Välit poikki vanhempiin/vanhempaan
Välit poikki vanhempiin/vanhempaan? Miten näin on käynyt? Miksi olet pistänyt välit poikki vai ovatko he/hän pistäneet välit poikki sinuun?
Kommentit (46)
Yllättävän monella on näin (enkä ihmettele kun tiedän millaista ”kasvatus” on ollut vielä esim 70-80 luvuilla eli nyrkki on heikunut) mutta tämä asia on TABU. Juuri kukaan ei kehtaa puhua asiasta, koska siitä syytetään aina sitä lasta. Koska on se myytti että vanhempi on aina hyvä ja rakastava lapselleen.
Isäni on tyranni, narsisti ja epävakaa personnallisuus joka rakastaa itseään ja pyörittää omaa hajoita - ja hallitse hovia. En ole enää ollut tekemississä hänen kanssaan sen jälkeen kun lähdin kotoa 18-vuotiaana.
Äiti on minulle rakas ja olen iloinen että vanhempani erosivat.
Ei ole pistänyt välejä poikki vaan häipyi.
Jännä että apn avauksessa jotenkin rivien välissä syyteltiin lasta. Eiköhän välirikkoon ole ihan hemmetin painava syy aina, ja juuri siinä vanhemmassa. Ei kukaan laita ihaniin vanhempiin välejä poikki!
Isäni on ilkeä alkoholisti, koko ajan syyttelee ja rähisee. Silti näin joulun alla tuntuu jotenkin syylliseltä kun välit olemattomat. Jotkut sukulaiset yhäkin puolustaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on ilkeä alkoholisti, koko ajan syyttelee ja rähisee. Silti näin joulun alla tuntuu jotenkin syylliseltä kun välit olemattomat. Jotkut sukulaiset yhäkin puolustaa häntä.
Tuttua tuo syyllisyys. Tosin mun tapauksessa äiti ihan huolella syyllistää. Kun en käy siellä jouluna haukuttavana, hakattavana, kiusattavana ja nöyryytettävänä.
Kunpa saisikin hyvät vanhemmat!
Muita? Kiinnostaa että oletteko yrittäneet tehdä asialle mitään vai ”antaneet olla”?
Oikeestaan hankala sanoa että välit poikki kun en ole biologiseen isääni ollut yhteydessä 26 vuoteen (nyt 28)
Ei silti, isäpuoleni on minulle rakas ja lapseni sanovat häntä vaariksi.
Saa olla harvinaisen outo ihminen jos pistää välit poikki vanhempiinsa. Terapiaa???
Kohteli minua koko ikäni huonosti. Yritin puhua useaan kertaan vuosien mittaan asiasta, ilman muutosta. Lopulta sanoin että jos ei homma muutu tämä oli tässä, valitse - no valitsi että minkään ei tarvitse muuttua joten se oli siinä. Että kumpiko se sitten pisti välit poikki, enpä tiedä.
Aikuisena on kivaa se että saa valita seuransa. Sukulaisuus ei merkitse mitään.
Ei nyt välit ole poikki, mutta käyn äidin ja hänen miesystävänsä ehkä pari, kolme kertaa vuodessa, en kestä enempää sitä piiloagressiivista käytöstä, manipulointia ja menneiden vatvomista ja muiden syyllistämistä.
En ole nähnyt isääni 30 vuoteen ja ei kiinnostakaan nähdä. Helppo hengittää kun ei enää tule paskaa niskaa, ei manipulointia, ei haukkumista eikä tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa negaa. Olin 22v kun minulle riitti. En ikinä tehnyt mitään oikein ja olin vääränlainen ja kaikki oli elämässäni väärin. Onneksi aikuisena ihmisenä saa valita haluaako alistua haukuttavaksi jatkuvasti vai ei. Isäni myös valehteli minun elämästäni muille ja varmaan valehtelee vieläkin mutta muiden mielipiteet ei kiinnosta nekään. Yksi elämä.
Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Sen sijaan aikuinen voi valita kenen kanssa viettää aikaa.
Kuten joku jo totesikin, hyvien vanhempien lapset, eivät lakkaa pitämästä yhteyttä vanhempiinsa.
Joten, jos kahvipöydässä vanhempi surkuttelee, ettei lapsi pidä yhteyttä, mieti mitähän tuo vanhempi on tehnyt...
Lasten velvollisuus on hoitaa vanhempiaan sitten kun nämä ovat vanhoja ja sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Lasten velvollisuus on hoitaa vanhempiaan sitten kun nämä ovat vanhoja ja sairaita.
Sitähän nämä vapaaehtoista lapsettomuutta paheksuvat sanoo. Luulevat, että lapset sitten heistä huolehtivat, vaikka olisivat minkälaisia ääshouleja lapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten velvollisuus on hoitaa vanhempiaan sitten kun nämä ovat vanhoja ja sairaita.
Sitähän nämä vapaaehtoista lapsettomuutta paheksuvat sanoo. Luulevat, että lapset sitten heistä huolehtivat, vaikka olisivat minkälaisia ääshouleja lapsiaan kohtaan.
muksut kampeaa dementoituneen vanhuksen laitokseen ja jättää sinne.
On ollut välit yli 15v poikki. Johtuu siitä että isäni pahoinpiteli minua koko lapsuuden, ja kehtasi jatkaa samaa vielä ollessani jo aikuinen. Aikuisiällä tehty tempaus meni jo sitten niin pitkälle että meni viimein kuppi nurin. Kadun vain sitä että olin niin nynny etten tehnyt tätä aikeisemmin, olin vasta 28v kun viimein uskalsin.
Ikävä puoli on se että samalla meni liki tyystin välit äitiikin, isäni kun ”kos-taa” siten että kieltää äitiäni olemasta yhteydessä. Eivät ole nähnet lapsenlapsiaan lainkaan.