Mielialaongelmista kärsivien halveksuminen

Itteeni häiritsee, kun esim masennukseen sairastuneesta puhutaan ivallisesti, halveksuen, väheksyen jne. Oma kaverini esim on tälläinen, viime aikoina pannu merkille että hän melkein joka viikko jostain ihmisestä puhuessaan mainitsee "sillä on mielialaongelmaa"ja siihen perään aina semmonen tietäväinen virnistys.

Selkeesti kaverilla tuntuu olevan joku päähänpinttymä masennuksesta ym kärsiviä kohtaan, sillä ite ku tässä mietin ni enpä muista millon oisin jostakusta puhuessa sivulauseessa maininnu mitä sairautta ko. ihmisellä on, vaikka monen monta masentunutta, bipolaarista, paniikkihäiriöistä tunnenkin ja oon nuihin sairauksiin läheisiäkin menettänyt.

Ja tämä sama kaveri on myös valittanut ja puhunut todella tympeästi omasta läheisestään, jolla on masennusta ollut.

Itse tässä taannoin koin menetyksen, ja sen johdosta olin ihan syystäkin surullinen. Kaveri ei kestänyt kun kerroin asiasta lyhyesti, lähti tilanteesta käytännössä pakoon. Pian tän tilanteen jälkeen käyttäyty tosi asiattomasti mun seurassa, naureskeli tyyliin ett jäipä taas papparainen auton alle (ja siis itse olin kertonut omalle kohdalle vastaavan äsken tapahtuneen, siis esimerkki tämä, juuri noin ei tapahtunut).
Mut sit jos tällä kaverilla itellään on harmia tai vaivaa omassa elämässä, sitä kyllä pitää kuunnella ja höösätä ja kauhistella puolesta..

Onkohan niin, että kaverilla itelläänkin sitten on sitä kuuluisaa mielialaongelmaa, ja siksi on niin omituinen kaikkeen mieltä matalaks pistävää kohden, vai onko hän vain tunteeton ihminen, joka ei kestä sitä että muut olis huomion kohteena, negatiivisessakaan valossa?