Lue keskustelun säännöt.
Jouluoivallus: ensimmäinen tulevan avioeron ennusmerkki oli, kun vaimo lakkasi antamasta lahjoja!
23.12.2019 |
Useampi vuosi sitten alkoi olla sellaista, että ex-vaimo "ei osannut" antaa mitään syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi. Paras yritys oli joku normaali Fazerin suklaalevy, kait lähinnä vaan lasten joulupukkitarinan tueksi. Sitten hän alkoi ehdotella, että minäkään en saisi antaa hänelle mitään lahjaa, hän ostaa itselleen tarvitsemansa.
Vuosien mittaan parisuhteemme meni koko ajan huonommaksi ja huonommaksi päätyen lopulta eroon. Mutta nyt tajusin, että jo ennen jatkuvaa riitelyä ja oireilua ja kriisiytymistä tuo oli sellainen muutos ja merkki, joka olisi pitänyt ehkä tajuta. Tai en tiedä, mutta nyt se sai selityksensä. Hän saattoi ollakin se, joka oli luopunut jo parisuhteestamme ja sitoutumisesta, välittämisestä, kaikesta, ennen niitä varsinaisia kriisejä.
Olkaa tarkkana näissä asioissa!
Kommentit (25)
Oletko yrittänyt miettiä, mitä tapahtui vielä tuota aikaisemmin? Olitko itse lopettanut huomioimisen ja ilahduttamisen arjessa? Oliko koko joulu vaimon harteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Itse en viime vuonna ostanut puolisolle mitään, sanoikin ettei tarvitse mitään. Tänä vuonna keksin 2 lahjaa. Toinen häthätää ostettu ja toisessa on ihan ideaakin.
Osuu ja uppoaa
Nimim. Vaimo, jolla lahjojen antamisen ilo on kadoksissa.
Yksittäisenä seikkana ei ole todellakaan eron merkki. Itse olen kuluneena vuonna unohtanut ihan kaikki syntymäpäivät lapsen synttäreitä lukuunottamatta - myös omani. Joululahjaksi olen vuosia toivonut aineettoman lahjan, jonka myös hankin itse. Pakollisten lahjamuistamisten sijaan muistan miestäni pitkin vuotta yllätyksillä. Esim. leivon muuten vain miehen herkkua tai piilotan suklaapatukoita löydettäväksi tai järjestän treffi-illan. Kokonaisuus on se, jolla on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisenä seikkana ei ole todellakaan eron merkki. Itse olen kuluneena vuonna unohtanut ihan kaikki syntymäpäivät lapsen synttäreitä lukuunottamatta - myös omani. Joululahjaksi olen vuosia toivonut aineettoman lahjan, jonka myös hankin itse. Pakollisten lahjamuistamisten sijaan muistan miestäni pitkin vuotta yllätyksillä. Esim. leivon muuten vain miehen herkkua tai piilotan suklaapatukoita löydettäväksi tai järjestän treffi-illan. Kokonaisuus on se, jolla on merkitystä.
Minkä ikäinen sun mies on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osuu ja uppoaa
Nimim. Vaimo, jolla lahjojen antamisen ilo on kadoksissa.
Sama täällä. Sanoin, että ei osteta lahjoja toisillemme, en halua enkä tarvitse mitään.
Ajatukset on ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on talous tiukilla, ei tee mieli joulun aikana käyttää rahaa yhtään ylimääräisiin "pakkolahjoihin". Siksi meilläkin tällainen sopimus, ettemme osta toisillemme lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Yksittäisenä seikkana ei ole todellakaan eron merkki. Itse olen kuluneena vuonna unohtanut ihan kaikki syntymäpäivät lapsen synttäreitä lukuunottamatta - myös omani. Joululahjaksi olen vuosia toivonut aineettoman lahjan, jonka myös hankin itse. Pakollisten lahjamuistamisten sijaan muistan miestäni pitkin vuotta yllätyksillä. Esim. leivon muuten vain miehen herkkua tai piilotan suklaapatukoita löydettäväksi tai järjestän treffi-illan. Kokonaisuus on se, jolla on merkitystä.
Mielikuva miehestä joka etsii suklaapatukoita kukkaruukun takaa, kengistä, sohvan alta, ja ap neuvomassa "kuumenee".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit ostanut vaimollesi lahjaksi vaikka Karibian risteilyn. Olisi saattanut seuraavana vuonna kiinnostaa ostaa joku lahja takaisin. Mutta kuullosti siltä että ette enää kumpikaan halunneet ilahduttaa toista. Ilahduttaa voi tekemällä toiselle aamupalaa, siivoamalla kotia, tuomalla kahvin sänkyyn, hieromalla jne. Sanomalla että kiitos kun olet siinä. Yritä seuraavassa suhteessa vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kun on talous tiukilla, ei tee mieli joulun aikana käyttää rahaa yhtään ylimääräisiin "pakkolahjoihin". Siksi meilläkin tällainen sopimus, ettemme osta toisillemme lahjoja.
