Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa en tajunnutkaan, että tähän ketjuun saa laittaa vain juoppohuuruisia kertomuksia, eikä subjektiivisia kamalia muistoja kerran pitää anteeksi pyydellä, jos oma kokemus onkin jotain muuta kuin sukulaisen kuolema.

Ihanaa uhriutumista! Olisi kiva viettää joulua kanssasi ja seurata psyykkeesi murentumista aatosta tapaninpäivän iltaan.

Ei se ollut uhriutumista, vaan ihan huomio kun tätä selasin. Ei minun psyykeeni mihinkään murennu kuitos vain. Oikein hyvä joulu oli.

Aikamoisia kiusaajia täältäkin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Tästä puuttui enää, että ne poliisitkin olis tulleet paikalle kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Horror-jouluja on ollut aiemminkin, mutta tämä vei voiton. Mietin eroa miehestäni ja olin todella jäätävä häntä kohtaan valmistellakseni häntä tulevaan uutiseeni. Toden näköisesti ei voi uskoa tätä. Olen ajatuksissani jo uudessa elämänvaiheessa. Jouluaika oli äärettömän ahdistavaa koska kukaan ei tiedä ajatuksistani.

Vietimme joulua vanhempieni, siskoni perheen ja oman perheen kesken.

Minkä ihmeen takia noita eroja pantataan joulun yli? Ero vireille hyvissä ajoin ennen joulua, niin ei tarvitse kärsiä ja hekumoida, miten jättää sen äijän tämän teatterin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Taidat olla itse näitä tarinoijia. Lukijaa on hyvä muistuttaa että jotkut keksii tarinoita tositarinoiden lomaan omasta päästään.

Lisäksi tuossa tarinassa on omat outoutensa. Ei ennenkään poliisi antanut tuntemattomien lapsia ties minkä ohikulkijan hoidettavaksi vaikka kuinka maalaiskunta olisikin ollut. Toinen epäloogisuus on se että ennen niitä poliiseja ja poliisilaitoksia oli tiheämmässä kuin nykyään. Kolmas on tietty se että tarinoijalle tuntui tulevan yllärinä että koko hänen sukunsa useampi perhe on täysiä rapajuoppoja jotka on kaikki kavereineen änkyräkännissä viettämässä joulujaan. Kyllä tuollaisesta on merkkejä jo ennenkin eli ei sen yllärinä pitäisi tulla. 

Kyseessä oli isän kumppani, tuttu ja turvallinen selväpäinen aikuinen, ei poliisit nykypäivänäkään vie sellaiselta lapsia pois ilman hyvää syytä!

Feikki pirteys sukulaisessa kuin sukulaisessa on kammottavaa. 364 päivää ollaan muuten ylimielisiä minäminäminä tyyppejä mutta jouluisin pistetään "ystävällisyys show" pystyyn. Yök.

Ai tämä ketju on herkullinen!

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä nyt vielä kauheinta horroria ole, mutta kerronpa kuitenkin.

Tulimme kenties viimeistä kertaa viettämään joulua anopin vanhaan kotipaikkaan. Paikkaa on pintapuolisesti rempattu viimeisen päälle.

Eilen ilmoitettiin ohimennen, että lämmintä pesuvettä riittää kerrallaan noin kolmelle. Uusi satsi lämpiää varaajassa kuulemma noin vuorokaudessa. Meitä on paikalla yhteensä yhdeksän aikuista ja kaksi lasta.

Joulusauna jaettaneen kolmelle illalle.

Haistakaatte sanon minä.

Napatkaa vastaisuudessa se varaaja jatkuvalle lämmitykselle, epäilen että lämpiää vain öisin. Ja taitaa olla säädetty lämpö liian pienelle. Kyllä sieltä kyljestä säätimet löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Ei ole uskottava, sehän tässä juuri oli vikana. Tuossa oli kopioitu Tuija Lehtisen kirjojen tyyliä. Huonosti.

Ei minua liikuta se, että sinä pidät minua tylsänä.

Ei palstalla ole mitään "lukijan vastuuta" eikä velvollisuutta kuunnella hiljaa, vaan täällä idea on juuri se vuorovaikutus. Jonka yrität minulta kieltää. Mikä ihmeen metakeskustelu? Keskustelupalstalla saa sanoa: "Tuo on jo liian paksua, en usko!" Jos kukaan ei sano, yläpeukuista kilpailijat innostuvat kertomaan toinen toistaan hullumpia juttuja ja ketju menee pilalle.

