Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijan mielenterveysongelmat
18.12.2019 |
Olen lukion toisella luokalla opiskeleva nuori ja kärsin määrittelemättömistä mielenterveysongelmista, todennäköisesti olen masentunut. Olen erittäin väsynyt ja ahdistunut koko ajan. Joulua en jaksa käydä juuri ollenkaan ja kaikki tuntuu todella raskaalta. Kokeet ahdistaa, opiskelu ahdistaa, muut ihmiset ahdistaa ja oma syrjäytymisen vasta ahdistaakin. Pelkään, että minut heitetään koulusta pihalle tai etten koskaan valmistu, minua hävettää poissaoloni ja lapsellinen käytökseni. En tiedä mikä tässä on niin älyttömän vaikeaa. En saa mitään aikaan. Minulla on todettu ADD mutta ei lääkitystä, tätä ongelmaa ei vielä ollut peruskoulussa.
Nykyään en halua enkä jaksa tehdä mitään ja haluan vain nukkua. Kaverit ei kiinnosta eikä harrastukset. Elämästä on hävinnyt kaikki ilo, näen vain loputonta synkkyyttä ja pimeyttä. En jaksa. Nuorisopsykalle pitkät jonot, opettajille en kehtaa kertoa. Hävettää ja ahdistaa.
Kommentit (59)
Ei tästä voi vanhempiani syyttää, olen ollut jo 17 vuotta heidän taakkanaan ja he ovat jaksaneet uskomattoman kauan katsella tätä touhua. Nostan hattua heille. Monet erityislasten vanhemmat joutuvat painimaan samanlaisten lasten kanssa kuin minä, ei se helppoa ole eikä ole ihme jos siinä vähän kyynistyy. Monista asioista olen opetellut pois enkä enää avoimesti puhu itseni t*ppamisesta tai satuta itseäni heidän nähden. Olen rauhoittunut sen verran. Toisaalta vanhempieni mielestä esimerkiksi mt ongelmien hoito on ihan vassaria kuten tyyliin kaikki muukin. En halua politisoida aloitusta mutta vanhempien asenne vähän kyllä ihmetyttää silti noin yleisesti, ei minun kohdallani pelkästään. Nyt rohkaisin itseäni lähtemään kouluun loppupäiväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lukiossanne kouluterveydenhoitajaan? Voisitko hänen kauttaan saada avun hakemisen alulle?
Kirjoitin kommentin nro 20 ja sitten luin ettei sun vanhemmat tue. Se ei ole sun vika!
Olisko joku muu sukulainen? Joka kuuntelisi tukisi ja veisi sut yksityiselle? Oikeasti ne lääkkeet auttaa!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kuulostavat aika kylmiltä ihmisiltä. En voisi omaa lasta noin kohdella ikinä. 😕
Et vissiin ole kannatellut erityislasta sen 17v hakien ja vaatien apuja? Mutta olet kuitenkin jaksanut kaiken aikaa tukea ja auttaa itse, etkä ole väsähtänyt. Hienoa, me kaikki emme jaksa. Mun lasta olen saanut kannatella ja tukea jo 18v, nyt tosiaan alkaa olemaan voimat ihan finaalissa, ja lapseni kärsii vakavista masennuksista ja opiskelut takkuaa todella reippaasti. Harkitsee keskeyttämistä, vaikka ymmärtää, että sen tehtyään hän on todella syrjäytynyt, mutta eipä välitä. No, syrjäytynyt hän on jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kuulostavat aika kylmiltä ihmisiltä. En voisi omaa lasta noin kohdella ikinä. 😕
Et vissiin ole kannatellut erityislasta sen 17v hakien ja vaatien apuja? Mutta olet kuitenkin jaksanut kaiken aikaa tukea ja auttaa itse, etkä ole väsähtänyt. Hienoa, me kaikki emme jaksa. Mun lasta olen saanut kannatella ja tukea jo 18v, nyt tosiaan alkaa olemaan voimat ihan finaalissa, ja lapseni kärsii vakavista masennuksista ja opiskelut takkuaa todella reippaasti. Harkitsee keskeyttämistä, vaikka ymmärtää, että sen tehtyään hän on todella syrjäytynyt, mutta eipä välitä. No, syrjäytynyt hän on jo nyt.
Tukisitko lastasi, jos hänellä olisi syöpä tai hän olisi liikuntakyvytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, olin samassa tilanteessa kuin sinä. Masennus paheni lukiossa, en jaksanut mitään, lintsailin, samankaltaisia juttuja. Tarvitset ja _ansaitset_ apua. Kenenkään ei pidä pärjätä yksin. Et ole nolo, huono, heikko tai mitään muutakaan. Näitä tapahtuu, kuka tahansa voi sairastua. Mutta sinä et ole yhtä kuin se sairaus.
