Suomalainen joulu - surujuhla
En erityisemmin yksinäisenä ihmisenä vietä joulua, enkä ole oikeastaan välittänyt koko juhlasta lapsuuden joulujen jälkeen. Ärsytti tosin silloinkin (paitsi ihan pikkulapsena) kaavamainen ja jotenkin stressaantunut meininki.
Mutta itse asiaan. Suomalainen joulu on kauhean synkkä, enkä tarkoita nyt mitään hautausmaalla käyntiä - siellähän on kaunista aattoiltana tuhansien kynttilöiden loisteessa. Synkkyys tulee jostain ihan muusta. Mutta mistä? Huonot jouluohjelmat TV:ssä? Tökeröt joulukonsertit synkkine lauluineen ja niiden uusien "taitavien" laulajien tekeleet (ainut hyvä tänä jouluna oli Karita Mattilan esittämät klassikot puhallinorkesterin kanssa ja tietysti Raskasta joulua on ihan kuunneltava sekin)?
Sitten ne iänikuiset jouluruoat, kaamos, koleus ja väkinäinen ilo. Vai sittenkin suru :D
Kommentit (23)
Kun noita sanoituksia suomalaisissa joulukappaleissa kuuntelee niin kyllähän tää melankolia naurattaa varsinkin kun joulua markkinoidaan niin lasten- ja ilonjuhlana. Taisi radiossa Suvi Teräsniskallakin olla 3 kpl joulukappaleita soida radiossa ja jokainen melankolinen. Yhdessä mummo viettää yksinään joulua (ilmeisesti), toisessa pikku veli on kuollut ja kai kolmannesskin ilo on kaukana. Se vesamatti Loirinkin Tonttu veisu on kuin olisi joulun hautajaisissa :D
Olen leski, niin voin sanoa etten missään nimessä viettäisi joulua toisten leskien kanssa. Itku- ja surujuhla on valmis ja lopuksi ikää, kuten olen leskien vertaisryhmissä huomannut joidenkin asennoituvan.
Iloinen leski jouluna pitäisi määrätä roviolle ja tuomita ikuiseen helvettiin.
Näin ollen allekirjoitan sen, että joulussamme on liian paljon haikeutta ja synkyyttä. Tottakai edesmenneitä muistelee, itkeekin vähän, mutta itse rakastan joulussa valoja ja värejä. Miksei nauttia niistä?
Lapset laulaa heleällä äänellä: " Hetken kestää elämää. Sekin synkkää ja ikävää..." :D