Exän numeron poistaminen

Miehellä on (ehkä, ellei ole poistanut) sinun numerosi jos hän haluaakin yhteyttä, ja sähköpostihan kulkee. Ihan hyvin voit poistaa. Kannattaakin, koska tiedostat tapasi soitella suutuksissa. 

Jotenkin on vaan tuntunut, että lapsen takia pitäisi numero säilyttää, mutta turhaahan se on, kun mies ei vastaa ja minulle vain vaarana jatkaa viestisotaa yksinäni. Poistan siis numeron! Ao

Onko luita, jotka ovat poistaneet exän numeron, vaikka yhteisiä lapsia on?

Ei kannata poistaa, yhtään mitään numeroa ei kannata poistaa.

Ota yhteyttä lastenvalvojaan, elarit ja ettei mies suostu pitämään yhteyttä lapseen.

Lopulle et sitten voikaan mitään jos miestä ei yhteydenpito kiinnosta.

Saahan sen numeron tarvittaessa jostain numerotiedustelusta, ellei mies ole laittanut sitä salaiseksi.

Ota tosiaan lastenvalvojaan yhteys että saat edes nuo elatusasiat kuntoon. Lapsen vuoksi. Lapsella on oikeus elatukseen vaikkei isä hänestä piittaisikaan.

Asiassa on muutama puoli joita kannattaa hetki miettiä.

Ensimmäinen ja tärkein on se lapsi, jolla on oikeus isään. Jos siis hommasta lapselle puhelimen (et kerro minkä ikäinen on) voit laittaa lapsen soittamaan isälle suoraan. Tätä ei kuitenkaan kannata käyttää jos lapsi on niin pieni ettei kykene ymmärtämään isän käytöstä. Älä sinä ole se joka pilaa isän ja lapsen välejä.

Jos isä soittaa sinulle, toivottavasti, joskus, saat sen muutaman sekunnin aikaa kerätä itseäsi kun näet kuka siellä on, tai voit olla vastaamatta ja soittaa hetken päästä kun olet vetänyt henkeä. Siis jos sulla on se numero.

Ehkä eniten toivon sinulle voimia ja jaksamista. Ole sinä se aikuinen, jooko. Pidä lapsesi puolta, mutta muista että väkisin ei asiat yleensä etene.

Voitko muuten jutella rakentavasti vaikka isän äidille siitä miten suhteet pitäisi hoitaa?

Laita numero muistiin kuitenkin. Kai sentään muistit ilmoittaa lastenvalvojalle että mies ei maksa elareita, että kela voi laittaa ulosottoon ja sinä saat rahasi? Elarit on ulosottokelpoiset heti seuraavasta päivästä kun ne on myöhässä.

Minun puhelimesta ei löydy lasten isän numeroa. Ei ole löytynyt enää aikoihin, kun eron jälkeen vaihtuivat niin tiheään, etten enää jaksanut päivittää. Hän ilmoittelee jos haluaa lapset luokseen ja nyt ovat jo lapset vanhoja, että soittelee heille suoraan ja se on sillä selvä. Elarit tulevat kelan kautta ja olen virallisesti yksinhuoltaja, joten mitään keskusteluyhteyttä ei tarvita.

Lastenvalvojan tapaamiset sovittu, mies ei vaan saavu niihin valitettavasti. Lapsi vasta 2,5 -vuotias, joten puhelinta en hänelle voi ostaa. Olen kuukausien ajan yrittänyt antaa liehellenkaikki mahdollisuudet olla isä lapselle. Mies tekee lapselle ohareita. Uusi nainen, kaverit ja juhliminen ovat aina syinä miksi ei pääse tulemaan. Käyttää epäsäännöllisen säännöllisesti myös pilveä, ennen myös vahvempia aineita, en tiedä käyttääkö enää. Minä haluan, että lapsenikin onnellinen. Hän on suurin motivaattorini, mutta ei biologia tee kenestäkään isää. Mies on hylännyt lapsen ennenkin (meillä ollut on/off-suhde, josta en ylpeä), mutta nyt kun hän löysi uuden naisen, jota käynyt suvulleen jo esittelemässä, niin lakkasi kaikki yhteydenpito. Lapsi kaipaa isäänsä ja miehenmallia selvästi, puhuu isästä usein ja olen yrittänyt selittää, että isi ei nyt pääse tulemaan, kun isi on kipeä tai muuta. Minusta vain olisi parempi, että mies katoaisi kokonaan, niin lapselle olisi parempi mahdollisuus onneen tulevaisuudessa. Isänsä toistuvat hylkäämiskokemukset vaan satuttaisivat enemmän kuin se, että isää ei edes muistaisi, niin minä voisin pitää yllä lapsen kuvaa isästään kuvin ja tarinoin yhteisistä hetkistä ja kertoa, että isä ei vaan ollut sillä hetkellä tarpeeksi vahva olemaan isä ja halusi lapsen olevan onnellinen.

