Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Liikeneekö sinulta mitään ymmärrystä sille, jos olet joutunut lapsena kuritetuksi?
26.12.2019 |
Mä ehkä jollain tavalla ymmärtäisin, jos olisi tehnyt jotain ihan päättömän tyhmää. Mutta kun olin ihan kiltti tavallinen tyttö! Kurituksen aiheet oli tyyliin myöhästyminen sovitusta kotiintuloajasta tai (liian monta kertaa) vastaan sanominen. Ja mitään välimuotoja ei ollut. Jos toruminen tms ei riittänyt, sitten seuraava askel vyön haku ja housut alas.
Ja nyt olen suorittaja ja kiltti muiden miellyttäjä :( En tiedä onko näillä yhteys, mutta totesinpa nyt kuitenkin.
Kommentit (22)
No en tiedä voiko sitä kuritukseksi sanoa. Vastattiin pienen lapsen raivoon väkivalloin, tai sitten vanhemmat räjähtelivät ilman mitään syytä, fyysisesti tai henkisesti. Nykyään olen häiriintynyt kakara.
Niin ja ymmärrän syyn sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kyllä löytyy ja kiitollisuutta myös. Kasvoin terveeksi aikuiseksi, kun minusta pidettiin huolta.
Tyttö on aina uhri. Hiljattain ruotsalaispoika joutui juomaan "omenamehua" oli oikein linkki tälläkin laatupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Lapsikin sen ymmärtää ettei ihmistä hakata hiljaiseksi, ja vielä omassa kodissa. Itsellä ei riitä ymmärrystä siihen vyöllä hakkaamiseen mitä sain, sillä oli pitkä vaikutus minun elämässä. Omat muksut aikuisia jo ja eivät ole samaa kohtaloa kokeneet. Molemmat pärjäävät hyvin elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Muistan itsekin joskus 12-14-vuotiaana ärsyttävän äitiäni tahallani, että alkaisi haukkumaan ja lyömään. Oli jollain sairaalla tavalla voimaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Lapsikin sen ymmärtää ettei ihmistä hakata hiljaiseksi, ja vielä omassa kodissa. Itsellä ei riitä ymmärrystä siihen vyöllä hakkaamiseen mitä sain, sillä oli pitkä vaikutus minun elämässä. Omat muksut aikuisia jo ja eivät ole samaa kohtaloa kokeneet. Molemmat pärjäävät hyvin elämässään.
Millaisista jutuista sinä sait vyötä?
ap
Ymmärtämisestä en tiedä, mutta ei mitään traumoja ainakaan ole jäänyt. Mitään hirveän pahaa kurittamista en koskaan joutunutkaan kokemaan, isä joskus tukisti, äiti ei milloinkaan. Nyt aikuisena olen vain todennut, ettei isällä kai sitten ollut muitakaan keinoja kasvattaa lasta. Hän ei muuta osannut, kun samoin hänenkin vanhempansa epäilemättä olivat hänet kasvattaneet.
Minulla ei ole lapsia, mutta ainakin haluan uskoa, että jos olisi, osaisin itse kasvattaa heidät ilman tarvetta fyysiselle kuritukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Itse olin myös kiltti ja tunnollinen. Sen kurittamisen ja julmuuden edessä olin pieni, arka ja puolustuskyvytön uhri. Aikuiset olisivat voineet toimia toisin, mutta tekivät valintansa. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka.
Karastuin. Opin vihaamaan ja pitämään puoleni.
Enää en ole pieni, arka ja puolustuskyvytön tyttö.
Sain vitsasta pepulle muutaman kerran kun olin varastanut vanhemmilta tai sisaruksilta rahaa (pieniä summia) En nyt sanoisi että olisi traumoja jäänyt ja ihan aiheesta rankaistiin mutta silti en usko että tuo on tehokkain keino saada lasta lopettamaan. Itse ainakin opin vain paremmin salaamaan tekoni. Hetkeäkään ei tainneet vanhemmat miettiä että miksi mulla oli tarve varastaa... meillähän ei koskaan rahaa pyytämällä saanut, muutenkin vanhemmat olivat sitä mieltä että lapsi/teini ei tarvitse mitään ylimäräistä kun kerran on katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa.
Omat lapset saavat viikkorahaa ja joskus pyytämiään tavaroita ei kuitenkaan kaikkea mitä haluavat. Voivat ainakin säästää hiljakseen haluamiin juttuihin eikä heillä varastelun tarvetta ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Lapsikin sen ymmärtää ettei ihmistä hakata hiljaiseksi, ja vielä omassa kodissa. Itsellä ei riitä ymmärrystä siihen vyöllä hakkaamiseen mitä sain, sillä oli pitkä vaikutus minun elämässä. Omat muksut aikuisia jo ja eivät ole samaa kohtaloa kokeneet. Molemmat pärjäävät hyvin elämässään.
Millaisista jutuista sinä sait vyötä?
ap
Aika loppuu, mutta välillä ihan vaan siitä kun väitin vastaan ja aikuinen purki olojaan minuun
Riitti sen verran ymmärrystä, että kurittaminen loppui kun olin 12 ja faijalta hajos silmälasit sekä murtu muutama luu. Lapset opettelikin pistämään vastaan. Ei muuten kurittanut sen jälkeen, ei kyllä olla sen jälkeen tavattukaan.
Ei todellakaan liikene. Itse sain remmistä sen takia, että kerran talvella liukastuin pihalla... Sitten joskus teini-ikäisenä lukossa ollut polkupyöräni varastettiin kaupan edestä, ja sen takia isäni uhkasi vetää minua turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Olen myös kiltti, suorittaja, murehtija, miellyttäjä, arka.
Ovat nämä kaikki huonoja piirteitä?
Vetis 17v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jos on tyhmä kysymys, mutta jos tiesit saavasi siitä siitä remmiä, miksi sanoit toistuvasti vastaan tai myöhästelit? Tämä ei ollut mikään puolustelu kurittamiselle.
Kai se on luontaista rajojen hakemista, että ei halua ihan kaikessa totella.
Muistan itsekin joskus 12-14-vuotiaana ärsyttävän äitiäni tahallani, että alkaisi haukkumaan ja lyömään. Oli jollain sairaalla tavalla voimaannuttavaa.
Olin samanlainen. En keksi syytä. Enkä syytä vanhempiani, olin aivan mahdoton. Ehkä joku huostaanotto olisi auttanut, onneksi ei käynyt niin.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Ei.
Olin pitkälle keski-ikäinen ennen kuin olin päässyt yli traumoista ja niiden aiheuttamista huonoista valinnoista ja elämäni herraksi. Työelämä ja henk koht elämäni oli hyvin rikkonaista.