Uusioperhe ongelma, auttakaa

Onkonsiis uusioperhe eri asia kuin uusperhe? Vai käytetäänkö näitä ihan synonyymeinä?

Eihän tuon ikäiset tarvitse mitään vahtimista. Jos tarvitset rauhaa, niin sanot lapsille että pitää olla omassa huoneessa tai pihalla, välipalaa saa jääkaapista. Tosiaan, jos kyseessä olisi oma lapsesi, niin olisit vain onnellinen että hänellä on kavereita.

Ymmärrän kyllä sinua, en itsekään pidä yllätysvieraista kotonani. Ei silloin voi olla "kuin kotonaan". Miehen pitäisi ottaa sinutkin huomioon, eikä vähätellä tunteitasi. Se on ihan normaalia ja mukavaakin, että lapsilla on koti, jonne voi tuoda kavereita, ja kavereita, joita tuoda, mutta kyllä niistä pitäisi voida ilmoittaa sinullekin. Se on sinunkin kotisi.

Meillä oli tuossa iässä sopimus että yksi kaveri voi tulla koulun jälkeen ja viideltä pitää lähteä. Tehkää joku vastaava teille sopiva käytäntö, niin ei tarvitse tuskailla joka iltapäivä asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä sinua, en itsekään pidä yllätysvieraista kotonani. Ei silloin voi olla "kuin kotonaan". Miehen pitäisi ottaa sinutkin huomioon, eikä vähätellä tunteitasi. Se on ihan normaalia ja mukavaakin, että lapsilla on koti, jonne voi tuoda kavereita, ja kavereita, joita tuoda, mutta kyllä niistä pitäisi voida ilmoittaa sinullekin. Se on sinunkin kotisi.

Minä en kyllä koe lapsen kaveria yllätysvieraaksi. Tuon ikäisethän yleensä tapaa toisiaan lähes päivittäin koulun jälkeen, suurempi yllätys se on jos lapsi tulee koulusta yksin ilman että kukaan kaveri tulisi meille tai hän menisi kaverin luo.

No, toisaalta, olkoonkin monessa perheessä normaali tapa toimia, pitäisin miehen velvollisuutena huomioida sinutkin. Et ole lapsen äiti eikä kukaan voi myöskään pakottaa lapsiarkeen. Tietysti nämä asiat olisi ollut hyvä huomioida ennen yhteen muuttoa, mutta ei mies voi pitään myöskään itsestään selvänä, että sinä hyväksyt kaiken mukisematta. Kotonasi sinunkin oikeutesi on olla rauhassa.

Uusioperhehelvettiäkö? No kyllä. Olen asunut nyt 11 vuotta avovaimon ja hänen kahden lapsensa kanssa samassa osoitteessa. Avovaimon lapset olivat silloin kun muutimme poika 7 vee ja tyttö 9 vee.

Se poika on ollut koko ajan oikea hirviö vaikka ulkopuolisille ja varsinkin isovanhemmilleen on aina osannut olla tosi sosiaalinen ja lirkutteleva niin pienenä kuin tälläkin hetkellä.

