Äh, teinkö väärin? Mummin korut

Veljen tyttärelle kyllä, mutta ei millekään vaimolle.

Olisin antanut, hyvä vaan jos koru menee käyttöön, eikä jää vain lojumaan johonkin laatikon pohjalle. Muistot ihmisestä säilyvät mielessä, en ymmärrä tavaroihin kiintymistä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin antanut, hyvä vaan jos koru menee käyttöön, eikä jää vain lojumaan johonkin laatikon pohjalle. Muistot ihmisestä säilyvät mielessä, en ymmärrä tavaroihin kiintymistä.

Käyttöön se meni minullakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh..sun veli ei olisi halunnut laittaa euroakaan vaimonsa joululahjaan ja siksi kysyi ILMAISTA lahjaa sulta. Aika röyhkeä veli. Onneksi et suostunut.

Minä ajattelin että kyse olisi enemmän tunneasiasta kuin siitä että veli haluaa ilmaisen lahjan vaimolleen. Meitä on moneksi.

Se koru OLI JO ANNETTU ap:lle perinnöksi. Ja veli oli saanut myös jotain muuta perintönä. Ei ksi kukaan toisen lahjoja/perintöä ala vaatimaan. Tai ehkä sinä sitten voisit tehdä niin. Meitä on näköjään moneksi.

Todella. Sinä ainakin vaikutat kovin ahneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin antanut, hyvä vaan jos koru menee käyttöön, eikä jää vain lojumaan johonkin laatikon pohjalle. Muistot ihmisestä säilyvät mielessä, en ymmärrä tavaroihin kiintymistä.

Käyttöön se meni minullakin. Ap

No sittenhän asia on ihan ok. Olisit heti aloituksessa sanonut että se on sinulla käytössä, ei varmaan kukaan olisi ehdottanut että annat käytössäsi olevan korun pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh..sun veli ei olisi halunnut laittaa euroakaan vaimonsa joululahjaan ja siksi kysyi ILMAISTA lahjaa sulta. Aika röyhkeä veli. Onneksi et suostunut.

Minä ajattelin että kyse olisi enemmän tunneasiasta kuin siitä että veli haluaa ilmaisen lahjan vaimolleen. Meitä on moneksi.

Se koru OLI JO ANNETTU ap:lle perinnöksi. Ja veli oli saanut myös jotain muuta perintönä. Ei ksi kukaan toisen lahjoja/perintöä ala vaatimaan. Tai ehkä sinä sitten voisit tehdä niin. Meitä on näköjään moneksi.

Todella. Sinä ainakin vaikutat kovin ahneelta.

Ahne en ole.Mutta ei tässä elämässä kyllä sillä ainakaan pärjää, että aina vain nöyristelee muiden edessä. Puolensa on pidettävä. Ja koskee ihan kaikkia elämänalueita.

Kylläpä on paha mieli saatu aikaan yhdestä helystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin antanut, hyvä vaan jos koru menee käyttöön, eikä jää vain lojumaan johonkin laatikon pohjalle. Muistot ihmisestä säilyvät mielessä, en ymmärrä tavaroihin kiintymistä.

Käyttöön se meni minullakin. Ap

No sittenhän asia on ihan ok. Olisit heti aloituksessa sanonut että se on sinulla käytössä, ei varmaan kukaan olisi ehdottanut että annat käytössäsi olevan korun pois.

Hmmm.. se ei tullut mieleeni, mutta ei se ehkä ole jutun pointtikaan? Kyse oli rannekorusta joka on ainakin minusta juhlakäyttöön, ei sellaiseen jokapäiväiseen käyttöön joten olen käyttänyt sitä vain kerran. Ap

Säilytä korut itselläsi kunnes veljen tyttö on sen ikäinen että osaa pitää huolta niistä. Itse ostaisin rasian niille ja kirjottaisin korujen historiasta jotain paperille tai rasian kanteen. Esim kenen olleet alun alkaen ja kenelle periytyi ja viimesenä nimenä tytön nimi.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä sait kaikki muut mummin korut niin eikö olisi kohtuulllista että veljesi perheeseenkin riittäisi jotain?

Olisin varmaan itse antanut pyydetyn korun. Vai onko juuri se rannerengas erityisen tärkeä sinulle? Sitten ymmärrän kieltäytymisesi.

Mummu on selvästi halunnut jättää ne korut ap:lle. Luultavasti ajatellut, että tulee omaan käyttöön. Miksi ap jakelisi niitä heti muille?  Veli sai varmasti oman osuutensa, mutta korut eivät hänelle kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin antanut, hyvä vaan jos koru menee käyttöön, eikä jää vain lojumaan johonkin laatikon pohjalle. Muistot ihmisestä säilyvät mielessä, en ymmärrä tavaroihin kiintymistä.

