Lue keskustelun säännöt.
Pahat riidat miehen kanssa
28.12.2019 |
Meillä on muuten aivan loistava suhde, mutta rankat riidat ovat iso ongelma ja olemme molemmat turhautuneita tilanteeseen. Emme halua erota vaan päin vastoin työstää suhdettamme, sillä koemme että siinä on kovasti potentiaalia. Meillä on riitoja lukuunottamatta loistava kommunikaatio, paljon rakkautta, yhteiset haaveet ja mielenkiinonkohteet ja niin edelleen.
Riitelemme harvoin, menee usein kuukausiakin ettemme edes kinastele mistään. Mutta aina stressaavassa elämäntilanteessa riitoja tulee herkemmin ja yksi riita saattaa aloittaa useamman riidan kierteen. Kaava on yleensä seuraava; olemme kumpikin stressaantuneita, otamme yhteen jostakin ihan turhastakin ja sitten riita kärjistyy pahaksi. Olen itse hyvin vahva luonne, temperamenttinen, herkkä. Mies taas koki rankan lapsuuden ja hänen taitonsa käsitellä tunteita ja riidellä on joskus pahasti puutteelliset. Etenkin mies osaa olla paha suustaan suuttuessaan, hän on hyvin impulsiivinen ja saattaa mennä henkilökohtaisuuksiin riidan aikana.
Kun riita on ohi, sovimme melko pian, keskustelemme kyllä asiat läpi niin ettei mitään epäselvyyksiä jää. Kuitenkin kummallekin saattaa jäädä pitkäksi aikaa paha mieli riidasta, etenkin mies kokee kovaa morkkista haukuistaan useita päiviä. Minä saatan olla surullinen siitä, että meni taas riitelyksi, mutta pyrin piristämään ilmapiiriä parhaani mukaan. Mies ei kuitenkaan kykene piristymään jos on mieli maassa ja sitten välillämme vallitseva kireä ilmapiiri on otollinen uudelle riidalle. Usein uusi riita syntyykin kireän ilmapiirin seurauksena.
Tuosta riitojen jälkeisestä kireästä ilmapiiristä huolimatta pidämme toisiamme hyvänä kuten niinä aikoina, kun riitoja ei ole. Halaamme, pussaamme, kerromme toisillemme että rakastamme. Tämä kaikki kuulostaa varmasti todella sekavalta. Mies on halukas hakemaan ammattiapua lapsuutensa traumoihin, ne ovat isossa roolissa miehen nykyisessä käytöksessä. Minä yritän olla ymmärtäväinen vaikka mies sanoisikin rumasti, en itsekään tunnepuuskassa ole aina se asiallisin tapaus. Kuten sanottu, haluamme olla yhdessä ja yhteisen tulevaisuuden. Suhdetta pian takana 2 vuotta. Onko jollakin ollut samaa ongelmaa suhteessa? Oletteko saaneet apua, paraniko asiat? Toivoisin kuulevani että tästä on mahdollista selvitä, en halua päästää muuten hyvää suhdetta ja miestä menemään yhden (joskin melko ison) ongelman takia. :(
Kommentit (70)
Oletteko lähempänä 20 vai 30?
Jos olette vasta parikymppisiä tuo on ihan normaalia kasvamista ja toisaalta haetaan vielä yhteistä toimintamallia, joku voisi sanoa valtataisteluksikin.
Usein 2 vuotta on se ensimmäinen etappi, jossa pohditaan jatketaanko ja yritetään kehittyä vai heitetäänkö koko juttu roskikseen. Teidän tapauksessa näitä risteyksiä tulee varmsti ihan perinteisesti lisääkin, ns 5 vuoden kriisi, 7 vuoden kriisi ja olikohan seuraava 10.
