Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu aspergerin kanssa - miten se onnistuu?
Nt
25.12.2019 |
Olen neurotyypillinen nainen ja epäilen, että poikaystäväni on autismin kirjon ihminen.
Rakastuin häneen suin päin, sillä hän on älykäs, omaperäinen ja lojaali.
Alan kuitenkin olla epätoivoinen, sillä hänen ilmaisutyylinsä on niin erilainen kuin minulla. Hän on erittäin kova prokrastinoimaan, hänelle on (normaalimieheenkin verrattuna) hyvin vaikea puhua tunteistaan - hän ilmaisee niitä objektiivis-loogisesti, mistä syystä epäilen, onko hänellä helliä tunteita minua kohtaan. Vaikka hän sanoisikin niin, kehonkieli sanoo muuta. Muutenkin keskustelu on oudon loogista tai sitä ei ole. Small talkia hän ei juuri harrasta.
Mitä minun pitäisi ajatella? Pidän hänestä kovasti, mutta perheen perustamista epäilen. Periytyykö asperger?
Kiinnostavinta on tutkia asiassa itseäni, myös edellinen poikkikseni oli melko satavarmasti lievästi autismin kirjolla, vaikka ei ole mitään virallista diagnoosia hakenut. Eikä nykyinenkään ole.
Toivoisin rakentavia ja ystävällisiä kommentteja, en vihapuhetta, jos mahdollista.
Onko joku kokenut samaa?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani asperger. Muulla suvullani ei. Ei periydy jos sitä pelkäät. Asperger verrattain yleistä etenkin pojilla ja silti voivat koulussa ja työelämässä loistaa.
Turhan usein ihmiset ajattelevat jonkin asian automaattisesti periytyvän, esim. Cp-vammaisuus ei myöskään periydy vaan tavallisimmin aiheutuu raskauden alkuviikoilla kun selkäydinkanava ei sulkeudu alkiolla kokonaan. Tunnen työni puolesta näitä syntymästään liikuntavammaisia jotka saaneet käveleviä terveitä jälkeläisiäTerv. Vammaishoitaja
Asperger on voimakkaasti periytyvää. http://www.sairaalaneo.fi/palvelut/neurologiset-oireet-ja-sairaudet/las…
Aivan. Ja tyttöjä ei vain osata diagnosoida koska kasvatuksen takia oppivat näyttelemään neurotyypillistä. Usein tytöille diagnosoidaan virheellisesti mielenterveysongelma selittämään oireilua.
Tytöt ja naiset jäävät tosiaan helposti ilman diagnoosia, sillä oireilevat eri tavalla kuin pojat ja miehet ja usein onnistuvat esittämään sujuvasti neurotyypillistä.
Siinä missä miehillä "erityisiä kiinnostuksenkohteita" voivat olla tekniikkaan tai vaikka tähtitieteeseen liittyvät asiat, on naisilla usein erityisenä kiinnostuksenkohteena käyttäytymiseen liittyvät asiat. Ja kun käyttäytymisnormeista tietää paljon, niin neurotyypillisen esittäminen käy helposti. Siksi as-nainen näyttää ulospäin "normaalimmalta" kuin as-mies.
Itse tajusin olevani autismin kirjolla kun lapseni (poika) sai diagnoosin. Minulla oli lapsena paljon samanlaisia ongelmia kuin lapsellani, piilotin ne vain paremmin. Olen myös lapsen diagnoosin myötä tajunnut, että muut tietävät luonnostaan miten käyttäydytään ja kommunikoidaan eri tilanteissa. Muiden ei tarvitse opetella kaikkea erikseen eikä tarkkailla silmä kovana ympäristöä ettei mokaisi.
Sanaan syssyyn selvisi, että myös lapsen isällä on asperger.
Eipä tarvitse enää miettiä sitä, että miksi meillä on niin helppo kommunikoida oman perheen kesken ja miksi tulemme niin hyvin toimeen keskenämme 😆Aikaisemmin kun olen lukenut parisuhdeoppaita, en ole ymmärtänyt kaikkia ongelmia mitä niissä käsitellään. En ole ymmärtänyt sitäkään, että miksi riitelemättömyyttä pidetään ongelmana. En pidä draamasta (paitsi teatterissa) ja olen kokenut suoran kommunikaation helpommaksi kuin sellaisen "normaalimman" tavan.
