Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako mummo enää lahjoja ostaakaan?
20.12.2019 |
Olen 53-vuotias kaksivuotiaan pojan mummo ja ahkera av-palstan seuraaja. Noita keskusteluja mummoista kun olen lukenut, tulee sellainen tunne, että uskaltaako sitä kohta ostaa lapsenlapselle yhtään mitään. Aina menee väärin...
Nyt ostin jouluksi Ryhmä Hau-pyjaman, traktori-säästölippaan, traktori-kirjan ja kaksi Ryhmä Hau-pehmoa. Onko tämä juuri sitä onnetonta krääsää, mitä vanhemmat eivät halua? Uskon ainakin pojan olevan iloinen lahjoistaan.
Olin kai huono mummo, kun en tajunnut kysyä vanhempien toiveita pojan lahjaksi/lahjoiksi.
Kiitos vauva-palstan, olen tässäkin asiassa nyt hivenen viisaampi :)
Kommentit (197)
Kysykää oikeasti niiltä vanhemmilta! He tietää. Mikä ihmeen vimma on jollain tavalla kokea se lahjan antaminen a) kilpailuksi vanhempia vastaan ja b) valtataisteluksi lapsen kiintymyksestä.
Aivan sairas lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Ala valita av-palstan mammoista.
Jokainen rakkaudella ostettu lahja on hyva. Pilalle hemmoteltuja semmoiset, jotka lahjoista viitsivat valittaa.
Kun olin lapsi, sain mummulta joka joulu itse kudotut villasukat ja (yleensa liian ison) pyjaman. Ei ne siina iassa ihan siella joulun toivelahjojen karjessa olleet, mutta myohemmin tietysti olen oppinut arvostamaan mummun lahjoja, semminkin kun hanta ei enaa ole.
Nykyaan mina olen se, joka kutoo kaikille ne pakolliset joululahjavillasukat. Mummu ehti opettaa kantapaan, ennen kuin hanesta aika jatti. <3
Sun lahjathan vaikuttaa just semmoisilta, mista poika varmasti tykkaa, vielapa! :)
Tuota valittamista en minäkään ymmärrä tällä palstalla. Itse kun olen kasvanut orpona ilman sukulaisia ja saanut henkilökohtaisia joululahjoja vasta aikuisena mieheltäni ja lapsiltani.
Kannattaa ajatella niin, että lahja on hyvä jos se ei vaaranna lapsen terveyttä tai kehitystä. Turha valittaminen on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Mitä ihmeellistä tuossa muka on? Minäkin ostin mun kummipojalle kuusi lahjaa ja sen lisäksi talletan hänen tililleen 500 euroa:)
Lapsen kiinostus niihin lahjoihin loppuu suunnilleen sen viidennen kohdalle kun niitä on niin paljon. Ja me vanhemmat olemmekin tehneet sen päätöksen että osa lahjoista jätetään jakamatta.
Veljen perheessä on tuo systeemi, käly vaatii noin. Viime jouluna veljen lapset katseli surullisena, kun serkut availi uusia ja uusia paketteja ja heille pukki toi vain 5 pakettia. 5v veljenpoika kysyikin itku silmässä, että onko he olleet tuhmia. Kyllä, heillekin olisi ollut lisää paketteja, mutta ne jätettiin vanhempien tahdosta jakamatta.
Fiksu käly. On täysin idioottimaista opettaa lapset saamaan järjetön tavaramäärä jouluna. Serkkujen vanhemmat tulevat vielä katumaan vuosien saatossa, kun lahjojen vaatiminen vain lisääntyy ja lahjatoiveet kallistuu. Toki olisi ehkä kannattanut etukäteen keskustella lahjapolitiikasta ja vaikka pyytää serkkuja avaamaan osan lahjoista myöhemmin.
Miehen tytär aina luettelee kaikille lapsilleen lahjaehdotukset. Eivät ole kohtuuttomia, ihan ollaan ne toteutettu.
Mutta, täytyy myöntää, että joskus on haikea mieli siitä, jos tulisi itselle joku idea jollekin lapsista, mutta sitä sitten ei voi toteuttaa, koska sitä ei ole ohjeissa.