Mieluummin lapselle mahdollisuus onneen, kuin jatkuvaa hylkäämistä, mitä mies on tehnyt koko lapsen elämän.

En tiedä onko sillä merkitystä, mutta mies jätti luonut raskausaikana ja sanoi, että haluaa minun tekevän abortin (vko 14), johon en enää kyennyt. Tuli lopulta takaisin ja sanoi, että pelottaa ja haluaa olla perhe. Jätti uudelleen lapsen synnyttyä ja tuli uudelleen takaisin, koska ikävöi. En menneelle enää mitään mahda tai omalle typeryydelleni, mutta asioille voin nyt tehdä jotain. Ja haluan vain, että lapseni on onnellinen. Hänen onnensa on minulle tärkeämpää kuin tyydyttää miehen tarve "toimia oikein" ja olla isä satunnaisesti, kun hänelle sopii. Se ei ole pienin lasta kohtaan; hänellä vielä mahdollisuus unohtaa isä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on vaan tuntunut, että lapsen takia pitäisi numero säilyttää, mutta turhaahan se on, kun mies ei vastaa ja minulle vain vaarana jatkaa viestisotaa yksinäni. Poistan siis numeron! Ao

Onko luita, jotka ovat poistaneet exän numeron, vaikka yhteisiä lapsia on?

Mä tein niin. Mies ei pitänyt mitään yhteyttä sen koommin,ei hakenut lasta,"unohti" kerran ja jouduin valehtelemaan lapselle että "töissä". Siihen loppui se "isyys". sitten kun oli 15v kaivoin mummon kautta numeron ja annoin lapselle että saa soittaa itte jos haluaa.

Yhtään ei kiukutellu ex numerottomuudesta.

persvakoäijä kirjoitti:

Asiassa on muutama puoli joita kannattaa hetki miettiä.

Ensimmäinen ja tärkein on se lapsi, jolla on oikeus isään. Jos siis hommasta lapselle puhelimen (et kerro minkä ikäinen on) voit laittaa lapsen soittamaan isälle suoraan. Tätä ei kuitenkaan kannata käyttää jos lapsi on niin pieni ettei kykene ymmärtämään isän käytöstä. Älä sinä ole se joka pilaa isän ja lapsen välejä.

Jos isä soittaa sinulle, toivottavasti, joskus, saat sen muutaman sekunnin aikaa kerätä itseäsi kun näet kuka siellä on, tai voit olla vastaamatta ja soittaa hetken päästä kun olet vetänyt henkeä. Siis jos sulla on se numero.

Ehkä eniten toivon sinulle voimia ja jaksamista. Ole sinä se aikuinen, jooko. Pidä lapsesi puolta, mutta muista että väkisin ei asiat yleensä etene.

Voitko muuten jutella rakentavasti vaikka isän äidille siitä miten suhteet pitäisi hoitaa?

