Suhde löytyneeseen sisarukseen

Sä olet se joka toimii oikein. Muut eivät pysty, varmasti tilanteen vaikeuden takia.

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Olet ihan oikeassa. Minäkin olisin ollut vain riemuissani, jos olisi ollut tuntematon sisarus, näin ainoana lapsena!

Tai no ehkä oli aika, jolloin olisin saattanut tuntea asemani jopa uhatuksi tuollaisessa tilanteessa. Että entä jos se uusi uikin vanhempani liiveihin ja kalastelee itselleen tältä enemmän suosiota itselleen, kuin minulle annetaan?

Toisekseen lähellä perinnönjakoa se olisi tiennyt perinnön puolittumista, ja siihen en todellakaan ollut valmis, vuosia olin ollut kiltti vaikka minsta ei välitetty, koska sanottiin, että perin paljon (jos pidän isästä). Joten riippuu täysin, missä vaiheessa sisarus olisi purkahtanut esille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Oletko oikeasti noin tunnevammainen, vai esitätkö vain? Miten naapuri ja sisarus vartautuvat? Totta kai kadonneelle sisarukselle pitää korvata se, mitä hän ei ole saanut aiemmin ja olla ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

En ala vääntää tästä. Isättömyys oli siskolle vaikea asia ja jos siihen suhtautuu kylmästi, on se mun arvomaailman mukaan huonoa käytöstä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Kyllä se on sukulaisuussuhteessa ja etenkin viattoman lapsen tapaamattomuuden kohtaloksi hyvin julmaa.

Tuo lapsi ei ole syyllinen isänsä siitokseen. Niin pientä empatiaa kuten onneksi AP llä on. AP on ihana.

Kiva kun hierotte äitinne silmille isänne pettämistä. Ei ihme että välit on heikentyneet. Sisaruksesi sentään osaavat olla lojaaleja.

Pidä sinä ap yhteyttä uuteen sisarukseesi - eihän teidän tarvitse tapaamisistanne hirveästi ääntä pitää, jos muille tulee siitä paha mieli.

Äitisi kannan ymmärtää, jos on liittynyt esim. pettämistä. Kyllä tällainen ylläri avioliiton kriisiyttää.

Tuo "tulokas" on kuitenkin yhtä lailla isäsi lapsi kuin toisetkin. Ja perii hänet.

Muilla sisaruksilla ehkä kestää asian sulattaminen ja sisäistäminen, mutta eipä se lopputulos siitä mihinkään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Et ilmeisesti pysty näkemään sisaressa ja naapurissa mitään eroa?

Uskon, ap, ettei teillä, tiiviillä ydinperheellä ole intoa luomaan uuteen, yllättäen perheen tietoon tulevaan sukulaiseen suhdetta, paitsi sinä olet sen hienosti tehnyt, mutta ajatellaan tämän yksinäisen sisaren puolelta. Häntä on koko elämän kalvanut se, ettei tiedä isäänsä, hän miettinyt tätä asiaa koko elämänsä. On julmaa sulkea hänet pois. Äitisi suhtautumisen ymmärrän, koska hän on petetty vaimo, mutta te sisarukset tiedätte, että tuo isänne ja tuon naisen suhteesta syntynyt lapsi on täysin viaton.

On hienoa, että olet tavannut häntä ja tapaa ihmeessä jatkossakin. Ehkä ajan myötä muutkin sisarukset pystyvät hyväksymään tilanteen ja ottamaan yhteyttä näinkin läheiseen sukulaiseen.

Sinulle iso peukku!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Kyllä se on sukulaisuussuhteessa ja etenkin viattoman lapsen tapaamattomuuden kohtaloksi hyvin julmaa.

Tuo lapsi ei ole syyllinen isänsä siitokseen. Niin pientä empatiaa kuten onneksi AP llä on. AP on ihana.

Miten niin ihana? Eikö ole ihan normaali käyttäytyä noin, kuin ap? Ja epänormaalia ja häiriintynyttä tai ilkeää toimia jotenkin muulla lailla.

Sama asia, kun ihmiset ihastelevat netissä miestä, joka vetää jäälle liukastelun takia juuttuneita peuroja suojaan. Mitä ihmeellistä siinä olisi? Sehän olisi ihana, aivan mahtava, harvinainen onni, että saisi toimia villien luonnoneläinten kanssa edes sen hetken, mitä hän sai! Se mies oli etuoikeutettu, eikä mikään stanan hyväsydäminen.

Ap taas on terve ja normaalisydäminen ihminen, kaikki muu olisi pelkkää itsekeskeistä perseilyä.

Jokainen valitsee itse seuransa. Joku random sisarus ei ole sen kummempi kuin naapurikaan.

Äitinä eroaisin jotta ei ainakaan omat rahat luiskahda vääriin käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun hierotte äitinne silmille isänne pettämistä. Ei ihme että välit on heikentyneet. Sisaruksesi sentään osaavat olla lojaaleja.

