Lue keskustelun säännöt.
Olen menettänyt kaikki ystävät elämäntilanteen vuoksi
18.12.2019 |
Olen tukiverkoton pienen lapsen yh, hetken vielä hoitovapaalla. Minulla ei ole ketään, joka tulisi hoitamaan lastani tai ottaisi lapseni hoitoon. Ja koska saan vain sen pienen kotihoidontuen ja yksin sillä maksan omat kuluni ja lapsen kulut (kelan kautta minimielarit siihen päälle toki), niin ei ole rahaa palkata kotiin mitään lastenhoitajia. Määräaikainen työni loppui raskausaikana ja haen uutta työtä, mutta työnäkymät ei ole kovin lupaavat.
Ystäväni suuttuvat minulle kerta toisensa jälkeen siitä, että en koskaan tule heidän syntymäpäiville, heidän järjestämiin muihin juhliin, lähde heidän kanssa ulos syömään jne. Koska kaikki nuo on sellaisia, että lapsia ei ole kutsuttu. Sanon aina, että voin tulla kyllä kylään lapseni kanssa, mutta se ei kelpaa ystäville. He eivät millään ymmärrä että miksi en voi koskaan laittaa lastani hoitoon. Kun kysyn minne niin he hermostuvat että "kai nyt joku on, joku kaveri vaikka". Ja minä loukkaannut kun minulle suututaan tällaisesta eikä ymmärretä. Sama koskee paria minulle läheistä serkkua, jotka on olleet kuin sisaruksia minulle, mutta nyt hekin ovat minuun vain hermostuneet.
Miten saan heidät ymmärtämään, että ei ole paikkaa minne laittaa lapsi? Kun ei vain ole. Ja kukaan heistä ei koskaan suostu hoitamaan lastani edes tuntia, että pääsisin jonkun toisen ystävän kanssa esim. kahville ilman lasta.
Kommentit (66)
Ap on niitä av:n vakivalittaja, jolle apu ja ehdotukset eivät kelpaa vaikka mitä ehdotettaisiin.
Ap voisi yrittää tutustua vaikka muutamaan äitiin paremmin (eli kelpuuttaa heidän juttuaiheensa) ja kun hän ottaisi vaikka kerran kuukaudessa 1-2 äitikaverin lasta kotiinsa hoitoon pariksi tunniksi, niin varmasti oma lapsi pääsisi vastavuoroisesti hoitoon myös. Silloin hän voisi treffata lapsettomia kavereitaan. Kyllä se varmasti onnistuisi, mutta siinä joutuu toki tekemään itsekin osansa.
Valitettavasti aina ei voi syyttää kaikkia muita, eli tässä tapauksessa vaikka niitä ystäviään, jotka eivät suostu hoitamaan lasta edes puolta tuntia. Jos he eivät halua hoitaa lasta ja lähteä ap:n ja lapsen kanssa minnekään, niin sitten pitää miettiä toisenlainen ratkaisu eikä valittaa ystävien ymmärtämättömyyttä. Minulla on kolme lasta, mutta ymmärrän hyvin myös lapsetonta ystävää. Ei siinä oikein pysty juttelemaan, jos toisella roikkuu lapsi kainalossa tai tississä kiinni.
Jos tapaamiset eivät nyt järjesty, niin ehkä sitten aikanaan ne järjestyvät. Ap:n elämä on nyt lapsen kanssa ja sillä siisti. Ystävien elämä on taas lapsetonta nuorten aikuisten heilumista ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lastensuojelun järjestöillä on matalan kynnyksen apua yh vanhemmille. Heiltä saa hoitoapua jne. voi sopia tukiperheenkin, joka hoitaa lasta joskus viikonlopun.
Vierailija kirjoitti:
Ap on niitä av:n vakivalittaja, jolle apu ja ehdotukset eivät kelpaa vaikka mitä ehdotettaisiin.
Ap voisi yrittää tutustua vaikka muutamaan äitiin paremmin (eli kelpuuttaa heidän juttuaiheensa) ja kun hän ottaisi vaikka kerran kuukaudessa 1-2 äitikaverin lasta kotiinsa hoitoon pariksi tunniksi, niin varmasti oma lapsi pääsisi vastavuoroisesti hoitoon myös. Silloin hän voisi treffata lapsettomia kavereitaan. Kyllä se varmasti onnistuisi, mutta siinä joutuu toki tekemään itsekin osansa.
