Välit poikki vanhempiin/vanhempaan

Vierailija kirjoitti:

Jännä että apn avauksessa jotenkin rivien välissä syyteltiin lasta. Eiköhän välirikkoon ole ihan hemmetin painava syy aina, ja juuri siinä vanhemmassa. Ei kukaan laita ihaniin vanhempiin välejä poikki!

Minä en nähnyt syyttelyä aloituksessa, vaikka luin aloituksen useampaan kertaan. Monenlaista olen nähnyt, joten tiedän, että välien poikkilaittaminen on joskus tarpeellista. Jos aloituksessa haluaa nähdä syyttelyä, niin minusta se on vanhemmien syyttämistä: kysytään mitä he ovat tehneet koska välit ovat poikki.

Mulla on välit poikki vanhempiin. Meitä on 2 lasta, joista olin aina se huonompi. Minua kuritettiin ruumiillisesti vuosia, veljeäni ei koskaan. Minut kasvatettiin niin, että kun kotoa lähdet mitään et saa. Veljeäni ei kasvatettu näin, hän on saanut aivan kaiken, rahaa, auton, asuntolainan takauksen, vanhempani käyvät jopa lenkittämässä sen koiran työpäivän aikana. Meidän koiraa eivät ole lenkittäneet koskaan. En vielä näistä asioista nyrjähtänyt, vaan käänsin nämä voimavarakseni: MÄ olen pärjännyt mieheni kanssa ilman vanhempieni apuja. Veljeni lapsi on niin ihmeellinen jota pitää nähdä vähintään kerran viikossa. Mun lapsia riittää kun näkee muutaman kerran vuodessa.

Kaikkeni yritin lasteni takia, jotta heillä olisi edes yhdet isovanhemmat, mutta luovutin, en vaan jaksa olla ikuinen kakkonen. Olen elämässäni menestynyt ja hyvätuloinen mikä on oiva kasvualusta äitini vihamieliselle kateudelle. Viimeinen niitti oli kun kuulin että äitini järjestää viikonloppuisin perhelounaita, joihin tervetulleita ovat ainoastaan veljeni perhe. Me emme ilmeisesti vanhempieni perhekäsitykseen kuulu. Olkoon. Vanhemmat eivät tule toimeen kuin veljeni perheen kanssa, välit on palaneet kaikkiin muihin sukulaisiin ja nyt myös tyttäreen. Tulee yksinäinen vanhuus, toivottavasti joskus tajuavat miksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki vanhempiin. Meitä on 2 lasta, joista olin aina se huonompi. Minua kuritettiin ruumiillisesti vuosia, veljeäni ei koskaan. Minut kasvatettiin niin, että kun kotoa lähdet mitään et saa. Veljeäni ei kasvatettu näin, hän on saanut aivan kaiken, rahaa, auton, asuntolainan takauksen, vanhempani käyvät jopa lenkittämässä sen koiran työpäivän aikana. Meidän koiraa eivät ole lenkittäneet koskaan. En vielä näistä asioista nyrjähtänyt, vaan käänsin nämä voimavarakseni: MÄ olen pärjännyt mieheni kanssa ilman vanhempieni apuja. Veljeni lapsi on niin ihmeellinen jota pitää nähdä vähintään kerran viikossa. Mun lapsia riittää kun näkee muutaman kerran vuodessa.

Kaikkeni yritin lasteni takia, jotta heillä olisi edes yhdet isovanhemmat, mutta luovutin, en vaan jaksa olla ikuinen kakkonen. Olen elämässäni menestynyt ja hyvätuloinen mikä on oiva kasvualusta äitini vihamieliselle kateudelle. Viimeinen niitti oli kun kuulin että äitini järjestää viikonloppuisin perhelounaita, joihin tervetulleita ovat ainoastaan veljeni perhe. Me emme ilmeisesti vanhempieni perhekäsitykseen kuulu. Olkoon. Vanhemmat eivät tule toimeen kuin veljeni perheen kanssa, välit on palaneet kaikkiin muihin sukulaisiin ja nyt myös tyttäreen. Tulee yksinäinen vanhuus, toivottavasti joskus tajuavat miksi.

