Saimme lapsen ja nyt mies haukkuu miten väsyneeltä näytän ja häntä hävettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän meikkaavien äitien vauvat klähpi käsillään teidän kasvoja missään vaiheessa päivää? Ettekö te pidä vauvaa poski poskea vasten? Meikki tarttuu vauvan ihoon, varsinkin käsiin, ja sitten vauva hieroo meikissä olevia käsiään suuhunsa ja silmiinsä. Tuoko on teistä terveellistä vastasyntyneelle? Miltä puuteri ja huulipuna tuntuu teidän silmissä, jos laitatte niitä silmiin?

Miksi sen lapsen pitäisi lähmiä vanhempansa naamaa, en ymmärrä. Voihan sitä sylitellä ja halailla ilman että naamaan kosketaan, eihän sun puolisokaan ole käsillään naamassa kiinni eikä se tarkoita ettei olisi hellyyttä ja läheisyyttä.

Vauva tutustuu maailmaan tunnustelemalla ja koskettamalla.

Ylipäätään itselleni vauva-aikana ei tullut ulkonäkö pahemmin edes mieleen. Painelin menemään ilman meikkiä, joka btw teki erittäin hyvää ihollekin. Hiukset toki harjasin ja katsoin, että on ehjät ja puhtaat vaatteet päällä, mutta mitään tyyliasioita en pahemmin pohtinut.

Miksi ylipäätään ajatellaan, että naisten pitäisi meikata? Oli todella silmiä avaavaa, kun olin liki täysin meikittä koko vauva-ajan (ristiäisiin yms spesiaalimpiin tilaisuuksiin meikkasi kevyesti). Huomasi, että tosiaankaan maailma ei kaadu siihen, jos et meikkaa kun lähdet kauppaan tms.

Jos mieheni olisi tätä arvostellut, niin olisin kysynyt, että kai hän itsekin sitten alkaa meikata jos minulta sitä vaatisi.

Ei PIDÄ meikata, mutta miksi ei vaan voi sanoa että ei halua?! Kaiken maailman typerät tekosyyt siitä kuinka meikkaamiseen menee tunteja tai kuinka vauva syö puuterin (wtf) on ihan älyttömiä - miksi pitää keksiä hölmöjä syitä kun voisi sanoa EN HALUA?

Eikö sinun oma vauvasi koskaan koskenut käsillään tai suullaan sinun kasvoja? Omat tykkäsi, joten en kasvoilleni laittanut edes sitä puuteria, koska en itsekään syö sitä tai hiero silmiin. Miksi sitä pitää antaa vauvalle?

:D Vauvat syö koko ajan aika paljon pahempa ku mitä satunnaisen puuterisen naaman koskettelusta saa... tai ainakin vauvojen pitäisi niin tehdä! Kielsitkö kaikkia tuttujasikin meikkaamasta ettei oma höpsöliini vaan satu koskettamaan toista ihmistä..kaikenlaisia hysterikkoja sitä onkin!

Siis mitä annat vauvasi syödä? Vauvat imetetään, juovat tuttipullosta, saavat pieniä makupaloja. Kun tulee ryömimisikä niin vastuullinen vanhempi ottaa pois sellaiset tavarat mitäkä vauvan ei kuulu suuhunsa laittaa. Ja niin se jatkuu. Määrätyssä iässä mielellään käsillään tunnistelevat vanhempiaan naamasta, taputtelevat.

Olisi aivan hirveetä opettaa omalle lapsellensa että äitiä ei saa silittää naamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden lapsen äitinä ja nyt raskaana ollessa en ymmärrä miksi pitää lopettaa itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Se ei vie kauaa aikaa, että puet päälle normaalit vaatteet (verrattuna jotkut kauhtanat collarit), kampaat/laitat hiukset ja teet vaikka ihan pikaisen meikin. Itse meikkaan kevyesti joka päivä, vaikka ei edes olisi menoja. En tee sitä toki pelkästään miehen vuoksi vaan itseni, mutta ymmärrän kyllä jos mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Ja tästä saa vetää herneen nenään ihan vapaasti, koska näinhän ei kuulu toimia ;)

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toinen toisiaan. Veikkaan että se tulee sinulle vielä tutuksi.