Meni jo kun tulit tänne

Ei tota kännissä riehuvaa miesystävää niin ikään kännissä olevine sukulaisineen ole pakko uskoa, minulle aivan sama. Tämän exän piirit osoittautuivat sellaiseksi, että sieltä olisi varmaan aika tiukassa löytää selvinpäin olevia yli 15-vuotiaita. Enpä vain ollut vielä todistanut moista, kun tuttavuutta alle vuosi takana.

Joku kirjoitti, että se puuttuisi, että poliisit olisi olleet kännissä. No ne eivät olleet, tuolla kertaa. ;P Tiedän kyllä yhden kerran tapahtuneen niinkin. Mutta se on jo eri juttu. Eikä sitä edes kukaan uskoisi. :D Tervetuloa vaan tänne Syväjoelle reilut 100km sivistyksestä, kummasti alkaa sattua ja tapahtua.

Kaikki tuijottivat vain omia kännyköitään.

Pahoittelen jo etukäteen, että kuulostan nyt omahyväiseltä mutta tässäkin ketjussa jo pari sivua lukeneena kun törmää näihin lapsuusstooreihin, jossa vanhemmilla alko-ongelmaa tai väkivaltaisuutta, tai muutenkin kun oikeassa elämässäkin kuulee miten surkeita vanhempia joillakin on, ihan rupee harmittamaan, kun en itse lapsia aio tehdä (en vain yksinkertaisesti halua lapsia, piste). Musta nimittäin tulis tosi hyvä vanhempi, jos olis lapsia tekisin kaikkeni niitten eteen. Mutt ei, mä en tee lapsia mutta sitten semmoset ihmiset tekee joitten ikimaailmassa ei pitäs niitä hankkia. Ihan nurinkurista.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu appivanhemmilla. Mies laittoi siistin kaulupaidan ja suorat housut mitä hiukan ihmettelin mutta ajattelin että haluaa pukeutua joulun kunniaksi. Minulla olo farkut ja neule. Ajoimme metsän keskellä olevaan maataloon, kynttiläkuja johti ovelle jolla anoppi oli vastassa helmet kaulassa mekko päällä. Ilmeestä näki heti, ettei  farkkuihin pukeutunut nenärenkainen miniäehdokas ollut mieleen. Kaatoi meille tervetuliasmajat ja kysyi vatsaani katsellen, että voinko juoda vai olenko raskaana. Tiesi varmasti, etten ollut!

Appiukollakin oli  puku päällä. Pöytää  valaisi kynttelikkö. Tarjolla oli  kalkkuna (eikä oltu jenkeissä vaan itä-suomessa) ja kymmenen eri sorttia laatikkoa, anoppi annosteli lautaselle kysymättä mitä tahdoin. Tunnelma oli jäätävä. Minua alkoi hirveästi naurattaa se haudanvakava juhlatunnelma ja kun mies töni vaivihkaa minua, repesin entistä pahemmin. Tilannetta ei helpottanut ruokajuomana ollut punaviini jota litkin hermostuksissa kaksin käsin. Lopulta oli pakko sanoa että anteeksi menen tupakalle, mies tuli perässä ja sähisi kuin kiukkuinen ilves että yritänkö pilata kaiken. Oli järkyttävää nähdä millainen puvussa pönöttävä tiukkis miehestä kuoriutui vanhempiensa kanssa ja samalla tiesin, että se suhde oli nyt siinä.

Seuraavana jouluna oli ihanaa mennä vanhemmilleni missä isä kuljeskeli lököttävissä kolitsihousuissa ja pöydässä oli kinkku!

Ei sitten kauluspaitaa ihmetellessä tullut mieleen kysyä syytä siihen tai vaihtaa itse juhlavampaa vaatetta päälle? Appivanhemmat ovat varmasti helpottuneita, kun mies pääsi wt-muijasta eroon.

