Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vierailija kirjoitti:

Siskoni sai miniältään lahjan jota kehtas väittää omatekeleekseen, vaikka kaikki näki ettei tuo porosormi saa mitään aikaan ite. Kyllä naurettiin. On siinä miniällä pokkaa.

Toivon todella että tämä oli provo! Tulee mieleen anoppi, jonka mielestä "yritän olla heitä parempi" kun vein lahjaksi suomalaista käsityötä: lasienkelin ja torilla puhalletun lasipallon, enkä edes väittänyt tehneeni niitä itse. Mistä ihmeestä tulee tuollainen viha jotakin ihmistä kohtaan? Minäkään en ole tehnyt anopille mitään, mutta hänen mielestään ajattelen heitä roskasakiksi.

Seuraavan joulun vietän yksin jossain pohjoisessa mökillä, otan mukaan vain kirjoja, juustoja ja suklaata. Puhelimen korvaan jouluradiolla. Ihmiset ovat kauheita.

Lähdettiin äidin kanssa tapaninpäivänä toiselle paikkakunnalle sukulaisiin. Unohdettiin sukulaislasten lahjat kotiin, onneksi oli perillä joku marketti auki josta sitten jotain sukkia ja suklaata hätsynpikaa saatiin haalittua. Sillä aikaa dementoitunut mummoni oli lähtenyt yöpaidassa pakkaseen haahuilemaan, perään lähti huonosti liikkuva isoisä, joka toki löi oven perässään kiinni eikä avainta. Minä ajelen ympäri kyliä tädin kanssa etsimässä mummoa, äiti soittelee talonmiestä että saadaan ovi auki. Käydään etsinnän lomassa serkun luona viemässä niitä lasten lahjoja, niin tulee ilouutinen että mummo on löytynyt ja avainkin saatu talkkarilta. Tästä ilahtuneena peruutan äitini auton lyhytpylvääseen ja takaikkuna hajalle. Oikein kiva kolmen tunnin kotimatka edessä pakkasella. Tässä kohtaa kyllä äitin kanssa naurettiin jo vedet silmissä, ei muutakaan enää voinut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessämme ei koskaan juotu alkoholia, mutta äitini on ainakin yrittänyt pilata useammankin joulun kiukuttelullaan. Mikään ei kelpaa, kaikki on väärin. Jos et siivoa tai osallistu hän suuttuu, huutaa ja mököttää kun kukaan ei auta. Jos taas osallistut hän käskee pois tieltä ja valittaa kuinka muut vain odottavat saavansa kaiken valmiina. Vääntää ihmeellisiä ruokia (joita kukaan ei syö) hiki hatussa, mutta ei suostu istumaan samaan pöytään meidän muiden (isän ja sisarusten) kanssa, vaan menee nukkumaan ja mököttämään muualle. Pitää mykkäkoulua.

Monet äidit täällä palstalla kertovat joutuvansa tekemään kaiken, koska miehet ja lapset eivät osallistu. Tämä ei pidä meidän kohdalla paikkaansa (ei ainakaan sen jälkeen kun me lapset olemme täyttäneet 10 vuotta). Me siivoamme, koristelemme, lähetämme kortteja ja teemme ruokaa, mutta koko ajan saa pelätä että äiti suuttuu ja raivostuu, joskus ihan yhtäkkiä kuin napista painamalla. Asun vielä lapsuuden kodissani, siskoni pakenee nykyään poikaystävälleen jouluksi. Olen vasta viime aikoina tajunnut äitini käyttäytymisen olevan henkistä väkivaltaa, mutta en oikeasti usko että äitini näkee omassa toiminnassaan mitään väärää. Hän on uhri, joka joutuu raataamaan arjet ja pyhät (valittaen nojatuolin tai sängyn pohjalta kuinka kaikki on väärin ja kukaan ei tee mitään, muun perheen yrittäessä pitää joulumieltä yllä). Nyt olen päättänyt, että en aio itkeä enää yhtenäkään jouluna tai juhlana hänen vuokseen, niin monta vuotta olen lapsuudessani hänen vuokseen itkenyt. Jätän omaan arvoonsa, teen ja järjestän joulun isälleni ja sisaruksilleni.

