Kun puoliso ei teekkään puolta jouluvalmisteluista?
Harmittaako siinä sittenkin enemmän toisen piittaamattomuus yhteistä "onnea" kohtaan kuin varsinaisesti tehdyn työn määrä?
Kommentit (40)
Lopettakaa jo se nillitys. Näitä ketjuja on jo ainakin sata.
Ruoat saa kaupasta ja valot himmeälle. Se siitä.
Se ei haittaa jos ei tee puolia, mutta se haittaa ettei tee mitään. Tylyintä on lähteä 'pois jaloista', että saan siivota rauhassa =(
Puhut niin asiaa ap!
Se pettymys kun puoliso ei tarvitse mitään jouluun. Lähtee jaloista että saan rauhassa siivota ja kokata. Tulee sitten valmiiseen pöytään eikä jää korjaamaan astioita...eikä ole astianpesukonetta...
Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.
Kyllä hän tekee puolet. Hänen mielestään kokonaisuus on tupla siitä mitä hän tekee. Ei ole hänen vikansa, että sinun mielestäsi se on vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.
Eikö mies voisi ajatella sitäkin että mikä vaimolle riittää, ja mistä vaimo kokee onnea?
Vierailija kirjoitti:
Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.
Kyllä meillä mies haluaa kunnon jouluaterian, kuuset ja muuta tunnelmaa. Kovin vähän on itse halukas tekemään...
Ongelma on sinun odotuksissasi.
Minullakin on puoliso, joka ei tee. Meillä siis on joulu silloin, kun minä sitä teen. Ja teen joulun sitten sellaiseksi kuin itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.
Näytä se mies, jolle jouluksi riittää tavallinen arki? Niin minä näytän miehen, jolla pää on umpiluuta.
Oma puoliso ei tee yhtä paljon niitä varsinaisia "jouluvalmisteluja", varsinkaan ruokia. Mutta hoitaa lapsia (1v ja 3v) sillä aikaa kun minä saan hyöriä keittiössä. Olen ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn. Siivoukseen osallistuu myös ja haki, sekä pystytti kuusen.
Minun mieheni vaikuttaa myös saamattomalta, mutta tosiasiassa hän on viime tinkaan lykkääjä. Hän vasta eilen laittoi parvekkeelle ne jouluvalot, mitä halusi, kun minä laitoin oman tähteni jo kuukauden alussa. Hän menee vasta tänään jouluostoksille, kun minä tein jo kuukausi sitten.
Jos en anna hänen toimivan omassa tahdissa, niin joudun tekemään kaiken yksin. Jotain tietysti joudun häneltä pyytämään, mutta olen valinnut taisteluni: pyydän vain ne asiat, joita en itse oikein osaa tai jaksa.
Meillä mies lähti pojan kanssa jouluostoksille, jotta "sinä voit sillä aikaa siivota rauhassa". Sanoin, että en ole ajatellut tänään siivota ja mies osoitti pitkin kotia, että etkö huomaa, miten sotkuista täällä on, totta kai pitää jouluksi siivota! Vastasin, että sinun sukkasi nurkassa, lokakuussa sohvan alle heittämäsi karkkipaperit tai kesästä asti paikkaansa pohtinut kalastusreppu eteisen lipaston edessä eivät ole haitanneet kuukausiin, miten ne nyt muka jouluna olisi mikään iso juttu. Minä leivon tänään ja vaikka anoppi on tulossa illalla käymään, niin turha olettaa, että joulusiivous olisi sukupuoleen sidottu juttu. Ei sitä oleta anoppikaan (joka on varsin mukava nainen, onnistui vain kasvattamaan pojan, jolla on valikoiva näkö).
Meillä mies hakee kuusen ja laittaa aaton aatto iltana pystyyn. Joskus tekee lasten kanssa piparkakkutalon.
En oo jaksanut nillittää, itkeä ja murehtia. Me tehdään se mitä jaksetaan, loput ruuat kaupasta. Ja koti yritetään pitää aina siistinä nii ei tarvi koko joulukuuta siivota ku heikkopäinen.
Kuusi vuotta sitten koin herätyksen, äärettömän itkusen vauvan kanssa tein kaiken itse, leivoin kaikki ym, puunasin ja siivosin.