Kyllä esineet ja vaatteet muistuttavat edesmenneestä ihmisestä. Monet arvostavat, että omilla esineillä on tarina ja historiansa. Mikäs sen ihanampaa jos se historia vielä kietoutuu omaan lähisukulaiseen? Jos nuokin korut ovat sellaisia, jotka mummu on aina pukenut ylleen ja hän varta vasten toivoi, että oma lapsenlapsikin saisi niistä iloa, niin inhottava tuollainen ajatus, että tavarat vain annetaan ensimmäiselle joka pyytää. Veli voi kyllä ostaa vaimolleen rannekorun ihan itse. Ja ap käyttää niitä, jotka mummu hänelle itse tahtoi antaa. 

Olet kuin mun siskot, jotka rohmusivat kaikki korut itselleen. Aika kökkö fiilis jäi siskoista, jotka muutaman satasen takia päättivät olla ahneita. No, onneksi selvisi eikä tarvitse enää olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä sait kaikki muut mummin korut niin eikö olisi kohtuulllista että veljesi perheeseenkin riittäisi jotain?

Olisin varmaan itse antanut pyydetyn korun. Vai onko juuri se rannerengas erityisen tärkeä sinulle? Sitten ymmärrän kieltäytymisesi.

Mummu on selvästi halunnut jättää ne korut ap:lle. Luultavasti ajatellut, että tulee omaan käyttöön. Miksi ap jakelisi niitä heti muille?  Veli sai varmasti oman osuutensa, mutta korut eivät hänelle kuulu. 

Mummu ajatteli, että ap käyttää mieluisia ja antaa osan muille.

Vierailija kirjoitti:

Veljen tyttärelle kyllä, mutta ei millekään vaimolle.

Tytär myy ja ostaa rahalla tupakkaa. Vaimo käyttäisi juhlakoruna.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuin mun siskot, jotka rohmusivat kaikki korut itselleen. Aika kökkö fiilis jäi siskoista, jotka muutaman satasen takia päättivät olla ahneita. No, onneksi selvisi eikä tarvitse enää olla tekemisissä.

Mummini antoi korunsa minulle vielä eläessään, silloin viimeisinä kuukausina kun oli jo selvää että aikaa ei ole enää paljoa. En koskaan niitä pyytänyt, hän itse ne halusi antaa. Veljelleni antoi kyllä myös tavaraa. Ja kuten aikaisemmin tuolla kerroin, aikanaan ne menevät kyllä hänen perheeseensä, tyttärelleen. Vaimo jää nyt kyllä välistä. Ap

Mikä tässä on ongelma ihmisten mielissä? Ap sai perintönsä korujen muodossa, veli jossain toisessa. Miksi veljen vaimon pitäisi nyt saada osansa perinnöstä? Mitä sukua hän oli mummolle vai mummoko oli toivonut, että tämä saa tuon rannekorun. Ap voi sitten antaa korun aikanaan sille veljentytölle. Et tehnyt ap mitään väärää.

Korut menee äidiltä tyttärille, ei pojille. Minä perin mummon korut ja annan ne aikanaan tytölleni, vaikka minulla poikiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh..sun veli ei olisi halunnut laittaa euroakaan vaimonsa joululahjaan ja siksi kysyi ILMAISTA lahjaa sulta. Aika röyhkeä veli. Onneksi et suostunut.

Minä ajattelin että kyse olisi enemmän tunneasiasta kuin siitä että veli haluaa ilmaisen lahjan vaimolleen. Meitä on moneksi.

Se koru OLI JO ANNETTU ap:lle perinnöksi. Ja veli oli saanut myös jotain muuta perintönä. Ei ksi kukaan toisen lahjoja/perintöä ala vaatimaan. Tai ehkä sinä sitten voisit tehdä niin. Meitä on näköjään moneksi.

Mitä tässä on vaadittu? Veli KYSYI ja mielestäni oli oikeutettu kysymään. Oli ilmeisesti hyväksynyt mukisematta kun AP sanoi ei. Ihmeellisiä konnotaatioita te liitätte ihan neutraaliin tekstiin.

Vierailija kirjoitti:

Korut menee äidiltä tyttärille, ei pojille. Minä perin mummon korut ja annan ne aikanaan tytölleni, vaikka minulla poikiakin on.

Sanoo kuka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kuin mun siskot, jotka rohmusivat kaikki korut itselleen. Aika kökkö fiilis jäi siskoista, jotka muutaman satasen takia päättivät olla ahneita. No, onneksi selvisi eikä tarvitse enää olla tekemisissä.

Mummini antoi korunsa minulle vielä eläessään, silloin viimeisinä kuukausina kun oli jo selvää että aikaa ei ole enää paljoa. En koskaan niitä pyytänyt, hän itse ne halusi antaa. Veljelleni antoi kyllä myös tavaraa. Ja kuten aikaisemmin tuolla kerroin, aikanaan ne menevät kyllä hänen perheeseensä, tyttärelleen. Vaimo jää nyt kyllä välistä. Ap

Tuohan on sitten ihan selvä juttu. Mummi toivoi sinun saavan ne ja sillä sipuli. Kaunis ajatus että annat ne sitten veljen lapsille.