Meillä on samankaltainen äiti, joka on lisäksi alkoholisti. Muistan, että lapsuudessani heittäytyi ihan jatkuvasti marttyyriksi, koska kaikki piti tehdä aina hänen tavallaan eikä esimerkiksi isäni osannut äidin mielestä yhtikäs mitään. Vanhemmiten meininki on aavistuksen rauhoittunut, mutta kyllä se luonnehäiriö siellä taustalla kaiken aikaa on ja toisinaan nostaa päätään. Äiti stressaantuu kamalasti, jos kutsuu itse luokseen vieraita ja "joutuu" heille sitten tarjoamaan ruokaa. Eipä tee mieli mennä kyläilemään. Ja siis sanomattakin selvää, että välimme ovat viileät muutenkin. Tällaiset ihmiset kun eivät ota mitään kritiikkiä vastaan, joten eivät suostu myöskään ymmärtämään että heidän toimissaan olisi mitään vikaa. Parempi pysytellä etäällä.

Mulla meni henkisesti heikosti siihen aikaan, koska mieheni kuoli ja olin sen jälkeen vähän tuuliajolla. Olin tutustunut naapurin mieheen, jonka kanssa oli vähän säpinää. Suunniteltiin, että vietetään joulua yhdessä. Annoin hänelle rahaa, että käy ostamassa jouluruuat. Kun tulin hänen luokseen, hän olikin yympärikännissä. Oli käyttänyt kaikki ruokarahat alkoholiin. Jouduin viettämään joulun ypöyksin ja ruokana oli yksi tonnikalapurkki ja kananmuna.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että olen itse joulufasisti. Ahdistaa sotku, huonosti laitetut jouluvalot tai jos kalatiskin sijaan joku urpo tuo vakuumipakattua graavia...

Jos joku unohtaa tuoda lupaamansa asian se Ärsyttää Paljon..

Tai jos mies ja lapset sotkee eivätkä auta, tai jos auttavat niin tekevät sen hutiloiden joka on pahempi kuin laiskottelu.

Onneksi me on vietetty useampi joulu toisen vanhemmilla tai vuokramökillä niin en kauhean montaa kertaa kiukustu.

Ei ole mitään diagnoosia, mies tosin on yrittänyt kaupata kaikkea jakomielitaudista maanisdepressioon.

Täytynee yrittää ensi jouluna vähän hengittää.

Minä olen se joka sai lapsena täydelliset joulut, ehkä kaikki on lähtöisin sieltä. Inhoan siivoamista, mutta jouluna on pakko olla siistiä! Vaikka jouluni olivat idyllisiä myös äitini raivosi siivotessa. Niin me raukat malliopimme.

Pilaako sinun seuraavan täydellisen joulusi tieto siitä, että se kalatiskin graavilohi on just sitä samaa vakuumipakattua kuin hyllyssäkin? Samat firmat, vähän isommat pakkaukset vaan, joista se lohi tiskiin lapataan...

Kyllä tämä joulu vetää voiton. Synnytin 21.12. keskosen, synnytyskin oma tarinansa kun meinasi syntyä kotiin, mentiin ambulanssilla pillit päällä ja oli vaara että istukka on kohdunsuulla. No, selvittiin kuitenkin minä ja lapsi, joka keskosuuteen nähden voi erittäin hyvin ja kotiuduttiin 23.12. Jo!!

Olin onneksi ostanut isompien lasten ja miehen Lahjat etukäteen. Ruoasta oli tehty listat ja sen mukaan tosi, tosi tarkka kauppalista. Siivouksista ei niin väliä, tarkoitus oli tehdä normaali viikkosiivous ja pestä sauna.

Sairaalasta tultaessa mies vasta autossa huomasi sanoa, että suuri osa jouluruoasta ostamatta ja Ai niin, mitään ruokaa ei ole kaapeissa sille päivälle. Siitä sitten hyppäsin äkkiä kauppaan (pää sekaisin synnytyksestä ja anemiasta) ostamaan loput ruoat ja itselleni pakastepizzaa. Mies odottaa autossa vauvan kanssa ja hoputtaa. Lapat hikisenä, tukka takussa ja miehen tuomissa Reinoissa +likaisissa collareissa ruokaa säkkeihin ja saat ne hinattua autolle. Mies tuskailee, kun hidasta.

No kotiin, vauvaa syöttämään, isommat lapset ovat ikävöineet, kämppä kaaoksessa, tiskiä pöydät täynnä, vessa kuorrutettu jollain...? Vauvalle ei mitään vielä valmiina, joten äkkiä kaivamaan esille edes joku pieni vaate ja harso.

