Lue keskustelun säännöt.
Kilpaileva tuttava ärsyttää
23.12.2019 |
Poikani kaverin äiti on hyvin kilpailullinen ihminen. Hän kehuskelee kovasti lastensa saavutuksilla ja muutenkin. Fb on täynnä hänestä otettuja filtteröityjä kuvia, joiden perusteella häntä ei suoraan sanoen edes tunnista.
Jos laitan päivitykseen jotain omista "saavutuksistani", hän kommentoi tavalla, jolla osoittaa, että saavutukseni on häneen verrattuna aivan surkea. Jos päivitän vaikka, että lapseni sai mitalin omassa lajissaan (mitä tapahtuu harvoin), hän ilmoittaa kommentissaa, että heillä näitä mitaleita riittää, vaikka pois jakaisi.
Tai jos laitan kuvan, jossa lapseni ovat hiihtämässä tai luistelemassa, hän kommentoi "meillä päästiin jo nelinumeroisiin lukuihin". Tätä tyyliä siis.
Tiedän, että tästä ei pitäisi harmistua, mutta harmittaa silti. Ajattelen jatkossa tehdä niin, että hän ei näe päivityksiäni lainkaan. Mutta mietityttää, miksi hän tekee niin? Osa hänen kommenteistaan ei ole edes totta. Tunnen itseni silti surkeaksi ja harmittaa, kun esim. sukulaiseni näkevät hänen kommenttinsa.
Kommentit (17)
Tunnen itsekin tuollaisen ihmisen. Aluksi ärsytti kamalasti. Nyt vaan naurattaa. Esim. jos kerroin hiihtäneeni viikonloppuna 10 km lenkin, niin hän olikin hiihtänyt ainakin 20 km. Jotkut vain ovat sellaisia, että aina pitää olla muka vähän parempi kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuittaile takaisin. Jos tulee joku tuollainen kommentti niin laita vaikka että eihän tämä mitään kilpailua ole ja joku vittumaisen pirteä hymiö päälle kuten silmänisku. Mua tuommoinen törppö vain naurattaisi.
Toiset ovat parempia ja haluavat kertoa sen muille ja todistaa sen.
Eihän siitä voi suuttua jos toinen on parempi ja suorituskykyisempi tai älykkäämpi.
Elämä on sellaista ja pitää olla onnellinen heidän puolestaan. Sama olisi voinut sattua myös itsellekin, kun se nähtävästi tapahtuu myös heille. Sillä erotuksella vain että he ovat parempia koska olen heitä huonompi.
Miksi ärsyynnyt?
Tuskin hän kilpailee. Samaistuu päivityksiisi ja ilmaisee vain mikä tilanne heillä on.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat parempia ja haluavat kertoa sen muille ja todistaa sen.
Eihän siitä voi suuttua jos toinen on parempi ja suorituskykyisempi tai älykkäämpi.
Elämä on sellaista ja pitää olla onnellinen heidän puolestaan. Sama olisi voinut sattua myös itsellekin, kun se nähtävästi tapahtuu myös heille. Sillä erotuksella vain että he ovat parempia koska olen heitä huonompi.
Älä jaksa yrittää trollata aaton aattonakin. Noin huonosti vieläpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin läpinäkyvä ja Suomessa tapahtuva itsekehu ja kilpailullisuus vain nolaa tämän kaverinsa itsensä. Siis onhan se oikeasti noloa kommentoida toiselle joka iloitsee jostain mitalista, että meillä noita riittää. Kaiken voi suhteuttaa siihen, että nolaa vain ja ainoastaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Noin läpinäkyvä ja Suomessa tapahtuva itsekehu ja kilpailullisuus vain nolaa tämän kaverinsa itsensä. Siis onhan se oikeasti noloa kommentoida toiselle joka iloitsee jostain mitalista, että meillä noita riittää. Kaiken voi suhteuttaa siihen, että nolaa vain ja ainoastaan itsensä.
Siis somessa tapahtuva ei Suomessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ignooraan kommentit äläkä reagoi mitenkään. Tai sitten just vastaa oikein tekopirteästi hänelle.