Mutta aatonaattona joulu vauva kiireesti lanssilla sairaalaan kun meni ihan siniseksi. Ei ollut joululohtua puhtaasta kodista ja itse tehdyistä leipomuksista kun yksi oli poissa kotoa koko joulun, teholla letkuissa.
Vierailija kirjoitti:
Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.
No mutta useimmille ei riitä. Kyllä minun lähipiirissäni olevat miehet pitävät joulusta ja valmistelevat sitä monin tavoin. Meilläkin ruoat suunnitellaan ihan yhdessä, samoin lahjat, kuusenhakureissut jne. Tämä lienee ihan normaalia. Jos tämä suunnitteleminen olisi ainoa yhteinen osa, ja tekeminen jäisi vain naiselle, olisihan se aika ikävää.
Ne miehet, jotka sanovat, että normaali arki riittää, ovat ehkä tottuneet siihen valmiiseen pöytään, ja ovat kyllä pettyneitä tai jopa suuttuneita, jos se joulu ei kotiin ilmestykään. Aika harvalle se joulu ihan yhdentekevä on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähti pojan kanssa jouluostoksille, jotta "sinä voit sillä aikaa siivota rauhassa". Sanoin, että en ole ajatellut tänään siivota ja mies osoitti pitkin kotia, että etkö huomaa, miten sotkuista täällä on, totta kai pitää jouluksi siivota! Vastasin, että sinun sukkasi nurkassa, lokakuussa sohvan alle heittämäsi karkkipaperit tai kesästä asti paikkaansa pohtinut kalastusreppu eteisen lipaston edessä eivät ole haitanneet kuukausiin, miten ne nyt muka jouluna olisi mikään iso juttu. Minä leivon tänään ja vaikka anoppi on tulossa illalla käymään, niin turha olettaa, että joulusiivous olisi sukupuoleen sidottu juttu. Ei sitä oleta anoppikaan (joka on varsin mukava nainen, onnistui vain kasvattamaan pojan, jolla on valikoiva näkö).
Meillä sama. Mies vei lapset anopille. Ehdotti siivoisin.
Sanoin tervetuloa kotiin siivoamaan.
Meillä tehdään normi viikkosiivous ja se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on sinun odotuksissasi.
Minullakin on puoliso, joka ei tee. Meillä siis on joulu silloin, kun minä sitä teen. Ja teen joulun sitten sellaiseksi kuin itse haluan.
Sama täällä. Ja koska en ole jouluihminen (minulle joulu on kuin pääsiäinen tai juhannus, sarja kalenteripyhiä) olen luvannut autella, jos mies haluaa joulun laittaa. Ei ole halunnut 15 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähti pojan kanssa jouluostoksille, jotta "sinä voit sillä aikaa siivota rauhassa". Sanoin, että en ole ajatellut tänään siivota ja mies osoitti pitkin kotia, että etkö huomaa, miten sotkuista täällä on, totta kai pitää jouluksi siivota! Vastasin, että sinun sukkasi nurkassa, lokakuussa sohvan alle heittämäsi karkkipaperit tai kesästä asti paikkaansa pohtinut kalastusreppu eteisen lipaston edessä eivät ole haitanneet kuukausiin, miten ne nyt muka jouluna olisi mikään iso juttu. Minä leivon tänään ja vaikka anoppi on tulossa illalla käymään, niin turha olettaa, että joulusiivous olisi sukupuoleen sidottu juttu. Ei sitä oleta anoppikaan (joka on varsin mukava nainen, onnistui vain kasvattamaan pojan, jolla on valikoiva näkö).
Ihana! Hyvää Joulua!
Meillä mies yleensä hoitaa joulusiivouksen, minä ruokapuolen. Lahjat mietitään etukäteen ja ne sitten vaan käydään ostamassa tai tehdään, näin ei tarvitse pyöriä montaa päivää kaupoissa tuskaillen. Koristeet kaivan minä esiin silloin kun siltä tuntuu. Toimii meillä näin hyvin.
Puoliso osti piparitaikinaa. On nyt pari päivää pyöritellyt sitä,että mitä sille tekisi. Eilen kysyi että onko uuni varattu, ilmeisesti toivoi että olisi ollut, ei kuitenkaan niitä pipareita tehnyt.