Koetko oikeasti lahjojen "antamisen iloa" vai veetuttaako, jos et saa vastalahjaa

En odota vastalahjoja ollenkaan.

Annan lahjoja vain puolisolleni ja kummilapsille. Kummilapsilta en odota vastalahjaa, puolisolta odotan edes jotain. Tunnen antamisen iloa, kun olen karsinut lahjottavat näin vähiin.

En halua vastalahjoja mutta itse ostan lahjoja lähinnä velvollisuudentunnosta, en oikeastaan koe antamisen iloa. Kaikilla joita lahjon on ennestään tavaraa yllinkyllin, ostaminen tuntuu turhalta.

Annan lahjoja vain sellaisille joiden koen ne ansaitsevan. En varsinaisesti odota mitään vastalahjoja mutta aina olen niitä noilta mukavina pitämiltäni ihmisiltä saanut.

En todellakaan koe mitään antamisen iloa, ottaa vaan päähän kun pitää yrittää keksiä mitä ostaa toisille lahjaksi, eikä millään tahdo keksiä. Mieluusti olisin loppuikäni ilman yhtään lahjaa jos se myös vapauttaisi minut lahjojen antamisesta.

Itse pidän lahjojen antamisesta. Jään mielummin ilman vastalahjaa, kun että saisin jonkun karsean rotanloukun, tai kierrätyslahjana sen saman kämäsen esiliinan, jonka kierrätin anopille toissajouluna. En pidä "pakkopulla"-lahjoista.

Jotenkin uuvuttava ajatus alkaa lahjoa tyyppejä. Vien pitkin vuotta lahjuksia jos haluan. Vois jättää koko joulun väliin.

Ainoa kerta kun olen suuttunut, oli ala-asteella. Piti järjestää synttärit ja alkoi piruilu siitä miten tuodaan lahjaksi kaksi lyijykynää.

No, jäipähän enemmän kakkua mulle.

🎂🎂🎂

Ostan lahjoja vain lapsille. Heiltä saan vastalahjaksi asioita, joiden arvoa ei voi rahassa mitata. 

Kyllä saatan ajatuksissani vähän ihmetellä jos ei ole mulle vastalahjaa. Ei se kuitenkaan mitenkään mieleen jää vaivaamaan. Tykkään antaa lahjoja jos löydän jotain saajalle sopivaa. Silloin se ilahduttaa.

Kyllä koen antamisen iloa, varsinkin jos lahja on minusta onnistunut. Eniten lahjon lapsia ja heidän ilo on kyllä kaiken sen väärti, vastalahjaa en tarvitse.

En odota tai toivo vastalahjaa. - Mutta jos tai kun annan lahjan ilahdun kyllä, jos joku antaa siitä sanomalla tai vaikka tekstiveistitse kiitoksen. Jollen saa kiitosta lainkaan niin huomaan aattelevani, että teinkö itse lainkaan oikein kun annoin n.n lahjan. - Näin siis jos kyse tutusta ja läheisestä lahjan saajasta. Joitain kertoja olen joutunut (tai saanut) antaa Joululahjan ei niin tutulle/ tutuille niin heiltä en ole odottanut lankaan kiitosta vaan olen enemmän aprikoinut tällöinkin, että teenkö nyt oikein vai en; kaikki kun eivät halua viettää ja kokea  Joulua lainkaan

Vihaan lahjojen hankkimista, koska olen todella huono keksimään, mitä antaisin. Mutta on silti mukava ilahduttaa toisia lahjoilla ja myös saada itse lahjoja. Kyllä pettyisin, jos en yhtään joululahjaa saisi.

Jos ostan jollekkin lahjan, niin en missään tapauksessa halua vastalahjaa.

Koko lahjan antamisen idea menee noissa vastalahjoissa mönkään.

Annoimme pois miltei suurimman osan omaisuudestamme - suurin osa ihan uusia tavaroitamme omaiselleni lahjaksi ja olimme tyytyväisiä, että pääsimme siitä kaikesta tavarasta eroon.