Miehen oma isäsuhde mennyt niin, että isä hylkäsi monesti ja lopulta kokonaan uuden naisen ja alkoholin takia. Olen paljon tekemisissä miehen äidin ja isoäidin kanssa, jonka kanssa olen hyvin läheinen ja olen heidän kanssaan asiasta paljon puhunut. Äitiinsä mies ei oikeastaan pidä mitään yhteyttä eikä heillä ole koskaan ollut erityisen läheinen suhde (äiti reagoi huonosti lasten isän lähtöön) ja isoäitiinsä ajoittain, joka aina puhuu miehelle asiasta ja siitä kuinka tärkeää tasaiset tapaamiset lapselle ovat (isoäidillä äiti hylkäsi lapsena, joten tietää itsekin kokemuksesta), mutta ei mies siltikään tee asioille mitään. Kerran tapasi lastaan, kun meninkäymään isoäidillään, missä lapsi oli hoidossa, mutta se ei tuntunut minusta hyvältä ja selvästi hämmensi lasta, joka jäi moneksi päiväksi kokeilemaan sitä. Tapaamisten pitäisi lähteä miehestä ja hänen pitäisi tehdä myös asioita niiden eteen; kaikkea ei voi tarjota hopeatarjottimella. Jossain vaiheessa lapsikin ymmärtää, että isä tapaa vain, jos joku muu näkee vaivaa. Se ei ole oikein lasta kohtaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojan tapaamiset sovittu, mies ei vaan saavu niihin valitettavasti. Lapsi vasta 2,5 -vuotias, joten puhelinta en hänelle voi ostaa. Olen kuukausien ajan yrittänyt antaa liehellenkaikki mahdollisuudet olla isä lapselle. Mies tekee lapselle ohareita. Uusi nainen, kaverit ja juhliminen ovat aina syinä miksi ei pääse tulemaan. Käyttää epäsäännöllisen säännöllisesti myös pilveä, ennen myös vahvempia aineita, en tiedä käyttääkö enää. Minä haluan, että lapsenikin onnellinen. Hän on suurin motivaattorini, mutta ei biologia tee kenestäkään isää. Mies on hylännyt lapsen ennenkin (meillä ollut on/off-suhde, josta en ylpeä), mutta nyt kun hän löysi uuden naisen, jota käynyt suvulleen jo esittelemässä, niin lakkasi kaikki yhteydenpito. Lapsi kaipaa isäänsä ja miehenmallia selvästi, puhuu isästä usein ja olen yrittänyt selittää, että isi ei nyt pääse tulemaan, kun isi on kipeä tai muuta. Minusta vain olisi parempi, että mies katoaisi kokonaan, niin lapselle olisi parempi mahdollisuus onneen tulevaisuudessa. Isänsä toistuvat hylkäämiskokemukset vaan satuttaisivat enemmän kuin se, että isää ei edes muistaisi, niin minä voisin pitää yllä lapsen kuvaa isästään kuvin ja tarinoin yhteisistä hetkistä ja kertoa, että isä ei vaan ollut sillä hetkellä tarpeeksi vahva olemaan isä ja halusi lapsen olevan onnellinen.

Mieluummin lapselle mahdollisuus onneen, kuin jatkuvaa hylkäämistä, mitä mies on tehnyt koko lapsen elämän.

En tiedä onko sillä merkitystä, mutta mies jätti luonut raskausaikana ja sanoi, että haluaa minun tekevän abortin (vko 14), johon en enää kyennyt. Tuli lopulta takaisin ja sanoi, että pelottaa ja haluaa olla perhe. Jätti uudelleen lapsen synnyttyä ja tuli uudelleen takaisin, koska ikävöi. En menneelle enää mitään mahda tai omalle typeryydelleni, mutta asioille voin nyt tehdä jotain. Ja haluan vain, että lapseni on onnellinen. Hänen onnensa on minulle tärkeämpää kuin tyydyttää miehen tarve "toimia oikein" ja olla isä satunnaisesti, kun hänelle sopii. Se ei ole pienin lasta kohtaan; hänellä vielä mahdollisuus unohtaa isä.

Ap

Joo,tee noin,anna säilyttää mielikuva isästä,ei ole pakko tavata. Mä aina keksin satuja kunnes lapsi lakkasi kyselemästä isänsä perään. Nyt on eri asia,lapsi on jo aikuinen ja hyväksyy mitä tein,ovat nyt ihan kavereita ja tapaavat. Sai elämänsä ojennukseen sittemmin tää tyyppi. Kuulostaa samanlaiselta kuin mun nuoreni isä-eli isä ns katoaa...

Vierailija kirjoitti:

persvakoäijä kirjoitti:

Asiassa on muutama puoli joita kannattaa hetki miettiä.

Ensimmäinen ja tärkein on se lapsi, jolla on oikeus isään. Jos siis hommasta lapselle puhelimen (et kerro minkä ikäinen on) voit laittaa lapsen soittamaan isälle suoraan. Tätä ei kuitenkaan kannata käyttää jos lapsi on niin pieni ettei kykene ymmärtämään isän käytöstä. Älä sinä ole se joka pilaa isän ja lapsen välejä.

Jos isä soittaa sinulle, toivottavasti, joskus, saat sen muutaman sekunnin aikaa kerätä itseäsi kun näet kuka siellä on, tai voit olla vastaamatta ja soittaa hetken päästä kun olet vetänyt henkeä. Siis jos sulla on se numero.

