Kun puoliso ei teekkään puolta jouluvalmisteluista?

Minä en tehnyt yhtään mitään jouluun liittyvää, ihan normijuttuja. Mies äsken alkoi jo kysellä, mä sanoin, että mä olen aina kaiken laittanut, sä saat nyt hoitaa kaiken.

Saas nähdä, mitä tapahtuu😁

Ehkä paljon vähempikin joulunlaitto riittäisi, kun se on noin helvetin vaikeaa. Tai voisi jättää välistä kokonaan, niin ei kenenkään tarvitsisi marttyroitua.

Ei ihme, jos avioeroja tulee, jos väen väkisin pitää vouhottaa jonkun joulun kanssa enemmän kuin tarvitsisi. Ehkä se haukuttu mieskin kuitenkin tuo talouteen rahaa. Ja miehet ovat jo oppineet, että missään tapauksessa se heidän panoksensa joulun tekoon ei tule rouvalle kelpaamaan.

Ap. Sinulla on kolme vaihtoehtoa. 1. Komennat miestäsi tekemään ja kärsit siitä seuraavan riidan. 2. Teet itse ja piikittelet miestäsi koko joulun ajan. 3. Jätä puolet tekemättä.

Kyllä taas on poliiseilla jouluna kotihälytyksiä.

Miksi te naiset olette niin ilkeitä? Naljailette ja jäkätätte jostain pikkuasioista.

Ottakaa rennommin, joulu on vain joulu.

Ei mitään elämää suurempaa.

Puolisoni inhoaa kaikkea ylimääräistä mm jouluun liittyvää hössötystä(juurikin hänen sanoin). Vuosien mittaan meiltä putosi pois jouluun liittyvät valmistelut, jouluksi vaidan tyynynpäälliset sohvan tyynyille ja keittiön pöydälle jouluaiheinen liina.

Toki hän näistäkin huomautti eilen, että onneksi tästäkin pääsee eroon ensi vkolla.

Lasten ollessa pieniä taistelin tästä hänen kapinaa ja natinaa vastaan, ja joka vuosi olin heikompi ja heikompi.

Jouluruoat olleet pannassa vuosia, nyt kun lapset ovat aikuisia ja tuovat jouluruoat tullessaan ei voi mies kuin huoneeseen hiljaa jupista itsekseen miten häntä ottaa päähän tämä ylimääräinen touhuaminen jne.

syö varmasti tänäkin jouluna purkkihernekeittoa ja nukkuu pyhienajan tekemättä yhtään mitään.

Ja on hiljaa, vuosi vuodelta on vaikeampi hänen kestää juhlia. On ne sitten joulu, uusi vuosi, juhannus tms niin rankkaa on. Minä en mitään juhlaa tuo esiin, mutta eihän tarvitse mennä kuin kauppaan tai avata tv niin se saa miehen jo pahalle tuulelle, kun hössötys tulee esiin. Jopa työnantaja oli ärsyttävä, kun oli häntä muistanut syntymäpäivänä.

Minun on ollut oikeastaan koskaan turha odottaa toiselta mitään panosta kodin asioihin. Juu ja oma vika kun roikun tässä sairaassa tilanteessa.

Minä ihmettelen näitä pareja joita palstalla tuntuu riittävän, joissa nainen noin 10 vuoden jälkeen huomaa, että mies ei ole sellainen kuin toivoisi. Mietin aina, miten ensimmäinen yhteinen joulu tai kesäloma sujui. Jos mies oli alusta saakka itsekäs moukka, miten ihmeessä päädyttiin perustamaan perhe. Tai jos mies oli hyvä ja ihana aluksi, miten voi muuttua aivan toiseksi.

Olen kasvattanut partaa melkein vuoden että tulee hyvä joulupukki. Eikö se riitä että olen raatanut joulun eteen helmikuusta asti ja toinen on hädin tuskin aloittanut omaa osuuttaan?

Sitähän sain vuosikaudet kuulla että on mun vika kun haluan laittaa joulua, mitäs siinä kiukuttelet. Hän ei ole mitään vailla.

Tällä järjellä se on turn off.

Selevä homma. Kelpaa tulla valmiiseen pöytään kunhan vaan itse ei tarvii mitään tehdä. Kertookin sitten arvomaailmasta kaiken tarpeellisen, morjens!

Sinkkuna viimeiset 10v ja jatkuu. Hyvä niin. Aikuiset lapset tulee joulupäivänä syömään, ovat tänä vuonna puolisoiden vanhemmilla aaton.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas on poliiseilla jouluna kotihälytyksiä.