Jos vuodesta toiseen on talous tiukilla niin kannattaisiko tehdä jotain että tilanne muuttuisi paremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt miettiä, mitä tapahtui vielä tuota aikaisemmin? Olitko itse lopettanut huomioimisen ja ilahduttamisen arjessa? Oliko koko joulu vaimon harteilla?
Ei joulu ainakaan. Olin se jouluhössöttäjä, vaimo kävi yleensä töissä jouluisin keräilemässä hyvät lisät talteen. Ap
Me emme ole koskaan ostaneet toisillemme joululahjoja miehen kanssa. Olemme aina pitäneet tärkeämpänä ilahduttaa lapsia, sukulaisia ja isovanhempia. Minulle ja miehelleni joulu tulee hyvästä ruoasta, rennosta ilmapiiristä, joulusaunasta ja lasten ilosta. Näin on menty jo 15 vuotta. Ehkä sitten ostamme jotain toisillemme, kun lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta.
Lahjat alkoivat olla tyyliin työmatkalla puoliku
ollut ruusukimppu marketista, hääpäivänä ei mitään.
Toinen merkki: mies ei välittänyt vaikka olin sairaalassa. Pyytämällä sain kyydin, mutta sen sijaan että olisi ollut odottamassa leikkauksen yli ja heti paikalla, mun piti soittaa "sit kun voi tulla hakemaan".
Olkaa valppaina.
Näissä asioissa pyytäminen saati käskeminen ei auta. Välinpitämätön ei rakasta, vaikka suu puhuisi mitä. Teot ratkaisee, sanat on pelkkää suunsoittoa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo siitä, ettei enää viitsi yrittää ilahduttaa toista.
Juu, siitähän se. Se taas on ikävä ennusmerkki. Kuten ketjussa on sanottukin, niin ei sen tartte olla nimenomaan pakkolahja juhlapäivänä vaan myös muuta ja jatkuvaa arjen ilahduttamista. Meillä nyt nimenomaan vaan oli aiemmin ollut tapana muistaa toista lahjalla, joten se oli selkeiten havaittava muutos. Ap.
Aika mielikuvitukseton on myös puoliso mikä ei keksi mitään lahjaa. Aineeton lahja voi olla esim. ”Tällä kupongilla kynttiläillallinen kahdelle kotona” ”jalkahieronta kotona” ”tantrinen rakasteluhetki kynttilän valossa” ”kodin suursiivous ja ikkunoiden pesu” ”tänään katson lapsia ja saat 6 tuntia omaa aikaa humputteluun” lisäksi vaikka joku hierontalahjakortti mikä nyt ei paljoa maksa.
Vierailija kirjoitti:
Me emme ole koskaan ostaneet toisillemme joululahjoja miehen kanssa. Olemme aina pitäneet tärkeämpänä ilahduttaa lapsia, sukulaisia ja isovanhempia. Minulle ja miehelleni joulu tulee hyvästä ruoasta, rennosta ilmapiiristä, joulusaunasta ja lasten ilosta. Näin on menty jo 15 vuotta. Ehkä sitten ostamme jotain toisillemme, kun lapset ovat omillaan.
Ehkä pointti onkin se, että pitää huomata, kun jokin toiminta muuttuu:
- ennen osti lahjoja. Sitten se loppui.
- ennen halusi naimisiin. Sitten ei enää.
- ennen halusi viettää vapaa-ajan yhdessä. Sitten tuli muutos.
Jos jokin asia on aina ollut tietyllä lailla, niin sillä ei ole niin suurta merkitystä.
Ja pitää muistaa, että joskus sitä lopettaa tietyt asiat vain sen takia, että tajuaa aina tehneensä asioita, jotka eivät ole luontevia. Nämä sitten tarvitsevat puhumista, jottei tule väärintulkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Aika mielikuvitukseton on myös puoliso mikä ei keksi mitään lahjaa. Aineeton lahja voi olla esim. ”Tällä kupongilla kynttiläillallinen kahdelle kotona” ”jalkahieronta kotona” ”tantrinen rakasteluhetki kynttilän valossa” ”kodin suursiivous ja ikkunoiden pesu” ”tänään katson lapsia ja saat 6 tuntia omaa aikaa humputteluun” lisäksi vaikka joku hierontalahjakortti mikä nyt ei paljoa maksa.
Uskon, että toiset ovat mielikuvituksettomia, mutta se ei google-aikoina riitä selitykseksi.
Mies ei juuri koskaan ole ostanut lahjoja? Viimeisimmät kuusi vuotta kehitteli kohtauksen äitienpäiväksi, jouluksi ja syntymäpäiväkseni.
Onneksi tuli ero. Nautin jokaisesta hengenvedosta ilman ex-miestäni.
Minusta se kertoo siitä, ettei enää viitsi yrittää ilahduttaa toista.