Mielestäni sen jälkeen kun lapsuudenkodista on muuttanut pois, sinne mennään vain kutsuttuna

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Ai? Kyl mulle on sanottu että saan tulla ja mennä miten tykkään. Aina kovasti ilahtuvat tai sitten ovat vaan hyviä näyttelemään😛

Kyllä, nimenomaan kutsuttuna voi mennä. Toinen ,mikä on tärkeä asia, ettei vanhemmat märise ja kiukuttele , jos nuori polvi ei halua mennä lapsuuden kotiin. Siihenhän on aina syynsä. Esim. Etäisyys, työt, terveystilanteet, pahankuriset äiti tai isä. Ei kukaan jaksa kuunnella valituksia- ainakaan jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Ai? Kyl mulle on sanottu että saan tulla ja mennä miten tykkään. Aina kovasti ilahtuvat tai sitten ovat vaan hyviä näyttelemään😛

No silloin sinä olet tavallaan kutsuttu. 

Mulle tehtiin hyvin selväksi että kun lähden niin se on siinä. Olen sen jälkeen käynyt vain kutsuttuna.

Siinä kohtaa kun aikuistuu ja hommaa oman kodin, se lapsuudenkoti ei ole enää oma koti. Kun on vielä opiskelija ja asuu jossain opiskelija-asuntoyhtiön solussa tai yksiössä, en pidä sitä vielä omana kotina vaan lapsuudenkoti on vielä se varsinainen koti. Mutta kun siitä muuttaa omilleen, se on jo ns. oma koti.

Minä asun 200 km lapsuudenkodistani enkä mene kuin kutsuttuna. Yötä en ole koskaan vaan teen päiväreissun kerran vuodessa. Jouluna en menisi vaikka kutsuttaisiinkin. Haluan asua ja elää ilman vanhempiani. Ehkä jos lapsuuteni olisi ollut toisenlainen, haluaisin viettää siellä enemmän aikaa. 

Mun mielestä olisi surullista jos aikuiset lapset tulisivat vain kutsuttuina. Tietty mä tajuan ettei kaikilla ole hyvät välit vanhempiensa kanssa. Hyvää joulua kuitenkin kaikille missä sitä kukakin viettää.

Mä olen aina tervetullut. Käytännössä en tee yllätysvisiittejä, koska täytyy sopia kyyti bussipysäkiltä.

Jotenkin tykkään ajatuksesta suvun tukikohdasta johon on aina tervetullut. Useillahan sellainen vapaa-ajan asunto tai maatila. No meillä ei ollut eikä tule kumpaakaan. Lisäksi on jo erottukin.

Mutta tämä talo jota asun on lasten lapsuudenkoti ja tilaa sen verran että ainakin tällä hetkellä aion pitää yllä yöpymistilojakin sillä tavoin että lapset ovat aina tervetulleita ja voivat yöpyäkin. Tulla ja mennä kuten jo nytkin. Jos perheellistyvät tulkoon käytännön seikat mieluummin ratkaistaviksi kuin henkiset ja ihmissuhteet. Näin ainakin toivon. En ole ajatellut itsekään kalkkeutua näiden seinien sisälle vaikka viihdynkin mainiosti. Voin siis vallan hyvin samalla ovenavauksella itse lähteä retkilleni jos joku tulisi äkkiseltään kyläilemään. Huikkaan vain lähteissäni laittakaahan huomenna sauna. Tämä ei vielä ajankohtaista mutta olisi mukavaa.

Joulukin istuu tähän toivekuvaan.

Jokaisella perheessä tavallaan. Itse koen kyllä että on ollut positiivinen asia, että olen voinut tulla ja mennä ilman kutsuja. Mikäli äidillä/isällä olisi uusi puoliso, niin silloin varmasti tuntuisi oudolta käydä kutsumatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Meillä sama juttu. Vastaavasti vanhemmillamme on avaimet kaikkien lasten koteihin, jotta niissä voi käydä, jos haluaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että niin kauan on ovet heille auki, kun lasten suunnasta on vastaava luotto.

Ite saan mennä lapsuudenkotiin miten huvittaa. Joskus menny perjantaina sinne sillai, että talo ollu tyhjä (vanhemmilla iltameno) ja nähny porukat vasta aamulla. Mulla on siä oma huonekki, kun eivät oo sitä mihkä tarvinneet. Etäisyys n. 160 km.

Mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Meillä sama juttu. Vastaavasti vanhemmillamme on avaimet kaikkien lasten koteihin, jotta niissä voi käydä, jos haluaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että niin kauan on ovet heille auki, kun lasten suunnasta on vastaava luotto.

Meillä on lapsille aina ovet auki, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapsilta avainta heidän koteihinsa. Jos he reissuun lähtee, niin silloin tuovat vara-avaimen ja voi käydä kukat kastelemassa ja postilaatikon tyhjentämässä.

Älä sitten odota, että lapset hoitaa sinua, kun vanhuus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Meillä sama juttu. Vastaavasti vanhemmillamme on avaimet kaikkien lasten koteihin, jotta niissä voi käydä, jos haluaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että niin kauan on ovet heille auki, kun lasten suunnasta on vastaava luotto.

Meillä on lapsille aina ovet auki, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapsilta avainta heidän koteihinsa. Jos he reissuun lähtee, niin silloin tuovat vara-avaimen ja voi käydä kukat kastelemassa ja postilaatikon tyhjentämässä.