Siivosin ja laitoin ruokia aattoa varten vielä 3 aamuyöllä. Sinänsä joulu ei ole mulle pakkomielle, mutta lapset... Välillä toki syötin ja hoidin vauvaa (2h syöttövälit). Aattona ylös ja aatto menikin melkein kivasti.

Illalla sitten miestä kiukutti, pilasi toiminnallaan illan aikataulut niin että Lahjat jaettiin klo 22. Siinä vaiheessa olin jo ihan sippi ja unohdin ottaa kuvia (no joo ja olivat aloittaneet jakamisen ennen kuin pääsin saunasta). Kun lapset viimein nukkuivat, mies veti kännit. Sammui keittiön pöytään ja olikin krapulassa koko joulupäivän. Mikä ihana aloitus kuopuksen vauva-arkeen 😐

Arvatkaa muuten sainko joululahjoja...? Haa, sain kun olin paketoinut itselleni edellisenä päivänä ostamani Lidlin joulukalsarit. Itsehän toki ostin miehellekin ajatuksella ❤️ muutaman kivan paketin.

Joo ei, mikään ei enää yllätä. Vaadinkohan liikaa, että olisi voinut olla paremminkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että olen itse joulufasisti. Ahdistaa sotku, huonosti laitetut jouluvalot tai jos kalatiskin sijaan joku urpo tuo vakuumipakattua graavia...

Jos joku unohtaa tuoda lupaamansa asian se Ärsyttää Paljon..

Tai jos mies ja lapset sotkee eivätkä auta, tai jos auttavat niin tekevät sen hutiloiden joka on pahempi kuin laiskottelu.

Onneksi me on vietetty useampi joulu toisen vanhemmilla tai vuokramökillä niin en kauhean montaa kertaa kiukustu.

Ei ole mitään diagnoosia, mies tosin on yrittänyt kaupata kaikkea jakomielitaudista maanisdepressioon.

Täytynee yrittää ensi jouluna vähän hengittää.

Minä olen se joka sai lapsena täydelliset joulut, ehkä kaikki on lähtöisin sieltä. Inhoan siivoamista, mutta jouluna on pakko olla siistiä! Vaikka jouluni olivat idyllisiä myös äitini raivosi siivotessa. Niin me raukat malliopimme.

Pilaako sinun seuraavan täydellisen joulusi tieto siitä, että se kalatiskin graavilohi on just sitä samaa vakuumipakattua kuin hyllyssäkin? Samat firmat, vähän isommat pakkaukset vaan, joista se lohi tiskiin lapataan...

Odotinkin tätä vastausta. Fakta on se, että kalatiskillä on tuoreampaa kalaa ja nostopäivä on tiedettävä. Tänä jouluna veli vastasi graavista: 60cm vakuumissa makaavaa oranssia mautonta vetelystä. En sanonut mitään, hillitsin itseni, sillä itselleni oli käärö jääkaapissa 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvussa vietetty joulu, oli eka ja vika.

Joulurauhaa katsottiin likööriä käsissä. Miesten sauna oli sen jälkeen. Mies, isä ja kolme veljeä tulivat parin tunnin päästä saunasta selvästi humalassa...

En jaksa edes koko kaaosta käydä läpi, mutta pääpiirteittäin meni niin että miehen veljen tyttöystävä itki sairasta sukulaistaan, johon perheen isä huusi että kerää itsesi ja lakkaa vinkumasta, sanoin isän olevan epäystävällinen josta alkoikin mukava joulumieli... Miehen isä kettuili minulle koko illan, kuulin olevani kermaperse, feministi ja kaupunkilaislikka, pirttihirmu.. Lopulta olin tilaamassa taksia, niin koko mieslauma, myös mieheni alkoi tapella....

Taksi seisoi pihassa, ja olin sinne menossa niin oma mieheni alkoi estellä lähtöäni, miehen isän huutava länkytys sai minut läpäisemään käsivarrestani puristavaa miestä. Ja herrasmiehenä mies sitten tarttui hiuksistani kiinni.

Lopulta istuin maassa parkumsssa ja haukuin koko miehen suvun ja miehen. Heittelin miehen isää lumella tämän haukkuessa minua hulluksi.

Lopulta mies änkesi mukaan taksiin ja ilmeisesti perheelle tuttu taksikuski vaan vitsaili koko episodille.

