Seurustelu aspergerin kanssa - miten se onnistuu?

moyo kirjoitti:

Nostan ketjua!

Olen seurustellut pitkään miehen kanssa jolla on lapsuuden ADHD-diagnoosi ja selkeitä autismikirjon häiriön piirteitä. Teini-iän jälkeen ei ole esiintynyt ylivilkkautta tms. lapsuuden ongelmia joiden vuoksi sai diagnoosin eikä ole syönyt lääkkeitä. Tutustumisvaiheessa ja seurustelun alussa oletin hänen olevan vain todella introvertti, mutta yhdessä olemme tulleet siihen tulokseen että kyllä hänellä niitä piirteitä on. Näiden vuosien aikana mieheni pienet "autistiset ominaispiirteet" ovat osittain kuluneet pois ja on kyennyt ymmärtämään neurotyypillisten henkilöiden näkökulmia paremmin eikä ole jumiutunut omaan näkökulmaansa, on siis selkeästi rentoutunut. Oma arvioni on, että hänenkin elämänsä on helpompaa kun asioita voi tehdä myös muiden ihmisten tavoilla kuin pelkästään hänen. 

Ongelma on nyt tämä: Mies alkoi syömään Concertaa keskittymisvaikeuksiin ja nyt nämä jumiutumiset sun muut ovat tulleet takaisin. On täysin ehdoton niissä, töykeä ja jopa itsekäs (tulee keskeyttämään jonkun mun toiminnan tehdäkseen jotain mitä itse haluaa ilman että pyytää lupaa). Lääkkeen aloituksen jälkeen käytös on muuttunut kiukkuisempaan suuntaan, on välillä selkeästi ahdistunut. En tiedä ovatko nämä lääkkeen vaikutuksia vai puhdasta k*sipäisyyttä.

 Mikä avuksi, voiko lääke tosiaan vaikuttaa noin? 

Minä muutuin ihan sekopääksi lääkityksen myötä. Ärsyyntyneeksi ja jumittavaksi. Ei sopinut minulle yhtään. En niinkään keskittynyt paremmin, jäin vain täysin kiinni ihan kaikkeen mitä olin tekemässä sillä hetkellä, oli se sitten tiskaamista tai seinään tuijottamista. Sain myös dermatillomanian mikä katosi onneksi heti lääkkeen lopettamisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojallani asperger. Muulla suvullani ei. Ei periydy jos sitä pelkäät. Asperger verrattain yleistä etenkin pojilla ja silti voivat koulussa ja työelämässä loistaa.

Turhan usein ihmiset ajattelevat jonkin asian automaattisesti periytyvän, esim. Cp-vammaisuus ei myöskään periydy vaan tavallisimmin aiheutuu raskauden alkuviikoilla kun selkäydinkanava ei sulkeudu alkiolla kokonaan. Tunnen työni puolesta näitä syntymästään liikuntavammaisia jotka saaneet käveleviä terveitä jälkeläisiä

Terv. Vammaishoitaja

Asperger on voimakkaasti periytyvää. http://www.sairaalaneo.fi/palvelut/neurologiset-oireet-ja-sairaudet/las…

Aivan. Ja tyttöjä ei vain osata diagnosoida koska kasvatuksen takia oppivat näyttelemään neurotyypillistä. Usein tytöille diagnosoidaan virheellisesti mielenterveysongelma selittämään oireilua.

Tytöt ja naiset jäävät tosiaan helposti ilman diagnoosia, sillä oireilevat eri tavalla kuin pojat ja miehet ja usein onnistuvat esittämään sujuvasti neurotyypillistä.

Siinä missä miehillä "erityisiä kiinnostuksenkohteita" voivat olla tekniikkaan tai vaikka tähtitieteeseen liittyvät asiat, on naisilla usein erityisenä kiinnostuksenkohteena käyttäytymiseen liittyvät asiat. Ja kun käyttäytymisnormeista tietää paljon, niin neurotyypillisen esittäminen käy helposti. Siksi as-nainen näyttää ulospäin "normaalimmalta" kuin as-mies.

Itse tajusin olevani autismin kirjolla kun lapseni (poika) sai diagnoosin. Minulla oli lapsena paljon samanlaisia ongelmia kuin lapsellani, piilotin ne vain paremmin. Olen myös lapsen diagnoosin myötä tajunnut, että muut tietävät luonnostaan miten käyttäydytään ja kommunikoidaan eri tilanteissa. Muiden ei tarvitse opetella kaikkea erikseen eikä tarkkailla silmä kovana ympäristöä ettei mokaisi.

Sanaan syssyyn selvisi, että myös lapsen isällä on asperger.

Eipä tarvitse enää miettiä sitä, että miksi meillä on niin helppo kommunikoida oman perheen kesken ja miksi tulemme niin hyvin toimeen keskenämme 😆

Aikaisemmin kun olen lukenut parisuhdeoppaita, en ole ymmärtänyt kaikkia ongelmia mitä niissä käsitellään. En ole ymmärtänyt sitäkään, että miksi riitelemättömyyttä pidetään ongelmana. En pidä draamasta (paitsi teatterissa) ja olen kokenut suoran kommunikaation helpommaksi kuin sellaisen "normaalimman" tavan.

Meillä siis puhutaan asioista suoraan niiden oikeilla nimillä, ja jos ollaan eri mieltä niin sehän tuo vaan uusia näkökulmia asioihin. En ymmärrä miksi silloin pitäisi riidellä.

Meillä on oikeasti kivaa yhdessä.

Joo, minullakin on tuo etten tunnista ollenkaan yleisiä ongelmia ihmissuhteissa ja asioita joita muille ihmisille vaan tapahtuu jatkuvasti. Ihmissuhdeartikkeleiden lukeminen on kuin lukisi jostain eläinten käyttäytymisestä: ai tälleen ne tekee ja tuon takia. Esimerkiksi kateus ja mustasukkaisuus ovat minulle outoja konsepteja.