Ovikelloa rimputettiin iltayhdeksän maissa. En avannut. Seuraavana päivänä sain vieraalta valitusta kadulla etten avannut ovea hänelle vaikka kuuli ääniä kun olisi halunnut lainata tavaroitani

Taidettiin vikan kerran viettää joulua kun olin noin 10 tai 11. Muutamaa kuukautta aiemmin oli paljastunut, että äitini oli pettänyt isääni samoihin aikoihin kun minut oli laitettu aluille, ja asian paljastuttua isäni alkoi juomaan reippaasti ja aina kännissä haukkui minut mm. äpäräksi. Noissa merkeissä meni sitten joulukin, ja isäni lisäksi haukkumiskuoroon liittyi myös isosiskoni. Äiti vain istui tyynenä sohvalla juomassa olutta kun minua mollattiin. Nappasin lahjani kuusen alta ja menin huoneeseeni itkemään, kun muu perhe jatkoi joulun viettoa olohuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jo etukäteen, että kuulostan nyt omahyväiseltä mutta tässäkin ketjussa jo pari sivua lukeneena kun törmää näihin lapsuusstooreihin, jossa vanhemmilla alko-ongelmaa tai väkivaltaisuutta, tai muutenkin kun oikeassa elämässäkin kuulee miten surkeita vanhempia joillakin on, ihan rupee harmittamaan, kun en itse lapsia aio tehdä (en vain yksinkertaisesti halua lapsia, piste). Musta nimittäin tulis tosi hyvä vanhempi, jos olis lapsia tekisin kaikkeni niitten eteen. Mutt ei, mä en tee lapsia mutta sitten semmoset ihmiset tekee joitten ikimaailmassa ei pitäs niitä hankkia. Ihan nurinkurista.

Juuri mietin, että kun erityisesti tietyssä sosiaaliluokassa on tapana huutaa ja riidellä paljon, miksi he myös usein tekevät useita lapsia. Kun se ei varsinaisesti helpota elämää tai stressiä, vaikka ihanaa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Taidettiin vikan kerran viettää joulua kun olin noin 10 tai 11. Muutamaa kuukautta aiemmin oli paljastunut, että äitini oli pettänyt isääni samoihin aikoihin kun minut oli laitettu aluille, ja asian paljastuttua isäni alkoi juomaan reippaasti ja aina kännissä haukkui minut mm. äpäräksi. Noissa merkeissä meni sitten joulukin, ja isäni lisäksi haukkumiskuoroon liittyi myös isosiskoni. Äiti vain istui tyynenä sohvalla juomassa olutta kun minua mollattiin. Nappasin lahjani kuusen alta ja menin huoneeseeni itkemään, kun muu perhe jatkoi joulun viettoa olohuoneessa.

Pistää vihaksi, vain pahimmanlaatuiset idiootit syyttää lasta aikuisten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tota kännissä riehuvaa miesystävää niin ikään kännissä olevine sukulaisineen ole pakko uskoa, minulle aivan sama. Tämän exän piirit osoittautuivat sellaiseksi, että sieltä olisi varmaan aika tiukassa löytää selvinpäin olevia yli 15-vuotiaita. Enpä vain ollut vielä todistanut moista, kun tuttavuutta alle vuosi takana.

Joku kirjoitti, että se puuttuisi, että poliisit olisi olleet kännissä. No ne eivät olleet, tuolla kertaa. ;P Tiedän kyllä yhden kerran tapahtuneen niinkin. Mutta se on jo eri juttu. Eikä sitä edes kukaan uskoisi. :D Tervetuloa vaan tänne Syväjoelle reilut 100km sivistyksestä, kummasti alkaa sattua ja tapahtua.

Minä kirjoitin sen kommentin poliiseista. Meno oli tosiaan tekstisi perusteella niin hurjaa, että siitä puuttui vain se, että myös poliisi(t) olisi(vat) olleet ”ympäriämpäripäissään”.

Lasten lohduton tulevaisuus tai sen puutehan tuossa eniten vetää mieltä matalaksi.

