Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijan mielenterveysongelmat
18.12.2019 |
Olen lukion toisella luokalla opiskeleva nuori ja kärsin määrittelemättömistä mielenterveysongelmista, todennäköisesti olen masentunut. Olen erittäin väsynyt ja ahdistunut koko ajan. Joulua en jaksa käydä juuri ollenkaan ja kaikki tuntuu todella raskaalta. Kokeet ahdistaa, opiskelu ahdistaa, muut ihmiset ahdistaa ja oma syrjäytymisen vasta ahdistaakin. Pelkään, että minut heitetään koulusta pihalle tai etten koskaan valmistu, minua hävettää poissaoloni ja lapsellinen käytökseni. En tiedä mikä tässä on niin älyttömän vaikeaa. En saa mitään aikaan. Minulla on todettu ADD mutta ei lääkitystä, tätä ongelmaa ei vielä ollut peruskoulussa.
Nykyään en halua enkä jaksa tehdä mitään ja haluan vain nukkua. Kaverit ei kiinnosta eikä harrastukset. Elämästä on hävinnyt kaikki ilo, näen vain loputonta synkkyyttä ja pimeyttä. En jaksa. Nuorisopsykalle pitkät jonot, opettajille en kehtaa kertoa. Hävettää ja ahdistaa.
Kommentit (59)
Käyn kuraattorilla, mutta sinnekin seuraava aika on ensi vuoden puolella. :( Olo on aivan kauhea. En vaan jaksa. Oksettaa olla näin laiska ja passiivinen. Saatoin polttaa itseni loppuun keväällä, silloin aloin myös lintsata ja olin pitkään pois, syksyllä sama meno jatkui ja kesälomakin meni vain iskiessä. Haluaisin kuitenkin opiskella tämän jälkeen vielä ja lukio sinänsä kiinnostaa, mutta en jaksa enää mitään. Yhtään. Keneltäkään. Pakotan itseni lenkille ja suihkuun ja parina päivänä viikossa kouluun mutta hävettää kun en ole joka päivä siellä tai kaikilla tunneilla. Jos joku opettaja vain kysyisi mitä minulle kuuluu, en osaa itse ottaa puheeksi. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja nyt minulla jäi pari uusintakoetta tekemättä koska en kehdannut mennä sinne, en tiedä mikä minua vaivaa. Olin tosi väsynyt ja ahdisti enkä osannut oikeastaan mitään ja halusin vain kotiin rauhalliseen hiljaisuuteen edes hetkeksi, ajattelin suorittaa kurssit uudestaan. En halua tätä, en halua olla muille mikään riippakivi. Tässä ei edes auta ne perinteiset niskasta kiinni kommentit, yritän kovasti mutta jotenkin menen ihan lukkoon aina. Minusta tuntuu että olen joku asperger tai jotain, kun kaikki on niin vaikeaa aina. Minusta ei koskaan tule mitään ja luulen että olen jo epäonnistunut elämässäni :(
Ap
Sekasin chattiin on tosi pitkät jonot enkä ole saanut sieltä apua vaikka olen usein käyttänyt. Haluaisin taas miekkarille mutta jonot pitkät, yläasteella kävin siellä kun jo silloin oli vähän sosiaalista ahdistusta ja kärsin pahasta esiintymiskammosta ja siitä olikin iso apu, mutta nyt tarvitsisin taas jotain järkevää ja neutraalia apua kuten tuo miekkari aikanaan oli, mutta kun ne jonot.
Ap
Vaikuttaa enemmänkin siltä että et vaan halua ottaa apua vastaan ellei se ole ihan just täysin niinkuin sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin mitä tahansa apua jos sitä olisi tarjolla. Chatit vaan ei toimi tässä kun aika on lyhyt ja ongelmat todella monisyiset ja laajat.
Kuraattorista on ollut paljonkin apua, mutta sinnekään ei pääse niin usein kuin haluaisi. Psykiatri tekee minulle jossain vaiheessa testejä psykoosisairauksien poissulkemiseksi mutta sekin on joskus ensi syksynä varmaan edessä vasta. Tässä jaksossa olen käynyt ihan hyvin koulussa mutta olen hirveän ahdistunut ja minulla on sellainen olo koko ajan ettei tästä tule mitään ja seuraava pienikin vastoinkäyminen alkaa olla viimeinen niitti. Ajattelen aika usein itseni satuttamista ja unelmoin kuolevani, koska ainakin sitten saisin olla rauhassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani alkavat olemaan aikalailla neuvottomia, kuulosta varmaan pahalta mutta näin on. Tekisivät varmaan lasun jos en olisi näin vanha, mutta nyt he sanovat vain että minun on itse otettava vastuu ja eivät enää jaksa puuttua. Tuntuu kauhealta että olen polttanut vanhempanikin loppuun. Emme ole väleissä. Heidän mielestään olen aikuinen ja teen itse päätökseni.