Valitettavasti aina ei voi syyttää kaikkia muita, eli tässä tapauksessa vaikka niitä ystäviään, jotka eivät suostu hoitamaan lasta edes puolta tuntia. Jos he eivät halua hoitaa lasta ja lähteä ap:n ja lapsen kanssa minnekään, niin sitten pitää miettiä toisenlainen ratkaisu eikä valittaa ystävien ymmärtämättömyyttä. Minulla on kolme lasta, mutta ymmärrän hyvin myös lapsetonta ystävää. Ei siinä oikein pysty juttelemaan, jos toisella roikkuu lapsi kainalossa tai tississä kiinni.
Jos tapaamiset eivät nyt järjesty, niin ehkä sitten aikanaan ne järjestyvät. Ap:n elämä on nyt lapsen kanssa ja sillä siisti. Ystävien elämä on taas lapsetonta nuorten aikuisten heilumista ja sillä siisti.
Helppoja nämä ”voisit yrittää” vastaukset. Voihan sitä yrittää vaikka mitä, mutta jos ne kaksi luotettavan oloista äitikaveria, joihin on tutustunut muutama kuukausi hiekkalaatikolla sitten eivät halua omiensa lasten lisäksi ottaa hoitoon vielä jonkun puolitutun lasta perjantai-iltana, niin mitä ehdotat? Lappua rappukäytävään?
Eivätkä he ehkä tosiaan halua antaa omia lapsiaan hoitoon, jotta voit tehdä heille palveluksen, ihan vaan siksi, ettei heillä ole tarvetta jonkun puolitutun palveluksille? Kaikki kun eivät ole tukiverkottomia nimittäin.
Lapsia ei haluta yleensä ryyppyjuhliin, koska kyllä puhuminen lasten seurassa onnistuu, vaikka sitten heillä katsottavaksi annettavien YouTubevideoiden avulla.
Tapaamiset eivät järjesty, koska kavereiden ehdot ovat liian tiukat. Jos he haluavat niin he kyllä pääsevät tulemaan ja tekemään vaikka mitä. Mutta he eivät halua. He haluavat tapaamisia vain määrätyillä specseillä, joita ap:n on mahdotonta täyttää. Ei heitä oikeasti kiinnosta kovin paljoakaan nähdä ap:tä, koska jos he haluaisivat niin keinoja heille löytyy paljon helpommin, kuin odotella ja kysellä jonkun Muutaman kuukauden hiekkalaatikkotutun palveluksia.
Jos sulla on 5 kaveria, joista jokainen ehdottaa että laita lapsi kaverille hoitoon, niin silloin kun kaveri a:lla on synttärijuhlat, niin laitat kaveri b:lle lapsesi hoitoon, ja kun B:llä on tuparit, niin kaveri c:lle. Näin helppoa.
Hae sossusta tukiperhettä tai kotiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos rohkaistut kysymään näiltä äitikavereilta hoitoapua vastavuoroisuutta vastaan? En usko että olet todellakaan ainoa tukiverkoton äiti.
Ystäväsi kuulostaa kyllä vähän tympeiltä, omassa kaveripiirissä lapset on aina saaneet olla ja tulla vaikka kaikilla meillä on eri elämäntilanne. Välillä onnistun saamaan lapsivapaata ja käytän sen ystävien kanssa oloon joten ymmärrän kyllä että sekin on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ne kaverit on tökeröitä. Ovatko he tosi nuoria? Alle 25v? Eivät tajua lapsiperheen arkea, varsinkaan yh.
