Te, jotka olette lopettaneet jonkun psyykelääkkeen

Itselläni ei ole kokemusta psyykelääkkeistä, mutta oli karua seurata kaveria, joka lopetti lääkkeen omin päin. Hän teki sen paljon varovaisemmin kuin, mitä lääkäri olisi tehnyt. Hän vähensi annosta ensin 10% ja sai aika kauheat vieroitusoireet, oli muutaman viikon ihan jotenkin sekaisin eikä saanut nukuttua kunnolla. Sitten kun olo oli tasaantunut hieman, niin vähensi taas 10% siitä pienemmästä annoksesta, ja taas uudelleen meni muutama viikko ennen kuin tasaantui. Noita kierroksia oli useita.

Kun hän lopulta kysyi lääkäriltä voisiko purkaa lääkitystä, niin hän oli saanut annoksensa huomattavasti pienemmäksi kuin puolet siitä alkuperäisestä. Lääkäri suostui lääkityksen purkamiseen ja määräsi, että voi puolittaa. Luultavasti kaverini olisi joutunut osastolle, jos olisi noin nopeasti (eli suoraan puolet) vähentänyt, ja sitten olisi kai todettu, että pakko syödä sitä koko ikä.

En muista mikä lääke oli kyseessä. Hän oli kai alunperin hakenut sen unettomuuteen, mutta kyseisellä lääkkeellä hoidetaan kai vähän kaikkea muutakin.

Zyprexan lopetin ja tuli viekkuja. Lääkäri suositteli syömään vuoden mutta söin 7 kk ja lihoin 10 kg. En ole tullut uudestaan hulluksi ja viukutkin loppui. Ei ollut kunnon hoitokontaktia, joten ei ketään kiinnosta vointini tai lääkkeen lopettaminen.

Venlafaxiinista varoiteltiin, että ei missään tapauksessa saa lopettaa omin päin, koska seurauksena voi olla psykoosi. Että pitäisi lääkärin kanssa ajaa vähitellen alas.

Itse en ole vielä lopetellut psyykelääkkeitäni. Toisaalta tunnen myös tarvitsevani niitä, tulee muuten oireita, enkä niiden kanssa ole toimintakykyinen.

Masennuslääkkeestä, juurikin tuo Venla, olen vähän sitä mieltä, että se on turha. En enimmäkseen koe olevani masentunut. En silloinkaan, kun se määrättiin. Lääkäri vain päätteli, että nyt olen masentunut.

Ehkä se on varmuuden varalta hyvä. Ollaan sitä vähennelty, koska se aiheutti liiallista nukkumista, koulunkäynti oli vaikeaa. Nyt on 225 mg. Oli ihan maksimissa 360 jotain mg alkuaikoina.

Niin, joo, olenhan minä 2 lääkettä lopettanutkin, kun vaihdettiin. Risperdal ja Abilify. Kai se meni ihan sujuvasti, kun samalla aloitettiin toinen. Abilifyn saa lopettaa seinään, koska sillä on pitkä puoliintumisaika. Vaikutus kestää pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Venlafaxiinista varoiteltiin, että ei missään tapauksessa saa lopettaa omin päin, koska seurauksena voi olla psykoosi. Että pitäisi lääkärin kanssa ajaa vähitellen alas.

Itse en ole vielä lopetellut psyykelääkkeitäni. Toisaalta tunnen myös tarvitsevani niitä, tulee muuten oireita, enkä niiden kanssa ole toimintakykyinen.

Masennuslääkkeestä, juurikin tuo Venla, olen vähän sitä mieltä, että se on turha. En enimmäkseen koe olevani masentunut. En silloinkaan, kun se määrättiin. Lääkäri vain päätteli, että nyt olen masentunut.

Ehkä se on varmuuden varalta hyvä. Ollaan sitä vähennelty, koska se aiheutti liiallista nukkumista, koulunkäynti oli vaikeaa. Nyt on 225 mg. Oli ihan maksimissa 360 jotain mg alkuaikoina.