Minulla veljeni on ollut myöskin aina vanhempieni lempilapsi. Hän on aina saanut tukea ja rahaa, häntä on ymmärretty ja hänen tekemisiään aina kiitellään. En ymmärrä....

Ei vanhempiinsa ole mitään pakkoa pitää yhteyttä, etenkään jos on huonot välit. Perhe voi koostua monesta eri kokoonpanosta, eihän puolisokaan tai hänen sukulaisensa ole biologisia sukulaisia. Perhesuhteet voivat olla todella vaikeita ja mutkikkaita, eikä kaikilla ole sitä ihanaa ydinperhettä.

T: kokemusta on

Ootko kuullut sellasesta asiasta kuin väkivaltaiset vanhemmat. :D

Äitini on luonnevikainen narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla harvinaisen outo ihminen jos pistää välit poikki vanhempiinsa. Terapiaa???

Ootko kuullut sellaisesta asiasta kuin väkivaltaiset vanhemmat jotka ei välitä tippaakaan lapsensa hyvinvoinnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki vanhempiin. Meitä on 2 lasta, joista olin aina se huonompi. Minua kuritettiin ruumiillisesti vuosia, veljeäni ei koskaan. Minut kasvatettiin niin, että kun kotoa lähdet mitään et saa. Veljeäni ei kasvatettu näin, hän on saanut aivan kaiken, rahaa, auton, asuntolainan takauksen, vanhempani käyvät jopa lenkittämässä sen koiran työpäivän aikana. Meidän koiraa eivät ole lenkittäneet koskaan. En vielä näistä asioista nyrjähtänyt, vaan käänsin nämä voimavarakseni: MÄ olen pärjännyt mieheni kanssa ilman vanhempieni apuja. Veljeni lapsi on niin ihmeellinen jota pitää nähdä vähintään kerran viikossa. Mun lapsia riittää kun näkee muutaman kerran vuodessa.

Kaikkeni yritin lasteni takia, jotta heillä olisi edes yhdet isovanhemmat, mutta luovutin, en vaan jaksa olla ikuinen kakkonen. Olen elämässäni menestynyt ja hyvätuloinen mikä on oiva kasvualusta äitini vihamieliselle kateudelle. Viimeinen niitti oli kun kuulin että äitini järjestää viikonloppuisin perhelounaita, joihin tervetulleita ovat ainoastaan veljeni perhe. Me emme ilmeisesti vanhempieni perhekäsitykseen kuulu. Olkoon. Vanhemmat eivät tule toimeen kuin veljeni perheen kanssa, välit on palaneet kaikkiin muihin sukulaisiin ja nyt myös tyttäreen. Tulee yksinäinen vanhuus, toivottavasti joskus tajuavat miksi.

Minulla veljeni on ollut myöskin aina vanhempieni lempilapsi. Hän on aina saanut tukea ja rahaa, häntä on ymmärretty ja hänen tekemisiään aina kiitellään. En ymmärrä....

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki vanhempiin. Meitä on 2 lasta, joista olin aina se huonompi. Minua kuritettiin ruumiillisesti vuosia, veljeäni ei koskaan. Minut kasvatettiin niin, että kun kotoa lähdet mitään et saa. Veljeäni ei kasvatettu näin, hän on saanut aivan kaiken, rahaa, auton, asuntolainan takauksen, vanhempani käyvät jopa lenkittämässä sen koiran työpäivän aikana. Meidän koiraa eivät ole lenkittäneet koskaan. En vielä näistä asioista nyrjähtänyt, vaan käänsin nämä voimavarakseni: MÄ olen pärjännyt mieheni kanssa ilman vanhempieni apuja. Veljeni lapsi on niin ihmeellinen jota pitää nähdä vähintään kerran viikossa. Mun lapsia riittää kun näkee muutaman kerran vuodessa.