Ei nuorten ole mikään pakko ymmärtää lapsiperheen arkea. En ymmärtänyt minäkään ja se kaveripiiri vaihtui niihin joilla ei ollut palloa jalassa. Mitä ne mamma kerhot ovat niin niistä pitäisi hankkia samassa tilanteessa eläviä ystäviä ja sitten antaa vain välien hiipua entisiin. Ei se aina heti kolahda että sieltä mammojen parista löytyisi heti joku jonka kanssa synkkaa mutta eikö näitä muitakin kanavia luulisi olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kaveriporukassa ensimmäisenä lapsen ja oli aika vastaava tilanne. Ne kaverit vaan sitten jäi, onneks oli pari muuta kaveria jotka käyttäytyi toisin. Sitten kun nämä "kaverit" jotka eivät hyväksyneet mun lasta mihinkään mukaan saivat itse lapsia (10v myöhemmin) niin he toki raahasivat lapsensa jokaiseen tapaamiseen mukaan...ja kun ehdotin että voisiko kerran vuodessa tavata ilman lapsia niin he eivät yhtään ymmärtäneet miksi sellaista ehdotan :D
Tiedän erään nuorehkon äiti-ihmisen, joka on aivan uskomattoman raskas persoona ja siksi ei saa kutsuja mihinkään. Lapsi ei ole siihen syynä, vaan se äiti itse. Äidiksi tulon jälkeen muuttui aivan karseaksi tarrautujaksi, mutta ei tietenkään ymmärtänyt tätä itse ollenkaan ja syytti muita itsensä hylkimisestä. Näitäkin on nähtu, ei voi tietää mikä tilanne tässä oikeasti on ja siksi suhtaudun varauksella näihin "ystävät hyljeksivät lapsen takia"-tapauksiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset verkostoidu muiden yh-mammojen kanssa? Sitä ilmaista hoitoapua ei sinulle nenän eteen tuoda. Liity yhdistyksiin, facen ryhmiin, tutustu ihmisiin niin saat vaihtokaupoissa hoitoapua. Voit myös ottaa hoitoon toisten lapsia ja tienata sillä. Joka viikko otat vaikka kolmena iltana lapsia hoitoon niin saat kuukaudessa jo monta sataa kasaan. Niillä satasilla voit palkata sitten hoitajaa kun tulee kutsua synttäreille yms.
Ps. En kestä uusavuttomia...
En minä ainakaan suostuisi hoitamaan jonkun äitikaverin/puistokaverin yksivuotiasta oman yksivuotiaani lisäksi. Ihan riittävästi hommaa omassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan suostuisi hoitamaan jonkun äitikaverin/puistokaverin yksivuotiasta oman yksivuotiaani lisäksi. Ihan riittävästi hommaa omassa.
Sama.
Outoa että joku edes kuvittelee, että puistotuttu äiti ottaisi toisen äidin piene lapsen hoitoon tosta noin vain. Omassa pienessä tosiaan jo liikaakin hommaa.
Kuulostaa niin tutulta! Tsemppiä, meitä on muitakin joilla käynyt sama, että kaverit on hylänneet.
Niinkuin joku tuossa sanoikin, niin koita tutustua uusiin perheellisiin ihmisiin. Mites olis perhekerhot, vauvakerhot ja vastaavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa vähän minkälainen ystävä sinä olet. Oletko vikisemässä koko ajan ilmaista hoitoapua? Ruikutatko huonosta rahatilanteestasi? Odotatko lahjoja ja tuliaisia kaikilta? Osaatko puhua enää muusta kuin lapsesta ja rahattomuudesta? Miten sinä huomioit ystäviäsi?
Mielestäni olen tavallinen ihminen, enemmän puhun ystävien asioista tai vaikka uutisista kuin omistani tai lapsestani. En ole koskaan vaatinut ystäviltä hoitoapua enkä lahjoja. Rahoista en ruikuta, olen kyllä kaikille kertonut mikä tilanne on jotta tietävät. Ap
"Miten saan heidät ymmärtämään, että ei ole paikkaa minne laittaa lapsi? Kun ei vain ole. Ja kukaan heistä ei koskaan suostu hoitamaan lastani edes tuntia, että pääsisin jonkun toisen ystävän kanssa esim. kahville ilman lasta."
Hieman ristiriitainen kirjoitus.
Miten niin?
Itse ymmärrän ap:n pointin täysin (ehkä samassa tilanteessa ollut). Kun kaveri vastaa, ettei voi hoitaa lasta, hän ilmeisesti ajattelee, että joku toinen sitten hoitaa. Vaikka näin ei tosiasiallisesti ole, vaan lapsenvahti jää saamatta. Ystävät eivät tule tietämään, ettei hoitajaa saatukaan. Ja että tämä tilanne toistuu lähes kaikkien menojen kanssa.
Ap voisi hakea tukiperhettä tms, mutta jos perheessä ei ole mitään ongelmaa, niin mahdollista sellaiseen ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kunnan lapsiperheiden kotipalvelu? Yksinhuoltajana saat varmasti tarvittaessa kunnalta apua.
P.S. Suosittelen tutustumaan niihin toisiin äiteihin. Lapsettomat ystävät ovat niin erilaisessa elämäntilanteessa, ettei se tule pidemmän päälle toimimaan enää samalla tavalla kuin ennen. Lapsesi tulee myös nauttimaan toisten lasten seurasta eli rohkeasti vaan tutustumaan muihin samassa elämäntilanteessa oleviin, ystävyys syntyy pikkuhiljaa.