Ja tottakai he olivat tyytyväisiä, että saivat ne, koska olivat todella niiden tavaroiden tarpeessa, varattomuuttaan. Lisäksi annoimme rahaa joitain satasia.

Liika tavara vain rasittaa ja tukehduttaa ihmistä henkisesti - paras antaa vaan kaikki itselle käyttämätön tavara tarvitseville - niin tulee hyvä mieli ja puhdas mieli molemminpuolisesti.

Todella nautin antaa sellaisia lahjoja, joista tiedän saajan varmasti pitävän. Pitkin vuotta pistän merkille rakkaiden ihmisten puheista, mitä kaipailevat, ja merkkipäivinä yllätän :) Vastalahjoja en ikinä odota, mutta olen kyllä kiitollinen saadessani jotain oikeasti mieleistä. Turha krääsä sen sijaan ahdistaa, en kaipaa lahjoja vain siksi, että niitä muka "pitäisi" antaa.

Kyllä antamisen ilo on todellista. Varsinkin lapsille rakastan antaa lahjoja. Iloitsen siitä heidän ilostaan kun saavat lahjan. Itse en halua lahjoja, koska menevät lähes poikkeuksetta pieleen. 

Mä tykkään lahjojen antamisesta :) Musta on kiva miettiä sellaisia lahjoja, joista saaja voisi pitää. Kirjoittelen yleensä pitkin vuotta kännykkään ideoita muistiin, erityisesti jos joku sattuu mainitsemaan jossakin sivulauseessa tykkäävänsä jostakin tai että haluaisi jotakin. Ellen ole 100% varma että saaja haluaisi jonkin esineen, niin sitten pyrin hankkimaan elämyslahjoja, ruokalahjoja, lahjakortteja tms. mistä ei jäisi mitään turhaa krääsää nurkkiin pyörimään.

Rakastan myös lahjojen paketointia :) En edes ole varsinaisesti mikään jouluihminen, mutta lahjojen miettiminen ja antaminen on jouluissa mulle yleensä se kaikkein paras osuus. On kiva, jos onnistuu ilahduttamaan jotakin itselle tärkeää ihmistä. Teoriassahan lahjoja voisi tietenkin antaa tosiaan vaikka ympäri vuoden, mutta aika harvoin sitä käytännössä tulee kuitenkaan tehtyä ilman joulun tai synttärin kaltaista "syytä".

Vastalahjoja en odota, joskin tänä vuonna toivon että saisin jostakin rasian suklaata :) Miesystävän kanssa ollaan tehty jo vuosia niin että toinen ostaa toiselle synttärilahjan ja toinen joululahjan, ja seuraavana vuonna vaihdetaan "rooleja". En edes muista mistä tuo alunperin lähti, mutta sopii meille hyvin. Tänä vuonna oli mun vuoro ostaa miehelle joululahja, joten en odota häneltä mitään.

Hyvää Joulua kaikille palstalaisille :)

Oi musta on ihanaa hankkia muille lahjoja! En välitä, vaikken itse saisi. En välitä materiasta enkä jaksa lähteä mihinkään, joten turhat lahjat enemmänkin ärsyttää.

Mua veetuttaa lahjojen antaminen yleensä, tänä vuonna varsinkin lahjojen ostaminen ollut täyttä tuskaa. Oikeasti kun ihmisillä on jo kaikkea ja nurkat täynnä roinaa, en ymmärrä miksi pitäisi antaa lisää rojuja. Joulu on kyllä kulutusjuhlan huippu, missä ilmastovouhottajat nyt on, lahjoja ostamassa?

Koko lahjomisen idea joutaisi lopettaa. Kaikki ostomaanikot shoppailevat kiimoissaan pitkin syksyä ja sitten omaiset ja tuttavat joutuvat loppusijoituspaikaksi.

Inhoan sekä lahjojen hankkimista että niiden saamista. En halua ostaa enkä saada turhia tavaroita, suklaata enkä alkoholia.