Uskomatonta kyllä, ollaan vieläkin yhdessä mutta sukulaisista olen nähnyt vain miehen pikkuveljen ja tämän tyttöystävän.

Ei olla oltu toisillemme väkivaltaisia tuon joulun jälkeen, eikä ennen tuotakaan, mutta välttelen varmaan lopunikäni pohjanmaata, koska se näköjään tekee ihmiset hulluiksi.

Tuosta ei silti ole niin montaa vuotta että voisin nauraa.

Haha. Oletkohan ollut samassa perheessä jossa minäkin vietin yhden joulun miniäehdokkaana.

Joulu alkoi sillä, että anoppiehdokas herätti minut 6.30 tekemään piirakoita. Kuittaili haukottelulleni, ja kahvia sai vasta kun piiraat oli uunissa ja miehet lämmittäneet savusaunan. Tunnelma oli kuin Kaurismäen elokuvista, ja vietin valtaosan ottaen luontokuvia perheen koira seuranani. Tämä joulu ei tosin pääse edes omaan horror top3seen, koska minulla on taipumus ihastua traumatisoituneisiin miehiin.

Kerro lisää? 😊

Horror3: oltiin aatto vanhemmillani kaikki meni ok. Aattoyöksi mentiin vanhaan mummolaani (mummo oli kuollut). Yöllä herään kun mies, sanotaan X, kävelee pitkin taloa, luulen että on unissaan. X hokee että haamu on vetänyt häneltä peittoa ja kiusannut koko yön ja aikoo nyt etsiä sen. Luulen edelleen että on unissaan. Kysyn näkeekö unta. X laittaa valot ja alkaa huutaa, rikkoo tavaroita ja huutaa kummitukselle ja minulle. Etsii kynttilän ja lähtee vintille jahtiin, menen perään. Kynttilä sammuu, X säikähtää minua ja retuuttaa aikansa... Koko yö on tätä. Huutoa ja hikoilua. Huonekaluja rikki...

Horror2 X edelleen kuvioissa. Hakee joulukirkosta väkisin, laukun hihna katkeaa, huutaa bussissa mitä sattuu, lopulta kotona uhkaa tappaa koirani ja minut. Lukittaudun makkariin. Hakkaa oveen ihmisen kokoisen reiän. Pääsen koiran kanssa jotenkin ulos, ja juoksen 2km siskolle sukat jalassa lumen ja asfaltin päällä. Siskon silloinen mies, hullu hänkin, kaivaa jostain aseen ja sanoo ampuvansa X:n jos se tulee ovelle. Ei anna meidän soittaa poliiseille. Molemmat nyt eksiä.

Horror1: kuvioissa uusi mies Z. Kaikkea hullua tapahtuu ja tapahtumat johtavat siihen, että minut on heitetty tien poskeen keskellä Tahkon ja jonkun maalaispitäjän väliä. Joulu jona mietin ensimmäistä kertaa elämässäni, että olisi kiva kuolla.

Isäsuhteeni on ok, mutta huomaan eksyvänäni näihin horrormiehiin. Koulutustaso ja perhetausta vaihtelee. Hulluustaso lähes vakio.

Anoppi oli aivan hilkulla paljastaa 3-vuotiaallemme, että joulupukkia ei ole olemassa, en vieläkään tiedä, onko tullut vanhemmiten niin pehmeäpäiseksi vai ilkeäksi, kun tajusi lopettaa sen juttunsa vasta, kun kehotin häntä jo toiseen otteeseen ja hyvin tiukasti hiljenemään. Ilmeisesti tästä suuttui, kun lähti vetäen myös appiukon mukanaan juuri, kun olin vasta kattanut tarjoilut pöytään. No, enemmän syömistä ja rennompaa tunnelmaa perheellemme ja paikalle jääneelle isälleni.

Meillä isänäi huusi että "Hyvin Ville veti pukkishown!" Onneksi lapset olivat keskittyneet lahjoihinsa.

