Lue keskustelun säännöt.
Ikäero (vanhempi nainen)
20.12.2019 |
Nainen 44 vuotta, mies 39 vuotta. Onko mielestänne iso tai merkitsevä ikäero?
Kysymyksen esittää neuroottinen ja vuosikaudet täysin deittailun ulkopuolella ollut nainen, joka on harrastuksen kautta tavannut mukavan ja fiksun miehen. Mies on pyytänyt treffeille, mutta varmaan arvioi minut hieman nuoremmaksi kuin olen (näytän ns. jokseenkin tyttömäiseltä edelleen).
Olenko naurettava kun mietin tällaisia? Pitäisi varmaan lähteä treffeille ja katsoa sitten, miten menee eikä jo etukäteen analysoida/huolehtia asiaa puhki. Huoh.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Siis olet 44v, ja kysyt täällä tuollaista? Aika lapsellinen taidat olla? Iällä ei ole mitään merkitystä jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Itse ajattelen olevani enemmänkin ihminen, joka huolehtii ja huolestuu kaikesta mahdollisesta/mahdottomasta kuin varsinaisesti lapsellinen. Huonoja ominaisuuksia toki molemmat, ei sillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden vuoden ikäero on niin mitätön, että ymmärtäisin vain jos miettisit täällä voiko 15 vuotiasta teinipoikaa deittailla.
Olet ainoa, joka asettaa itsellesi vankilan mikä on sopivaa ja mikä ei. Joten jos epävarmuutesi asettaa sinulle liian korkean muurin jatkaa suhdetta, niin joudut siellä muurisi suojassa myös katsomaan miten elämän antamat mahdollisuudet valuvat ohitsesi kaikessa muussakin.
Voisiko pelkosi olla enemmänkin pelkoa ottaa riskiä ja luottaa onneesi? Varovaisuus on aina paikallaan, mutta ihmisille kannattaa antaa aina mahdollisuus ennen kuin sanoo ei.
Mä olen 46v nainen ja mieheni on 42v.
Minä 38v ja mies 28v. Ollaan oltu jo vuosia naimisissa.
Kymmenen vuoden ikä ero ei ole vielä mitään ja parempi että nainen on vanhempi ja mies nuorempi kun miehet kuolevat nuorempina kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden ikäero on niin mitätön, että ymmärtäisin vain jos miettisit täällä voiko 15 vuotiasta teinipoikaa deittailla.
Olet ainoa, joka asettaa itsellesi vankilan mikä on sopivaa ja mikä ei. Joten jos epävarmuutesi asettaa sinulle liian korkean muurin jatkaa suhdetta, niin joudut siellä muurisi suojassa myös katsomaan miten elämän antamat mahdollisuudet valuvat ohitsesi kaikessa muussakin.
Voisiko pelkosi olla enemmänkin pelkoa ottaa riskiä ja luottaa onneesi? Varovaisuus on aina paikallaan, mutta ihmisille kannattaa antaa aina mahdollisuus ennen kuin sanoo ei.
Ymmärtäisit, jos ap haluaisi deittailla 15v teinipoikaa!? Mitä sinä siinä ymmärtäisit?
Voi hyvä ihminen, jos tuollaisesta alat ottaa stressiä, on varmaan parempi pysyä yksin. Tuo on ehkä pienin huolen aihe parisuhteessa. Oma puolisoni on 12 vuotta nuorempi, eikä siitäkään ole koskaan ollut mitään ongelmaa, tuskin edes muistetaan koko asiaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyse on enemmän elämäntilanteesta kuin iästä. Viisi tai kymmenen vuotta ei tunnu missään, jos on sama elämäntilanne. Mutta jos toinen esimerkiksi pääsee eläkkeelle ja toinen on vielä vuosia työelämässä, ikäero saattaa aiheuttaa ongelmia.
No ei oo kyllä mimmonenkaan. Olin pitkässä suhteessa 8v itseäni nuoremman miehen kanssa ja nyt sutinaa 9v nuoremman kanssa. En valinnut miestä iän perusteella, täs nyt vain kävi näin. Mitäs olivat nii ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei voi vain reilusti vastata kysymykseen? Minä vastaan sinulle ap, että ei ole todellakaan liian suuri ikäero. Viisi vuotta sinne tänne on niin pieni ero että ei käytännössä näy / vaikuta. Et ole lapsellinen eikä tulisi mieleenkään että sinun pitäisi pysyä tämänkaltaisen kysymyksen takia sinkkuna. Meillä kaikilla on omat epävarmuuden aiheuttajat. Kukaan ei ole sen parempi eikä oikeutettu arvioimaan mikä epävarmuustekijä on oikein ja mikä ei. Onnea uuteen parisuhteeseen.