Tajuaako mummo, että jos kaikki ostavat tuolla tyylillä, siihen mennessä kun lapsi menee kouluun, se tarvitsee monta huonetta pelkästään niiden lahjojen säilyttämiseen?
Lahjojen, joilla lapsi ei edes leiki, kun niitä on ongelmajätteeksi asti, lojuvat sitten lattioilla.
Mutta kun mummosta on kiva ostaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen tytär aina luettelee kaikille lapsilleen lahjaehdotukset. Eivät ole kohtuuttomia, ihan ollaan ne toteutettu.
Mutta, täytyy myöntää, että joskus on haikea mieli siitä, jos tulisi itselle joku idea jollekin lapsista, mutta sitä sitten ei voi toteuttaa, koska sitä ei ole ohjeissa.
Miksi? Et ole edes sukua.
Meillä on kannettu ja kannettu niitä lahjoja kirppikselle, leirikoulumyyjäisiin, roskiin, päiväkoteihin, iltiksiin, neuvolan aulaan, kierrätetty lahjoiksi jne.
Nykyajan lasten ongelma on oikeasti liian suuri järkyttävä lelumäärä. Meilläkin lastenhuoneissa piti pahimmillaan kahlata siitä lelumeressä.
Itse ei edes saatu ostaa muuta kuin kaksi titinallehahmoa ja junarata, kaikki muu vyöryi sukulaisilta.
Edelleen on maalla yhden ison sängyn koko sisusta täynnä pehmoja, joita kukaan ei tietenkään osta, koska kaikilla muillakin on niitä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Mitä ihmeellistä tuossa muka on? Minäkin ostin mun kummipojalle kuusi lahjaa ja sen lisäksi talletan hänen tililleen 500 euroa:)
Lapsen kiinostus niihin lahjoihin loppuu suunnilleen sen viidennen kohdalle kun niitä on niin paljon. Ja me vanhemmat olemmekin tehneet sen päätöksen että osa lahjoista jätetään jakamatta.
Veljen perheessä on tuo systeemi, käly vaatii noin. Viime jouluna veljen lapset katseli surullisena, kun serkut availi uusia ja uusia paketteja ja heille pukki toi vain 5 pakettia. 5v veljenpoika kysyikin itku silmässä, että onko he olleet tuhmia. Kyllä, heillekin olisi ollut lisää paketteja, mutta ne jätettiin vanhempien tahdosta jakamatta.
Fiksu käly. On täysin idioottimaista opettaa lapset saamaan järjetön tavaramäärä jouluna. Serkkujen vanhemmat tulevat vielä katumaan vuosien saatossa, kun lahjojen vaatiminen vain lisääntyy ja lahjatoiveet kallistuu. Toki olisi ehkä kannattanut etukäteen keskustella lahjapolitiikasta ja vaikka pyytää serkkuja avaamaan osan lahjoista myöhemmin.
Voi kuule. Minä olen lähes "hukuttanut" lapseni joka joulu lahjoihin pienestä pitäen. Silti nyt kun ovat 16- ja siitä vanhempia, sanovat että eivät tarvitse mitään lahjoja enää. Jos jotain haluan antaa, niin villasukat ois kuulema kivat ja vähän rahaa. Ei ole lahjatoiveet lisääntyneet eikä hinnat kallistuneet vuosien saatossa. Että eipä kannata taas yleistää siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaan kaikille lahjoille. Joulunpyhinä on hyvin aikaa laittaa ylimääräiset myyntiin ja ostaa sitten tilalle esim. ne tylsät talvihaalarit.
Miksi oletat, että saat myydä lapsen saamat lahjat? Teetkö samoin miehesi saamille lahjoille ja saako puolisosi myydä kaiken sen, mitä sinä saat lahjaksi? Eli mies ostaa sinulle uuden puhelimen, mutta myy sen jo tapanina pois, koska se on lahja?
Tietenkin ne saa myydä.
Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.
Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?
Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että mies saa mydä lahjasi? Saat merkkilaukun ja mies toteaa, että sulla on jo yksi laukku, minä myyn tämän. Ei näit kotiin balsamoida! Sama hajuveden kanssa, myyntiin vain, koska kaapissa on jo yksi parfyymi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Mitä ihmeellistä tuossa muka on? Minäkin ostin mun kummipojalle kuusi lahjaa ja sen lisäksi talletan hänen tililleen 500 euroa:)
Lapsen kiinostus niihin lahjoihin loppuu suunnilleen sen viidennen kohdalle kun niitä on niin paljon. Ja me vanhemmat olemmekin tehneet sen päätöksen että osa lahjoista jätetään jakamatta.