Isä makasi sammuneena eteisessä, äiti itki keittiössä kun hänen pitkään valmistelemassa joulu oli mennyt taas kerran pilalle ja me lapset joko murjotimme tai itkimme kun taas yksi joulu oli mennyt pilalle isän ryyppääminen vuoksi ja välipäivät menivät siihen kun isä joko jatkoi ryyppäämistä tai vanhemmat riitelivät rajusti. Vaikka äiti kuinka yritti estää niin aina isä onnistui piilottamaan viinaa johonkin ja jälkeenpäin selvisi, että eräät sukulaiset salakuljettajat sitä isälle vaikka tiesivät mihin se johtaa. He olivat siis tarkoituksella pilaamassa koulunamme. Minä olen nyt itse pian 40v enkä ole voinut lapsuuden traumojen vuoksi viettämään hoilua6sen jälkeen kun täytin 19 ja muutin asumaan yksin. Vaikka isäni olikin tuolloin jo raivostunut, niin minä olen viettänyt joulut aina yksin enkä ole suostunut viettämään joulua kenenkään lapsuusperheeni jäsenen kansa. Onneksi omia lapsia ei ole eikä niitä ole puolisollanikaan. Hän viettää joulut vielä elossa olevien vanhempiensa ja sisarustensa perheiden kanssa, mutta minä olen yksin.

Minulle lapsuuteni joulut olivat kauhujouluja, vaikka mitään kauhean traumaattista en olekaan kokenut. Isoäitini oli nimittäin hyvin ankara vanhanajan kasvattaja, jolla oli todella piintyneet käsitykset siitä, miten joulua vietetään. Pahinta oli loputtomiin kestävä jouluruokailu, jonka aikana lapset eivät saaneet osallistua keskusteluun ja kaikkia ruokia oli pakko ottaa. Olen oikeasti melko kaikkiruokainen, mutta lipeäkala, lanttulaatikko ja luumusoppa olivat minulle lapsuudessa vaikeita syödä. Muistan, kuinka istuin kutisevat juhlasukkahousut jalassa itkua ja oksennusta pidätellen mummon vahdatessa vieressä, että kaikki tulee syötyä. En edelleenkään ymmärrä pakkosyöttämisen kasvatuksellista tarkoitusta, enkä sitä, miksi lapset eivät saaneet nousta joulupöydästä aiemmin, varsinkaan kun lapset eivät saaneet edes puhua ruokailun aikana. Muutenkaan mitään lasten riehumista, käytännössä ihan tavanomaista leikkiäkään ei sallittu, eikä televisiosta saanut katsoa lastenohjelmia. Ihmettelin, kun luokkakaverit odottivat joulua ja puhuivat siitä innostuneeseen sävyyn. Minä luulin pitkään, että joulu on ankea juhla, jossa kuuluukin olla ikävää, samalla tavalla kuin vaikka hautajaiset.

Vierailija kirjoitti:

Isä makasi sammuneena eteisessä, äiti itki keittiössä kun hänen pitkään valmistelemassa joulu oli mennyt taas kerran pilalle ja me lapset joko murjotimme tai itkimme kun taas yksi joulu oli mennyt pilalle isän ryyppääminen vuoksi ja välipäivät menivät siihen kun isä joko jatkoi ryyppäämistä tai vanhemmat riitelivät rajusti. Vaikka äiti kuinka yritti estää niin aina isä onnistui piilottamaan viinaa johonkin ja jälkeenpäin selvisi, että eräät sukulaiset salakuljettajat sitä isälle vaikka tiesivät mihin se johtaa. He olivat siis tarkoituksella pilaamassa koulunamme. Minä olen nyt itse pian 40v enkä ole voinut lapsuuden traumojen vuoksi viettämään hoilua6sen jälkeen kun täytin 19 ja muutin asumaan yksin. Vaikka isäni olikin tuolloin jo raivostunut, niin minä olen viettänyt joulut aina yksin enkä ole suostunut viettämään joulua kenenkään lapsuusperheeni jäsenen kansa. Onneksi omia lapsia ei ole eikä niitä ole puolisollanikaan. Hän viettää joulut vielä elossa olevien vanhempiensa ja sisarustensa perheiden kanssa, mutta minä olen yksin.