Mietityttää kanssa tuo miehen eksän ämmittely, kun veit lapset lopuksi hänelle. Varmaan olikin turha odottaa objektiivista suhtautumista, mutta olisiko hänen suhtautumisensa sinuun ollut erilaista, mikäli hän olisi ymmärtänyt edes 10% siitä kaikesta, mitä sinä hänen lastensa eteen tuona jouluna teit.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen jo etukäteen, että kuulostan nyt omahyväiseltä mutta tässäkin ketjussa jo pari sivua lukeneena kun törmää näihin lapsuusstooreihin, jossa vanhemmilla alko-ongelmaa tai väkivaltaisuutta, tai muutenkin kun oikeassa elämässäkin kuulee miten surkeita vanhempia joillakin on, ihan rupee harmittamaan, kun en itse lapsia aio tehdä (en vain yksinkertaisesti halua lapsia, piste). Musta nimittäin tulis tosi hyvä vanhempi, jos olis lapsia tekisin kaikkeni niitten eteen. Mutt ei, mä en tee lapsia mutta sitten semmoset ihmiset tekee joitten ikimaailmassa ei pitäs niitä hankkia. Ihan nurinkurista.

He/ne eivät tee/hanki lapsia, vaan naivat ajattelematta/ymmärtämättä seurauksia.

///

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Taidat olla itse näitä tarinoijia. Lukijaa on hyvä muistuttaa että jotkut keksii tarinoita tositarinoiden lomaan omasta päästään.

Lisäksi tuossa tarinassa on omat outoutensa. Ei ennenkään poliisi antanut tuntemattomien lapsia ties minkä ohikulkijan hoidettavaksi vaikka kuinka maalaiskunta olisikin ollut. Toinen epäloogisuus on se että ennen niitä poliiseja ja poliisilaitoksia oli tiheämmässä kuin nykyään. Kolmas on tietty se että tarinoijalle tuntui tulevan yllärinä että koko hänen sukunsa useampi perhe on täysiä rapajuoppoja jotka on kaikki kavereineen änkyräkännissä viettämässä joulujaan. Kyllä tuollaisesta on merkkejä jo ennenkin eli ei sen yllärinä pitäisi tulla. 

Alkuperäisessä tarinassa näillä lapsilla ei ollut oikeastaan mitään hätää, koska edes yksi selväpäinen aikuisoletettu löytyi heidän joulunsa pelastamaan. Tarinan kertoja ei kerro sitä, että tiedusteliko poliisi lasten olotilaa, mutta epäilisin poliisin kuitenkin niin tehneen. Eli kertoja lienee sanonut poliisille, ettei lapsilla ole välitöntä hätää juuri sillä hetkellä. Mutta tulevina jouluina ja muinakin päivinä on varmasti ollut.

Poliisilaitoksien harvennus on Suomessa aloitettu jo paljon aiemmin, kuin kymmenen vuotta sitten, jonne tarina kertoja mukaan sijoittuu. Mikäli tapahtuma olisi ollut joskus 1970-90 luvuilla, niin silloin tilanne olisi ollut toinen tässä mielessä. Ongelma jouluna oli silloin, ja on edelleenkin se, että kaikki muu virkakoneisto on silloin lomalla. Ja tämä jos mikä on varmasti poliisille haaste edelleenkin.  Eli aika perkeleen iso hätä saa olla, ennen kuin mukuloita aletaan talteen poimimaan viranomaisten toimesta. Ja tässä tarinassa tilanne ei ilmiselvästi ollut lasten kannalta siinä hetkessä ihan niin paha. Jollakin toisella lapsella välitön suojapaikan tarjoaminen on ollut aivan varmasti enemmän tarpeen, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti vain ole tarjolla.

Tarinan opetus on siis myös siinä, ettei viina sovi kaikille, jos kenellekään. Tiedän itsekin sukuja, joissa ryyppääminen aina hetken tullen on koko poppoolle tuttua hommaa. Ja lopputulos on myös hyvin sekava, ja varmasti lapsille, ja muillekin selväpäisille erittäin raastava, ellei jopa pelottava. Ja nämä porukat ovat juuri niitä, jotka työllistävät virkakoneistoa koko ajan täydellä voimallaan. He ovat niitä poliisin vanhoja tuttuja, joille he toimivat "ainoina omaisina."

Tämä joilllekin liiankin tutun joulutarinan henkilöt ovat juuri sitä sakkia kertojaa lukuunottamatta. Tulipa hänelle ainakin miehen suku ja sen tavat tutuksi. Ei ole ihme, että omien lapsien isä löytyi lopulta aivan muualta. Onneksi olkoon siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Taidat olla itse näitä tarinoijia. Lukijaa on hyvä muistuttaa että jotkut keksii tarinoita tositarinoiden lomaan omasta päästään.