Tuollaisista suhteista ei koskaan tule henkisesti kevyitä, mutta ne voivat antaa paljon jos muuten hyvä kontakti säilyy. Jos rahasta on pulaa, niin panostakaa ensin miehen yksilöterapiaan. Terapeutti voi sitten vinkata miehelle mitä kirjoja sinun/teidän kannattaisi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt arvata että on turhaa tehdä tänne aloitusta aiheesta, valtaosa kommenteista on turhaa lätinää provoilusta, perinteistä Porvoo-läppää ja asiatonta veetuilua. Sen kyllä haluaisin tietää, miksi ihmiset epäilevät tarinaa epätodeksi. Onko joillekin todella yllätys se, että ihmiset riitelevät tai heillä on ongelmia, vaikeuksia tai rajotteita vai mistä johtuu? Onko näiden ihmisten lähipiirissä vain täydellisiä ihmisiä joilla asiat menevät aina putkeen tai sitten ongelmat lakaistaan maton alle. Kertokaa? Ap
Miksi tämä olisi provo? Tavallista ja tylsää suhdepohdintaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin että jos mies on erimieltä kanssasi niin johtuu lapsuuden traumoista
On varmaan hienoa ja ylentävää olla osaamatta ymmärtää lukemaansa.
Mutta kyllä lapsuuden kokemukset vaikuttavat vahvasti aikuisiässä. Itselläni on taipumus reagoida jopa liioitellunkin vahvasti joihinkin asioihin. Olen vastikään oppinut yhdistämään tämän käytöksen siihen, miten lapsuudessa vastaavassa tilanteessa tulin kohdelluksi. Olen kertonut tästä miehelleni, ja hän on pystynyt lähinnä ihmettelemään, miten jotkut vanhemmat voivatkin olla niin törppöjä, kun hänellä itsellään on täysin päinvastainen lapsuus. Olemme puhuneet tästä paljon, ja olen itsekin oppinut jotain itsestäni, mistä mikäkin johtuu, ja olen sittemmin oppinut ohjailemaan omaa käytöstäni kiistatilanteissa. Joita tulee nykyään äärimmäisen harvoin, jos koskaan. Mies taas on ymmärtänyt, että en ole pelkkää ilkeyttäni suuttunut, ja osaa nykyään lopettaa ajoissa, ennen kuin mennään vaaralliselle alueelle. Jos jotain erimielisyyksiä tulee, ne on pystytty selvittämään. Ja kiistat pitää pystyä selvittämään menemättä henkilökohtaisuuksiin. Se on ihan päätettävissä oleva asia.
Sanoisin sinulle ap, että puhukaa ja vielä kerran puhukaa. Jos jokin pikkuasia uhkaa laukaista riidan, pitää miettiä, onko tämä nyt riidan arvoinen asia ollenkaan. Ja puhukaa selväksi, mikä teitä stressaa niin kovin. Sellaiset tekijät pitää minimoida elämästä.
Elän tuollaisessa suhteessa. Meillä on 2 lasta ja suhdetta takana yli 10 vuotta.
Miehellä paljon käsittelemättömiä lapsuustraumoja, todella karu lapsuus hänelläkin.
Tekisi mieli sanoa sinulle, että lähde. Jos lähdet on tiesi luultavasti kevyempi.
Valitettavasti itse rakastan miestäni äärimmäisen paljon, ja olen itsekin hieman rikki. Ei ole helppoa jättää ihmistä jota rakastaa niin että sattuu.
Olen tehnyt sen virheen että kehitän itseäni, enkä ole patistanut miestä juttelemaan. Tuollaiset miehet tarvitsevat ammattilaisen käymään traumat läpi.
Tuntuu että olen kymmenessä vuodessa vanhentunut 30. Suhde on ollut henkisesti todella raskas, vaikka meillä on rakkautta ja hellyyttä edelleen paljon. Terapia miehelle on teidän ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?
Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sovitte kuitenkin riitanne, se on hyvä merkki.
Riidat suhteen alkuvaiheessa ja nuorilla ovat omaa kokemustani. Vanhemmiten kyllä tasoittuu.