Mene hoitoon hullu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lapsuuteni joulut olivat kauhujouluja, vaikka mitään kauhean traumaattista en olekaan kokenut. Isoäitini oli nimittäin hyvin ankara vanhanajan kasvattaja, jolla oli todella piintyneet käsitykset siitä, miten joulua vietetään. Pahinta oli loputtomiin kestävä jouluruokailu, jonka aikana lapset eivät saaneet osallistua keskusteluun ja kaikkia ruokia oli pakko ottaa. Olen oikeasti melko kaikkiruokainen, mutta lipeäkala, lanttulaatikko ja luumusoppa olivat minulle lapsuudessa vaikeita syödä. Muistan, kuinka istuin kutisevat juhlasukkahousut jalassa itkua ja oksennusta pidätellen mummon vahdatessa vieressä, että kaikki tulee syötyä. En edelleenkään ymmärrä pakkosyöttämisen kasvatuksellista tarkoitusta, enkä sitä, miksi lapset eivät saaneet nousta joulupöydästä aiemmin, varsinkaan kun lapset eivät saaneet edes puhua ruokailun aikana. Muutenkaan mitään lasten riehumista, käytännössä ihan tavanomaista leikkiäkään ei sallittu, eikä televisiosta saanut katsoa lastenohjelmia. Ihmettelin, kun luokkakaverit odottivat joulua ja puhuivat siitä innostuneeseen sävyyn. Minä luulin pitkään, että joulu on ankea juhla, jossa kuuluukin olla ikävää, samalla tavalla kuin vaikka hautajaiset.

Kyllä lapsien on pakko kaikkia ruokia syödä, että he oppivat kaikkiruokaisiksi. Sehän on ihan normaali asia, että lapsi pakotetaan syömään kaikkea ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että olen itse joulufasisti. Ahdistaa sotku, huonosti laitetut jouluvalot tai jos kalatiskin sijaan joku urpo tuo vakuumipakattua graavia...

Jos joku unohtaa tuoda lupaamansa asian se Ärsyttää Paljon..

Tai jos mies ja lapset sotkee eivätkä auta, tai jos auttavat niin tekevät sen hutiloiden joka on pahempi kuin laiskottelu.

Onneksi me on vietetty useampi joulu toisen vanhemmilla tai vuokramökillä niin en kauhean montaa kertaa kiukustu.

Ei ole mitään diagnoosia, mies tosin on yrittänyt kaupata kaikkea jakomielitaudista maanisdepressioon.

Täytynee yrittää ensi jouluna vähän hengittää.

Minä olen se joka sai lapsena täydelliset joulut, ehkä kaikki on lähtöisin sieltä. Inhoan siivoamista, mutta jouluna on pakko olla siistiä! Vaikka jouluni olivat idyllisiä myös äitini raivosi siivotessa. Niin me raukat malliopimme.

Pilaako sinun seuraavan täydellisen joulusi tieto siitä, että se kalatiskin graavilohi on just sitä samaa vakuumipakattua kuin hyllyssäkin? Samat firmat, vähän isommat pakkaukset vaan, joista se lohi tiskiin lapataan...

Odotinkin tätä vastausta. Fakta on se, että kalatiskillä on tuoreampaa kalaa ja nostopäivä on tiedettävä. Tänä jouluna veli vastasi graavista: 60cm vakuumissa makaavaa oranssia mautonta vetelystä. En sanonut mitään, hillitsin itseni, sillä itselleni oli käärö jääkaapissa 😁

Olet nyt vähän naiivi. Mutta se sopii joulun henkeen. T: vakuumipaketteja tiskiin aukonut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että olen itse joulufasisti. Ahdistaa sotku, huonosti laitetut jouluvalot tai jos kalatiskin sijaan joku urpo tuo vakuumipakattua graavia...

Jos joku unohtaa tuoda lupaamansa asian se Ärsyttää Paljon..

Tai jos mies ja lapset sotkee eivätkä auta, tai jos auttavat niin tekevät sen hutiloiden joka on pahempi kuin laiskottelu.

Onneksi me on vietetty useampi joulu toisen vanhemmilla tai vuokramökillä niin en kauhean montaa kertaa kiukustu.

Ei ole mitään diagnoosia, mies tosin on yrittänyt kaupata kaikkea jakomielitaudista maanisdepressioon.

Täytynee yrittää ensi jouluna vähän hengittää.

Minä olen se joka sai lapsena täydelliset joulut, ehkä kaikki on lähtöisin sieltä. Inhoan siivoamista, mutta jouluna on pakko olla siistiä! Vaikka jouluni olivat idyllisiä myös äitini raivosi siivotessa. Niin me raukat malliopimme.

Pilaako sinun seuraavan täydellisen joulusi tieto siitä, että se kalatiskin graavilohi on just sitä samaa vakuumipakattua kuin hyllyssäkin? Samat firmat, vähän isommat pakkaukset vaan, joista se lohi tiskiin lapataan...