Kaikkeni yritin lasteni takia, jotta heillä olisi edes yhdet isovanhemmat, mutta luovutin, en vaan jaksa olla ikuinen kakkonen. Olen elämässäni menestynyt ja hyvätuloinen mikä on oiva kasvualusta äitini vihamieliselle kateudelle. Viimeinen niitti oli kun kuulin että äitini järjestää viikonloppuisin perhelounaita, joihin tervetulleita ovat ainoastaan veljeni perhe. Me emme ilmeisesti vanhempieni perhekäsitykseen kuulu. Olkoon. Vanhemmat eivät tule toimeen kuin veljeni perheen kanssa, välit on palaneet kaikkiin muihin sukulaisiin ja nyt myös tyttäreen. Tulee yksinäinen vanhuus, toivottavasti joskus tajuavat miksi.

Kiinnostaa kuulla, millainen suhde on sinulla ja veljelläsi. Miten veli kokee teidän eriarvoisuutenne? Onko hän edes huomannut sitä? Mikä käsitys hänellä on siihen johtaneista syistä?

Mieheni ja hänen veljensä olivat aina äitinsä silmissä eriarvoisia, vaikka hän omalla tavallaan välitti kummastakin.

Mieheni veli oli äitinsä lempilapsi. Hänelle annettiin rahaa, tavaraa ja hän oli kaikessa ensimmäinen. Kaikesta lellimisestä huolimatta mies piti yhteyttä äitiinsä hyvin harvakseltaan. En tiedä syytä, miksi veli ei halunnut olla yhteydessä häneen.

Mieheni oli se, joka hoiti vanhenevan äidin asioita, kävi viikoittain ruokakaupassa hänen puolestaan ja maksoi välillä pienituloisen äitinsä laskuja. Vanhainkodissa hän kävi 1-2 kertaa viikossa tapaamassa äitiään.

Toinen oli äidistään piittaamaton suosikki ja toinen ennemmin henkilökuntaa, jonka apuun saattoi aina luottaa.

Isäni oli alkoholisti, joka kohteli äitiäni huonosti ja jätti meidät kun olin 1v. En koskaan halunnut olla missään tekemisissä, vaikka yritti aina sillon tällöin nähdä. Tein päätöksen jo alle kouluikäisenä. Alkoholi pelotti. Kuoli muutama vuosi sitten. Olen nyt 35v.

Äidin kanssa välit meni poikki aikuisiällä. On hyvin vaikea ihminen, joka ei koskaan välittänyt minusta niin kuin vanhemman kuuluisi. Aina kritisoi, syyllisti, syytti, eikä kertonut mitään. Meni naimisiin salaa, muutti toiseen kaupunkiin salaa, otti eron salaa, osti talon salaa.. ei jakanut minulle elämäänsä millään tasolla ja ihmetteli kun se loukkasi minua.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on ilkeä alkoholisti, koko ajan syyttelee ja rähisee. Silti näin joulun alla tuntuu jotenkin syylliseltä kun välit olemattomat. Jotkut sukulaiset yhäkin puolustaa häntä.

Kukaan ei ole vain "ilkeä alkoholisti", senkin ihmisen takana on syyt miksi hän on mitä on. Hän ei syntynyt "ilkeäksi alkoholistiksi". Meillä jokaisella on omat demonimme, myös sun isälläs. 

Äiti salasi oikean isäni. Kun sain tietää sen, otin yhteyden isään ja lähenimme. Äiti suivaantui niin paljon, että välit ovat poikki, vaikka en niitä poikki laittanutkaan.

Isä käytti mua seksuaalisestihyväkseen pikkulapsesta asti ja oli muutenkin väkivaltainen. Myös päihde ja mt-ongelmaa. Kun olin teini, niin pyysin sitä kostamaan yhdelle vielä pahemmalle pedofillille, jonka käsiin olin joutunut lapsena. Vaihtoehtona välienkatkaisu, jota olin jo muutenkin harkinnut. Äijä osoittautui nössöksi. Ei olla nähty sen jälkeen.

En ole väleissä vanhojen vanhempien kanssa. Aihe on ahdistanut jo vuosia. Syynä on se että he eivät hyväksy mua ja tapaani elää. Kaikki pitäisi tehdä ja ajatella kuin hekin. Siis melko narsistisia ovat. En ole voinut puhua mistään asioistani vuosiin. Koska mistään ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Lasten velvollisuus on hoitaa vanhempiaan sitten kun nämä ovat vanhoja ja sairaita.

Ei muuten ole.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, ajankohtainen aihe, johon itse etsin vertaistukea tällä hetkellä. 