Lukekaa parisuhdeoppaita ja mielenhallintaoppaita. Kasvaa itsetuntemus ja opitte hallitsemaan mielialojanne - halpaa terapiaa :)
Koska pystytte puhumaan, pitäkää yllä tätä puhesuhdetta. Sopikaa tavoitteistanne parisuhteenne kohdalla. Sopikaa, että vaikka olisi riita, se riidellään pois ja sitten sovitaan. Riita ei estä teitä jatkamasta suhdetta. Mikään riita ei ole lopullinen epäonnistuminen vaan sen päälle rakennatte uutta, otatte opiksenne.
Välttäkää riidankin aikana loukkaamasta toisianne liian henkilökohtaisella tai raukkamaisella tavalla - se rikkoo teitä yksilöinä ja pariskuntana.
Kun annatte toisillenne ykkössijan elämässänne ja pidätte siitä kiinni, onnistutte aina.
Nähkää itsenne kokonaisuutena, jonka te kaksi muodostatte. Mahdollisten lastenne paras koti, jonka ikinä pystytte heille tarjoamaan, on teidän turvallinen rakkaussuhteenne - siinä pesässä heidän on hyvä kasvaa, kunnes on aika lentää omin siivin.
Tehkää ympäristölle (lapsuuden perheet, ystävät, työyhteisöt) selväksi, että olette toistenne tärkeimmät asiat ja ihmiset, vasta sitten tulevat muut - kaukana perässä :D
Menneisyyden traumoille ei voi mitään, mutta siinä vaiheessa jos kaiken tekemisensä/tekemisen jättämisensä (mikä nyt riidan aiheuttaa) perustelee lapsuudella niin ei se tule muuttumaan. Se on helppo paikka kerjätä sääliä kerta toisensa jälkeen. Sano miehelle suoraan, ettei vello lapsuudessaan (tietysti hienosanaisemmin) vaan ottaa niskasta kiinni ja hoitaa traumansa kuntoon.
Kokemusta on nimittäin yhdestä poikakaverista, jolla oli narsistipiirteinen exä (miehen puheista päätellen). Puoli vuotta jaksoin sitä jatkuvassa itsesäälissä vellomista. Vielä eron hetkelläkin perusteli tekemisiään exällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tilanne on hyvin samankaltainen kuin itselläni. Haluamme olla ja jatkaa yhdessä, mutta riidat paisuvat usein aivan liian isoiksi - yleensä minun takiani.
Olen todella äkkipikainen ja herkkä, kiihdyn nollasta sataan sekunnissa. No, mulla onkin nyt lääkitys ja terapeutti etsinnässä.
Miehelläkin toki olisi parannetavaa, hän kun tietää mitkä asiat saa mut ns. sekoamaan.
Toivon todella, että löydän osaavan ja minulle sopivan terapeutin, jonka kanssa löydän työkalut käytökseni korjaamiseen/tunteiden tasaamiseen.
Jos kerran saatte asiat noin hyvin selvitettyä ja puhuttua, niin silloin tuo miehen "sättiminen" on hänen ongelmansa... niin kuin vihanhallintakin.... niin toki taisit sanoakin...
Nyt vain mieleeni tulee, että miksi sinä siedät sitä? Mikä on sinun heikkous, koska eihän kenenkään sellaista tarvitsisi sietää tai kuunnella?
Kaikenlisäksi kuulostaa siltä että joudut lohduttajan asemaan, kun sinua on loukattu.
Miksi alistut siihen? Mikä on sinun traumasi? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi loppujen lopuksi vaikuttaa vain omaan käytökseensä. Yritä olla suuttumatta ja riitelemättä. Toivottavasti miehesi yrittää samaa.
Muuta neuvoa en osaa tähän antaa.