Meillä siis puhutaan asioista suoraan niiden oikeilla nimillä, ja jos ollaan eri mieltä niin sehän tuo vaan uusia näkökulmia asioihin. En ymmärrä miksi silloin pitäisi riidellä.
Meillä on oikeasti kivaa yhdessä.
Joo, minullakin on tuo etten tunnista ollenkaan yleisiä ongelmia ihmissuhteissa ja asioita joita muille ihmisille vaan tapahtuu jatkuvasti. Ihmissuhdeartikkeleiden lukeminen on kuin lukisi jostain eläinten käyttäytymisestä: ai tälleen ne tekee ja tuon takia. Esimerkiksi kateus ja mustasukkaisuus ovat minulle outoja konsepteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppaniehdokas on kyllä aika kaukana täydellisestä, jollei osaa ottaa toista huomioon, ei halua kertoa asioistaan eikä myöskään kysele kumppanin kuulumisia, eikä kaipaa läheisyyttä! Mitä jää jäljelle? Mielestäni jonkinlainen toverillisuus.
Vierailija kirjoitti:
Näkökanta toisesta suunnasta. Minä itse Aspergerina olen täysin kypsä nenttipuolisoni ihmissuhdepelleilyyn. Suurin osa ajasta kuluu siihen, kun hän miettii mitä muut mahtavat hänestä ajatella. Mielistelyyn ja perseennuolentaan. Suhteiden ylläpitoon. Oikeasti - silloin kun on rehellinen - hän on aika raadollinen perusjantteri, mutta näytelmässä mitä viehättävin ja supliikein mies. Sen lisäksi että vi_tutta, niin kuvottaa. Täysin turha elämä.
Sinulta ei kysytty, mene pois. Sosiaalinen kyvyttömyys ja vammaisuus ei ole rehellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemus; olen itse sosiaalialalla töissä ja osaan käsitellä asberger miestäni. Todella lojaali ja hieno mies onkin. Lievä Asperger. Selitän hänelle vitsit, joita hän ei ymmärrä. Sanon hänelle jos sanoo jotain epäkohteliasta. Muotoilen lauseeni sillä tavalla, kun tiedän hänen ymmärtävän asiat kirjaimellisesti. arki ja elämä on sujuvaa kaikin puolin. Noh, kotitöihin häntä täytyy aina erikseen pyytää. Mutta se on monen muunkin miehen ongelma. Meidän elämä on onnellista.
Oho, onpas outo assi!
Kokemukseni mukaan assit ovat taitavia ironisteja ja vitsinvääntäjiä.
Ei todellakaan tarvitse selitellä mitään, ymmärtää jo nenän asennosta missä mennään.
Tosin harva ymmärtää assien älykästä huumoria ja sanamuunnoksia eli munasaannoksia.
No, meitä on moneksi, onneksi.
Voi olla että hänen on vain vaikea laittaa sanoiksi tunteitaan, vaikka rakastaisikin sinua :) Autistit ovat keskimäärin empaattisempia kuin tavikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hänelle on (normaalimieheenkin verrattuna) hyvin vaikea puhua tunteistaan - hän ilmaisee niitä objektiivis-loogisesti, mistä syystä epäilen, onko hänellä helliä tunteita minua kohtaan. Vaikka hän sanoisikin niin, kehonkieli sanoo muuta"
Tämä kaikki johtuu siitä, että tunteita ei oikeasti ole. Tunteikkaan ihmisen on vaikea ymmärtää sitä todeksi, mutta tällaisia ihmisiä on olemassa ja osa tuntee tunteita vain itseään kohtaan eli on käytännössä narsisteja. Se on vähintään yhtä kamalaa.
Tunteikas ja tunteeton ihminen ei ole toimiva pari. Kehonkieli ei valehtele, vaikka suu sanoisi mitä. Siihen voi luottaa. Vaatikaa tekoja näiltä miehiltä! Sanoja voi pitää toisarvoisina. Ei kannata vaivautua kuulustelemaan puupölkkyä.