Aluksi kun muutimme sen jätkän käytös oli tavanomaista 7 vuotiaan narinaa että pitää saada sitä ja pitää saada tätä ja tietysti hän sai kun äiti antoi. Sitten kun kaveri tuli 9 vuotiaaksi alkoi kolikkovarkaudet kotona. Ensin isosiskolta ja sitten minulta. Kyse oli muutamista Euroista mutta koska lapsen äiti ei tähän puuttunut jatkui varastelu. Minulta hävisi Fiskarsin retkikirves varastosta. Sitten kaveri varasti minulta kultaisen sormuksen joka oli saanut vahnmmiltani kun olin suorittanut loppututkinnon. Ylläri ylläri avovaimo syytti että minä olen itse hukannut sen sormuksen vaikka tasan tarkkaan tiedän että niin ei ole tapahtunut. Rahavarkaudet kaverin isosiskolta jatkuivat ja tällä kertaa oli kyse jo setelirahoista. Niinpä ostin avovaimon tyttärelle lukittavan boxin johon hän sai pistettyä kaikki säästönsä mitä oli joulu tai syntymäpäivälahjarahoiksi saanut. Kauaa ei mennyt kun avokin tytär valitti että hänen kotiavaimensa on hävinnyt ja samalla se safety boxin avain joka oli avainnipussa kiinni. Parin viikon päästä selvisi että tuo puolirikollinen poika joka oli silloin iältään 9 vuotta oli varastanut ne avaimet ja samalla yli 200 Euroa rahaa siitä boxista. No eipä taaskaan tuullut mitään rankkua vaan äiti antoi tyttärelleen poikansa varastamat rahat.  Jatkuu…

Jatkuu… Tästä vuosi eteenpäin niin poika kavereidensa kanssa varasti kaverin äidin kioskin pohjakassan. Avovaimo sanoi että turha antaa mitään rankkua kun ei se mitään auta!! Sitten menikin pari vuotta hyvin kunnes kaveri jäi kiinni myymälävarkaudesta ollessaan 11 vuotta. Sitten meni taas pari vuotta kun poika jäi kiinni taas kerran kolikkovarkauksista. Oli varastanut kahteen eri kertaan minun kolikkopurkistani kaikki 1 ja 2 Euron kolikot. 16 vuotta täytettyään poika alkoi varastaa kotoa kaljaa ja lonkeroa. Ei auttanut vaikka asiasta puhui hänen kanssaan niin alkoholivarkaudet kotona vaan jatkuivat. Viime syksynä huomasin että kaveri oli varastanut baarikaapista jonka olin unohtanut auki korkkaamattomat Whiskey pullon jonka olin saanut eräältä yhteistyökumppanilta liikelahjaksi ja johon oli kaiverrettu minun nimeni pullon kylkeen. Silloin otin herneet nenään ja sanoin että olet jo 18 v ja että vuoden 2020 alussa muutat pois tästä minun ja avovaimon omistamasta asunnosta. Ainut kommentti mitä sain oli avovaimolta että jos olet noin tiukka niin sitten kyllä lähtee hänkin. En vittu tiedä miten ihmeessä olen jaksanut kaikki nämä vuodet ja varsinkin kun se jätkä ei ole mihinkään muuttamassa. Nyt joulun aikaan huomasin että kaveri oli avannut jääkapissa olleen valkoviinipönikän ihan omine lupineen. Arvatkaa vaan reagoiko avokki mitenkään no ei. Sitten vielä tämä tytär joka on myös ihan oma lukunsa. Tappelin vuosikaudet hänen kanssaan kun kotityöt ei teiniä nappaa ei sitten yhtään. Viime kesänä se sitten muutti kotoa pois ja tämän suhteen asiat vähän rauhoittuvat kun ei asuttu samassa osoitteessa paitsi nyt joulun aikaan kun opiskeluissa on taukoa niin tuo kakara tuli kuukaudeksi punkkaamaan ja syömään tänne meille eikä ylläri ylläri kotityöt nappaa vieläkään yhtään. Kylppäri on iltaisin varattu niin että edes hampaita ei pääse pesemään kun olen menossa nukkumaan. Sanoin tästä asiasta tänään avovaimolle ja nyt hän leikkii mykkäkoulua.

Olen varmaan jotenkin tyhmä kun olen antanut asioiden jatkua näin ja edelleen annan niiden jatkua. Yhteisiä lapsia avokin kanssa ei ole, pankkitilin ja sijoitusten saldo näyttää + 300 000€ ja velkaa ei ole.

Miksi ihmeessä en kerää tavaroitani ja lähde koska seksikään ei enää ole kiinni pitävä liima niin kuin alkuaikoina, syystä että sitä säännöllistä seksiä avokilta ei enää saa. Ei ole saanut enää muutamaan vuoteen.