Ap
Ja ihmiset ihmettelee miksi nuoret ovat väsyneitä ja on mielen terveys ongelmia ja masentuneisuutta. Yksinkertaisesti apua on saatavilla mutta sitä ei saada tarpeeksi aikaisin, plus ennaltaehkäisyyn ei ole panostettu melkein ollenkaan Suomessa :/ Tiedän että asiat ovat todella stressaavia nyt ap mutta voimia sulle. Itsekkin olen työtön 26 vuotias nainen. Kärsinyt mielenterveysongelmista suurimman osan nuoruudesta ja apua vähän saanut, terapiaan en päässyt koska sinne pääsy kesti ihan kamalan kauan ja muutin muutenkin kesken haun. Kävin psukologilla myös mutta psykologini vaihtoi 3 kertaa!! Ja kolmannella kerralla psykologi oli nuori poika joka oli vasta aloittanut. Tullut monta kertaa sellainen tunne ettei masennusta ja ahdistunesuuttani oltu otettu vaavasti kun heitellään paikasta A paikkaan B :/ Ei voimat riitä jollei okeasti saa apua ja tukea. Harva ymmärtää ja harva auttaa.
Suoraan sanottuna yhteiskunta ei auta minua niin minä en sitten auta yhteiskuntaa työpanoksella. Auttaisin jos saisin apua, mulla on voimia vaan oman itseni selviytymiseen ja auttamiseen eikä muiden. Laittaisivat nyt enemmän rahaa terveyspalveluiden kehittämiseen ja ihmisten työllistämiseen. Suomi menee alas kovaa tahtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat oikeassa, nyt on ryhdistäytymisen paikka. Oletko ainoa lapsi?
Minulla on isosisko. Olisin t*ppanut itseni jo päiväkoti-ikäisenä jos minulla ei olisi siskoa, ajattelen että hänen uransa ja elämänsä menisi pilalle jos kuolisin. Vanhempanikin varmaan olisivat harmissaan koska olen hedelmöityshoitojen tuotos ja varmaan jotenkin tuntuisi turhalta heillekin jos kuolisin.
Haluaisin sairastua jotenkin ja olen yrittänyt itse altistaa itseäni erilaisille sairauksille, mutta vielä ei ole tapahtunut mitään. Olen myös samoilla linjoilla että yksilö on vastuussa elämästään ja hyvinvoinnistaan, mutta olen itse tämän pelin jo hävinnyt. Häpeän heikkouttani. Tekisin mitä tahansa että voisin olla normaali ja hyödyllinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitkohan soittaa terveyskeskukseen? He antavat sieltä psykiatrian sairaanhoitajan numeron, jolle voit varata ajan. Ajan saa varmaankin ihan viikon tai kahden sisällä. Lisäksi on olemassa psykiatrian päivystys, joka on tarkoitettu yli 16-vuotiaille kiireellisissä tapauksissa. En tiedä, missä kaupungissa asut, mutta luulisin, että monessa kunnassa kyseinen päivystys on tarjolla. Esimerkiksi Helsingissä on käytössä myös puhelinnumero, jonne voi soittaa 24h ja sieltä voidaan ohjata sinua tarpeen mukaan. Toivottavasti saat pian apua tilanteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat oikeassa, nyt on ryhdistäytymisen paikka. Oletko ainoa lapsi?
Nyt lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy, kyllä se siitä.
Itsellä oli masennusta ja ahdistusta lähes 10v, alkoi lukiossa. Lääkkeet ja terapiat ei auttaneet. Sitten päätin ryhdistäytyä ja hyväksyä sen että elämä on p*askaa ja sitä pitää oppia sietämään. Nyt masennus ja ahdistus pysynyt poissa jo 4v.
Soita mieluiten terveyskeskukseen tai käy akuutissa tilanteessa psykiatrian päivystyksessä. Täällä netissä älä muita neuvoja kuuntele. Psykiatrian polilla osaavat hoitaa sinua tilanteen vaatimalla tavalla. Heidät on siihen koulutettu.
Vanhempasi kuulostavat aika kylmiltä ihmisiltä. En voisi omaa lasta noin kohdella ikinä. 😕
Kaupungista riippuen akuuttia apua pitäisi nuoren kuitenkin saada nopeasti. Soita terveyskeskukseen ja kysele sieltä! Tilanne ei ole sinun vikasi sen enempää kuin mikään fyysinen vaiva olisi ja kuvaamasi kaltaisia oireita osataan hoitaa. Myös Kriisikeskus (jossain Mobile-nimellä) voi auttaa.
Kuulostat aivan mun lapselta joka oli pari vuotta sitten samassa tilanteessa. Fiksu ja herkkä teini.
Kunnallisella puolella hidasta niin yksityiseltä saatiin heti lääkitys joka auttoi Add:hen. Ei toki poistanut kaikkia ongelmia mutta huomattavasti auttoi. Lisäksi iltaisin melatoniini ja aamulla rautatabletti ja vitamiinit.
Toivottavasti sulla on vanhempi joka tukee ja auttaa että saat asiat kuntoon.
Et ole epäonnistuja!! Aivokemiassa on vaan virhe joka pitää korjata.
Iso halaus sulle.
Jos nuorisopsykalle on pitkät jonot, voitko saada muuta kautta apua? Terveyskeskus? Mielenterveystoimisto? Asiaan kannattaisi tarttua mahdollisimman pian, että saat elämäsi ja asiasi järjestykseen. Se vaikeutuu huomattavasti, mitä kaummin olet ilman apua. Äläkä häpeä itseäsi, masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet, sinä et ole sitä valinnut etkä halunnut. Tsemppiä.