Tässä ajatukseni: mene kenelle tahansa terveydenhuollon ammattilaiselle (kouluterkka, kuraattori, terveysasemalla kuka tahansa) ja kerro rehellisesti, miten menee. Vaihtoehtona myös esim. valtakunnallinen mielenterveysneuvonnan puhelin tai Mielenterveys ry:n kriisipuhelin.
Älä jää yksin. Olet sellaisenaan hyvä ja arvokas.
Netari-palvelulla (Pelastakaa Lapset) on myös kahdenvälistä chat-palvelua, mielestäni jono on lyhyempi paljonkin kuin Sekaisin-chatissa.
Olen jo avun piirissä mutta kestää päästä mihinkään kunnon terapiaan, olen jonossa. Nyt käyn kuraattorilla pari kertaa kuussa.
Käyrän ramavittiä ja lisävitamiineja nyt itsekin. Olen ollut myös ravintoterapeutilla syömishäiriön takia, minulla on bulimia ja sen takia varmaan jotain puutostilojakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kuulostavat aika kylmiltä ihmisiltä. En voisi omaa lasta noin kohdella ikinä. 😕
Et vissiin ole kannatellut erityislasta sen 17v hakien ja vaatien apuja? Mutta olet kuitenkin jaksanut kaiken aikaa tukea ja auttaa itse, etkä ole väsähtänyt. Hienoa, me kaikki emme jaksa. Mun lasta olen saanut kannatella ja tukea jo 18v, nyt tosiaan alkaa olemaan voimat ihan finaalissa, ja lapseni kärsii vakavista masennuksista ja opiskelut takkuaa todella reippaasti. Harkitsee keskeyttämistä, vaikka ymmärtää, että sen tehtyään hän on todella syrjäytynyt, mutta eipä välitä. No, syrjäytynyt hän on jo nyt.
Tukisitko lastasi, jos hänellä olisi syöpä tai hän olisi liikuntakyvytön?
Kyse ei ole siitä sairaudesta vaan siitä, onko itsekään enää terve vuosien tukemisen ja yrittämisen jälkeen, kyllä vanhempikin voi sairastua, eikä enää jaksakaan. Ja kyllä minä yritän edelleen tukea, vaan en jaksa samoin kuin tähän mennessä. En minäkään terveenä voisi kohdella lastani noin, tai edes vieraampaakaan ihmistä. Suomi on siitä mielenkiintoinen maa, että osa saa ihan hyvin asiallista apua, osa ei sitten millään.
Kiitos kommenteista. Minä en koe vielä olevani syrjäytynyt koska minulla on harrastuksia joiden kanssa pakotan itseni jaksamaan ja ajoittain saan suurtakin mielihyvää ja nautin harrastuksistani, ne pitävät minut hengissä aina kun jaksan raahautua menoihin mukaan. Nyt odotan jo innolla uutta kautta ja se on pieni valopilkku synkkyyden keskellä, tuo apua myös omaan arkeen konkreettisesti. Koulussakin olen pystynyt käymään joka päivä, mutta yksittäisiä poissaoloja on paljon ja niistä haluan eroon. Yritän tsempata. Haluan kouluttautua pidemmälle ja päästä myös töihin, saada merkitystä elämälleni ja jonkun päämäärän.
Nyt on ihan hyvä olo kun olen jo koulurakennuksen sisällä ja odottelen tunnin alkua. Kiitos kun olette tukeneet ja tsempanneet, en ehkä ilman tätä aloitusta olisi jaksanut nytkään lähteä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena ja masentuneena kunpa olisikin vaan jäänyt nukkumaan! Kuulostaa läpältä, mutta ei.
Kun väsyneenä ja mieli rikki ei jäänyt kotiin nukkumaan, vaan lähti kylille niin kyllä hyväksikäyttäjät löysi, vaikka itse ei tehnyt mitään. Kun on huonossa hapessa, ei jaksa pitää puoliaan.
Kun on katastrofi voi vaan estää lisäonnettomuudet.
Koita sinnitellä koulun läpi. Olisko Mieli maasta ry vertaisryhmästä apua? Entä Tyttöjen talo? Entä joku mielenterveysyhdistys? Samat ohjeet kun aikuisille tietysti, syö terveellisesti ja liiku. Niin ja alkoholi laskee serotoniinia, joten päihteisiin ei kannata tuhlata aikaa.