Tämäköhän se on odotettavissa meilläkin. Minulla ystävälläni on samanikäiset lapset, nyt 5-vuotiaat. Olen siis tässä viisi vuotta kuunnellut kuinka tämä lapsi (joka on minun silmääni mukava ja normaali lapsi) on aivan kaikessa aina edellä ja suorastaan lapsinero ja aivan ihmeellinen tapaus. Toki on joissain asioissa varmasti oppinut asioita ikätasosta aiemmin ja omaa selkeitä lahjakkuuksia, mutta en silti ole itse osannut tätä lasta nähdä minään ihmelapsena kuten äitinsä.
Tilannehan olisi siis ihan siedettävä, mutta ystävä ihan avoimesti vertailee lapsiamme ja silmin nähden harmistuu jos omani oppii jonkin nopeammin tai tekee jotain mikä osoittaa hänen älykyyttään. Lapsemme ovat vielä kovin erilaisia, omani on sellainen hiljainen omaan juttuun keskittyjä, jonka tekemisiä ei huomaa jos ei kiinnitä huomiota kun taas tämä toinen lapsi kertoo joka ikisellä tapaamisella mitä uutta hän on oppinut ja yrittää mennä opettamaan lastani jossain asiassa (jonka hän osaa ja haluaa tehdä itse). Tapaamiset ovat suorastaan ikäviä oman lapseni näkökulmasta. Omani ei ole mitenkään hidasälyinen jota pitäisi auttaa, hän ei vaan tee kokoajan numeroa itsestään. Ystäväni ja lapsensa olivat suorastaan tukehtua pullaan kun oma lapseni oppi aiemmin lukemaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Lapseni on puolestaan joissain asioissa "jäljessä" joten en itse pidä häntä minään lapsinerona vaan ihan normaalina lapsena joka oppii omaan tahtiin asiat.
Minusta tämä on kahdella tavalla kurjaa. Omalleni alkaa varmasti jo tulla olo että tämä kaverinsa äitineen pitää häntä jotenkin huonompana, ja toisekseen tämä ystävän lapsi on jo alkanut pitämään itseään erityisenä ja parempana kuin muut. Tuntuu että hänen on kokoajan pakko keksiä uusi juttu mikä oppia, kun haluaa hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat parempia ja haluavat kertoa sen muille ja todistaa sen.
Eihän siitä voi suuttua jos toinen on parempi ja suorituskykyisempi tai älykkäämpi.
Elämä on sellaista ja pitää olla onnellinen heidän puolestaan. Sama olisi voinut sattua myös itsellekin, kun se nähtävästi tapahtuu myös heille. Sillä erotuksella vain että he ovat parempia koska olen heitä huonompi.
Älä jaksa yrittää trollata aaton aattonakin. Noin huonosti vieläpä.
Mikä siinä oon niin trollausta, jos on voittaja niin tietenkin löytyy myös häviäjä.
Elämän perusasioita. Lapsena opitaan jo häviämään peleissä ja ei sen enää aikuisena pitäisi tuntua kipeältä.
Tarvitaan toinen että toinen olisi olemassa.
Olet vain hippokriittinen lapsi kuten tuhannet monet muutkin lapsekkaat aikuiset ovat.
Ajattele vähän realistisemmin ja hyväksy paletin vaihtoehdot.
Mulla on valitettavasti täti tuollainen. Kehuu koko ajan lapsenlasten koulu ja eritoten urheilumenestyksellä, ovat kai olleet jonkinlaisia maailmanmestareita jo 5- vuotiaina. Miksi tavallinen ei kelpaa?Miksi lasten pitäisi suorittaa jo tuossa iässä? Huolettomat leikit ja mahdollisimman hyvä henki serkkujen kesken olisi nyt tärkeintä.
Mieheni suvussa taas serkusten asioista ei puhuta saavutusten valossa, harrastukset mainitaan sivulauseessa ja sitten keskitytään pitämään hauskaa sukulaislasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten Iin tunnet ittes surkeeks??? 😂😂😂😂LOL! Siis nuaki ärsyttää tollaset pellet. Ja siis ei todellakaa siks että tuntisin itteni surkeeks jonkun jatkuvan itsekehun ja kilpailin vuoks, vaan mua säälittää tollaset piirteet. Huono itsetunto hänellä.
Usein nämä toisten alaspainajat ovat itse jotain vailla, eli kokevat huonommuutta jostain. Esim eivät ole saaneet tarpeeksi huomiota lapsuudessaan tai ehkä parisuhteensa on huono tms...