Mies 57 vee kirjoitti:

Jatkuu… Tästä vuosi eteenpäin niin poika kavereidensa kanssa varasti kaverin äidin kioskin pohjakassan. Avovaimo sanoi että turha antaa mitään rankkua kun ei se mitään auta!! Sitten menikin pari vuotta hyvin kunnes kaveri jäi kiinni myymälävarkaudesta ollessaan 11 vuotta. Sitten meni taas pari vuotta kun poika jäi kiinni taas kerran kolikkovarkauksista. Oli varastanut kahteen eri kertaan minun kolikkopurkistani kaikki 1 ja 2 Euron kolikot. 16 vuotta täytettyään poika alkoi varastaa kotoa kaljaa ja lonkeroa. Ei auttanut vaikka asiasta puhui hänen kanssaan niin alkoholivarkaudet kotona vaan jatkuivat. Viime syksynä huomasin että kaveri oli varastanut baarikaapista jonka olin unohtanut auki korkkaamattomat Whiskey pullon jonka olin saanut eräältä yhteistyökumppanilta liikelahjaksi ja johon oli kaiverrettu minun nimeni pullon kylkeen. Silloin otin herneet nenään ja sanoin että olet jo 18 v ja että vuoden 2020 alussa muutat pois tästä minun ja avovaimon omistamasta asunnosta. Ainut kommentti mitä sain oli avovaimolta että jos olet noin tiukka niin sitten kyllä lähtee hänkin. En vittu tiedä miten ihmeessä olen jaksanut kaikki nämä vuodet ja varsinkin kun se jätkä ei ole mihinkään muuttamassa. Nyt joulun aikaan huomasin että kaveri oli avannut jääkapissa olleen valkoviinipönikän ihan omine lupineen. Arvatkaa vaan reagoiko avokki mitenkään no ei. Sitten vielä tämä tytär joka on myös ihan oma lukunsa. Tappelin vuosikaudet hänen kanssaan kun kotityöt ei teiniä nappaa ei sitten yhtään. Viime kesänä se sitten muutti kotoa pois ja tämän suhteen asiat vähän rauhoittuvat kun ei asuttu samassa osoitteessa paitsi nyt joulun aikaan kun opiskeluissa on taukoa niin tuo kakara tuli kuukaudeksi punkkaamaan ja syömään tänne meille eikä ylläri ylläri kotityöt nappaa vieläkään yhtään. Kylppäri on iltaisin varattu niin että edes hampaita ei pääse pesemään kun olen menossa nukkumaan. Sanoin tästä asiasta tänään avovaimolle ja nyt hän leikkii mykkäkoulua.

Olen varmaan jotenkin tyhmä kun olen antanut asioiden jatkua näin ja edelleen annan niiden jatkua. Yhteisiä lapsia avokin kanssa ei ole, pankkitilin ja sijoitusten saldo näyttää + 300 000€ ja velkaa ei ole.

Miksi ihmeessä en kerää tavaroitani ja lähde koska seksikään ei enää ole kiinni pitävä liima niin kuin alkuaikoina, syystä että sitä säännöllistä seksiä avokilta ei enää saa. Ei ole saanut enää muutamaan vuoteen.

Niin, miksi et tosiaan lähde. Viimeinen kappale kyllä sinetöi sen miksi teidän uusperheessä kaikki on vähän vituillaan. Kaikki nämä vuodet teidän suhde on perustunut sinun puolelta todennäköisesti lähinnä seksille, ja kaikki muu on yhdentekevää ja ärsyttävää sen rinnalla. Onko se joku ihme että ne lapsetkin oireilee tuollaisessa kodissa. Kuulostaa siltä että te molemmat olette jossain kohtaa vain tyytyneet toisiinne, eihän tuossa rakkaudesta ole koskaan varmaan kyse ollutkaan. 