Ja ei, saamasi kritiikki ei johdu siitä, että meikkaat joka päivä, vaikka viestistäsi päätellen sen siitä kuvitteletkin johtuvan.

Jaa että oikein erityisen pahat helvetin lieskat ansaitsee nainen, joka ymmärtää että puolisoa katsoo mielummin edustavampana kuin vähemmän edustavana? Itsehän toki kans menisitte iha yhtä mielellään röllipeikkomiehen seurana kuin siistimmän version samasta miehestä. Ei haittais yhtään, vaikka se luokkakaveri, jolla aina meni kaikessa paremmin tulis puhtoisen, freshin ja elinvoimaisen näköisen perheensä kanssa vastaan. Ei. Te ootte parempia ihmisiä. Ette mitään pinnallista sakkia...

No, oma mies kiehnää kyllä vieressä innokkaasti, vaikken olisi meikissä ja täydessä tällingissä.

Jännä, että oletat tekstissäsi, että mikäli ei käytä meikkiä jne, niin olisi yhtä kuin ei kävisi suihkussa, harjaisi hiuksiaan ja käyttäisi likaisia vaatteita.

No röllipeikonkinvoi korvata siistiin, mutta muulla tavalla ei niin hyvännäköiseen versioon. Pointti ei muutu siitä miksikään. Ette te ole parempia ihmisiä :D

Meinaat siis, ettei miehesi pidä sinua hyvännäköisenä, ellet ole täydessä tällingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Pakko olla. Miestä ei pariin vuoteen kiinnostanut, välillä tapasi lasta, välillä oli kuukausien taukoja. Sitten yhtäkkiä ilmoitti, että tulee ja hakee lapsen (luulen, että sukulaistensa painostuksesta), jota oli viimeksi nähnyt puoli vuotta aiemmin. Ei vaan tullut tapaamisiin, vaikka niitä ehdotin.

En suostunut, sanoin, että ensin täytyy olla muutama tapaaminen niin, että minä istun esim puiston penkillä, kun he on leikkipuistossa, tms, että lapsi tottuu häneen. Tästä nousi hirveä haloo, mutta lastenvalvoja oli samaa mieltä, että tapaamisiin pitää totutella vähitellen.

Ne tapaamiset oli aika raskaita, mies väheksyi esim tapaamiseen lapselle tuomiani eväitä (kuten lihapullia) ja ääneen sanoi, että ei halua olla entisten naisensa kanssa tekemisissä. Sitten, kun lapsi jäi tapaamisiin ilman minua, hän huusi puolitoista vuotta useana yönä tapaamisten jälkeen öisin silmitöntä huutoa ja päivälläkin itki.

Nyt lapsi häntä kyllä tapaa, mutta ei haluaisi millään mennä tapaamisiin. Olen vaan vienyt, koska lapsen ja isän suhdetta pitää tukea. Ja lapsi anelee lähes päivittäin, että ei tarvitsisi sinne enää koskaan mennä, mutta vaihtoehtojahan ei ole. Isän luona ei kuulemma saa esim itkeä, jos on ikävä tai paha mieli vaan pitää olla reipas ja iloinen.

Ei tuo ole isä, etkä saa lapselle kutsua häntä isäksi. Lapsen minuus ja turvallisuudentunne kärsii, kun väkisin paritetaan ties mihin tuntemattomaan aikuiseen, johon pitäisi automaattisesti olla joku maaginen suhde ja jota pitäisi rakastaa (vaikka ei tietenkään oikeasti pidä). Jos lapsella on tapaamisissa huono olla, niin äitinä teet minkä pystyt, ettei hänen niissä tarvitse käydä. Yhdelläkään aikuisella ei ole mitään oikeaa oikeutta yhtään mihinkään lapseen, joten turha sen miehen tunteita on miettiä.