Veljen perheessä on tuo systeemi, käly vaatii noin. Viime jouluna veljen lapset katseli surullisena, kun serkut availi uusia ja uusia paketteja ja heille pukki toi vain 5 pakettia. 5v veljenpoika kysyikin itku silmässä, että onko he olleet tuhmia. Kyllä, heillekin olisi ollut lisää paketteja, mutta ne jätettiin vanhempien tahdosta jakamatta.
Fiksu käly. On täysin idioottimaista opettaa lapset saamaan järjetön tavaramäärä jouluna. Serkkujen vanhemmat tulevat vielä katumaan vuosien saatossa, kun lahjojen vaatiminen vain lisääntyy ja lahjatoiveet kallistuu. Toki olisi ehkä kannattanut etukäteen keskustella lahjapolitiikasta ja vaikka pyytää serkkuja avaamaan osan lahjoista myöhemmin.
Miksi on väärin opettaa lapsille, että jouluna annetaan ja saadaan lahjoja? Ja mitä väliä sillä on, jos lahjatoiveet kallistuvat ja lisääntyvät? Ei ne lapset nytkään saa kaikkea haluamaansa, vaikka paljon saavatkin verrattuna serkkujen 5 lahjaan.
Tietenkin etukäteen keskusteltiin siitä, että kaikkien muidenkin pitää tyytyä 5 lahjaan, mutta me ilmoitimme, että sitten olemme jouluna omassa kodissa eikä sukujoulusta ole tietoakaan. Käly sai siis valita ns. helpon joulun valmiine ruokapöytineen ja serkut leikkimässä keskenään (loppuillasta jostain syystä niiden enemmän lahjoja saaneiden leluilla) tai sitten tekee itse ruuat ja viihdyttää itse lapsiaan koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaan kaikille lahjoille. Joulunpyhinä on hyvin aikaa laittaa ylimääräiset myyntiin ja ostaa sitten tilalle esim. ne tylsät talvihaalarit.
Miksi oletat, että saat myydä lapsen saamat lahjat? Teetkö samoin miehesi saamille lahjoille ja saako puolisosi myydä kaiken sen, mitä sinä saat lahjaksi? Eli mies ostaa sinulle uuden puhelimen, mutta myy sen jo tapanina pois, koska se on lahja?
Tietenkin ne saa myydä.
Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.
Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?
Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että mies saa mydä lahjasi? Saat merkkilaukun ja mies toteaa, että sulla on jo yksi laukku, minä myyn tämän. Ei näit kotiin balsamoida! Sama hajuveden kanssa, myyntiin vain, koska kaapissa on jo yksi parfyymi.
Jos mulla on se miehen antama lahja, lahja kutittaa tai on liian pieni tms niin tietenkin sen saa myydä. Ja on myytykin, jos ei pysty vaihtamaan. Mieheni onneksi on niin fiksu, että säilyttää kuitit.
Mutta minä olen aikuinen, eikä mieheni ole minun huoltajani, joten siinä on ero minun ja alaikäisen ja hänen huoltajansa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kannettu ja kannettu niitä lahjoja kirppikselle, leirikoulumyyjäisiin, roskiin, päiväkoteihin, iltiksiin, neuvolan aulaan, kierrätetty lahjoiksi jne.
Nykyajan lasten ongelma on oikeasti liian suuri järkyttävä lelumäärä. Meilläkin lastenhuoneissa piti pahimmillaan kahlata siitä lelumeressä.
Itse ei edes saatu ostaa muuta kuin kaksi titinallehahmoa ja junarata, kaikki muu vyöryi sukulaisilta.
Edelleen on maalla yhden ison sängyn koko sisusta täynnä pehmoja, joita kukaan ei tietenkään osta, koska kaikilla muillakin on niitä liikaa.
