Lue keskustelun säännöt.
Ikäero (vanhempi nainen)
20.12.2019 |
Nainen 44 vuotta, mies 39 vuotta. Onko mielestänne iso tai merkitsevä ikäero?
Kysymyksen esittää neuroottinen ja vuosikaudet täysin deittailun ulkopuolella ollut nainen, joka on harrastuksen kautta tavannut mukavan ja fiksun miehen. Mies on pyytänyt treffeille, mutta varmaan arvioi minut hieman nuoremmaksi kuin olen (näytän ns. jokseenkin tyttömäiseltä edelleen).
Olenko naurettava kun mietin tällaisia? Pitäisi varmaan lähteä treffeille ja katsoa sitten, miten menee eikä jo etukäteen analysoida/huolehtia asiaa puhki. Huoh.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Sepä tässä onkin. Olen terve, ulkomuotoni on muuttunut aika vähän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Paljon enemmän ns. vanhennuin kun ikä vaihtui parikymppisestä kolmekymppiseksi. Seuraava "hyppy" ikääntymisessä lienee vaihdevuodet. Mutta tällä hetkellä tunnen itseni hyvin samanlaiseksi kuin olen tuntenut jo pidemmän aikaa.
Uskon, että epävarmuuteni on pitkälti median luomaa tai siis itse omaksumaani. Tosiasiassa ihmiset ikääntyvät eri tahtiin, eikä ikääntymisessä edes ole mitään pahaa tai väärää. Mutta en ollenkaan tunnista itseäni nelikymppisille naisille varatuista julkisista rooleista tai malleista. Minä olen vain minä, ihan sama tyyppi kuin viisi vuotta sitten kun ikäni alkoi vielä kolmosella.
Olisikin taatusti vapauttavaa, jos pystyisi sulkemaan mielensä kaikelta joutavalta p*skalta ja ulkonäköpaineilta ym. mitä meille syydetään jatkuvalla syötöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Ala yleista, toi on joku sun oman paan sisainen trauma.
Ma en todellakaan ole mikaan noista mainitsemistasi erittain halventavista termeista. Miten sa voit edes itsestasi ajatella noin rumasti, saatikka muista ikaisistasi naisista?!
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Eikö tuo ikäero ollut 15 vuotta? Ei silläkään mitään merkitystä mielestäni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Eikö tuo ikäero ollut 15 vuotta? Ei silläkään mitään merkitystä mielestäni!
44 -39 = 5 ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Elikkä se on sinun omassa päässässi jokin ongelma, ikäkriisi. Älä vertaa muihin ja mitä sanotaan, helpommin sanottu kuin tehty vai mitä. Opettele rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet. Voi olla vaikeeta mutta kannattaa se. Olin itse nuorena kamalan ulkonäkökeskeinen kunnes tajusin että ihan turhaan ja sillä ei ole mitään merkitystä. Sain huonon itsetunnon omalta äidiltäni perinnöksi ja kärsin siitä vieläkin yli viiskymppisenä vaikka olen luopunut kaikesta meikkaamisesta, koruista ja muoti vaatteista joilla koitin nuorena keinotekoisesti luoda vahvaa itsetuntoa sillä ulkoisella kuorella, näyttämisellä mutta olin sisältä heikko kuten äitinikin oli. Meillä ei lukemiseen kannustettu eikä älykkyyteen vaan vain pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Eikö tuo ikäero ollut 15 vuotta? Ei silläkään mitään merkitystä mielestäni!
44 -39 = 5 ;)
Aivan, niin onkin! Olin väärässä, pahoitteluni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Eikö tuo ikäero ollut 15 vuotta? Ei silläkään mitään merkitystä mielestäni!
Nainen 44 vuotta, mies 39 vuotta. Miten sä saat ikäeroksi 15 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Eikö tuo ikäero ollut 15 vuotta? Ei silläkään mitään merkitystä mielestäni!
Nainen 44 vuotta, mies 39 vuotta. Miten sä saat ikäeroksi 15 vuotta?