Miehesi kertoo tuolla vain olevansa pinnallinen ja lapsellinen, eikä yhtään mitään muuta.

Minä olen viiden lapsen äiti. Nuorimmainen on ihan pieni vauva, ja yöt ovat katkonaisia. Välillä väsyttää enemmän, välillä vähemmän.

Joskus meikkaan, suurimmaksi osaksi en. Tässä mies kerran kysäisikin että miksi meikkaan. Kerroin, että siksi, kun tuntuu että silmänaluset on mustaakin mustemmat. Mies totesi, että olen kaunis ilmankin, ja että saanhan minä näyttää väsyneeltä, kun kerran sitä olen. En tiedä, onko näin, mutta kauniisti sanottu kuitenkin. Minäkään en tosin tunne oloani luonnolliseksi hirveä pakkelikerros naamassa, vaikka toki on tilanteita joissa olo on mukavampi, kun on hieman ehostanut.

Mutta voi jumalauta, jos mies tulisi sanomaan että hävettää kulkea mun kanssa koska näytän väsyneeltä.

Tosin. Vaikka öisin imetykset on tietysti mun vastuulla, hoitaa hän sitten heräilevää taaperoa ja huolehtii myös hetkittäin pulloruokinnasta, joka mahdollistaa minun leponi.

Miehillä on aivan älyttömän naiivit kuvitelmat siitä, mitä lasten kanssa eläminen on. Heidän on niin kovin helppo niitä haluta.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on aivan älyttömän naiivit kuvitelmat siitä, mitä lasten kanssa eläminen on. Heidän on niin kovin helppo niitä haluta.

Jo ennen raskautumista kannattaa läpällä heittää; ''Olethan valmis jäämään kotiin? Juotat vauvaa, niin sekä muistat myös pestä pyykit, tehdä ruuan ja siivota omat sotkusi. Mä voin siivota omani heti kun tuun töistä.''

Jostain syystä ei ole enää lasten saaminen miehen puolelta ollutkaan niin kiva idea ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäöllä on merkitystä paljonkin. Se kertoo usein arvostuksesta itseä ja muita kohtaan. Nykyään ihmiset eivät panosta edes juhlapukeutumiseen, vaan ilmaannutaan paikalle esim. verkkiksissa. Kaikki assosio räjähtäneen näköisen tyypin hiukset takussa ja kulahtaneissa vaatteissa negatiivisiin asioihin.

Aloituksessa on kyse pienen vauvan äidistä kotioloissa, joten sekö on yhtä juhlaa, jonka vuosi pitää laittaa päivittäin päälleen juhlavaatteet ja meikit? Taidat olla se nainen, joka oli kanssani samaan aikaan synnytyssairaalassa. Naisella oli täysi meikki päällä ja hiukset huolellisesti laitettu jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Aika taitava oli, jos tuon kaiken teki kolmeen minuuttiin.

Kyllä minä pakkasin sairaalakassiin meikit (kevyet, johon menee se ehkä 2minuuttia) ja hiuslakan ja pompulat. Ja kävin etukäteen laittamassa ripsenpidennykset, kulmien värjäyksen ja geelilakkaukeen kynsiin. Saa nähdä kuinka kiukkuisia katseita sitä synnärillä saa ;)

Te ketkä ette meikkaa ettei lapsi syö niitä teidän meikkejä, niin ette varmaan pidä niitä lapsia myöskään esim lattialla, koska sieltä saattaa tulla jotain likaa joka joutuu lapsen suuhun?

