Jouluoivallus: ensimmäinen tulevan avioeron ennusmerkki oli, kun vaimo lakkasi antamasta lahjoja!
Useampi vuosi sitten alkoi olla sellaista, että ex-vaimo "ei osannut" antaa mitään syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi. Paras yritys oli joku normaali Fazerin suklaalevy, kait lähinnä vaan lasten joulupukkitarinan tueksi. Sitten hän alkoi ehdotella, että minäkään en saisi antaa hänelle mitään lahjaa, hän ostaa itselleen tarvitsemansa.
Vuosien mittaan parisuhteemme meni koko ajan huonommaksi ja huonommaksi päätyen lopulta eroon. Mutta nyt tajusin, että jo ennen jatkuvaa riitelyä ja oireilua ja kriisiytymistä tuo oli sellainen muutos ja merkki, joka olisi pitänyt ehkä tajuta. Tai en tiedä, mutta nyt se sai selityksensä. Hän saattoi ollakin se, joka oli luopunut jo parisuhteestamme ja sitoutumisesta, välittämisestä, kaikesta, ennen niitä varsinaisia kriisejä.
Olkaa tarkkana näissä asioissa!
Kommentit (25)
En ostanut miehelle mitään kun hän osti itselleen osamaksulla yli 3000 e edestä harrastusvälineitä (käyttää niitä työssäänkin toki) marraskuussa, vaikuttaa minuunkin kun on yhteiset rahat (noin 60/40 mies/minä). Mies hommailee itselleen koko ajan kaikenlaista, joten en huomioi häntä materiaalisesti. Lahjani on eroottisempi vaikka av:lla ei tällaisista tykätä. Olen myös hankkinut kaikki lahjat myös miehen sukulaisille ja muutenkin kiertänyt Prismaa yksin, kahtena jouluna synnyttänyt hänelle lapsen, sekin vielä... Eli mun mies on ainakin saanut paljon vaikkei saa aattona pakettia. :D ymmärrän kyllä pointin aloituksessa, etäisyys jne.
Mulla sama. Ei isänpäivä muistamisia, unohdin syntymäpäivän ja hääpäivän. Ei enää kiinnosta.
Meillä meni ekat 7 vuotta niin, etten saanut lahjoja kuin muutaman kerran. Itse annoin tarkkaan harkittuja lahjoja, usein saamatta itse mitään.
Nyt viime vuosina mies on havahtunut antamaan lahjoja, jopa ihan ajatuksella hankittuja. Tämä sen jälkeen, kun itse aloin antaa lahjaksi vain jonkun lähikaupasta ostetun suklaalevyn tms.
Ei vaan oikeen vieläkään innosta hankkia mitään sen kummempaa, kun vuosikaudet panosti saamatta mitään takaisin.
Puhuin kyllä monesti, että olisi kiva saada itsekin lahjoja (edes vaikka suklaalevy), mutta mies vain totesi näihin, että "en mä vaan ikinä keksi kenellekään mitään".
En sitten tiedä, mistä havahtui yhtäkkiä lahjoja antamaan. Itseä vaan ei oikein enää huvita panostaa.
Kun ikää on riittävästi, niin kaikkea on jo hankittu. On yhä vaikeampi keksiä lahjatoiveita itselle tai ostaa puolisolle.