainitsee paikkojen olevan sotkussa? En myöskään haasta riitaa vaan pyrin keskustelemaan. Mitä peiliin katsomiseen tulee, tietysti tiedostan itsessänikin olevan vikoja kuten jo aloituksessa sanoin. Olen temperamenttinen ja joskus itsekin paha suustani. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Ap
Uhriudu vähän lisää, ja perseile jatkossakin. Kyllä sinä olet vain raukkaparkauhri ja mies saatanasta.
Kyllä kyllä.
En koskaan sanonut että mies on saatanasta tai mitään sinne päinkään, hän on ihana ihminen ja rakastan häntä. Olemme kuitenkin ihan yhtä mieltä siitä, että hänen silmittömät raivarinsa ovat ongelma, vaikka siltikin riitaan tarvitaan aina kaksi. En halua uhriutua, mutta en myöskään suostu kuuntelemaan jatkuvia haukkuja siksi että toinen on kärsinyt niistä lapsuudessaan ja nyt purkaa sen kaiken minuun. Ap
Vika on edelleenkin vain miehessä. Voi raukkaa, voi uhria.
Jos minä olen menettänyt hermoni ja käskenyt painumaan vttuun, olen tehnyt väärin ja typerästi. Jos mies suuttuu kun huomautan sotkusta ja saan kuulla olevani pska ämmä, on hän tehnyt väärin ja typerästi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä vuoksi haluat riidellä. Hillitse itseäsi hyvä nainen, kun kerran tiedät tempperamenttisi.
Väännän rautalangasta; olen temperamenttinen luonne, mutta kyllä sekin täytyy kaivaa esiin. En todellakaan halua riidellä eikä halua mieskään. Kuten sanoin, hän on hyvin impulsiivinen, saattaa hermostua jostain asiasta jonka mainitsen, sitten alkaa rähisemään ja silloin temperamenttini tulee esille ja sanon tiukasti vastaan. Kumpikin osaa provosoitua toisen sanomisista. Ap
Omasta kokemuksesta voin suositella seurakunnan perheasiain neuvottelukeskusta. Vaikka onkin ev.lut kirkon tarjoama palvelu, niin terapeutit ovat ammattilaisia eikä käynteihin sisälly uskonnollisia piirteitä. Sen lisäksi käynnit ovat ilmaisia, kuului kirkkoon tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Älkää vaan tehkö lapsia! Mulla oli todella traumaattinen ja pelottava lapsuus ja juuri siksi että mun vanhemmat oli samalaisia kuin te. Aina oli pelottavaa ja painostava tunnelma ja lapsi kauhulla pelkäsi ja tarkkaili tilnnetta milloin riita taas alkaa.
Kyllä me lapsia haluamme joku päivä, mutta siitä olemme yhtä mieltä että emme todellakaan ennen kuin tämä ongelma on saatu hallintaan. Mies on ihana tyyppi ja uskon että hänestä kyllä tulisi hyvä isä jos vain raivarit ja omat lapsuuden traumat saisi käsiteltyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Olemme olleet naimisissa pian 9 vuotta, eli yhteistä elämää vähän enemmän takana.
Meillä tosi hyvä suhde, mutta riidat lähtevät käsistä mieheni osalta. Olemme käyneet terapiassa yhdessä ja erikseen. Erillinen terapia on ollut hyväksi, että olemme saaneet purettua omia ajatuksiamme. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että miehelläni on epävakaa persoonallisuushäiriö. Enää oireista ei ole näkyvänä kuin tuo impulsiivisuus ja osin huonot tunnetaidot, mutta tarkastellessa miehen koko historia, on oireita ollut 6-7/9,eli "selvä" tapaus.
Hän on koittanut päästä epävakille sopivaan terapiaan, mutta hänelle ei anneta diagnoosia, koska hän on liian pärjäävä, ja monet oireet ovat jo lievittyneet, niinkuin epävalaudessa yleensä iän myötä.
En tiedä onko teillä sama tilanne, mutta asiaan kannattaa tutustua, ja noita tehtäviä voi itsenäisesti tehdä ilman diagnoosejakin
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…Hyvä että olette molemmat motivoituneita, se ja asian kunnollinen käsittely auttaa pitkälle, vaikka itse tilanteessa aina raastavaa onkin.
Kiitos asiallisesta ja kattavasta vastauksesta, tästä oli apua. Olemme yhdessä miettineet mikä diagnoosi miehellä mahdollisesti voisi olla lapsuuden tapahtumista johtuen. Hän on käynyt joskus lääkärillä ja psykologilla, diagnoosina masennus. On kuitenkin varma että muutakin on, ensin epäili posttraumaattista stressihäiriötä mutta juurikin nuo raivarit ja impulsiivisuus sekä mielialan vaihtelut viittaisivat epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Olemme lukeneet että siinä on personallisuushäiriöistä suurin paranemisen mahdollisuus jos itse on halukas ottamaan vastaan terapiaa ja sitoutuu siihen. Minkä ikäinen miehesi on? Me olemme vasta vähän päälle parikymppisiä joten luulisi, että apua ja oikea diagnoosi olisi mahdollista saada. Kiitos vielä ja tsemppiä teillekin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin suositella seurakunnan perheasiain neuvottelukeskusta. Vaikka onkin ev.lut kirkon tarjoama palvelu, niin terapeutit ovat ammattilaisia eikä käynteihin sisälly uskonnollisia piirteitä. Sen lisäksi käynnit ovat ilmaisia, kuului kirkkoon tai ei.
Eikö muka varmasti liity uskonnollisia piirteitä? Mies ei yhtään kestä mitään jeesustelua eikä itse kuulu kirkkoon. Vaikea uskoa ettei kirkon väen puheista kuuluisi uskonnollisuus. Ap
Sopikaa keskenänne, että seuraavan riidan tullessa vaihdatte rooleja: mies "ajaa sinun agendaasi" ja sinä puolustat miehesi pointtia "omanasi".