Miksei miehesi hanki uutta ja virkeämpää puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäöllä on merkitystä paljonkin. Se kertoo usein arvostuksesta itseä ja muita kohtaan. Nykyään ihmiset eivät panosta edes juhlapukeutumiseen, vaan ilmaannutaan paikalle esim. verkkiksissa. Kaikki assosio räjähtäneen näköisen tyypin hiukset takussa ja kulahtaneissa vaatteissa negatiivisiin asioihin.

Aloituksessa on kyse pienen vauvan äidistä kotioloissa, joten sekö on yhtä juhlaa, jonka vuosi pitää laittaa päivittäin päälleen juhlavaatteet ja meikit? Taidat olla se nainen, joka oli kanssani samaan aikaan synnytyssairaalassa. Naisella oli täysi meikki päällä ja hiukset huolellisesti laitettu jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Aika taitava oli, jos tuon kaiken teki kolmeen minuuttiin.

Kyllä minä pakkasin sairaalakassiin meikit (kevyet, johon menee se ehkä 2minuuttia) ja hiuslakan ja pompulat. Ja kävin etukäteen laittamassa ripsenpidennykset, kulmien värjäyksen ja geelilakkaukeen kynsiin. Saa nähdä kuinka kiukkuisia katseita sitä synnärillä saa ;)

Sinulla on mennyt kiukkuiset ja säätivät katseet sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehesi hanki uutta ja virkeämpää puolisoa?

Usein näillä ei ole varaa moiseen ylellisyyteen joten pakko nalkuttaa

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehesi hanki uutta ja virkeämpää puolisoa?

Näin se vain on! Sellaista joka meikkaa ja näyttää tyylikkäältä ja raikkaalta, eikä nuhjuisen turvonneelta ja homssuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäöllä on merkitystä paljonkin. Se kertoo usein arvostuksesta itseä ja muita kohtaan. Nykyään ihmiset eivät panosta edes juhlapukeutumiseen, vaan ilmaannutaan paikalle esim. verkkiksissa. Kaikki assosio räjähtäneen näköisen tyypin hiukset takussa ja kulahtaneissa vaatteissa negatiivisiin asioihin.

Aloituksessa on kyse pienen vauvan äidistä kotioloissa, joten sekö on yhtä juhlaa, jonka vuosi pitää laittaa päivittäin päälleen juhlavaatteet ja meikit? Taidat olla se nainen, joka oli kanssani samaan aikaan synnytyssairaalassa. Naisella oli täysi meikki päällä ja hiukset huolellisesti laitettu jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Aika taitava oli, jos tuon kaiken teki kolmeen minuuttiin.

Kyllä minä pakkasin sairaalakassiin meikit (kevyet, johon menee se ehkä 2minuuttia) ja hiuslakan ja pompulat. Ja kävin etukäteen laittamassa ripsenpidennykset, kulmien värjäyksen ja geelilakkaukeen kynsiin. Saa nähdä kuinka kiukkuisia katseita sitä synnärillä saa ;)

Taitaa olla ensimmäinen lapsi tulossa... :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Pakko olla. Miestä ei pariin vuoteen kiinnostanut, välillä tapasi lasta, välillä oli kuukausien taukoja. Sitten yhtäkkiä ilmoitti, että tulee ja hakee lapsen (luulen, että sukulaistensa painostuksesta), jota oli viimeksi nähnyt puoli vuotta aiemmin. Ei vaan tullut tapaamisiin, vaikka niitä ehdotin.

En suostunut, sanoin, että ensin täytyy olla muutama tapaaminen niin, että minä istun esim puiston penkillä, kun he on leikkipuistossa, tms, että lapsi tottuu häneen. Tästä nousi hirveä haloo, mutta lastenvalvoja oli samaa mieltä, että tapaamisiin pitää totutella vähitellen.

Ne tapaamiset oli aika raskaita, mies väheksyi esim tapaamiseen lapselle tuomiani eväitä (kuten lihapullia) ja ääneen sanoi, että ei halua olla entisten naisensa kanssa tekemisissä. Sitten, kun lapsi jäi tapaamisiin ilman minua, hän huusi puolitoista vuotta useana yönä tapaamisten jälkeen öisin silmitöntä huutoa ja päivälläkin itki.