Niin, joo, olenhan minä 2 lääkettä lopettanutkin, kun vaihdettiin. Risperdal ja Abilify. Kai se meni ihan sujuvasti, kun samalla aloitettiin toinen. Abilifyn saa lopettaa seinään, koska sillä on pitkä puoliintumisaika. Vaikutus kestää pitkään.

Olen myös kuullut, että venla aiheuttaa monella masennusta ja aloitekyvyttömyyttä. Ylipäänsä lieviin ja keskivaikeisiin mt-ongelmiin ei mielestäni pitäisi arpoa lääkkeitä ollenkaan vaan ihmisille pitäisi jakaa kalkkitabletteja. Olisi helppo purkaa lääkitys sitten.

Itse lopetin Cipralexin, vähentämällä annosta viikoittain. Puolitin annoksen pariksi viikoksi, sitten taas puolet jne. Ei mitään haittavaikutuksia. Elämä on saanut taas värit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HUOM! Tutkimuksen mukaan joidenkin ihmisten keho poistaa ssri-lääkkeiden tehoainetta poikkeuksellisen nopeasti. Tällainen ihminen ei yleensä hyödy lääkkeestä mutta hän myös raportoi lopettamisen jälkeen ettei saanut mitään oireita (ja kertoo siitä mielellään palstalla). Useimmille meistä tämä ei päde, minä en ole koskaan ollut niin lähellä itsetuhoa kuin tuon lopettamisen jälkeisen parin viikon jakson aikana.

Omat kokemukseni:

Pertriptyl: lopetin lääkärin luvalla kun teho oli hiipunut. Ei muita ongelmia kuin muutamia unettomia öitä, olo normalisoitui nopeasti. Suun kuivuminen ja käsien tärinäkin loppui.

Remeron/Mirtazapin: oli koekäytössä. Tuli niin järjetön ympärivuorokautinen väsymys että lopetin omin päin. Sain energiatasot edes jollekin tolalle nopeasti lopettamisen jälkeen.

Escitalopram: lopetin n. 3 kk aikana vähentämällä, psykiatrin ohjeiden mukaan. Kun viimeinen murunen jäi pois, sain aika rajuja lopetusoireita: mieliala sahasi täysin laidasta laitaan, tunsin kummallisia "sähähdyksiä" päässä aina katsetta kääntäessä ja panetus oli aivan jatkuvaa. Tätä kesti 2-3 viikkoa jonka loppuvaiheessa alkoi olla taas jonkinlaista tasaisuutta. Positiivista: "laidasta laitaan" -vaiheessa sain myös ilon takaisin. Se oli ollut lääkkeen käytön ajan lomalla. Saatoin vollottaa ihan holtittomasti jonkun vanhan biisin kuullessani kun se oli niin mahtava jne.

Aurorix: lopetin koska en kestänyt jatkuvaa valvomista ja refluksioireita ja tasapaino-ongelmia. Reaktio: valvominen, refluksioireet ja tasapaino-ongelmat katosivat. Huono puoli: myös lääkkeen loitolla pitämät masennusajatukset palasivat.

Brintellix: lopetin lääkärin luvalla koska en tuntenut mitään vaikutusta. Ei vaikutusta myöskään lopettamisella.

Voxra: lopetin lääkärin luvalla koska vaikutus hiipui. Lopputulos: päivärytmi hidastui hiukan mutta vatsavaivat ja ylimääräinen hikoilu loppuivat.

Suosittelen voimakkaasti lääkärin opastusta.

Miksi vedät pääsi sekaisin moisilla myrkyillä? Eikö kävisi jo jossain vaiheessa mielessä, että ehkä nämä jatkuvat eri lääkkeet ovat syy mielenterveysongelmiin? Ehkä olisi aika kohdata ongelmat ja puhua niistä eikä turruttaa itseään kemikaaleilla?

