millä pidennätte pinnaa ?

nyt olen liki 40 v ja puolitutukin ihmettelevät, miksi minä olen niin kärsivällinen. Syynä on se, että olen kokenut elämässä niin paljon sellaista, että pinna on kasvanut. Toinen on se, että olen menettänyt toivoni: miksi minä hermostuisin, jos lapset kiistelevät? Ei se hermostuminen mitään auta.

eroon tosta tupakasta pitäs päästä

kun aloin järjestelmälliseti tarkkailla itseäni, missä vaiheessa menee pinna niin kireälle että ei auta enää toi 10 laskeminen. Kun opin itseäni kuuntelemaan niin osasin jo sanoa kriittisessä kohdassa että nyt rauhoitu ja alussa lähdin pois huoneesta ilman että huusin lapsille (siinä vaiheessa kun pinna oli jo liian palanut 10 laskemista varten). Se riitti useein. Joskus hypin tasajalkaa kulman takana pari kertaa ja sitten tulin takaisin.



Opin myös miettimään ihan muuta siinä tilanteessa. En ole huutanut enää yli puoleen vuoteen kertaakaan!

ajattelen siis monesti kriittisessä tilanteessa, että MITÄ HYÖTYÄ siitä on, että kiihdyn? Jos siitä on hyötyä, niin huudan kyllä. Mutta hyvin usein totean, että mikään ei kuitenkaan muutu, vaikka huutaisin. Ainoa seuraus on se, että vain oma verenpaineeni nousee. Eli hyötysuhde on sangen heikko.

Äitiä on helppo syyttää: toruin sitä vielä muutama vuosi sitten lasten kuullen kiroilusta. Se taas on saanut mallin omalta alkoholisoituneelta isältään. En halua siirtää käytösmallia enää edelleen, vaikka voi olla, että vahinko on jo tapahtunut ...syyl...syyl..

Syö kunnolla ja säännöllisesti (ei verensokerinheittelyä).

Lepää.

Taputa itseäsi selkään.

Vaihda pillerimerkkiä ?