Meillä taas lahjaksi saaduilla leluilla on leikitty ja niistä on iloittu. Lapset ja perheet on erilaisia. Osassa perheitä lapsen maailma on puhelimessa tai tabletissa, silloin leluja ei edes tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Mitä ihmeellistä tuossa muka on? Minäkin ostin mun kummipojalle kuusi lahjaa ja sen lisäksi talletan hänen tililleen 500 euroa:)
Lapsen kiinostus niihin lahjoihin loppuu suunnilleen sen viidennen kohdalle kun niitä on niin paljon. Ja me vanhemmat olemmekin tehneet sen päätöksen että osa lahjoista jätetään jakamatta.
Veljen perheessä on tuo systeemi, käly vaatii noin. Viime jouluna veljen lapset katseli surullisena, kun serkut availi uusia ja uusia paketteja ja heille pukki toi vain 5 pakettia. 5v veljenpoika kysyikin itku silmässä, että onko he olleet tuhmia. Kyllä, heillekin olisi ollut lisää paketteja, mutta ne jätettiin vanhempien tahdosta jakamatta.
Fiksu käly. On täysin idioottimaista opettaa lapset saamaan järjetön tavaramäärä jouluna. Serkkujen vanhemmat tulevat vielä katumaan vuosien saatossa, kun lahjojen vaatiminen vain lisääntyy ja lahjatoiveet kallistuu. Toki olisi ehkä kannattanut etukäteen keskustella lahjapolitiikasta ja vaikka pyytää serkkuja avaamaan osan lahjoista myöhemmin.
Miksi on väärin opettaa lapsille, että jouluna annetaan ja saadaan lahjoja? Ja mitä väliä sillä on, jos lahjatoiveet kallistuvat ja lisääntyvät? Ei ne lapset nytkään saa kaikkea haluamaansa, vaikka paljon saavatkin verrattuna serkkujen 5 lahjaan.
Tietenkin etukäteen keskusteltiin siitä, että kaikkien muidenkin pitää tyytyä 5 lahjaan, mutta me ilmoitimme, että sitten olemme jouluna omassa kodissa eikä sukujoulusta ole tietoakaan. Käly sai siis valita ns. helpon joulun valmiine ruokapöytineen ja serkut leikkimässä keskenään (loppuillasta jostain syystä niiden enemmän lahjoja saaneiden leluilla) tai sitten tekee itse ruuat ja viihdyttää itse lapsiaan koko päivän.
Kyllä se oma joulu oman perheen kesken on miljoona kertaa helpompi kuin ns sukujoulu vittupäiden parissa pahan ruoan äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kannettu ja kannettu niitä lahjoja kirppikselle, leirikoulumyyjäisiin, roskiin, päiväkoteihin, iltiksiin, neuvolan aulaan, kierrätetty lahjoiksi jne.
Nykyajan lasten ongelma on oikeasti liian suuri järkyttävä lelumäärä. Meilläkin lastenhuoneissa piti pahimmillaan kahlata siitä lelumeressä.
Itse ei edes saatu ostaa muuta kuin kaksi titinallehahmoa ja junarata, kaikki muu vyöryi sukulaisilta.
Edelleen on maalla yhden ison sängyn koko sisusta täynnä pehmoja, joita kukaan ei tietenkään osta, koska kaikilla muillakin on niitä liikaa.
Meillä taas lahjaksi saaduilla leluilla on leikitty ja niistä on iloittu. Lapset ja perheet on erilaisia. Osassa perheitä lapsen maailma on puhelimessa tai tabletissa, silloin leluja ei edes tarvita.
Juu ja te olette se lelukuvaston ja OP-vakuutuksen malliperhe. Not.
Jos leluja tulee liikaa, niillä kaikilla ei vaan leikitä. Eikä normaalilla lapsilla kaikki lelut edes ole mieleisiä, vaan hänellä on ne lempilelut jotka riittää ihan hyvin. Meillä esim kaikki nuket ja nukkien tarvikkeet oli vain tiellä.
Ja paras ympäristö lapselle on kyllä se, jossa hän saa itse kehittää leikkinsä. Ei se liioilla leluilla vuorattu.