Isä siinä on pettänyt ja hänelle vastuu kuuluu. Lapsille ei kuulu puolen valitseminen vanhempien ongelmissa. Ja aikuisia kuitenkin jo ollaan, joten toisten kriisiin ei pitäisi mukaan mennä. Äitini reaktion vielä jotenkin ymmärrän, pitkä liitto kuitenkin ollut. Tosin luulen (en tiedä) että isä ollut ennenkin uskoton. Lapsena siitä näki joitain viitteitä. Itse en aikuisena halua osalliseksi noihin heidän ongelmiinsa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun hierotte äitinne silmille isänne pettämistä. Ei ihme että välit on heikentyneet. Sisaruksesi sentään osaavat olla lojaaleja.

Isä siinä on pettänyt ja hänelle vastuu kuuluu. Lapsille ei kuulu puolen valitseminen vanhempien ongelmissa. Ja aikuisia kuitenkin jo ollaan, joten toisten kriisiin ei pitäisi mukaan mennä. Äitini reaktion vielä jotenkin ymmärrän, pitkä liitto kuitenkin ollut. Tosin luulen (en tiedä) että isä ollut ennenkin uskoton. Lapsena siitä näki joitain viitteitä. Itse en aikuisena halua osalliseksi noihin heidän ongelmiinsa. Ap

Olet jo osa ongelmaa ihan tietoisesti. Petät myös samalla äitiäsi. Olet varmasti isääsi tullut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen valitsee itse seuransa. Joku random sisarus ei ole sen kummempi kuin naapurikaan.

Alkaisi ehkä kiinnostaa suakin, jos esim. etsisit sopivaa munuaisen luovuttajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen valitsee itse seuransa. Joku random sisarus ei ole sen kummempi kuin naapurikaan.

Alkaisi ehkä kiinnostaa suakin, jos esim. etsisit sopivaa munuaisen luovuttajaa.

Mieluummin kuolisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun hierotte äitinne silmille isänne pettämistä. Ei ihme että välit on heikentyneet. Sisaruksesi sentään osaavat olla lojaaleja.

Isä siinä on pettänyt ja hänelle vastuu kuuluu. Lapsille ei kuulu puolen valitseminen vanhempien ongelmissa. Ja aikuisia kuitenkin jo ollaan, joten toisten kriisiin ei pitäisi mukaan mennä. Äitini reaktion vielä jotenkin ymmärrän, pitkä liitto kuitenkin ollut. Tosin luulen (en tiedä) että isä ollut ennenkin uskoton. Lapsena siitä näki joitain viitteitä. Itse en aikuisena halua osalliseksi noihin heidän ongelmiinsa. Ap

Olet jo osa ongelmaa ihan tietoisesti. Petät myös samalla äitiäsi. Olet varmasti isääsi tullut.

Valitan, en lähde mukaan sinunkaan syyllistämisyritykseesi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samanlainen juttu, sisarus tosin oli syntynyt jo ennen äidin ja isän tapaamista. Vanhemmille asia ei ollut kriisi, meille lapsille oli, koska uusi sisarus saattoi norkoilla koulun luona ja ehdottaa kahvihetkeä, yritti kutsututtaa itseään meidän lasten avulla käymään kotonamme, soitteli ja lähetti tekstareita tämän tästä jne.

Asia sai päätöksensä siinä vaiheessa, kun DNA-testien tulos tuli ja selvisi, että isä ei ollut hänen biologinen isänsä, vaan yksi äidin silloisista kumppaneista. Testiä vaati isäni, joka oli valmis tunnustamaan tämän henkilön lapsekseen, jos se on kiistattoman varmaa.

Joten odottaisin siihen asti, että sisarus todella on sisarus ja sitten miettisin, muuttaako tämä henkilö elämääni vai ei.

Testit on siis tehty jo ja on sisarus. Tämä sisko on myös aktiivisesti hakenut yhteyttä meihin. Mä ymmärrän sen ja olen tavannutkin, muut torjuu. Mun mielestä tilanne ei ole tämän siskomme vika ja on väärin kohdella häntä huonosti..-ap

Miten niin kohdella huonosti? Jos en halua olla vaikka naapurin kanssa tekemisissä, niin ei se tarkoita, että kohtelen häntä huonosti.

Et ilmeisesti pysty näkemään sisaressa ja naapurissa mitään eroa?

Uskon, ap, ettei teillä, tiiviillä ydinperheellä ole intoa luomaan uuteen, yllättäen perheen tietoon tulevaan sukulaiseen suhdetta, paitsi sinä olet sen hienosti tehnyt, mutta ajatellaan tämän yksinäisen sisaren puolelta. Häntä on koko elämän kalvanut se, ettei tiedä isäänsä, hän miettinyt tätä asiaa koko elämänsä. On julmaa sulkea hänet pois. Äitisi suhtautumisen ymmärrän, koska hän on petetty vaimo, mutta te sisarukset tiedätte, että tuo isänne ja tuon naisen suhteesta syntynyt lapsi on täysin viaton.

On hienoa, että olet tavannut häntä ja tapaa ihmeessä jatkossakin. Ehkä ajan myötä muutkin sisarukset pystyvät hyväksymään tilanteen ja ottamaan yhteyttä näinkin läheiseen sukulaiseen.

Sinulle iso peukku!!

Kiitos kannustuksesta.

Minä ehkä osaan suhtautua asiaan neutraalimmin, kun olen asunut pidempään kuin muut omillani ja tietoisestikin kasvanut irti joistain ydinperheemme muistakin malleista , joita olen pitänyt haitallisina.

Katsotaan oppivatko he hyväksymään asian. Ap