Kiitos huolenpidosta. Ongelmat alkoivat 10 vuotta ennen ensimmäistäkään pilleriä. Olen kärsinyt mt-ongelmista 11-vuotiaasta saakka ja olen aikuisiällä käynyt nyt noin kuusi vuotta psykoterapiaa. Olen lähempänä terveyttä kuin koskaan mutta pahoina kausina olen niin lähellä itsetuhoa että lääkkeitä on määrätty jotten lopettaisi omaa elämääni näiden aikana. Pahimmat kaudet kestävät tyypillisesti muutaman kuukauden. Minulla on mm. dissosiaatio-oireita, masennusoireita ja ahdistusoireita. Kuuden(kin) vuoden psykoterapia korjaa hitaasti niitä vuosia ja nyt jo vuosikymmeniä joiden aikana ei ollut ketään jolle puhua. Mutta kuten sanoin, nousujohteisesti tässä on menty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä lopettanut Cipralexia omin päin. Lääkärin kautta, jooko?

Jatkan: oli ymmärtäväinen psykiatri. Minulla oli syyni (orgasmivaikeudet) lopettaa, ja kun lopetin lääkärin ohjeen mukaan, ei viekkareita tullut.

Muu lääkitys jäi ennalleen (Lamictal ja Abilify) ja pärjään niillä.

En nyt halua Venlafaxinia sinänsä mainostaa, mutta sen käytön aikana minulla ei ainakaan ollut orgasmivaikeuksia, kuten jonkun aiemmin käyttämäni (en muista nimeäkään).

Lopettelen Venloja nyt, tosin sekosin taas lääkärin ohjeissa. Sain ihmeen huonon olon alussa, kunnes luin, että olinkin siirtynyt suoraan miedoimpaan Venlaan. Ensihän piti ottaa "keskivahvaa" jonkin aikaa ja sitten vasta miedompaa. Olen kyllä käynyt ylikierroksilla, hikoilu on lisääntynyt, ja sosiaaliset kohtaamiset (joita on vähän) uuvuttavat ja toivoisin voivani olla ihan hiljaa, koska alan höpöttämään kaikesta mahdollisesta.

Mulle on vuorollaan määrätty todennäköisesti jokaista SSRI -lääkitystä, joita tästä maasta on mahdollista saada. Jokaista olen syönyt kuukausikaupalla, lääkärin lisätessä annostusta kerta kerralta suuremmaksi, vaikka vaste on jäänyt puuttumaan joka kerta täysin. Jokaisen lääkkeen olen lopettanut omin päin ilman vieroitusoireita, mutta en tietenkään suosittele tätä kenellekään muulle. Mun oli vaan vaikea saada lääkäreitä tajuamaan, ettei näillä lääkkeillä ole minkäänlaista positiivista vaikutusta mun mielialaan eivätkä ne ole poistaneet ahdistusta tippaakaan kuukausien maksimiannostuskäytön jälkeenkään.

Miksi siis tunkisin ruumiiseeni jotain sellaista, josta ei ole mulle hyötyä? Kun lääkäri on ilmaissut eriävän mielipiteensä, mä olen lopettanut omin päin. Myös venlafaksiinin, jonka ainoa ero muihin oli suurempi määrä sivuoireita, edelleen ilman vastetta.

Ilmeisesti mä vaan satun kuulumaan siihen suomalaisten joukkoon, joihin SSRI -lääkkeet ei tehoa. Onneksi nykyään pärjään ihan hyvin ilman mitään, ahdistuskohtauksistakin selviän yleensä itse kehittämilläni metodeilla, jotka ovat lähinnä tietynlaisia ajatusharjotteita. Kaapissa on nyt ollut vuoden verran avaamaton opamox-purkki.

Lopetin Brintellixin ominpäin, koska alapäästä hävisi tunto kokonaan. Olisi voinut jyystää tuntikaupalla, enkä olisi saanut orgasmia siltikään. Puolitin annoksen neljäksi viikoksi ja sitten lopetin kokonaan. Puolittaminen ei tuonut oireita. Lopettamisen jälkeen näin viikon ajan painajaisia ja pää oli kipeä. Myös tunteet palasivat elämään. Aavistuksen huonommin nukun nyt kuin Brintellixin kanssa, mutta en halua enää jatkaa lääkitystä.