Olen varmaa sitte outo ydinperheen äiti, kun ahdistun lapsen kavereista. En ole yhtään lapsekas ihminen, enkä ennen omia lapsia pitänyt vieraista lapsista lainkaan, lapset keskenään pitävät meteliä ja meillä on pieni asunto missä isompi jakaa huoneensa pienemmän kanssa. Tiedän, että tämä on myös lapsen koti ja hänellä on oikeus olla kavereiden kanssa. Silti, en voi olla kotonani rennosti kun pitää yrittää lohduttaa pikku sisko joka ei pääse isompien leikkeihin mukaan..

Uusperheessä eläminen on sellaista käänteistä rusinat pullasta - vanhemmuutta uuden puolison, etenkin lapsettoman sellaisen kannalta.

Apllä ei ole nyt muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä miehen linja. Mies ja lapsi on tottunut elämään perheessä, he ovat perhe, eikä sitä perhettä kukaan muu tule säännöillään rikkomaan. Ei vaikka mies lupaisi ilmoittaa ap:ole kun lapsen kaverit on tulossa. Koska ei hän muista, koska heidän perheessään ei tarvitse ilmoittaa.

Tämä liittyy juuri tuohon jonkun mainitsemaan asiaan, että miehelle lapsi on kotonaan mutta ap:lle vieras.

Tällä käänteisellä rusinat pullalla-meiningillä tarkoitan sitä, että lapsettomalle uudelle puolisolle aina korostetaan miten hän on perheen jäsen eikä ole ulkopuolinen, mutta käytäntö on eri todellisuudessa. Tämä ei-ulkopuolisuus pätee niin kauan, kun lapsettomalla puolisolla ei ole omia, alkuperäisen perheen järjestystä tai tapoja uhkaavia vaatimuksia. Eli se on silmänlumetta.

Itse en hankkinut omia lapsia puolison vuoksi kun puoliso perusteli niin hyvin että hänen lapsensa pitävät minusta niin paljon ja olen perheen jäsen yms. Olen pikemminkin hiljainen yhtiökumppani. Olemassa rakenteissa, ilman puheoikeutta. Jos hiljainen yhtiökumppani yrittää sanoa mielipiteensä, se vesittyy ja katoaa - koska hiljaisilla yhtiökumppaneilla ei tätä oikeutta ole. Tämä sekä puolison että lasten käytöksessä ja toiminnassa tulee ilmi.

Lapsettomana uusperheessä eläminen on aika yksinäistä henkisesti, ja itse olen pyrkinyt ottamaan siitä kaiken irti ja suhtautumaan positiivisesti. Minun tehtäväni on tukea puolisoni vanhemmuutta ja olla lapsille turvallinen aikuinen. Äitipuoli ei voi esimerkiksi huomauttaa lapsille samoista asioista kuin äiti voi. Monen lapsen äiti esimerkiksi huolehtii, muistuttaa kouluasioista, kysyy onko haettu jatko-opintoihin jne. Nämä on omalta vanhemmalta normaaleja kysymyksiä. Silti nämä samat kysymykset äitipuolelta tullessa muuttuvat vaatimuksiksi, ärsyttäväksi painostukseksi ja hössötykseksi. Tämän olen nähnyt ystävän perheessä, miten vain hyvää tarkoittava äitipuoli jonka käytös ei poikennut mitenkään normaalin äidin käytöksestä, sai lasten vihat ylleen käytöksensä vuosi ja häntä inhoavat edelleen.

Oman kumppanini kanssa jaksan, koska hän odottaa että lapset täyttävät 18 ja pääsee heistä ns vapaaksi. Lisäksi asumme keskellä metsää joten hyvin epätodennäköistä että lapset ovat luonamme kovin usein aikuistuttuaan. Rakastan hänen lapsia,mutta valitettavasti he eivät 6 vuoden jälkeen rakasta minua samalla tavalla. Lähtiessäni suhteeseen minulla oli ruusuiset kuvitelmat, ja todellisuus on sen jälkeen avautunut minulle. Olen ja tulen aina olemaan lapsille ulkopuolinen.