Pahoittelin jo ajatus/laskuvirhettäni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Samoin, siksi en uskalla edes lähteä treffeille nuorempien kanssa vaikka pyytävät. Pelkään että pitävät vain pilkkanaan vaikka esittävät muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Samoin, siksi en uskalla edes lähteä treffeille nuorempien kanssa vaikka pyytävät. Pelkään että pitävät vain pilkkanaan vaikka esittävät muuta.
Tuommoisella asenteella varmaan on parempi pysytellakin kotona.
Anteeksi karkas kommenttini, mutta mua alkaa jo suoraan sanottuna V*TUTTAA miten huono itsetunto 40+ naisilla taman palstan perusteella on!!! Mita teille on tapahtunut? :(
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Samoin, siksi en uskalla edes lähteä treffeille nuorempien kanssa vaikka pyytävät. Pelkään että pitävät vain pilkkanaan vaikka esittävät muuta.
Tuommoisella asenteella varmaan on parempi pysytellakin kotona.
Anteeksi karkas kommenttini, mutta mua alkaa jo suoraan sanottuna V*TUTTAA miten huono itsetunto 40+ naisilla taman palstan perusteella on!!! Mita teille on tapahtunut? :(
Huonoa itsetuntoa ruokkii kaikki nuoruutta ihannoivat naistenlehtien hömppäartikkelit ym. Itseäni inhottaa eniten ne jutut, missä ikään kuin vakuutellaan kuinka keski-ikäistyvänäkin vielä voi olla ok, kunhan käyttää siihen omaisuuden ja kaiken aikansa/tarmonsa. Ihan omana itsenään muka ei voi olla riittävä/naisellinen/seksikäs.
Mutta vaikea tuolta aivopesulta on kokonaan välttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Samoin, siksi en uskalla edes lähteä treffeille nuorempien kanssa vaikka pyytävät. Pelkään että pitävät vain pilkkanaan vaikka esittävät muuta.
Tuommoisella asenteella varmaan on parempi pysytellakin kotona.
Anteeksi karkas kommenttini, mutta mua alkaa jo suoraan sanottuna V*TUTTAA miten huono itsetunto 40+ naisilla taman palstan perusteella on!!! Mita teille on tapahtunut? :(
Huonoa itsetuntoa ruokkii kaikki nuoruutta ihannoivat naistenlehtien hömppäartikkelit ym. Itseäni inhottaa eniten ne jutut, missä ikään kuin vakuutellaan kuinka keski-ikäistyvänäkin vielä voi olla ok, kunhan käyttää siihen omaisuuden ja kaiken aikansa/tarmonsa. Ihan omana itsenään muka ei voi olla riittävä/naisellinen/seksikäs.
Mutta vaikea tuolta aivopesulta on kokonaan välttyä.
Olisikohan se sitten vaan siina, etta ma en lue noita naistenlehtia eli en tieda, etta olen "pilaantunut" nainen, vaan tyhmana olen ihan vaan tyytyvainen itseeni just taman nakoisena ja kokoisena? :D
AP on malliesimerkki siitä, miksei vanhemman naisen ja nuoremman miehen kombot yleisty, kun ollaan niin neuroottisia sen vääränsuuntaisen ikäeron suhteen, niin neuroottisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän erään avioparin jossa nainen on nyt 56 v ja mies 35 v. On tosin kyllä hyvin erikoinen pari kaikilla muillakin mittareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Ihan käsittämätöntä, että joku (neuroottinen nainen toki, tässä tapauksessa) antaa määritellä itsensä ulkopuolelta! Jokaisella olis varmaan oma mielipiteensä mimustakin, mutta ei se minua liikuta, tykkäävät tai eivät. Minä olen MINÄ, en se ja semmoinen miksi kuvittelen toisten minut kuvittelevan. Huh.
Olen 3 vuotta miesystävääni vanhempi eikä sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Mies tiesi ikäni, kun alkoi kysellä tapaamista.