Ei kunnalla ole lapsenvahteja, ja jos jotain olisikin, sekin olisi maksullista. Kunnan tukea ei saa edes 3 lapsen yh, vaikka lapsista kaksi ovat vahdittavia erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään nuorehkon äiti-ihmisen, joka on aivan uskomattoman raskas persoona ja siksi ei saa kutsuja mihinkään. Lapsi ei ole siihen syynä, vaan se äiti itse. Äidiksi tulon jälkeen muuttui aivan karseaksi tarrautujaksi, mutta ei tietenkään ymmärtänyt tätä itse ollenkaan ja syytti muita itsensä hylkimisestä. Näitäkin on nähtu, ei voi tietää mikä tilanne tässä oikeasti on ja siksi suhtaudun varauksella näihin "ystävät hyljeksivät lapsen takia"-tapauksiin..
Ap:n ystäväthän nimenomaan haluaisivat hänet mukaan ja suuttuvat, kun ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lastensuojelun järjestöillä on matalan kynnyksen apua yh vanhemmille. Heiltä saa hoitoapua jne. voi sopia tukiperheenkin, joka hoitaa lasta joskus viikonlopun.
Lopeta väärän tiedon antaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ap on niitä av:n vakivalittaja, jolle apu ja ehdotukset eivät kelpaa vaikka mitä ehdotettaisiin.
Ap voisi yrittää tutustua vaikka muutamaan äitiin paremmin (eli kelpuuttaa heidän juttuaiheensa) ja kun hän ottaisi vaikka kerran kuukaudessa 1-2 äitikaverin lasta kotiinsa hoitoon pariksi tunniksi, niin varmasti oma lapsi pääsisi vastavuoroisesti hoitoon myös. Silloin hän voisi treffata lapsettomia kavereitaan. Kyllä se varmasti onnistuisi, mutta siinä joutuu toki tekemään itsekin osansa.
Valitettavasti aina ei voi syyttää kaikkia muita, eli tässä tapauksessa vaikka niitä ystäviään, jotka eivät suostu hoitamaan lasta edes puolta tuntia. Jos he eivät halua hoitaa lasta ja lähteä ap:n ja lapsen kanssa minnekään, niin sitten pitää miettiä toisenlainen ratkaisu eikä valittaa ystävien ymmärtämättömyyttä. Minulla on kolme lasta, mutta ymmärrän hyvin myös lapsetonta ystävää. Ei siinä oikein pysty juttelemaan, jos toisella roikkuu lapsi kainalossa tai tississä kiinni.
Jos tapaamiset eivät nyt järjesty, niin ehkä sitten aikanaan ne järjestyvät. Ap:n elämä on nyt lapsen kanssa ja sillä siisti. Ystävien elämä on taas lapsetonta nuorten aikuisten heilumista ja sillä siisti.
Puolet tuostakin tarinasta keksit päästäsi ja loput liioittelit. Jos sinulla on lapsia niin käy sääliksi heitä, että heillä on tuollainen kylmäsydäminen ja ymmärtämätön, mahdollisesti myös itsekeskeinen ihminen äitinä. Mitähän sinunkin lapsistasi kasvaa..? Samanlaisia narsisteja.
Lisäksi olet epärehellinen ja haluat vain aiheuttaa pahaa mieltä. Ei taida itselläsi olla kaikki kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään nuorehkon äiti-ihmisen, joka on aivan uskomattoman raskas persoona ja siksi ei saa kutsuja mihinkään. Lapsi ei ole siihen syynä, vaan se äiti itse. Äidiksi tulon jälkeen muuttui aivan karseaksi tarrautujaksi, mutta ei tietenkään ymmärtänyt tätä itse ollenkaan ja syytti muita itsensä hylkimisestä. Näitäkin on nähtu, ei voi tietää mikä tilanne tässä oikeasti on ja siksi suhtaudun varauksella näihin "ystävät hyljeksivät lapsen takia"-tapauksiin..
Ap:n ystäväthän nimenomaan haluaisivat hänet mukaan ja suuttuvat, kun ei pääse.
Millainen ihminen suuttuu siitä jos joku ei pääse näkemään? Ei ainakaan empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen. Kuulostaa enemmän itsekkäältä minä-minä-ihmiseltä.
Ap vaikuttaa ihan fiksulta. En ymmärrä miksi hän on saanut näin ilkeitä vastauksia.