Äh, teinkö väärin? Mummin korut
Mummi nukkui pois hiljattain. Sain hänen korunsa. Vaatimaton määrä, vihki+kihlasormukset ja joitain ranne- ja kaulakoruja, pari muuta sormusta. Veljeni kysyi minulta yhtä rannerengasta kälylleni annettavaksi joululahjaksi. Kieltäydyin ja nyt on vähän huono omatunto. Mietin että olisiko pitänyt kuitenkin koru hänelle antaa. Miten olisit toiminut sijassani?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh..sun veli ei olisi halunnut laittaa euroakaan vaimonsa joululahjaan ja siksi kysyi ILMAISTA lahjaa sulta. Aika röyhkeä veli. Onneksi et suostunut.
Minä ajattelin että kyse olisi enemmän tunneasiasta kuin siitä että veli haluaa ilmaisen lahjan vaimolleen. Meitä on moneksi.
Se koru OLI JO ANNETTU ap:lle perinnöksi. Ja veli oli saanut myös jotain muuta perintönä. Ei ksi kukaan toisen lahjoja/perintöä ala vaatimaan. Tai ehkä sinä sitten voisit tehdä niin. Meitä on näköjään moneksi.
Mitä tässä on vaadittu? Veli KYSYI ja mielestäni oli oikeutettu kysymään. Oli ilmeisesti hyväksynyt mukisematta kun AP sanoi ei. Ihmeellisiä konnotaatioita te liitätte ihan neutraaliin tekstiin.
Miten oli oikeutettu? Perintö oli jo jaettu.
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat sinun perintökorujasi, piste.
Hieman aiheen vierestä: Teetin perintökoruistani kultasepällä uusia koruja. Kulta ja jalokivet uusiokäytettiin. En halunnut säilyttää koruja joutavina, koska mielestäni 60-70 -luvun korut eivät olleet erityisen kauniita. Ovatko muut tehneet näin?
Itse laitatin isoisovanhempien vihkisormukset yhteen, kaksi sileää kultarinkulaa ja niiden väliin juotettiin sellainen kullasta tehty ”palmikko” millä ne pysyy yhdessä.
Veljesi ei olisi saanut kysyä tuollaista, hän on se joka tässä teki väärin.
Tosin itse antaisin todennäköisesti vastaavassa tilanteessa veljelleni yhden koruista, jos niitä kuitenkin oli useita. Mitään velvollisuutta, moraalistakaan, tähän ei missään nimessä ole, tämä koskee vain sitä miten itse koen tilanteen.