Nyky sukupolven ahneille ei kelpaa muuta kuin raha jotta ne saavat ne itseensä laittaa tai ostavat ruokaa lahjakorteilla jotta saavat kustantaa salikorttejaan, salivaatteitaan, tekoripsiä, kynsiä ja tekokarvojaan, yms. kun omat rahat eivät niihin riitä. Mitään niillä tekokynsillä ei voi tehdä eikä pestäkkään, niin että ovat paskaa aluset täynnä. Tauteja ne vain levittävät.
Muistan kun itse aina saatiin mummolasta uudet yöpuvut joululahjaksi. Se oli jotenkin hienoa, koska se oli tavallaan perinne.
Yöpuku muuten ei ollut toivelahja ja nykyään niitä ei edes käytetä. Mutta se asian toistuminen oli se juttu.
Tein sen saman kummityttöni kanssa. Ostin joka syntreillä uuden mekon. Ensin ilman lasta ja teini-iässä lapsen kanssa. Aina oli joku mekon tarve. Rippijuhlat yms.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itse aina saatiin mummolasta uudet yöpuvut joululahjaksi. Se oli jotenkin hienoa, koska se oli tavallaan perinne.
Yöpuku muuten ei ollut toivelahja ja nykyään niitä ei edes käytetä. Mutta se asian toistuminen oli se juttu.
Tein sen saman kummityttöni kanssa. Ostin joka syntreillä uuden mekon. Ensin ilman lasta ja teini-iässä lapsen kanssa. Aina oli joku mekon tarve. Rippijuhlat yms.
Jouluksi sitä mekkoa ei kannata antaa, koska a)mekot maksaa joulun alla tuplasti enemmän kuin heti joulun jälkeen ja b) se mekon tarve on ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä nämä minusta on sellaisia asioita jotka pitäsi niiden vanhempien kanssa puhua läpi. Sillä perheessä saatta aidosti olla ne rahat vähissä ja jotain tarpeellista jäädä hankkimatta ja näiden toiveiden lisäksi voi ostaa jotain pientä.
Meillä oli yhdessä välissä rahat tosi vähissä kun lapset olivat pieniä, silloin juuri nuo traktorit, pehmolelut jne olivat niitä ihania lahjoja, koska meidän rahat menivät vaatteisiin ja ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vaan kaikille lahjoille. Joulunpyhinä on hyvin aikaa laittaa ylimääräiset myyntiin ja ostaa sitten tilalle esim. ne tylsät talvihaalarit.
Miksi oletat, että saat myydä lapsen saamat lahjat? Teetkö samoin miehesi saamille lahjoille ja saako puolisosi myydä kaiken sen, mitä sinä saat lahjaksi? Eli mies ostaa sinulle uuden puhelimen, mutta myy sen jo tapanina pois, koska se on lahja?
Tietenkin ne saa myydä.
Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.
Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?
Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että mies saa mydä lahjasi? Saat merkkilaukun ja mies toteaa, että sulla on jo yksi laukku, minä myyn tämän. Ei näit kotiin balsamoida! Sama hajuveden kanssa, myyntiin vain, koska kaapissa on jo yksi parfyymi.
Jos mulla on se miehen antama lahja, lahja kutittaa tai on liian pieni tms niin tietenkin sen saa myydä. Ja on myytykin, jos ei pysty vaihtamaan. Mieheni onneksi on niin fiksu, että säilyttää kuitit.
Mutta minä olen aikuinen, eikä mieheni ole minun huoltajani, joten siinä on ero minun ja alaikäisen ja hänen huoltajansa välillä.
Varmaan tiesit, että tässä asiassa laki holhoustoimesta on toista mieltä. Vaikka lapsi on alaikäinen, on omaisuus - siis mikä tahansa lahjaksi saatu lelunallesta osakkeisiin - lapsen omaa, ei vanhempien. Siksi lahjan myymiseen tarvitaan omistajan lupa. Huoltajalla ei ole oikeutta realisoida mitään lapsen lahjaksi saamaa, vaikka nykyvanhemmilla moinen käsitys onkin. Lahjan voi vaihtaa oikeaan kokoon tai malliin, mutta myydä sitä ei saa, jos se 2v ei anna lupaa.
Jos se lahjanantaja päättää ilmoittaa, että olet lapsen lahjaksi saaman omaisuuden hävittänyt ja käyttänyt saamasi rahat, niin aika ripeästi tehdään lasu.
Tietenkin ne saa myydä.
Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.
Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?