Oman kokemukseni mukaan lääkärit ei kauheasti välitä, vaikka sellainen kuva annetaankin. ”Aha, no vähentele sitä sitten, kokeillaan tätä uutta, tässä vielä lääke sivuvaikutuksiin. Voit jatkaa myös kaikkia edellisiä psyykelääkityksiä. Voit ottaa kaikkia kerralla. Puolittele jos haluat tai tuplaa annoksia, miten vaan tuntuu. Näkemiin!”

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vuorollaan määrätty todennäköisesti jokaista SSRI -lääkitystä, joita tästä maasta on mahdollista saada. Jokaista olen syönyt kuukausikaupalla, lääkärin lisätessä annostusta kerta kerralta suuremmaksi, vaikka vaste on jäänyt puuttumaan joka kerta täysin. Jokaisen lääkkeen olen lopettanut omin päin ilman vieroitusoireita, mutta en tietenkään suosittele tätä kenellekään muulle. Mun oli vaan vaikea saada lääkäreitä tajuamaan, ettei näillä lääkkeillä ole minkäänlaista positiivista vaikutusta mun mielialaan eivätkä ne ole poistaneet ahdistusta tippaakaan kuukausien maksimiannostuskäytön jälkeenkään.

Miksi siis tunkisin ruumiiseeni jotain sellaista, josta ei ole mulle hyötyä? Kun lääkäri on ilmaissut eriävän mielipiteensä, mä olen lopettanut omin päin. Myös venlafaksiinin, jonka ainoa ero muihin oli suurempi määrä sivuoireita, edelleen ilman vastetta.

Ilmeisesti mä vaan satun kuulumaan siihen suomalaisten joukkoon, joihin SSRI -lääkkeet ei tehoa. Onneksi nykyään pärjään ihan hyvin ilman mitään, ahdistuskohtauksistakin selviän yleensä itse kehittämilläni metodeilla, jotka ovat lähinnä tietynlaisia ajatusharjotteita. Kaapissa on nyt ollut vuoden verran avaamaton opamox-purkki.

Vie apteekkiin ne moxit, koska pärjäät ilmankin. Vai olisiko kuitenkin niin, että pärjäät koska tiedät saavasi apua tarvittaessa?

No jos on vaikeeta saada lääkäriaikoja tai et muutenkaan edes ole säännöllisessä hoitokontaktissa, voit lopettaa itse lääkkeen käytön. Osan psyyken lääkkeistä voi ihan yks kaks lopettaa, esim brintellix ja valdoxan ja lamotrigiini. Mutt sit esim essitalopraami ja venlafaksiini kannattaa asteittain tiputtaa pois ja sitä hitaamminen mitä pidempään ollut käytössä.

Jos on helppo saada lääkäriaika, kannattaa asiasta keskustella lääkärin kanssa. Mutta huom jos on edelleen vaikeaa masennusoireilua, ahdistusta, toimintakyvyn laskua ja esim kuormittava elämäntilanne, elämäntilanteen muutos meneillään/tuloillaan, ei lääkäri todennäköisesti siinä tilanteessa kannusta lääkettä lopettamaan. Voi olla että lääkkeen lopettaminen tällaisessa tilanteessa vain syventäisi oireilua ja hankaloittaisi tilannetta.

Ja ylläolevaan kommentiin siis lisäään että olettaen että lääkkeellä on ollut hyvä vaste alunperin niin tuskin kannattaa lopettaa hankalassa tilanteessa, joskus nosto tai lääkkeen vaihto tai kombinaatiohoito tehoaa.

Toki aina voi lääkärille olla rehellinen ja kertoa että aikoo lääkkeen lopettaa joka tapauksessa oli lääkäri asiasta mitä mieltä tahansa. Kyllä järjissään oleva lääkäri biimeistään siinä tilanteessa herää ja tajuaa että lääkkeestä ei (enää) hyötyä potilaalle ole ja jankuttaminen ei auta että potilas jatkaisi lääkkeen syöntiä.