Ehkä eniten toivon sinulle voimia ja jaksamista. Ole sinä se aikuinen, jooko. Pidä lapsesi puolta, mutta muista että väkisin ei asiat yleensä etene.

Voitko muuten jutella rakentavasti vaikka isän äidille siitä miten suhteet pitäisi hoitaa?

Miehen oma isäsuhde mennyt niin, että isä hylkäsi monesti ja lopulta kokonaan uuden naisen ja alkoholin takia. Olen paljon tekemisissä miehen äidin ja isoäidin kanssa, jonka kanssa olen hyvin läheinen ja olen heidän kanssaan asiasta paljon puhunut. Äitiinsä mies ei oikeastaan pidä mitään yhteyttä eikä heillä ole koskaan ollut erityisen läheinen suhde (äiti reagoi huonosti lasten isän lähtöön) ja isoäitiinsä ajoittain, joka aina puhuu miehelle asiasta ja siitä kuinka tärkeää tasaiset tapaamiset lapselle ovat (isoäidillä äiti hylkäsi lapsena, joten tietää itsekin kokemuksesta), mutta ei mies siltikään tee asioille mitään. Kerran tapasi lastaan, kun meninkäymään isoäidillään, missä lapsi oli hoidossa, mutta se ei tuntunut minusta hyvältä ja selvästi hämmensi lasta, joka jäi moneksi päiväksi kokeilemaan sitä. Tapaamisten pitäisi lähteä miehestä ja hänen pitäisi tehdä myös asioita niiden eteen; kaikkea ei voi tarjota hopeatarjottimella. Jossain vaiheessa lapsikin ymmärtää, että isä tapaa vain, jos joku muu näkee vaivaa. Se ei ole oikein lasta kohtaan. Ap

*jäi moneksi päiväksi oireilemaan sitä, piti lukea. Ap

bravodeltaroy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojan tapaamiset sovittu, mies ei vaan saavu niihin valitettavasti. Lapsi vasta 2,5 -vuotias, joten puhelinta en hänelle voi ostaa. Olen kuukausien ajan yrittänyt antaa liehellenkaikki mahdollisuudet olla isä lapselle. Mies tekee lapselle ohareita. Uusi nainen, kaverit ja juhliminen ovat aina syinä miksi ei pääse tulemaan. Käyttää epäsäännöllisen säännöllisesti myös pilveä, ennen myös vahvempia aineita, en tiedä käyttääkö enää. Minä haluan, että lapsenikin onnellinen. Hän on suurin motivaattorini, mutta ei biologia tee kenestäkään isää. Mies on hylännyt lapsen ennenkin (meillä ollut on/off-suhde, josta en ylpeä), mutta nyt kun hän löysi uuden naisen, jota käynyt suvulleen jo esittelemässä, niin lakkasi kaikki yhteydenpito. Lapsi kaipaa isäänsä ja miehenmallia selvästi, puhuu isästä usein ja olen yrittänyt selittää, että isi ei nyt pääse tulemaan, kun isi on kipeä tai muuta. Minusta vain olisi parempi, että mies katoaisi kokonaan, niin lapselle olisi parempi mahdollisuus onneen tulevaisuudessa. Isänsä toistuvat hylkäämiskokemukset vaan satuttaisivat enemmän kuin se, että isää ei edes muistaisi, niin minä voisin pitää yllä lapsen kuvaa isästään kuvin ja tarinoin yhteisistä hetkistä ja kertoa, että isä ei vaan ollut sillä hetkellä tarpeeksi vahva olemaan isä ja halusi lapsen olevan onnellinen.

Mieluummin lapselle mahdollisuus onneen, kuin jatkuvaa hylkäämistä, mitä mies on tehnyt koko lapsen elämän.

En tiedä onko sillä merkitystä, mutta mies jätti luonut raskausaikana ja sanoi, että haluaa minun tekevän abortin (vko 14), johon en enää kyennyt. Tuli lopulta takaisin ja sanoi, että pelottaa ja haluaa olla perhe. Jätti uudelleen lapsen synnyttyä ja tuli uudelleen takaisin, koska ikävöi. En menneelle enää mitään mahda tai omalle typeryydelleni, mutta asioille voin nyt tehdä jotain. Ja haluan vain, että lapseni on onnellinen. Hänen onnensa on minulle tärkeämpää kuin tyydyttää miehen tarve "toimia oikein" ja olla isä satunnaisesti, kun hänelle sopii. Se ei ole pienin lasta kohtaan; hänellä vielä mahdollisuus unohtaa isä.