Odotinkin tätä vastausta. Fakta on se, että kalatiskillä on tuoreampaa kalaa ja nostopäivä on tiedettävä. Tänä jouluna veli vastasi graavista: 60cm vakuumissa makaavaa oranssia mautonta vetelystä. En sanonut mitään, hillitsin itseni, sillä itselleni oli käärö jääkaapissa 😁

Olet nyt vähän naiivi. Mutta se sopii joulun henkeen. T: vakuumipaketteja tiskiin aukonut

Mistä makuero sitten johtuu?

Onko kaikki kalatiskin kalat näistä paketeista revittyjä? Sitten myydään kalliimmalla kuin se 12e rainbown paketissa oleva lohi? Eli se josta se on juuri avattu, nyt hinta vaan on 24,40?

Törkeää 🤔😺

Välillä kalatiskin kalat ovat jotenkin löysiä ja lämpimiä. Joku joskus spoilasi että näiden kylmäketju saattaa useinkin rakoilla, ja nostopäivä on lastauspäivä.

Teini-ikäinen veljeni ja vauvaikäinen siskoni kuolivat muutaman päivän välillä toisiinsa vähän ennen joulua. Olin itse silloin 3v enkä muista sitä mutta siitä jälkeen joulut olivat pilalla. Vanhemmat yrittivät meidän elossa olevien lasten vuoksi järjestää jouluja mutta ei niistä oikein mitään tullut koska joulu oli meillä surujuhkla sisarusten kuoleman vuoksi. Veli kuoli onnettomuudessa ja sisko vain löytyi kuolleena sängystään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä joulu vetää voiton. Synnytin 21.12. keskosen, synnytyskin oma tarinansa kun meinasi syntyä kotiin, mentiin ambulanssilla pillit päällä ja oli vaara että istukka on kohdunsuulla. No, selvittiin kuitenkin minä ja lapsi, joka keskosuuteen nähden voi erittäin hyvin ja kotiuduttiin 23.12. Jo!!

Olin onneksi ostanut isompien lasten ja miehen Lahjat etukäteen. Ruoasta oli tehty listat ja sen mukaan tosi, tosi tarkka kauppalista. Siivouksista ei niin väliä, tarkoitus oli tehdä normaali viikkosiivous ja pestä sauna.

Sairaalasta tultaessa mies vasta autossa huomasi sanoa, että suuri osa jouluruoasta ostamatta ja Ai niin, mitään ruokaa ei ole kaapeissa sille päivälle. Siitä sitten hyppäsin äkkiä kauppaan (pää sekaisin synnytyksestä ja anemiasta) ostamaan loput ruoat ja itselleni pakastepizzaa. Mies odottaa autossa vauvan kanssa ja hoputtaa. Lapat hikisenä, tukka takussa ja miehen tuomissa Reinoissa +likaisissa collareissa ruokaa säkkeihin ja saat ne hinattua autolle. Mies tuskailee, kun hidasta.

No kotiin, vauvaa syöttämään, isommat lapset ovat ikävöineet, kämppä kaaoksessa, tiskiä pöydät täynnä, vessa kuorrutettu jollain...? Vauvalle ei mitään vielä valmiina, joten äkkiä kaivamaan esille edes joku pieni vaate ja harso.

Siivosin ja laitoin ruokia aattoa varten vielä 3 aamuyöllä. Sinänsä joulu ei ole mulle pakkomielle, mutta lapset... Välillä toki syötin ja hoidin vauvaa (2h syöttövälit). Aattona ylös ja aatto menikin melkein kivasti.

Illalla sitten miestä kiukutti, pilasi toiminnallaan illan aikataulut niin että Lahjat jaettiin klo 22. Siinä vaiheessa olin jo ihan sippi ja unohdin ottaa kuvia (no joo ja olivat aloittaneet jakamisen ennen kuin pääsin saunasta). Kun lapset viimein nukkuivat, mies veti kännit. Sammui keittiön pöytään ja olikin krapulassa koko joulupäivän. Mikä ihana aloitus kuopuksen vauva-arkeen 😐

Arvatkaa muuten sainko joululahjoja...? Haa, sain kun olin paketoinut itselleni edellisenä päivänä ostamani Lidlin joulukalsarit. Itsehän toki ostin miehellekin ajatuksella ❤️ muutaman kivan paketin.

Joo ei, mikään ei enää yllätä. Vaadinkohan liikaa, että olisi voinut olla paremminkin?

Juuri synnyttäneenä saunaan?🙄