Koetko oikeasti lahjojen "antamisen iloa" vai veetuttaako, jos et saa vastalahjaa

känkkäränkkä kirjoitti:

Itse pidän lahjojen antamisesta. Jään mielummin ilman vastalahjaa, kun että saisin jonkun karsean rotanloukun, tai kierrätyslahjana sen saman kämäsen esiliinan, jonka kierrätin anopille toissajouluna. En pidä "pakkopulla"-lahjoista.

Voiko noin oikeasti käydä?

Että sait antamasi lahjan takaisin?

Enemmän veetuttaa, jos saan vastalahjan - tai lahjan ylipäätään. Se on kumminkin jotain, mitä en halua enkä tarvitse. 

Onneksi olenkin jota aikuisten sukulaisten ja ystävien kanssa päässyt siihen, että emme osta lahjoja toisillemme. No yksi pariskunta tuo matkoiltaan jonkun halvan tuliaisen toisinaan, mutta muuten.

En osta kellekään jos en tiedä 100% varmaksi mitä tarvitsevat. Turhas hössötystä ja typeryyttä. En myöskään odota lahjoja keltään.

Jos annan lahjan jollekki ns puoltutulle tai tutulle, niin yleensä sellasen mitä multa löytyy jo kotoota ja tarkotus tehdä toinen onnellisemmaksi, ei oo tarkotus antaa mitään materiaa. Ja tällasis tapauksissa mua ei edes kiinnosta saada mitään takas... toki jos on joku kaveri, niin ajattelen että miksköhän ei anna mulle lahjaa, kun vois antaa...?

Mut jos vaikka perheenjäsen jolle oon ostanu lahjoja , niin jättää yht äkkiä antamatta lahjan, niin ihmettelen ehkä.... jos huono rahatilanne niin ymmärrän. mut ei oo ikinä käyny nii et joku jonka oletin antavan, niin ei antaiskaan.

Mua ei oikeastaan lahjat kiinnosta itseäni, mieluummin annan lahjoja. Yritän toki leikkiä innostunutta, jotta muutkin saa kokea antamisen iloa. 😂

Vierailija kirjoitti:

känkkäränkkä kirjoitti:

Itse pidän lahjojen antamisesta. Jään mielummin ilman vastalahjaa, kun että saisin jonkun karsean rotanloukun, tai kierrätyslahjana sen saman kämäsen esiliinan, jonka kierrätin anopille toissajouluna. En pidä "pakkopulla"-lahjoista.

Voiko noin oikeasti käydä?

Että sait antamasi lahjan takaisin?

Voi käydä ja on käynytkin. Mutta ei minulle, vaan eräälle sukulaiselle, joka oli antanut saamansa (rumat) käsipyyhkeet eteenpäin ja sai ne parin joulun jälkeen takaisin, edelleen alkup. pakkauksessa. Heh!  :DD

Harmittaa kun saan aina varakkaalta sukulaiselta kuulla lastensa toivelahjat n. 20 e kpl ja omille lapsilleni antavat aina max 10 e lahjat, vaikka tarjouskalsareita. Toistuu aina ja tuntuu jo laskelmoidulta. Olen itse köyhä.

Rakastan lahjojen antamista ja yritän kaikin keinoin välttää krääsää. Kallista en pysty hankkimaan, mutta lahjan saajaa ja hänen mieltymyksiään haluan ajatella.

Jos vaikeuksia keksiä, ostan silloin itse koostetun herkuttelupakkauksen, jossa kaikkea josta tiedän saajan pitävän, mutta jotka eivät jää nurkkiin vuosiksi pyörimään.

Esim. Anoppi tykkää lukemisesta ja kaikesta ekologisesta ja hän saa yleensä kirjan ja luomutuotteita ja vaikkapa pesupähkinöitä, Marseille saippuaa tms. mistä tiedän että tulee käyttöön varmasti.

Pidän kyllä lahjojen saamisestakin, mutta en vaadi niitä. Mulla on tietty lähipiiri jolle niitä hankin. Itselle tärkeitä ihmisiä.