Ap

Joo,tee noin,anna säilyttää mielikuva isästä,ei ole pakko tavata. Mä aina keksin satuja kunnes lapsi lakkasi kyselemästä isänsä perään. Nyt on eri asia,lapsi on jo aikuinen ja hyväksyy mitä tein,ovat nyt ihan kavereita ja tapaavat. Sai elämänsä ojennukseen sittemmin tää tyyppi. Kuulostaa samanlaiselta kuin mun nuoreni isä-eli isä ns katoaa...

Onko lapsi tai isä tai kukaan koskaan syyttänyt sinua erkaannuttamisesta. Tai onko lapsi ollut vihainen? Pelkään, että joku syyttää minua huonoksi äidiksi tai isä väittää, että yritän tahallani katkoa hänen ja lapsen välit, mutta olen kaikkeni yrittänyt ja mikään ei riitä. Olen vaan täysin kyvytön tekemään enää muuta ja ei tunnu reilulta antaa isän sitten tulla ja mennä miten haluaa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Jos näkisivät säännöllisesti ja se oikeasti pitäisi, niin sitten minulle sopisi. Nyt se ei vaan toteudu. Ap

Kato siitä ohjekirjasta miten se poistetaan.

"Mies on löytänyt uuden naisen ja ei enää vastaa puheluihini (lapsi olisi toivonut hänet viettämään joulua kanssamme) tai viesteihin tai edes lue niitä (whatsapp)."

2,5v lapsi? Ja olet piinannut häntä soitolla ja viesteillä pommittaen. Kuule, luulen että yrittää sulle vihjata että hänellä on uusi parisuhde, lopeta se takaisin vonkaaminen jo. Ja miksi edes annat lapsen kuvitella että tulee teidän kanssanne joulua viettämään,te olette Eronneet.

Anna aikaa ja lopeta se pommittaminen ja vonkaaminen, vähemmästäkin lakkaa vastaamasta. Sähköpostit riittävät hyvin.

Vierailija kirjoitti:

"Mies on löytänyt uuden naisen ja ei enää vastaa puheluihini (lapsi olisi toivonut hänet viettämään joulua kanssamme) tai viesteihin tai edes lue niitä (whatsapp)."

2,5v lapsi? Ja olet piinannut häntä soitolla ja viesteillä pommittaen. Kuule, luulen että yrittää sulle vihjata että hänellä on uusi parisuhde, lopeta se takaisin vonkaaminen jo. Ja miksi edes annat lapsen kuvitella että tulee teidän kanssanne joulua viettämään,te olette Eronneet.

Anna aikaa ja lopeta se pommittaminen ja vonkaaminen, vähemmästäkin lakkaa vastaamasta. Sähköpostit riittävät hyvin.

En olekaan antanut lapsen ymmärtää, että mies tulee jouluksi. Lapsi itse siitä puhui, mutta en sanonut, että isä tulee. Laitoin sähköpostia ja ensin isä sanoi tulevansa, mutta sitten sanoi että tulee vain hetkeksi, niin peruin kokonaan. Liikaa stressiä. Lapselle en sanonut missään vaiheessa takaisin. Lapselle en sanonut mitään tulemisesta.

Vaikka minulla on miestä kohtaan tunteita ja olen täysin murtunut, että hänellä jo uusi, niin en häntä hakua takaisin. Haluan vain, että lapseni on onnellinen. Tiedostan, että pommitan ja siksi Kysyinkin voinko poistaa numeron, vaikka meillä yhteinen lapsi. Suututtaa vaan, että mies valehtelee suvulleen tapaavansa lasta, vaikka eikä häntä tapaa, mutta ei vastaa sähköposteihin (jonka jälkeen yritin laittaa viestin, ei vastausta, soittaa, ei vastausta ja lopuksi viimeisenä keinona whatapissa, jotta saisin varmuuden sille, että haluaa nyt vain jatkaa elämää ilman lasta).

Minä ymmärrän, että hän on jatkanut elämää, että hänellä on uusi parisuhde, mutta yhteisen lapsemme takia voisi edes olla sen verran kunnioitusta, jos ei minua niin edes lasta kohtaan, että vastaa ja sanoo suoraan, että ei kykene olemaan isä enää lapselleen. Olisi rehellinen. Aikuisilta ihmisiltä pitäisi löytyä sen verran kykyä pistää omat pahat olonsa edes yhden viestin/puhelun ajaksi sivuun ja laittaa lasten paras edelle.