-äitipuoli

Up

n31 kirjoitti:

Mies 57 vee kirjoitti:

Jatkuu… Tästä vuosi eteenpäin niin poika kavereidensa kanssa varasti kaverin äidin kioskin pohjakassan. Avovaimo sanoi että turha antaa mitään rankkua kun ei se mitään auta!! Sitten menikin pari vuotta hyvin kunnes kaveri jäi kiinni myymälävarkaudesta ollessaan 11 vuotta. Sitten meni taas pari vuotta kun poika jäi kiinni taas kerran kolikkovarkauksista. Oli varastanut kahteen eri kertaan minun kolikkopurkistani kaikki 1 ja 2 Euron kolikot. 16 vuotta täytettyään poika alkoi varastaa kotoa kaljaa ja lonkeroa. Ei auttanut vaikka asiasta puhui hänen kanssaan niin alkoholivarkaudet kotona vaan jatkuivat. Viime syksynä huomasin että kaveri oli varastanut baarikaapista jonka olin unohtanut auki korkkaamattomat Whiskey pullon jonka olin saanut eräältä yhteistyökumppanilta liikelahjaksi ja johon oli kaiverrettu minun nimeni pullon kylkeen. Silloin otin herneet nenään ja sanoin että olet jo 18 v ja että vuoden 2020 alussa muutat pois tästä minun ja avovaimon omistamasta asunnosta. Ainut kommentti mitä sain oli avovaimolta että jos olet noin tiukka niin sitten kyllä lähtee hänkin. En vittu tiedä miten ihmeessä olen jaksanut kaikki nämä vuodet ja varsinkin kun se jätkä ei ole mihinkään muuttamassa. Nyt joulun aikaan huomasin että kaveri oli avannut jääkapissa olleen valkoviinipönikän ihan omine lupineen. Arvatkaa vaan reagoiko avokki mitenkään no ei. Sitten vielä tämä tytär joka on myös ihan oma lukunsa. Tappelin vuosikaudet hänen kanssaan kun kotityöt ei teiniä nappaa ei sitten yhtään. Viime kesänä se sitten muutti kotoa pois ja tämän suhteen asiat vähän rauhoittuvat kun ei asuttu samassa osoitteessa paitsi nyt joulun aikaan kun opiskeluissa on taukoa niin tuo kakara tuli kuukaudeksi punkkaamaan ja syömään tänne meille eikä ylläri ylläri kotityöt nappaa vieläkään yhtään. Kylppäri on iltaisin varattu niin että edes hampaita ei pääse pesemään kun olen menossa nukkumaan. Sanoin tästä asiasta tänään avovaimolle ja nyt hän leikkii mykkäkoulua.

Olen varmaan jotenkin tyhmä kun olen antanut asioiden jatkua näin ja edelleen annan niiden jatkua. Yhteisiä lapsia avokin kanssa ei ole, pankkitilin ja sijoitusten saldo näyttää + 300 000€ ja velkaa ei ole.

Miksi ihmeessä en kerää tavaroitani ja lähde koska seksikään ei enää ole kiinni pitävä liima niin kuin alkuaikoina, syystä että sitä säännöllistä seksiä avokilta ei enää saa. Ei ole saanut enää muutamaan vuoteen.

Niin, miksi et tosiaan lähde. Viimeinen kappale kyllä sinetöi sen miksi teidän uusperheessä kaikki on vähän vituillaan. Kaikki nämä vuodet teidän suhde on perustunut sinun puolelta todennäköisesti lähinnä seksille, ja kaikki muu on yhdentekevää ja ärsyttävää sen rinnalla. Onko se joku ihme että ne lapsetkin oireilee tuollaisessa kodissa. Kuulostaa siltä että te molemmat olette jossain kohtaa vain tyytyneet toisiinne, eihän tuossa rakkaudesta ole koskaan varmaan kyse ollutkaan. 

