Lue keskustelun säännöt.
Aina sanotaan ettei kannata kertoa uusille tuttavuuksille mielenterveysongelmistaan mutta omien kokemusteni perusteella kertominen on kannattanut
19.12.2019 |
Koska jokainen jolle olen päättänyt olla avoin ja kertonut mt-ongelmistani on ymmärtänytkin minua ja kiinnostunut minusta, lopulta sitten ihastunut. Sen sijaan ne joille en ole kertonut ja joille olen esittänyt "normaalia" ei ole ihastunut minuun.
Uskotteko tämän olevan vain sattumaa vai voiko olla niin, että miehiä kiinnostaa ehkä sittenkin mt-ongelmaiset tervepäisiä enemmän?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerron ihan avoimesti mt-ongelmistani. Siinä karsiutuu jyvät akanoista nopeasti. Olen saanut ihmissuhteita kaikesta huolimatta. En suostu häpeämään ja mun sairaudet vaikuttavat kuitenkin elämääni siinä määrin, ettei niitä pysty kovin kauaa peittelemään joutumatta valheiden verkkoon.
Jaa niin tässä puhuttiinkin avoimuudesta mahdollisia pariutumiskumppaneita kohtaan, eikä ylipäätään uusista tuttavuuksista. Tietysti sellaisille pitää kertoakin, muille ei tarvitse.
Uskon, että kertomisen myötä voi olla aidommin oma itsensä ja se viehättää.
Olen ollut yli kaksi vuotta suhteessa, jossa salasin mt-ongelmani. Yritin kyllä alussa vihjailla asiasta, mutta toisen reaktio oli, ettei hän ikinä hyväksyisi mt-sairasta kumppania. Ajauduin ihastumisen ja rakastumisen vuoksi sitten normaalin feikkaamiseen, vaikka podin sekä huonoa omaatuntoa että sekoomisen pelkoa kaikesta teeskentelystä.