Tsemppiä 25, ymmärrän täysin myös sinun näkökulmasi. Vanhempi voi väsyä ja se on ok, ei sinun tarvitse sitä hävetä. Kyllä nuorikin varmasti sen ymmärtää. Hakekaa molemmat apua tilanteeseen, hurjan paljon voimia sekä sinulle että lapselle. Et ole huono äiti, muistathan sen. Sinulla on oikeus kertoa tunteistasi ja olla väsynyt. Älä häpeä sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa suurinpiirtein saman tyyppiseltä kuin tämä, mistä itsekin olen kärsinyt jo iät ja ajat. Mulla on lisäksi asperger. Olen päälle kolmikymppinen mies. Toivon todella, että saat pian parempaa apua. Toivottavasti psykiatri laittaa niin sanotusti pyörät pyörimään. Jos sulla käy tuuri, ja toivottavasti käy, pääset hyvän psykiatrin vastaanotolle.
Kuulostaa siltä, ettei sairaslomastakaan olisi haittaa, tosin siinä on aina se riski, että arkeen on taas hyvin vaikea palata. Älä kuitenkaan stressaa liikaa esim. sitä, jos et valmistu tavoiteajassa. Lisäaikaa saa näiden syiden takia, eikä sua heitetä koulusta ulos tämän takia.
Apua on tosiaan vaikea saada ja se, mitä on tarjolla, ei aina toimi. Ja jos aivokemiasi on sekaisin, niin ei sille voi itse mitään kuin tiettyyn rajaan asti.
Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi. En oikein osaa muuta sanoa. Kuulostat kaikesta huolimatta aika sinnikkäältä ihmiseltä.
Päihteitä en juurikaan käytä, satunnainen sosiaalitupakka kyllä kelpaa mutta alkoholia en juo kuin kerran tai pari kuussa pari lasillista. Nuuskaa käytin mutta senkin olen lopettanut. Olen mielestäni hyvässä seurassa enkä ole ikinä ajautunut sellaisiin porukoihin, joissa voisin tulla hyväksikäytetyksi. Minulla on paljon ystävinäni vastuullisia tolkun ihmisiä joita olen tavannut harrastusteni kautta, teen paljon vapaaehtoistyötä ja siellä olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin. En koe olevani mikään ongelmanuorikaan. Olen ollut seurakunnalla ja monissa järjestöissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 jatkaa:
Harrastukset ja vapaaehtoisjutut kuulostaa hienolta! Pidä kii asioista, joista saa mielihyvää ja jotka auttaa jaksamaan :> Kuulostat itsekin tolkun ihmiseltä ja uskon, että pärjäät, erityisesti kunhan pääset keskustelemaan ja käsittelemään noita vaikealta tuntuvia juttuja jonkun ammattilaisen kanssa esim. terapiassa. Toivon sulle kaikkea hyvää!
Oon itse jo kolmekymppinen, ja monet vaikeista asioista kulkee edelleen jollain tasolla mukana, mutta oon kiitollinen siitä, että selvisin nuoruuden pahimmista paskaoloista. If you're going through hell, keep going. :>
Tilanteesi vaikuttaa vielä hyvältä jos käyt koulussa ja poissaoloja on vain yksittäisiä, niistä pääsee hiljalleen eroon kun saa oikeanlaista tukea. Sinä olet vielä vahvasti kiinni yhteiskunnassa etkä syrjäydy, lupaan sen. Iso halaus.
Osaatko sanoa miksi lintsaat yksittäisiltä tunneilta, onko joku aine josta et pidä vai satunnaisesti vaan skippaat tunteja sieltä täältä?
Poissaoloja tulee eniten sellaisilta tunneilta joissa on isoimmat ryhmät enkä varsinaisesti pakoile mitään tiettyjä aineita. Monet jutut on kyllä hankalia mutta yritän sitä suuremmalla syyllä osallistua tunneille, oma hitaus kyllä hävettää aika usein. Oman ryhmänohjaajan tunneilta en kehtaa olla kauheasti poissa. Minulla on jäänyt kesken kemiaa, ruotsia, historiaa, matikkaa, kuvista ja äidinkieltä. Ei riipu mitenkään aineesta, äidinkieli on aina ollut lempiaineeni ja ruotsikin on tähän asti ollut helppoa. Monesti olen pois aamutunneilta koska en jaksa herätä tai iltapäivällä jos haluan lähteä aiemmin kotiin ahdistuksen takia.
Ap
Mitä aineita aiot kirjoittaa? Onko sinulla jatko-opintosuunnitelmia?
Millaista apua haluaisit itse saada?
Lukiosta ei potkita sairauden vuoksi pois. Voi olla, että tarvitset kuitenkin sairauslomaa jonka voi alkuun kirjoittaa tk-lääkärikin. Ikäisesi tarvitsee vielä vanhempien apua näiden asioiden hoitamisessa, yritä vielä puhua heille.