Miksi te naiset olette niin ilkeitä? Naljailette ja jäkätätte jostain pikkuasioista.

Ottakaa rennommin, joulu on vain joulu.

Ei mitään elämää suurempaa.

Pikkuasioista?

Mitäs meinaat syödä huomenna? Tuleeko porukkaa? Laitatko itse?

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä pareja joita palstalla tuntuu riittävän, joissa nainen noin 10 vuoden jälkeen huomaa, että mies ei ole sellainen kuin toivoisi. Mietin aina, miten ensimmäinen yhteinen joulu tai kesäloma sujui. Jos mies oli alusta saakka itsekäs moukka, miten ihmeessä päädyttiin perustamaan perhe. Tai jos mies oli hyvä ja ihana aluksi, miten voi muuttua aivan toiseksi.

Samaa mieltä. Minulla on tällainen laiskahko mies. Mutta kyllä se laiskuus näkyi poikamiesboksissa ennen yhteen muuttamista, mutta aina niihin oli selitys, ettei ole vain ehtinyt tehdä jotain. Hylly oli nurkassa kaksi vuotta, eikä koskaan päässyt seinälle asti. Pyykkivuoret olivat isoja. Sohva täynnä viikattuja pyykkejä.

Alussa hän oli ahkerampi ja yritti enemmän, mutta olihan noita merkkejä paljonkin. Vielä yksi: kun tulin hänen luokseen, käski hän aina rentoutumaan, en saanut tehdä mitään. Sekin kertoi hänen elämänasenteestaan.

Voi kauhia. Henkinen pahaolo oikein huokuu tekstistäsi. Sekä sinun että miehesi. Tosin jos lähdet, sinun elämäsi parantuu 200% kun taas (ex)miehesi menee katkeroituneena hautaan vuoden sisällä. Jos jatkatte samassa taloudessa olet itsekin haudassa ennenaikaisesti. Pelasta itsesi kun vielä voit!

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni inhoaa kaikkea ylimääräistä mm jouluun liittyvää hössötystä(juurikin hänen sanoin). Vuosien mittaan meiltä putosi pois jouluun liittyvät valmistelut, jouluksi vaidan tyynynpäälliset sohvan tyynyille ja keittiön pöydälle jouluaiheinen liina.

Toki hän näistäkin huomautti eilen, että onneksi tästäkin pääsee eroon ensi vkolla.

Lasten ollessa pieniä taistelin tästä hänen kapinaa ja natinaa vastaan, ja joka vuosi olin heikompi ja heikompi.

Jouluruoat olleet pannassa vuosia, nyt kun lapset ovat aikuisia ja tuovat jouluruoat tullessaan ei voi mies kuin huoneeseen hiljaa jupista itsekseen miten häntä ottaa päähän tämä ylimääräinen touhuaminen jne.

syö varmasti tänäkin jouluna purkkihernekeittoa ja nukkuu pyhienajan tekemättä yhtään mitään.

Ja on hiljaa, vuosi vuodelta on vaikeampi hänen kestää juhlia. On ne sitten joulu, uusi vuosi, juhannus tms niin rankkaa on. Minä en mitään juhlaa tuo esiin, mutta eihän tarvitse mennä kuin kauppaan tai avata tv niin se saa miehen jo pahalle tuulelle, kun hössötys tulee esiin. Jopa työnantaja oli ärsyttävä, kun oli häntä muistanut syntymäpäivänä.

Minun on ollut oikeastaan koskaan turha odottaa toiselta mitään panosta kodin asioihin. Juu ja oma vika kun roikun tässä sairaassa tilanteessa.

Minä ainakin petyn siihen, etten koe toisen tavallaan arvostavan panostani ja siihen ettei toinen näe tärkeäksi panostaa yhdessä tärkeään juhlapäivään. Eli se piittaamattomuus. Jos toinen edes pahoittelisi ettei ole pystynyt osallistumaan ja osoittaisi arvostusta/kiittäisi siitä että teen hänen osuutensa niin ei minua oikeastaan haittaisi tehdä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas on poliiseilla jouluna kotihälytyksiä.

Miksi te naiset olette niin ilkeitä? Naljailette ja jäkätätte jostain pikkuasioista.

Ottakaa rennommin, joulu on vain joulu.

Ei mitään elämää suurempaa.

Pikkuasioista?

Mitäs meinaat syödä huomenna? Tuleeko porukkaa? Laitatko itse?