Mun puoliso on asperger. Kyllähän se aika paljon vaatii, mutta kun ymmärtää esim. Sen että toinen inhoaa suutelua koska on aistiyliherkkä eikä siksi että on mulkku niin on jo pitkällä. Parasta on se että toinen on aina rehellinen. Kun kehuu niin oikeasti arvostaa eikä vain puhu sosiaalisen tavan tai paineen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana yläkoulussa pidin paljon Asperger-nuorista, koska heidän ajatuskulkunsa olivat omaperäisiä. Kun kaikki "tavalliset" nuoret alkoivat klooniutua turhan samanlaisiksi pukeutumista myöten, he olivat piristävän erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
"hänelle on (normaalimieheenkin verrattuna) hyvin vaikea puhua tunteistaan - hän ilmaisee niitä objektiivis-loogisesti, mistä syystä epäilen, onko hänellä helliä tunteita minua kohtaan. Vaikka hän sanoisikin niin, kehonkieli sanoo muuta"
Tämä kaikki johtuu siitä, että tunteita ei oikeasti ole. Tunteikkaan ihmisen on vaikea ymmärtää sitä todeksi, mutta tällaisia ihmisiä on olemassa ja osa tuntee tunteita vain itseään kohtaan eli on käytännössä narsisteja. Se on vähintään yhtä kamalaa.
Tunteikas ja tunteeton ihminen ei ole toimiva pari. Kehonkieli ei valehtele, vaikka suu sanoisi mitä. Siihen voi luottaa. Vaatikaa tekoja näiltä miehiltä! Sanoja voi pitää toisarvoisina. Ei kannata vaivautua kuulustelemaan puupölkkyä.
Kehonkieltä pystyy kuitenkin feikkaamaan, eikä kaikki tunnista esitystä. Autistit ovat todennäköisemmin aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin vuoden asperger-miehen kanssa ja ekan loman jälkeen en enää kestänyt. Mies kitisi ja valitti koko loman ja milloin olisi pitänyt mennä takaisin hotellille vaihtamaan housut ja milloin kengistä irtosi pohja kävellessä kun ei osannut katsoa mukaan ehjiä varusteita ja kirsikkana kakun päälle sai jonkun itkupaniikkikohtauksen keskellä yötä ja soitti itkupuhelun äidilleen siinä aamukolmelta.
En jaksanut enää moisen 35-vuotiaan taaperon kanssa ja erosin siitä ennen kuin koko loma oli ohi.
Enää en lähde moiseen hommaan. Haluan aikuisen tasolla olevan aikuisen puolison enkä mitään kaksimetristä itkuista taaperoa.
Riippuu ihan millainen mies on ja mitä odotat suhteelta. Minä olen assi-nainen ja olen ollut normaalin miehen kanssa parisuhteessa kohta 20 vuotta, lapsiakin on. Silti usein on väärinymmärryksiä, kun en ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, vaan minulle pitää sanoa suoraan. Enkä osaa näyttää tunteitani ulospäin jos en erikseen muista niitä yrittää näytellä sillä tavalla kuin olen toisten ihmisten niitä nähnyt esittävän. Enkä osaa kasvattaa lapsia aina miehen mielestä oikealla tavalla. Mutta jos molemmilla on hyvät hermot, ehkä suhde voi toimia.
Autismi on aika vahvasti periytyvää, luulen että toinen lapsistani saa jossain vaiheessa diagnoosin. Mutta se ei välttämättä vaikuta esimerkiksi siihen voiko tehdä töitä, jos löytää alan jolla on hyvä. Itse olen ollut töissä teini-ikäisestä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmenee jo lapsuudessa, pikkuvanhoja kirjakieltä puhuvia postimerkkien keräilijöitä, yhteen asiaa uppoutuvia, noudattavat päivittäisiä rutiineja, ja erityisvaatimuksia ruoka-aineille ettei esimerkiksi saa perunoita ja kastiketta saa sekoittaa, vaikka kai ne sentään makaronilaatikkoa pystyvät syömään
Ei. En pysty. Makaronilaatikko on kauhea yhdistelmä. Koulun versiossa oli yhdistetty kovia palaneita makaroneja päällä olleessa kuoressa ja limaista makaronin välistä tirskahtelevaa kastiketta. Limaiset ja rapeat ruoka-aineet ei kuulu samaan mössöön. T:aistiyliherkkä
Vierailija kirjoitti:
Seurustelkaa ihanvittu miten haluatte, useinhan teikäläiset ovat polyamorisia ruudinkeksijöitä. Mutta teidän vammaisten lisääntymistä pitää ehdottomasti rajoittaa!
En ole koskaan pitänyt älykkäänä ihmistä, jos käyttää yleisesti hyväksyttyä, mutta bad bad-kirosanaa v***u.