Oletko sinä siis sitä mieltä, että minun pitää nyt vain hyväksyä tämä vastaamattomuus niin, että mies ei aio jatkaa lapsen isänä, vaan haluaa nyt keskittyä omaan elämäänsä? Ehkä olet oikeassa. Ehkä teen niin. Olkoon tämä hiljaisuus minulle varmuus siitä, että hän ei nyt vain halua olla isä. Ap

Siis mistä se 2-vuotias lapsi on saanut päähänsä, että isä tulee jouluksi, jos hän ei kuulu elämäänne millään tavalla? 

Ja miten tuon ikäinen muutenkaan ymmärtää odottaa isää juuri jouluksi? 

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä se 2-vuotias lapsi on saanut päähänsä, että isä tulee jouluksi, jos hän ei kuulu elämäänne millään tavalla? 

Minä en oikeasti käsitä. En oikeasti. Uskon, että innostus jouluun tullut tarhasta, sillä minä en ole edes puhunut pojalle Joulupukista ja silti odotettiin pukkia ja sitä, että isän kanssa voi avata lahjat. Olin aidosti hämilläni, kun poika mainitsi asiasta ensi kerran noin kaksi viikkoa ennen joulua. Missään vaihessa en sanonut, että isä tulisi, yritin vain vaihtaa aihetta ja puhua uusita joulujutuista, kun joulusta tuntui olevan niin innoissaan. En tiedä voiko johtua siitä, että poika vaikuttaa ikäistään kypsemmältä (näin siis mm. Tarhassa ja neuvolassa sanoivat), minä en osaa sanoa.

Mutta en enää pitkään aikaan ole puhunut lapselle isänsä tulemisesta, liian monta kertaa peruttiin, kun isä teki oharit. Jos lapsi haluaa isästään puhua, niin puhutaan tietenkin ja usein kyselee milloin menemää yhdessä isille, mutta kerron aina, että isi nyt kipeä.

Tämä on juuri se syy miksi haluan miehen nyt toimivat oikein: joko on 100% isä lapselle tai tajuaa pysyä poissa, jotta ei hämmentäisi lasta enempää tai satuttaisi jatkuvilla ohareilla ja tapaamisten puitteilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä se 2-vuotias lapsi on saanut päähänsä, että isä tulee jouluksi, jos hän ei kuulu elämäänne millään tavalla? 

Minä en oikeasti käsitä. En oikeasti. Uskon, että innostus jouluun tullut tarhasta, sillä minä en ole edes puhunut pojalle Joulupukista ja silti odotettiin pukkia ja sitä, että isän kanssa voi avata lahjat. Olin aidosti hämilläni, kun poika mainitsi asiasta ensi kerran noin kaksi viikkoa ennen joulua. Missään vaihessa en sanonut, että isä tulisi, yritin vain vaihtaa aihetta ja puhua uusita joulujutuista, kun joulusta tuntui olevan niin innoissaan. En tiedä voiko johtua siitä, että poika vaikuttaa ikäistään kypsemmältä (näin siis mm. Tarhassa ja neuvolassa sanoivat), minä en osaa sanoa.

Mutta en enää pitkään aikaan ole puhunut lapselle isänsä tulemisesta, liian monta kertaa peruttiin, kun isä teki oharit. Jos lapsi haluaa isästään puhua, niin puhutaan tietenkin ja usein kyselee milloin menemää yhdessä isille, mutta kerron aina, että isi nyt kipeä.

Tämä on juuri se syy miksi haluan miehen nyt toimivat oikein: joko on 100% isä lapselle tai tajuaa pysyä poissa, jotta ei hämmentäisi lasta enempää tai satuttaisi jatkuvilla ohareilla ja tapaamisten puitteilla. Ap

No nyt lopetat ensin sen lapselle valehtelun. Kerrot vain, että isä ei tule etkä selitä mitään sairausjuttuja. Jos haluat pehmentää sanomaasi, sano vaikka, että hän on nyt niin kaukana eikä hän tule takaisin. Jos kerrot joka kerta jonkun sairaushätävalheen, tottakai lapsi odottaa, että parin päivän päästä isä ehkä tuleekin. Etkä herranjestas puhu mistään tapaamisista, vaikka isä lupaisi tullakin. Kerrot vasta sitten, kun isä on oven takana.