Nyt lapsi häntä kyllä tapaa, mutta ei haluaisi millään mennä tapaamisiin. Olen vaan vienyt, koska lapsen ja isän suhdetta pitää tukea. Ja lapsi anelee lähes päivittäin, että ei tarvitsisi sinne enää koskaan mennä, mutta vaihtoehtojahan ei ole. Isän luona ei kuulemma saa esim itkeä, jos on ikävä tai paha mieli vaan pitää olla reipas ja iloinen.

En pakottaisi lasta tuohon. Kuulostaa kamalalta ja traumatisoivalta, sairaalta suoraan sanottuna. 

Tämäkin provo on ollut palstalla sen sata kertaa.  Eikö teillä ole mitään muuta tekemistä tai edes aivoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Pakko olla. Miestä ei pariin vuoteen kiinnostanut, välillä tapasi lasta, välillä oli kuukausien taukoja. Sitten yhtäkkiä ilmoitti, että tulee ja hakee lapsen (luulen, että sukulaistensa painostuksesta), jota oli viimeksi nähnyt puoli vuotta aiemmin. Ei vaan tullut tapaamisiin, vaikka niitä ehdotin.

En suostunut, sanoin, että ensin täytyy olla muutama tapaaminen niin, että minä istun esim puiston penkillä, kun he on leikkipuistossa, tms, että lapsi tottuu häneen. Tästä nousi hirveä haloo, mutta lastenvalvoja oli samaa mieltä, että tapaamisiin pitää totutella vähitellen.

Ne tapaamiset oli aika raskaita, mies väheksyi esim tapaamiseen lapselle tuomiani eväitä (kuten lihapullia) ja ääneen sanoi, että ei halua olla entisten naisensa kanssa tekemisissä. Sitten, kun lapsi jäi tapaamisiin ilman minua, hän huusi puolitoista vuotta useana yönä tapaamisten jälkeen öisin silmitöntä huutoa ja päivälläkin itki.

Nyt lapsi häntä kyllä tapaa, mutta ei haluaisi millään mennä tapaamisiin. Olen vaan vienyt, koska lapsen ja isän suhdetta pitää tukea. Ja lapsi anelee lähes päivittäin, että ei tarvitsisi sinne enää koskaan mennä, mutta vaihtoehtojahan ei ole. Isän luona ei kuulemma saa esim itkeä, jos on ikävä tai paha mieli vaan pitää olla reipas ja iloinen.

Ei tuo ole isä, etkä saa lapselle kutsua häntä isäksi. Lapsen minuus ja turvallisuudentunne kärsii, kun väkisin paritetaan ties mihin tuntemattomaan aikuiseen, johon pitäisi automaattisesti olla joku maaginen suhde ja jota pitäisi rakastaa (vaikka ei tietenkään oikeasti pidä). Jos lapsella on tapaamisissa huono olla, niin äitinä teet minkä pystyt, ettei hänen niissä tarvitse käydä. Yhdelläkään aikuisella ei ole mitään oikeaa oikeutta yhtään mihinkään lapseen, joten turha sen miehen tunteita on miettiä.

Suomessa on vain lapsella oikeus vanhempiin, ei vanhemmilla lapseen. Joten ei ole minkään valtakunnan edes juridista velvoitetta riskeerata lapsen psyykettä tapaamisilla. 12 vuotias voi jo itse päättää miten tapaa, sitäkin ennen on lasta kuunneltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tai sitten mies alkaa kantaa jonkun vastuun lapsesta. Kai tiesit lasta tehdessä että miesten lastenteko halut liittyy vain narsistiseen tarpeeseen laittaa nainen paksuksi, mutta siihen ei liity osallistuminen lapsen elämään.