Et ole omintakeinen, vaan samaa saastaa kun muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että hänen on vain vaikea laittaa sanoiksi tunteitaan, vaikka rakastaisikin sinua :) Autistit ovat keskimäärin empaattisempia kuin tavikset.
Hehehe! Kansainvälisen tutkimuksen mukaan sarjamurhaajat ja psykopaatit ovat järjestään autisteja.
https://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/05/21/study-fin…
Joo, enkä ihmettele yhtään. Autisteillä kun on niitä pidäkkeitä aika paljon vähemmän kuin taviksilla. Varsinkin lääkkeiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että hänen on vain vaikea laittaa sanoiksi tunteitaan, vaikka rakastaisikin sinua :) Autistit ovat keskimäärin empaattisempia kuin tavikset.
Hehehe! Kansainvälisen tutkimuksen mukaan sarjamurhaajat ja psykopaatit ovat järjestään autisteja.
https://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/05/21/study-fin…Joo, enkä ihmettele yhtään. Autisteillä kun on niitä pidäkkeitä aika paljon vähemmän kuin taviksilla. Varsinkin lääkkeiden kanssa.
Autisteillä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmenee jo lapsuudessa, pikkuvanhoja kirjakieltä puhuvia postimerkkien keräilijöitä, yhteen asiaa uppoutuvia, noudattavat päivittäisiä rutiineja, ja erityisvaatimuksia ruoka-aineille ettei esimerkiksi saa perunoita ja kastiketta saa sekoittaa, vaikka kai ne sentään makaronilaatikkoa pystyvät syömään
Ei. En pysty. Makaronilaatikko on kauhea yhdistelmä. Koulun versiossa oli yhdistetty kovia palaneita makaroneja päällä olleessa kuoressa ja limaista makaronin välistä tirskahtelevaa kastiketta. Limaiset ja rapeat ruoka-aineet ei kuulu samaan mössöön. T:aistiyliherkkä
Normaalit arvostaa erilaisia rakenteita, ei esim. mössöjä.
Taisi olla kokeakin poika tämä autisti sillä käytöksensä puolesta et häneen takuulla ainakaan ihastunut, ellet sitten kuolaa puisevia poliitikkojakin televisiossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat henkistä väkivaltaa, mitä harrastavat paljon ihan luontaisesti. Lapset todennäköisesti perii vamman. Kaikista vaikeimpia lapsia, usein väkivaltaisia.
Ihmiset kiusaavat innokkaasti autisteja ja se pahentaa heidän mielenterveyden ongelmiaan. Eli ihan yhtä helvettiä elää heidän kanssa,
...... sen lisäksi että muut paljastavat usein pahuutensa heidän kohdallaan.
..... ei ymmärrä. Mitä tässä tarkoitetaan? Ei ymmärrettävää.
Lähipiirissäni on ihana, älykäs aspergermies, yli 40v. Diagnoosi jo lapsena, mutta vanhempiensa tuella opiskellut erikoisasentajan tutkinnon ja työssään on tehokas ja hyvä, koska on kapea-alaisesti ollut näpräämisestä aina kiinnostunut. Hän on mennyt naimisiin, mutta perheensä suruksi aivan vääränlaisen ihmisen kanssa. Nainen, heikkolahjainen ja työkyvytön, "nappasi" yökerhossa kiinni, ja sen jälkeen oli kova kyyti naimisiin. As.mies on varakas, myös perinyt omaisuutta, niin maistuu siltä että elättäjä löytyi, eikä mies osaa sanoa vastaan. Toisten puolisovalintoihin ei ikävä kyllä voi puuttua. Miehen isä on ymmärtänyt että odotellaan tulevia perintöjä joita pääsee pariskunta sitten tuhlaamaan matkustellen ja shoppaillen. Onneksi heillä ei ole lapsia syntynyt, täällä uskaltaa senkin julki tuoda.
Minä muutuin ihan sekopääksi lääkityksen myötä. Ärsyyntyneeksi ja jumittavaksi. Ei sopinut minulle yhtään. En niinkään keskittynyt paremmin, jäin vain täysin kiinni ihan kaikkeen mitä olin tekemässä sillä hetkellä, oli se sitten tiskaamista tai seinään tuijottamista. Sain myös dermatillomanian mikä katosi onneksi heti lääkkeen lopettamisen myötä.