Komppaan edellistä. Juokse...

Vierailija kirjoitti:

Perustakaa yhteinen whatsapp-ryhmä ja sovitte että siellä kysytään ja sovitaan kaverintuloasiat, niin sinäkin tiedät.

Tämä on oikeasti hyvä ehdotus. Meilläkin on. Kaikki 'perheasiat" kirjoitetaan sinne, niin kaik tietää. Ja juu mun lapset on kysyny aina saako tulla kavereita. Keskustelen minäkin perheen kanssa koska voi tulla vieraita. Ihan perushommaa. Meillä on sen verran pieni koti ettei ole mitään länsisiipeä vieraita varten jos jonkun pitää lukea kokeeseen tai muuta. Miehes käytös on typerää, todellakin voit päättää lapsen puolesta sopiiko kaverit vai ei. Ja vielä senkin ketkä kaverit sopii. En edes tajua mikä ongelma tuossa on, paitsi sun väheksyntä

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä eläminen on sellaista käänteistä rusinat pullasta - vanhemmuutta uuden puolison, etenkin lapsettoman sellaisen kannalta.

Apllä ei ole nyt muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä miehen linja. Mies ja lapsi on tottunut elämään perheessä, he ovat perhe, eikä sitä perhettä kukaan muu tule säännöillään rikkomaan. Ei vaikka mies lupaisi ilmoittaa ap:ole kun lapsen kaverit on tulossa. Koska ei hän muista, koska heidän perheessään ei tarvitse ilmoittaa.

Tämä liittyy juuri tuohon jonkun mainitsemaan asiaan, että miehelle lapsi on kotonaan mutta ap:lle vieras.

Tällä käänteisellä rusinat pullalla-meiningillä tarkoitan sitä, että lapsettomalle uudelle puolisolle aina korostetaan miten hän on perheen jäsen eikä ole ulkopuolinen, mutta käytäntö on eri todellisuudessa. Tämä ei-ulkopuolisuus pätee niin kauan, kun lapsettomalla puolisolla ei ole omia, alkuperäisen perheen järjestystä tai tapoja uhkaavia vaatimuksia. Eli se on silmänlumetta.

Itse en hankkinut omia lapsia puolison vuoksi kun puoliso perusteli niin hyvin että hänen lapsensa pitävät minusta niin paljon ja olen perheen jäsen yms. Olen pikemminkin hiljainen yhtiökumppani. Olemassa rakenteissa, ilman puheoikeutta. Jos hiljainen yhtiökumppani yrittää sanoa mielipiteensä, se vesittyy ja katoaa - koska hiljaisilla yhtiökumppaneilla ei tätä oikeutta ole. Tämä sekä puolison että lasten käytöksessä ja toiminnassa tulee ilmi.

Lapsettomana uusperheessä eläminen on aika yksinäistä henkisesti, ja itse olen pyrkinyt ottamaan siitä kaiken irti ja suhtautumaan positiivisesti. Minun tehtäväni on tukea puolisoni vanhemmuutta ja olla lapsille turvallinen aikuinen. Äitipuoli ei voi esimerkiksi huomauttaa lapsille samoista asioista kuin äiti voi. Monen lapsen äiti esimerkiksi huolehtii, muistuttaa kouluasioista, kysyy onko haettu jatko-opintoihin jne. Nämä on omalta vanhemmalta normaaleja kysymyksiä. Silti nämä samat kysymykset äitipuolelta tullessa muuttuvat vaatimuksiksi, ärsyttäväksi painostukseksi ja hössötykseksi. Tämän olen nähnyt ystävän perheessä, miten vain hyvää tarkoittava äitipuoli jonka käytös ei poikennut mitenkään normaalin äidin käytöksestä, sai lasten vihat ylleen käytöksensä vuosi ja häntä inhoavat edelleen.