Lisäksi tuossa tarinassa on omat outoutensa. Ei ennenkään poliisi antanut tuntemattomien lapsia ties minkä ohikulkijan hoidettavaksi vaikka kuinka maalaiskunta olisikin ollut. Toinen epäloogisuus on se että ennen niitä poliiseja ja poliisilaitoksia oli tiheämmässä kuin nykyään. Kolmas on tietty se että tarinoijalle tuntui tulevan yllärinä että koko hänen sukunsa useampi perhe on täysiä rapajuoppoja jotka on kaikki kavereineen änkyräkännissä viettämässä joulujaan. Kyllä tuollaisesta on merkkejä jo ennenkin eli ei sen yllärinä pitäisi tulla. 

Alkuperäisessä tarinassa näillä lapsilla ei ollut oikeastaan mitään hätää, koska edes yksi selväpäinen aikuisoletettu löytyi heidän joulunsa pelastamaan. Tarinan kertoja ei kerro sitä, että tiedusteliko poliisi lasten olotilaa, mutta epäilisin poliisin kuitenkin niin tehneen. Eli kertoja lienee sanonut poliisille, ettei lapsilla ole välitöntä hätää juuri sillä hetkellä. Mutta tulevina jouluina ja muinakin päivinä on varmasti ollut.

Poliisilaitoksien harvennus on Suomessa aloitettu jo paljon aiemmin, kuin kymmenen vuotta sitten, jonne tarina kertoja mukaan sijoittuu. Mikäli tapahtuma olisi ollut joskus 1970-90 luvuilla, niin silloin tilanne olisi ollut toinen tässä mielessä. Ongelma jouluna oli silloin, ja on edelleenkin se, että kaikki muu virkakoneisto on silloin lomalla. Ja tämä jos mikä on varmasti poliisille haaste edelleenkin.  Eli aika perkeleen iso hätä saa olla, ennen kuin mukuloita aletaan talteen poimimaan viranomaisten toimesta. Ja tässä tarinassa tilanne ei ilmiselvästi ollut lasten kannalta siinä hetkessä ihan niin paha. Jollakin toisella lapsella välitön suojapaikan tarjoaminen on ollut aivan varmasti enemmän tarpeen, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti vain ole tarjolla.

Tarinan opetus on siis myös siinä, ettei viina sovi kaikille, jos kenellekään. Tiedän itsekin sukuja, joissa ryyppääminen aina hetken tullen on koko poppoolle tuttua hommaa. Ja lopputulos on myös hyvin sekava, ja varmasti lapsille, ja muillekin selväpäisille erittäin raastava, ellei jopa pelottava. Ja nämä porukat ovat juuri niitä, jotka työllistävät virkakoneistoa koko ajan täydellä voimallaan. He ovat niitä poliisin vanhoja tuttuja, joille he toimivat "ainoina omaisina."

Tämä joilllekin liiankin tutun joulutarinan henkilöt ovat juuri sitä sakkia kertojaa lukuunottamatta. Tulipa hänelle ainakin miehen suku ja sen tavat tutuksi. Ei ole ihme, että omien lapsien isä löytyi lopulta aivan muualta. Onneksi olkoon siitä!

Edelleen, olen aika monta juoppojengiäkin nähnyt omissakin sukulaisissani mutta harvemmin noin totaalista juoppoklusteria kuin sinun tarinassasi. Enkä usko että kuntasi noin kauttaaltaan on juoppojen valtaama. Ja ei, nykyään varsinkaan poliisit ei anna vieraiden lapsia kenen tahansa ohikulkevan eksän tai eksän sukulaisen tai mikä teidän tarkka suhteenne sitten olikaan hoitoon. Ennenkin oli kyllä lastenkoteja ja sossupäivystyksiä joulunakin. Tunsin porukkaa joka oli noissa töissä kauan ennen tarinasi aikakautta ja nuo oli vuorossa jouluisinkin välillä.

Omat jouluni taitaa olla aika onnekkaita kun dramaattisimpiä tapahtumia on olleet jonkun odotetun ruokalajin pilallemeno tai se kun kissa kaatoi kuusen.

Muutama muu loma on kyllä mennyt pilalle aivan totaalisesti kännäävän sukulaisen toimesta mutta nythän oli puhe jouluista.