253 yläpeukuttaa tällaista miesvihaa lietsovaa saastaa. "Narsistinen tarve laittaa nainen paksuksi." Minun lähipiiri on täynnä hyviä isiä. Todennäköisesti monen muunkin.

Kuinka moni "tasa-arvoinen" feministi tätäkin taas peukutti, tunnustakaapa reilusti.

Miten täällä Suomessa nämä hyvät iskät tuntuvat järjestään olevan niitä jotka ravaa kalastus-/sukellusreissuilla tai yrittää viikonlopuiksi paeta mökeilleen? Sohvalta käsin on kiva antaa viisaita neuvoja ja ehkä joskus hyvällä säällä voidaan mennä ulos. Näistä hetkistä sitten muistetaan ottaa selfiet..

Hohhoijaa... Suomessa isät ovat kylläkin hyvin osallistuvia. Eikös meidän pääministerinkin puoliso ole tästä esimerkkinä? Äitiähän se lapsi ei tule näkemään vuosiin muualta kuin telkkarista.. ja ihmiset hehkuttavat tätäkin! Jes! Nykyään äiditkin saavat laiminlyödä lapsensa, on tämä tasa-arvo ihanaa!!!

Kyllä tässä maassa on paljon hyviä, osallistuvia isiä. Se että naiset haukkuvat omia puolisojaan nettipalstalla, ei vielä todita mitään. Katso ennemmin ympärillesi.

Olen katsonut ja noita miehiä löytyy jopa omasta suvustani. Kovasti manguttiin lasta jonka kanssa ei sitten viitsitä olla lomilla. Ymmärrän täysin miksi naiset ovat alkaneet saamaan lapsia itseellisenä.

Löytyykö toisenlaisia isiä ollenkaan? Jos ei, ihmettelen todella missä piireissä elät. Jos löytyy, varmaan voit myöntää, että tuo yleistys on todella epäreilua.

Olen eri, mutta mikä yleistys? En minä ole nähnyt täällä kenenkään väittävän, että kaikki miehet olisivat tuollaisia. Mutta osa on ja se on hemmetin pelottavaa kaikille naisille, koska osa näistä miehistä on todella taitavia esittämään ihan muuta kuin ovat. Täällä voi ylimielisesti huudella fiksusta parinvalinnasta ja ihmistuntemuksesta, mutta kun tuttavapiiriin iskee se eka tapaus josta kukaan ei oikeasti olisi ennalta arvannut, niin vähänkin älykkäämmät naiset oppivat tiettyä nöyryyttä myös oman parisuhteen osalta.

Jos luet tuon kommentin "kai tiesit, että miesten lastentekohalut... jne..."

Eihän tuo nyt ihan oikeesti ole korrekti ja asiallinen kommentti.

Joo, olet muuten oikeassa, luin huonosti. Ihan tottahan se on että jotkut miehet ovat tuollaisia ja joidenkin miesten lastentekohalut tuntuvat pohjautuvan varsin lapsellisiin ja joskus jopa sairaisiin motiiveihin (kontrollihaluisen miehen halu "vangita" nainen), mutta kyllähän tuo kommentti yleisti tämän kaikkiin miehiin ja se ei kyllä onneksi ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden lapsen äitinä ja nyt raskaana ollessa en ymmärrä miksi pitää lopettaa itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Se ei vie kauaa aikaa, että puet päälle normaalit vaatteet (verrattuna jotkut kauhtanat collarit), kampaat/laitat hiukset ja teet vaikka ihan pikaisen meikin. Itse meikkaan kevyesti joka päivä, vaikka ei edes olisi menoja. En tee sitä toki pelkästään miehen vuoksi vaan itseni, mutta ymmärrän kyllä jos mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Ja tästä saa vetää herneen nenään ihan vapaasti, koska näinhän ei kuulu toimia ;)