Eläkkeellä ulkomaille kirjoitti:
Minusta kyse on enemmän elämäntilanteesta kuin iästä. Viisi tai kymmenen vuotta ei tunnu missään, jos on sama elämäntilanne. Mutta jos toinen esimerkiksi pääsee eläkkeelle ja toinen on vielä vuosia työelämässä, ikäero saattaa aiheuttaa ongelmia.
Miten niin voi aiheuttaa ongelmia. Minä työttömänä ja puoliso vielä työssä niin ei mitään ongelmia, päinvastoin helpotan mieheni työssä jaksamista kun hänen ei tarvitse kotitöitä tehdä muuta kuin tulla kotiin lepäämään. Jos hän haluaa niin ruoka on valmiina eikä tarvitse tulla kuin viiden tähden hotelliin mutta hän haluaa tehdä itsekkin kotitöitä niin että saan harrastaa omia harrastuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista niin että kenelle tulee ongelmia siitä että toinen olisi eläkkeellä/työtön ja toinen vielä työelämässä. Ja minkälaisia ne ongelmat olisivat?
Mina olen kohta 45 ja avomies taytti tassa kuussa 31, en ole ikina miettinyt etta onko nyt jotenkin "liian suuri" ikaero. Meidan suhde on paras suhde ikina. <3
Eli ei, 5 vuoden ikaero ei ole mitaan. Hop hop treffeille siita! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Anna mennä vaan! 5 vuotta ei ole kyllä yhtään mikään ikäero, kun kyse aikuisista
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Eika mita, tamahan vain paranee koko ajan! Olen valehtelematta joka vuosi jotenkin seesteisempi, onnellisempi ja lempeampi itselleni kuin edellisena vuonna, alkaen siita kolmenkympin puolivalista.
Jotenkin se, etta on 40+, "oikeuttaa" sen, etta saa olla pikku kremppoja (itse hankin lukulasit monen vuoden sinnittelyn jalkeen tana vuonna) ja samalla (urheilu)suoritukset palkitsevat enemman. Etta vaikka jaa, jaksoin viela kymmenen kilsan patikkalenkin ylamakeen ku*lematta, tai hei, jaksoin hilllua baarissa neljaan aamulla eika ole edes krapulaa! :D
En itse tunne itseani ollenkaan, LAHELLEKAAN keski-ikaiseksi viela. Tuskin tulen viela moneen vuoteen tuntemaankaan. 40 is the new 30....
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja pitää haukkua? Ymmärrän hyvin, että tuollainen aiheuttaa epävarmuutta. Ikääntyminen on hirveää naiselle, tuntuu kuin nelikymppiseltä otettaisi koko naiseus jotenkin pois ja tilalle tarjottaisi pelkkä kylmä keski-ikäisyys. On tosi iso henkinen ero siinä, alkaako kolmosella vai nelosella.
Itsellä on vähän sama tilanne. Tiedän, että mies luulee mua nuoremmaksi enkä yksinkertaisesti kehtaa kertoa ikääni. Jotenkin se tieto vain muuttaisi kaiken, vaikka eihän se muuta käytännössä yhtään mitään. Pelkään kuollakseni, että ikä tulee puheeksi. Pelkään sitä ihan koko ajan.
Itselläni ei ole mitään vaikeuksia sanoa ikääni ja olen ylpeä siitä mitä korkeampi luku tulee mittariin. En edes pakkelilla koita peitellä enkä millään epätoivoisilla keinoilla ikääni. Ihan naurettavaa että täytyisi ikäänsä hävetä ja mistä sellainen malli oikein tulee.
En minäkään sitä arjessa häpeä, mutta tässä asiayhteydessä pelottaa kertoa. Kuten sanoin, naiseus katoaa jonnekin. Nelikymppinen nainen on joko puuma, milf tai hyivittu. Ei ”vain” nainen siinä missä muutkin.
Mulla ei edes ole mitään juonteita tai kremppaa, olen elämäni kunnossa. Siksi tuntuu hassulta, kun se numero ei muuttaisi mitään, samalla kun muuttaisi ihan kaiken.
Ole onnellinen et sua on pyydetty treffeille ja älä mennä. Lähtee iästä ongelmaa, niin se ei ole ongelma.
Siis olet 44v, ja kysyt täällä tuollaista? Aika lapsellinen taidat olla? Iällä ei ole mitään merkitystä jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.