Olen lopettanut Citalopramin, Cipralexin, Sertraliinin, Moklobemidin, Venlafaksiinin, Buspironin, Bupropionin ja Agomelatiinin lääkärin suositusta nopeammin, jotkut noista jopa täydestä annoksesta. Ei minkäänlaisia lopetusoireita. Citalopramin kanssa tosin muistan kun lääkkeet unohtui reissulle mukaan kerran ja tavallaan lopetin täydestä annoksesta, pientä huimausta yhden päivän muttei mitään vakavaa.

Vaikka jotkut tykkää pitää kovaa meteliä sitä kuinka kauheaa lopetus on, suuri enmmistö ei saa mitään lopetusoireita varsinkin jos hiljalleen vähentää annosta.

Suurin syy miksi lääkäriltä kannattaa ensin kysyä, on se että saa ulkopuolisen näkemyksen siitä ootko tarpeeksi kauan ollut ilman psyykenoireita. Useinhan joku positiivinen tapahtuma elämässä voi saada luulemaan että masennus hävinnyt kun pari viikkoa ollut parempi mieliala. Mutta sitten kun tuo tapahtuma ei enää vaikuta, masennus palaa. Lääkäri osaa ulkopuolisena vähän objektiivisemmin arvioida oletko oikeasti parantunut. Itse tehnyt tuon virheen useamman kerran että lopetin liian aikaisin kun tuntui että masennus hävinnyt.

Pyh, itse aloittelen ja lopettelen oman oloni ja kokemukseni mukaan. Itse tiedän milloin on hyvä ja milloin jokin ei toimi tai toimii ihan liikaa ja on liian suurella annostuksella.

Onko kukaan lopettanut abilifya ominpäin? Tuliko viekkareita?

Kummallista, kun ihmiset kehottavat lopettamaan psyykenlääkkeiden  käytön. Jos jollain on vaikka reuma tai selkäkipu, ei häntä neuvota lopettamaan lääkitystä. Mielenterveysongelmatkin ovat ihan oikeita sairauksia!

noh lopetin kerran itse rispeldal lääkkeen niin heti soitettiin poliisit ja jouduin heti seuraavien viikkojen aikana sairaala jaksolle ja määrättiin oraallilius lääkkestä rispdeldal sitä ennen olin virkeä enkä ollut väsyny ja pikkasen pientä huimausta on ollut eikä anneta lopettaa vain kysen alaista minua koko aika yleensä se on normaalia kun huudan ja rauhotun aikanaan kun nykysin hemmetin vihaisin siitä minä katsoa pornoa ja turposi kulli ja eikä tullu spermaa siitä asti en ole enään katsonut pornoa mutta jos ei olisi tätä lääkettä niin olisin virkeä aktiivinen sekä että pystyn keskittyy paljon paremmin nämä henkilöt kyseiset henkilöt soitti vain veitsestä poliist ja kun minulla oli veitsi kädessä  pikku veljen aikana niin ei soittanut poliiseja vain käski laittaa veitsen sivuun olen melkein saanu tuntulta poliisiltä etä lamautimisesta ja minun nykyinen oire skifrenia ja on rispedal lääke ja olen lukenut kaikkia kauheita juttuja tästä lääkkestä vuosien varrrella toisten kokemuksista niin rispeldalista ihan hemmetin kauheita  sivuvaikutuksia ja haitta vaikuttuksia,haluan lopettaa tämän lääkkeen ennenkun joudun sängy potilaaksi ikuisuudesta.......

Olen lopettanut mm. Abilfyn, Olantsapiinin ja brekspipratsolin itse, ilman lääkärin lupaa. Syynä kamalat sivuoireet näistä lääkkeistä. Lopetus aina ollut kerrasta poikki, mitä en suosittele. Kannattaa vähentää ihan pikkuhiljaa. Olantsapiinin lopetuksesta seurasi univaikeuksia useamman viikon, muista ei oikeastaan mitään kummempaa. 

Olen lopettanut montakin ja pyytänyt tilalle kokeiluun uusia jotka olenkin todennut toimiviksi. Ei tullut vieroitusoireita. Nyt juuri sopiva lääkitys vaikkei kaikkia oloja poista, mutta mulla on tunne-elämä parempi kuin niillä joita kokeiltiin ennen sekä niistä tuli sivuvaikutuksia.