Jaksan hädin tuskin  keittää kahvia ja laittaa housut jalkaan etten järkyttäisi ikkunan ohi kulkevia ihmisiä , en todellakaan  jaksa ruveta leikkimään ripsientaivuttimen ja rispsivärin ja eyelinerin ja  luomivärinpohjustajan ja luomivärin ja meikinpohjustusvoiteen ja meikkivoiteen ja poskipunan ja ja ...  kanssa. Liikaa vaadittu just nyt!  Olo on univelan takia ihan känninen koko ajan ja kun suurimman osan ajasta nökötän kotona lapsen kanssa on ihan sama, miltä näytän. Paitsi mies vissiin odottaa että hiippailisin täällä Kauniit & Rohkeat-tyyliin satiinisessa aamutakissa ja  korkkareissa shamppanjaa hörppien...

Ap

Ihmiset ovat erilaisia, toiset kestävät väsymystä paremmin, toiset huonommin. Sinulla on täysi oikeus näyttää väsyneeltä miehesi ja muiden silmissä. Minä olen kolmen pienen lapsen äiti, joista kaksi lasta ovat nukkuneet aivan järjettömän huonosti, on ollut vuosia kun en ole nukkunut öitä kunnolla, pahimmissa vaiheissa uni keskeytyi joka yö kymmenisen kertaa. Olen ollut siis pitkään todella väsynyt, mutta väsymys ei ole juurikaan vaikuttanut toimintakykyyni. Ok koti on välillä kaaoksessa kun en koko ajan jaksa siivoilla, mutta olen aina tykännyt pitää itsestäni huolta ja koska esim meikkaaminen on minulle mielekästä puuhaa löytyy siihen myös aikaa ja energiaa. Saisin kyllä aikamoiset kilarit silti, jos mieheni kehtaisi arvostella olemustani kaiken tämän rumban keskellä😩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei miehesi hanki uutta ja virkeämpää puolisoa?

Näin se vain on! Sellaista joka meikkaa ja näyttää tyylikkäältä ja raikkaalta, eikä nuhjuisen turvonneelta ja homssuiselta.

Tai sitten voi valita puolison, jolle on alusta asti kelvannut ihan omana itsenään eikä pelkkänä muovisena pakkeli-tekokynsi-irtoripsi-hiuslisäke -nukkena. Kun mies on alunperin farkut-ja-T-paita tyyppiseen lookiin rakastunut, niin ei ehkä tarvitse joka käänteessä pelätä tulla vaihdetuksi korkkarinaiseen.

Näille joiden mielestä ei ole vakavaa vaikka lapset söisivät/saisivat silmiinsä meikkiä. Oletteko lukeneet mitä aineita merkkinne sisältävät? Eli mille lapset tällöin altistuvat?

Ja selittäminen että kyllähän ne lapset saa lattialtakin likaa suuhunsa ym niin totta. Mutta esim ruoho, havu, leivänmuru jne ei välttämättä ole yhtä vaarallisia kuin meikit. Ja totta että joka tapauksessa lapset altistuvat myös kemikaaleille mutta miksi tahallaan altistaa omat lapsensa joka päivä kemikaaleille jotka olisi niin helppo välttää. Lisänä se että esim puuteria varisee varmaan helposti puserolle/lattialle eli vaikka ei antaisikaan lapsen kosketella meikattuja kasvoja niin silti saattaa tulla turhaa altistusta.

Vähän aikaa sitten uutisoitiin tupakoimattomien naisten keuhkosyövän lisääntymisestä. Liittyisikö meikkeihin tai hiuslakkoihin ym?

Itse miekkaan vain harvoin koska en pidä meikkaamisesta enkä ole siinä taitava. Mutta vielä isompana syynä on välttää omaa ja muulle perheelle tulevaa turhaa kemikaalikuormaa. Eikä yhtään haittaa säästynyt aika, ympäristön kuormituksen säästö tai rahan säästö.

Meikata jotka haluatte, ei ole minulle ongelma. Mutta älkää syyllistäkö heitä jotka eivät meikkaa syystä tai toisesta.