Lapsethan on samaa perhettä, tietenkin silloin vanhemmilla on avaimet heidän koteihinsa! Napanuora jää katkomatta, jos isin ja äidin helmoihin voi mennä koska vain omilla avaimilla. Tasa-arvoinen aikuisuus on sitä, että jos lapsilla on avaimet lapsuudenkotiin, on vanhemmilla avaimet lasten koteihin. Samalla tavalla sukulaisuus on molempiin suuntiin.

Itsellä ei kävisi edes mielessä, että joskus ei olisi lasten koteihin avaimia.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten odota, että lapset hoitaa sinua, kun vanhuus iskee.

Ei kai kukaan nykyaikana oleta että lapset hoitaisi vanhempiaan. Meillä on sitä varten palvelut ja ammattilaiset. En minä ainakaan aio hoitaa mitenkään vanhempiani eikä minun lapset hoida minua vaikka niitä useampi on. Hyvä jos itsensä oppivat hoitamaan niin että eivät ole vielä eläkeiässäkin riesana ja lompakkoa loisimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Meillä sama juttu. Vastaavasti vanhemmillamme on avaimet kaikkien lasten koteihin, jotta niissä voi käydä, jos haluaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että niin kauan on ovet heille auki, kun lasten suunnasta on vastaava luotto.

Meillä on lapsille aina ovet auki, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapsilta avainta heidän koteihinsa. Jos he reissuun lähtee, niin silloin tuovat vara-avaimen ja voi käydä kukat kastelemassa ja postilaatikon tyhjentämässä.

Lapsethan on samaa perhettä, tietenkin silloin vanhemmilla on avaimet heidän koteihinsa! Napanuora jää katkomatta, jos isin ja äidin helmoihin voi mennä koska vain omilla avaimilla. Tasa-arvoinen aikuisuus on sitä, että jos lapsilla on avaimet lapsuudenkotiin, on vanhemmilla avaimet lasten koteihin. Samalla tavalla sukulaisuus on molempiin suuntiin.

Itsellä ei kävisi edes mielessä, että joskus ei olisi lasten koteihin avaimia.

Lapsilla on oma elämä, minä olen perhettä, mutta en ole heille enää lähiperhettä. Minulle vastaavasti lapset ovat ikuisesti lähiperhettä, joten on ihan luonnollista että minulla ei ole heille avainta, mutta heillä on minulle avain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisessa perheessä on tehty omanlaisensa päätökset. Toisiin koteihin lapset ovat aina tervetulleita ilmoittamattakin, toisiin ei ole asiaa vaikka haluaisi ja siinä välissäkin on aika monta miljoonaa erilaista variaatiota.

Veljeni ja minä asumme n. 20 km säteellä lapsuudenkodistamme ja meillä kaikilla on avaimet sinne, juurikin siksi että saamme sinne mennä vaikka vanhempamme eivät olisikaan kotona. Tietysti yleensä sovitaan etukäteen, mutta periaatteessa olemme aina tervetulleita. Eri asia varmaan jos asuisi 200 km päässä, koska silloin paluu omaan kotiin yöksi ei olisi niin helppoa.

Meillä sama juttu. Vastaavasti vanhemmillamme on avaimet kaikkien lasten koteihin, jotta niissä voi käydä, jos haluaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että niin kauan on ovet heille auki, kun lasten suunnasta on vastaava luotto.

Meillä on lapsille aina ovet auki, mutta ei tulisi mieleenkään vaatia lapsilta avainta heidän koteihinsa. Jos he reissuun lähtee, niin silloin tuovat vara-avaimen ja voi käydä kukat kastelemassa ja postilaatikon tyhjentämässä.

Lapsethan on samaa perhettä, tietenkin silloin vanhemmilla on avaimet heidän koteihinsa! Napanuora jää katkomatta, jos isin ja äidin helmoihin voi mennä koska vain omilla avaimilla. Tasa-arvoinen aikuisuus on sitä, että jos lapsilla on avaimet lapsuudenkotiin, on vanhemmilla avaimet lasten koteihin. Samalla tavalla sukulaisuus on molempiin suuntiin.

Itsellä ei kävisi edes mielessä, että joskus ei olisi lasten koteihin avaimia.

Muista kuitenkn että jos kämpässä on valot päällä ja ovea ei kelloa soittaessa avata, meneillään on jotain sellaista mitä äityli ei ehkä halua livenä nähdä. Ikinä en menisi toisen kotiin ilmoittamatta. Meille paukkasi naapuri sisään kun ovi ei ollut lukossa asti...lähti aika nopeaan kun tajusi mitä on meneillään eikä toiste ole koputuksen jälkeen itse ovea avannut.

Sen jälkeen, kun äitini muutti pois lapsuudenkodistani, en enää mene hänen kotiinsa kutsumatta, ei tunnu oikealta. Äidilläni on avain myös meidän kotiin, käytännön syistä, kun kulkee usein lastemme kanssa, mutta kulkemiset sovitaan aina. Tämä on kuitenkin myös puolisoni koti, enkä tykkäisi yhtään, että appivanhemmat kulkisivat täällä omin lupinensa, silloin ei minunkaan äiti niin tee.