Olet tietysti piilonarsisti jota höpsö miehesi ei heti huomaa tai myönnä. Toivottavasti sen raukan silmät pian aukee. Olet rangaistus ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää Porvoon parisuhdeterapiaan
Juuri tällaista vttuilua en nyt kaipaisi, joten jos ei ole mitään oikeasti fiksua sanottavaa, voi siirtyä toiseen ketjuun pelleilemään. Ap
Harmittaako kun heti joku tajusi että provo:D
Mikä siinä on, että kaikkea aina epäillään provoksi? Mikä tässä tarinassa on epäuskottavaa?
Tunnistettavia Porvoon novellistin tuotoksia.
Yritä jyrätä se siskos miehen veli.
Mene hoitoon ja jätä mies polo rauhaan. Muuta metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainut jolle tulee mieleen ettet kuitenkaan puhu niitä riitojanne selväksi?
Teille molemmille näköjään jää kuitenkin vielä jorain hampaankoloon, koska jäätte huonolle mielelle ja uusi riita puhkeaa herkästi?Itselle tulee väkisinkin mieleen tuo ja se, että yritätte näinnäisesti puhua, puhumatta kuitenkaan oikeita asiota?
Käymme läpi asiat, jotka riitojen aikana tulevat esille. Keskustelemme niistä ja kerromme mitä kumpikin sanomallaan tarkoitti. En tiedä miten sen voi sen syvemmin käydä läpi. Kuten aloituksessa kerroin, mies osaa olla hyvin paha suustaan suuttuessaan, solvaa ja sammakoita lentelee. On meistä usein kuitenkin se, joka murjottaa riidan jälkeen pidempään. Minä yritän päästä yli asioista joita hän suutuspäissään sanoo ja takoa päähäni ettei hän tarkoittanut, mutta mies kokee hirveää morkkista ja sättii itseään siitä millainen on. Usein tuosta johtuu se kireä ilmapiiri, tuntuu että vaikka minä annan haukut anteeksi, mies ei itse anna itselleen anteeksi. Ap
Haastat itse koko ajan riitaa tyhjästä ja leikit uhria.
Kannattaisiko katsoa peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyden traumoille ei voi mitään, mutta siinä vaiheessa jos kaiken tekemisensä/tekemisen jättämisensä (mikä nyt riidan aiheuttaa) perustelee lapsuudella niin ei se tule muuttumaan. Se on helppo paikka kerjätä sääliä kerta toisensa jälkeen. Sano miehelle suoraan, ettei vello lapsuudessaan (tietysti hienosanaisemmin) vaan ottaa niskasta kiinni ja hoitaa traumansa kuntoon.
Kokemusta on nimittäin yhdestä poikakaverista, jolla oli narsistipiirteinen exä (miehen puheista päätellen). Puoli vuotta jaksoin sitä jatkuvassa itsesäälissä vellomista. Vielä eron hetkelläkin perusteli tekemisiään exällä.
Kyllä, olemme molemmat miehen kanssa yhtä mieltä siitä että asiaan täytyy tulla muutos eikä hän mielestäni yritä käyttää lapsuuttaan tekosyynä käytökselleen, kyllä minä ymmärrän että se vaikuttaa monellakin tapaa. Hyvä asia on juurikin se että itsekin tiedostaa sen vaikutukset ja haluaa tehdä asialle jotakin. Ap
Mä riitelin mieheni kanssa kamalasti ensimmäisenä vuonna. Siis riitoja oli joskus joka viikko tai useana päivänä viikossa. Kaikesta mahdollisesta, erilaisuuksistamme ja erimielisyyksistä.
Sitten riidat onneksi loppui ja suhde on parempi kuin koskaan. Tajusimme että jos tulisi vielä pari riitaisaa aikaa, ei meillä olisi kummallakaan voimia taistella suhteemme eteen. Sen sijaan alettiin oikeasti puhaltamaan yhteen hiileen kaikessa. Eikä valiteta toisillemme mistään kodin pikkuaskareista ja osataan puhua kauniisti toisillemme jos on jotain toivomuksia, ja myös kuunnella ärsyyntymättä.
Lääkitys kuntoon!