Oman kumppanini kanssa jaksan, koska hän odottaa että lapset täyttävät 18 ja pääsee heistä ns vapaaksi. Lisäksi asumme keskellä metsää joten hyvin epätodennäköistä että lapset ovat luonamme kovin usein aikuistuttuaan. Rakastan hänen lapsia,mutta valitettavasti he eivät 6 vuoden jälkeen rakasta minua samalla tavalla. Lähtiessäni suhteeseen minulla oli ruusuiset kuvitelmat, ja todellisuus on sen jälkeen avautunut minulle. Olen ja tulen aina olemaan lapsille ulkopuolinen.

-äitipuoli

Uusperheen perustaminen lähtee kyllä siitä et ne tottumukset laitetaan pöytään ja rakennetaan uudet jotka sopii kaikille. Jos se ei jollekin käy, kertoo siitä että uusperheen ei ole tarkoitus olla tasavertainen koti kaikille. Eikä sellaiseen pidä jäädä jos haluaa hyvän elämän

Me ollaan ihan ydinperhe, eikä meille todellakaan ilman lupaa lapsen kaverit tule. Eli lupa on pyydettävä, eikä aina minulle tai miehelleni sovi. Lapsista tulee paljon ääntä ja jos on itse väsynyt/ pää särkee/ pitää keskittyä johonkin työtehtävään/on yliväsynyt niin ei se onnistu pienessä asunnossa . Kun tilaa on 78 neliötä ja lapsella ei edes ole sellaista omaa huonetta, jossa ei olisi muitakin toimintoja kuin vain lapsen nukkuminen ja tavarat, niin kyllä pitäö ottaa kaikki asunnossa olijat huomioon. Lisäksi on läksyaikaa tms jolloin ei kavereilla ole tänne asiaa, eihän hommista tulisi mitään. Lapsen kavereita en vahdi, mutta joitain heistä täytyy vahtia, tai siis olla läsnä, ettei tule ns huonoja ideoita mieleen.

Ketjusta näkee, että noin puolet on kannallasi ja puolet miehesi kannalla, joten eikö se näytä selvästi että kumpikin ajatustapa on tavallaan oikea? Ja näin ollen, kun mies ei ole kotona paikalla silloin kun ne lapset ovat niin silloin on mentävä sinun ehdoillasi.

Sovitte niin, ettö jos mies on paikalla niin silloin saa tulla ilmoittamatta, mutta jos vain sinä olet paikalla niin pitää pyytäö lupa, eikä sitä aina heru.

Usein passitan lapset kyllä ulos leikkimään, eikö se olisi vaihtoehto? Silloin ei tarvitse vahtia ja tuon ikäisten pitäisi kyllä viihtyä ulkona.

Lasten isä sanoi 7 vuotta sitten, ettei hänen luokseen saa tulla ellei ole sovittu ja kavereita ei missään nimessä tuoda.

Eivät sitten enää menneet, eksä ruikutti jonkin ajan päästä jotain vieraannuttamisesta....

Lapset saa tulla kotiinsa ja niin kauan kuin asuvat täällä, saavat tuoda myös kavereita.

Meillä lapsi kysyy, mutta periaatteessa aina saa tulla. Haluan pitää yllä lapsen kaverisuhteita. Täytyy sanoa, että 7+ iästä lähtien lapsen kaverit eivät ole häirinneet minua millään lailla. Lapsen huoneessa ovat enimmäkseen, ihan poissa "tieltä". Onko teillä niin pieni kämppä sitten vai miksi et voi opiskella? Miten miehen lapsi ei häiritse sinua yksin kotona, mutta kaveri kyllä?