Omat välini vanhempiini katkesivat reilu vuosi sitten. Tapahtui välikohtaus, joka ylitti rajani niin törkeästi ja johon lapsenikin vedettiin jälleen kerran mukaan. Olin muutoinkin aloittamassa tämän välikohtauksen jälkeen psykoterapian. 

Tiivis terapia jatkui ja antoi kerrankin luvan miettiä; Miksi minusta tuntuu näin pahalta? Olin 40v ja ensimmäistä kertaa elämässä minulle annettiin puolueeton tila rehellisesti miettiä asioita. Minulle heräsi vahva epäilys, että äitini on narsisti. Oma roolini oli hänen pelissään hyvin selkeä.  Ensimmäisen kerran tämän ääneen sanominen tuntui siltä, niinkuin olisi tehnyt jotain todella pahaa lapsena. Minusta kasvatettiin mestari myötäilijä ja omien tunteidensa sivuuttaja. Siinä vaiheessa, kun tämä jatkui äitini osalta myös lapsenlapsiin, niin minulle riitti.

Yritin paikata välejä, k

Itsellä samaa. Välien katkaisu aiheutti sen että vakuuttava äitini tietysti on haukkunut minut jopa niille läheisille sukulaisille joista välitän. Vaikeaa on ollut mutta näin tietysti kävi. Olisi pitänyt arvata.

Meillä on useampi aikuinen lapsi, joista yksi on katkaissut välit. Hänellä on hyvin negatiivinen kuva lapsuudestaan, minusta ja miehestäni vanhempina, sisaruksistaan, kasvuympäristöstään ylipäänsä. Näen itse asiat eri tavalla, mutta ymmärrän, että lapselleni hänen kokemuksensa on todellinen ja hän on halunnut siksi ottaa etäisyyttä. Olen surullinen asiasta, mutta samalla tyytyväinen siitä, että lapseni rohkenee tehdä ne valinnat, joita hänen hyvinvointinsa edellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on välit poikki vanhempiin. Meitä on 2 lasta, joista olin aina se huonompi. Minua kuritettiin ruumiillisesti vuosia, veljeäni ei koskaan. Minut kasvatettiin niin, että kun kotoa lähdet mitään et saa. Veljeäni ei kasvatettu näin, hän on saanut aivan kaiken, rahaa, auton, asuntolainan takauksen, vanhempani käyvät jopa lenkittämässä sen koiran työpäivän aikana. Meidän koiraa eivät ole lenkittäneet koskaan. En vielä näistä asioista nyrjähtänyt, vaan käänsin nämä voimavarakseni: MÄ olen pärjännyt mieheni kanssa ilman vanhempieni apuja. Veljeni lapsi on niin ihmeellinen jota pitää nähdä vähintään kerran viikossa. Mun lapsia riittää kun näkee muutaman kerran vuodessa.

Kaikkeni yritin lasteni takia, jotta heillä olisi edes yhdet isovanhemmat, mutta luovutin, en vaan jaksa olla ikuinen kakkonen. Olen elämässäni menestynyt ja hyvätuloinen mikä on oiva kasvualusta äitini vihamieliselle kateudelle. Viimeinen niitti oli kun kuulin

En ole sen miehen biologinenlapsi kenen kanssa äitini meni naimisiin. He saivat yhteisen lapsen ja minä olen ollut aina heille pelkää ilmaa. Lähdin peruskoulun jälkeen. En ole kovin montaa kertaa sen jälkeen kotona käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on useampi aikuinen lapsi, joista yksi on katkaissut välit. Hänellä on hyvin negatiivinen kuva lapsuudestaan, minusta ja miehestäni vanhempina, sisaruksistaan, kasvuympäristöstään ylipäänsä. Näen itse asiat eri tavalla, mutta ymmärrän, että lapselleni hänen kokemuksensa on todellinen ja hän on halunnut siksi ottaa etäisyyttä. Olen surullinen asiasta, mutta samalla tyytyväinen siitä, että lapseni rohkenee tehdä ne valinnat, joita hänen hyvinvointinsa edellyttää.

Oletko kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää hänen kokemuksiaan sen sijaan että kiistät ne?