Minä ja rakas vaimoni vietämme joulun aina hotellissa Lapissa. Täällä on kaikki valmiina.

Ei tarvitse riidellä mistään, nautitaan vaan toisestamme ja vapaa-ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.

No parisuhteet nyt vain ei toimi loputtomiin näin. Parisuhde on sitoutunut tunnesuhde, jossa halutaan tehdä asioita myös toista ilahduttaakseen. Yhteiset perinteet ja toisen huomioiminen vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se että toinen ei suostu tekemään mitään mitä ei itse koe tärkeäksi ja toinen kokee (yhteisessä kodissa) saa toisen tuntemaan olonsa vähätellyksi ja nakertaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.

Eikö mies voisi ajatella sitäkin että mikä vaimolle riittää, ja mistä vaimo kokee onnea?

Ja vaimo voisi ajatella sitä mikä miehelle riittää, mistä mies on tyytyväinen.

t. nainen

Minä teen meillä oikeastaan kaiken jouluvalmistelun. Mies ei piittaa joulusta ja minä taas tykkään koristella yms. Kyllä mies kuitenkin auttaa esim. verhojen vaihdossa koska olen tämmöinen pätkä etten ylety 😂

Meillä mies tekee enemmän. Tosin minä olen tänään töissä ja mies vapaalla, joten on vaan reilua, että hän siivoaa ja kokkaa.

Hassu juttu miten sitä miesten laiskottelua katsotaan läpi sormien ja sanotaan, että miehet eivät vaan jaksa nipottaa ja naisen kuuluisi antaa asian olla ja ottaa mallia miehestä. Mutta jos nainen ei halua yhtä paljon seksiä kuin mies, pitäisi sitä kuitenkin harrastaa, jotta mies pysyisi tyytyväisenä. Eikö miehen pitäisi vaan ottaa mallia naisesta ja olla nipottamasta turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.

No parisuhteet nyt vain ei toimi loputtomiin näin. Parisuhde on sitoutunut tunnesuhde, jossa halutaan tehdä asioita myös toista ilahduttaakseen. Yhteiset perinteet ja toisen huomioiminen vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se että toinen ei suostu tekemään mitään mitä ei itse koe tärkeäksi ja toinen kokee (yhteisessä kodissa) saa toisen tuntemaan olonsa vähätellyksi ja nakertaa parisuhteen.

Totta toisaalta, mutta yhteenkuuluvuuden tunne ei lisäänny pakolla, jos toinen tekee asioita hampaat irvessä.

Yllämainittu jouluverhojen vaihtaminen olisi minulle elämää suurempi painajainen, enkä yhtään tykkäisi, jos mieheni haluaisi sellaiset. On paljon parempi, että minä ilahdutan häntä asioilla, joita jaksan tehdä edes suht ilolla. Eli pitää luoda ne yhteiset perinteet, joilla tehdään yhteisiä Asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka jotain kaipaa, niin hoitaa. Jos miehelle riittää jouluksi normaali arki.

Näytä se mies, jolle jouluksi riittää tavallinen arki? Niin minä näytän miehen, jolla pää on umpiluuta.

Tuossa löhötä vieressä. En nyt viitsi kuvaa laittaa. Kohta käydään lähikaupassa hakemassa kinkkua ja lanttulaatikkoa. Joulu on siinä. Täällä on siis kaksi, joiden päät on umpiluuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä pareja joita palstalla tuntuu riittävän, joissa nainen noin 10 vuoden jälkeen huomaa, että mies ei ole sellainen kuin toivoisi. Mietin aina, miten ensimmäinen yhteinen joulu tai kesäloma sujui. Jos mies oli alusta saakka itsekäs moukka, miten ihmeessä päädyttiin perustamaan perhe. Tai jos mies oli hyvä ja ihana aluksi, miten voi muuttua aivan toiseksi.

En minäkään ole sama kuin 15 vuotta sitten, jolloin suhteen alkuhuumassa laitoin unelmien joulua. Lasten ollessa pieniä ei ollut aikaa miettiä, kuka tekee mitä, tehtiin mitä ehdittiin ja nyt huomaa, että täällä asuu mies, joka olettaa voivansa ulkoistaa jouluvalmistelut minulle. Koska minä kuulemma olen niissä niin hyvä. Itsekin mietin, miten 15v sitten innolla joulutorttuja paistanut mies muuttui sellaiseksi, jolla kaukosäädin pysyy kädessä paremmin kuin paistinlasta.