Ihmiset, joilla on elämässä perustyytyväisyys voivat iloita toistenkin puolesta vilpittömästi. Ei aina tarvitse olla happamana muiden onnen hetkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistakaa tuommoset tuttavat koko FB-kaverilistalta. Mua itseäni ärsyttää, kun somesta tehdään jokin elämää suurempi juttu.
Facebookissa voi myös jakaa kavereitaan esimerkiksi läheisten ja tuttavien listoihin, ja asettaa päivitykset näkymään vain tietylle ryhmälle tai kaikille. Minulla työelämäkontaktit ovat tuttavalistalla. Joutavat tuttavuudet ja ilmapiirin pilaajat olen poistanut kavereistani.
Ja lopettakaa se lastenne asioiden puiminen Facebookissa. Se on noloa, ja lisäksi loukkaa lapsen yksityisyyttä. Varsinkin kun altistetaan vertailulle.
Vierailija kirjoitti:
Tämäköhän se on odotettavissa meilläkin. Minulla ystävälläni on samanikäiset lapset, nyt 5-vuotiaat. Olen siis tässä viisi vuotta kuunnellut kuinka tämä lapsi (joka on minun silmääni mukava ja normaali lapsi) on aivan kaikessa aina edellä ja suorastaan lapsinero ja aivan ihmeellinen tapaus. Toki on joissain asioissa varmasti oppinut asioita ikätasosta aiemmin ja omaa selkeitä lahjakkuuksia, mutta en silti ole itse osannut tätä lasta nähdä minään ihmelapsena kuten äitinsä.
Tilannehan olisi siis ihan siedettävä, mutta ystävä ihan avoimesti vertailee lapsiamme ja silmin nähden harmistuu jos omani oppii jonkin nopeammin tai tekee jotain mikä osoittaa hänen älykyyttään. Lapsemme ovat vielä kovin erilaisia, omani on sellainen hiljainen omaan juttuun keskittyjä, jonka tekemisiä ei huomaa jos ei kiinnitä huomiota kun taas tämä toinen lapsi kertoo joka ikisellä tapaamisella mitä uutta hän on oppinut ja yrittää mennä opettamaan lastani jossain asiassa (jonka hän osaa ja haluaa tehdä itse). Tapaamiset ovat suorastaan ikäviä oman lapseni näkökulmasta. Omani ei ole mitenkään hidasälyinen jota pitäisi auttaa, hän ei vaan tee kokoajan numeroa itsestään. Ystäväni ja lapsensa olivat suorastaan tukehtua pullaan kun oma lapseni oppi aiemmin lukemaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Lapseni on puolestaan joissain asioissa "jäljessä" joten en itse pidä häntä minään lapsinerona vaan ihan normaalina lapsena joka oppii omaan tahtiin asiat.
Minusta tämä on kahdella tavalla kurjaa. Omalleni alkaa varmasti jo tulla olo että tämä kaverinsa äitineen pitää häntä jotenkin huonompana, ja toisekseen tämä ystävän lapsi on jo alkanut pitämään itseään erityisenä ja parempana kuin muut. Tuntuu että hänen on kokoajan pakko keksiä uusi juttu mikä oppia, kun haluaa hyväksyntää.
Äiti tekee karhunpalveluksen lapselleen. Mitenhän kaverisuhteiden käy eskarissa (jolloin lapset alkavat vaatimaan enemmän sosiaalista pelisilmää toisiltaan), jos tämä lapsi siellä menee opettamaan ja ohjaamaan toisia kuin he olisivat tyhmiä.
Oikeasti tuollaista pitäisi opettaa jo 2-3-vuotiaille, että pitää antaa toisen tehdä rauhassa se mitä tekee ja toisen opettaminen pyytämättä on epäkohteliasta. Että aika kovat oppitunnit edessä lapselle kun on jo noinkin iso. Ja koulussa kolaukset ovat isoja, jos on oppinut siihen että kaikessa pitäisi olla paras ja ensimmäinen. Luokassa kun tulee näkyväksi ne toisten osaamiset ja taidot. Päiväkodissa lapset ovat usein vielä aika umpiossa siitä mitä toiset osaavat kun eivät tuon ikäiset niitä mainosta muille.
Onkohan siellä taustalla jotain lapsuudessa koettuja harmeja tai sellaista, että vanhemmille kelpaa vain jos pärjää parhaiten? Tavallaan kasvatettu kilpailemaan ja olemaan aina paras.
Lopeta se SoMEn käyttö, ei siitä saa mutta kuin pahaa mieltä.