Mies 57 vee kirjoitti:

Jatkuu… Tästä vuosi eteenpäin niin poika kavereidensa kanssa varasti kaverin äidin kioskin pohjakassan. Avovaimo sanoi että turha antaa mitään rankkua kun ei se mitään auta!! Sitten menikin pari vuotta hyvin kunnes kaveri jäi kiinni myymälävarkaudesta ollessaan 11 vuotta. Sitten meni taas pari vuotta kun poika jäi kiinni taas kerran kolikkovarkauksista. Oli varastanut kahteen eri kertaan minun kolikkopurkistani kaikki 1 ja 2 Euron kolikot. 16 vuotta täytettyään poika alkoi varastaa kotoa kaljaa ja lonkeroa. Ei auttanut vaikka asiasta puhui hänen kanssaan niin alkoholivarkaudet kotona vaan jatkuivat. Viime syksynä huomasin että kaveri oli varastanut baarikaapista jonka olin unohtanut auki korkkaamattomat Whiskey pullon jonka olin saanut eräältä yhteistyökumppanilta liikelahjaksi ja johon oli kaiverrettu minun nimeni pullon kylkeen. Silloin otin herneet nenään ja sanoin että olet jo 18 v ja että vuoden 2020 alussa muutat pois tästä minun ja avovaimon omistamasta asunnosta. Ainut kommentti mitä sain oli avovaimolta että jos olet noin tiukka niin sitten kyllä lähtee hänkin. En vittu tiedä miten ihmeessä olen jaksanut kaikki nämä vuodet ja varsinkin kun se jätkä ei ole mihinkään muuttamassa. Nyt joulun aikaan huomasin että kaveri oli avannut jääkapissa olleen valkoviinipönikän ihan omine lupineen. Arvatkaa vaan reagoiko avokki mitenkään no ei. Sitten vielä tämä tytär joka on myös ihan oma lukunsa. Tappelin vuosikaudet hänen kanssaan kun kotityöt ei teiniä nappaa ei sitten yhtään. Viime kesänä se sitten muutti kotoa pois ja tämän suhteen asiat vähän rauhoittuvat kun ei asuttu samassa osoitteessa paitsi nyt joulun aikaan kun opiskeluissa on taukoa niin tuo kakara tuli kuukaudeksi punkkaamaan ja syömään tänne meille eikä ylläri ylläri kotityöt nappaa vieläkään yhtään. Kylppäri on iltaisin varattu niin että edes hampaita ei pääse pesemään kun olen menossa nukkumaan. Sanoin tästä asiasta tänään avovaimolle ja nyt hän leikkii mykkäkoulua.

Olen varmaan jotenkin tyhmä kun olen antanut asioiden jatkua näin ja edelleen annan niiden jatkua. Yhteisiä lapsia avokin kanssa ei ole, pankkitilin ja sijoitusten saldo näyttää + 300 000€ ja velkaa ei ole.

Miksi ihmeessä en kerää tavaroitani ja lähde koska seksikään ei enää ole kiinni pitävä liima niin kuin alkuaikoina, syystä että sitä säännöllistä seksiä avokilta ei enää saa. Ei ole saanut enää muutamaan vuoteen.

Kysymys. Mikset ole lähtenyt? Sun vastuulla we on. Tuollaista typeryyttä olet vaan kiltisti katsellut. Mikä on sun vastuusi tuossa?

Entäs jos sopisitte etukäteen miehen ja pojan kanssa päivät, jolloin kavereita voi tulla. Ja joskus kaverit voi tulla illalla, kun mieskin on kotona. Kavereiden vanhemmille voi sanoa, että olen kotona, mutta en voi vahtia koko aikaa, mitä tekevät, sillä opiskelen. Meillä kysytään lupa, mutta yleensä aina saa tulla, jos vaan kaverin vanhemmilla on tieto,.että ei ole aikuisia välttämättä paikalla ja se on heille ok.