Syntyvyyden laskun tekosyyt

Vierailija kirjoitti:

Mummoni on 95, äitini 70, ja minä 40-vuotias. Mummoni, ja hänen aikalaisensa tekivät 7 lasta. Äitini, ja hänen ikäluokkansa 2 lasta, ja minä tein yhden.  Kun tarkasti katsoo, niin suurten ikäluokkien hoitamisen ongelma on suurissa ikäluokissa itsessään. Heidän olisi pitänyt lisääntyä kuten isovanhempansa. Sen sijaan suuret ikäluokat kerryttivät omaisuuttaan silloin kun Suomessa vielä oli kaikille työtä, ja rahan perään ei tarvinnut itkeä, van kaikille kynnelle kykeneville riitti. Eivät viitsineet tehdä lapsia, kun oli mukavampaa asua ok-taloa väljemmin, ja riitti aikaa ja tarmoa vielä mökin ylläpitoon, ja harrasteisiin. Lapset eivät olleet kuin välttämätön paha heille(kään). Nyt sitten meidän (tai on oma synnytysikäni on jo ohi). Suuret ikäluokat ovatkin kätevästi itse eläneet haluamansa elämän unelmia toteuttaen, ja nyt kun siitä pitäisi maksaa, niin mielihyvin annteaan omien lasten maksettavaksi se  iso lasku.  Että sori nyt vaan, me emme voi paikata teidän virheitänne ja itsekkyyttänne tekemällä yhtäkkiä jokainen 7 lasta, että teille riittäisi raha ja manna viimeiseen hengenvetoon asti.

Korkeassa iässä isoäitisi :) Mun äitini on yhdeksästä nuorimmainen, nyt 72 v ja minä kahdesta nuorempi, 40. Itsekin tein vain yhden, nyt 18. Olen ihan satavarma siitä, että jos meidän isovanhemmilla (mun s. 1896 ja 1910) olisi ollut ehkäisy käytössään (meidän vanhemmillahan on jo ollut), ei heilläkään olisi ollut tupaa täynnä tenavia, elämä on ollut tarpeeksi hankalaa muutenkin. Menneiden aikojen suuria perheitä on tapana romantisoida. Tuskin menneiden aikojen naiset ovat sen äidillisempiä olleet, maailma vaan on ollut erilainen.

Isovanhemmat hommasi kolme lasta, vanhemmat hommasi kaksi. Tässä vaiheessa kun pienentynyt väkimäärä hommaa 1-2 lasta niin väestö väistämättä pienenee. Samoin kun sukupolvet ei enää tule 20 vuoden välein vaan 30-40 vuoden välein. 

Työelämää varten on pakko käydä kouluttautumassa pidempään ja työsuhteet on pätkittäisiä. Toisaalta jos kaikki on muuten kunnossa, mutta on kerennyt elämään muutaman vuoden itsenäistä ja vapaata elämää, niin siitä luopuminen lapsenhoitoarjen takia ei varmaan houkuttele.

Perimmäinen syy lapsikatoon on yksinkertaisesti se, että naiselle on todella suuri kynnys haluta lapsia, kun naisen koko elämä muuttuu.

Ensimmäinen muutos on tietenkin jo itse raskaus. Aina se ei ole helppo ja joudut hyppäämään neuvolassa pistettäväna ja ronkittavana.  Loppuajan raskaus on jo kidutusta liitoskipuineen ja muine harmeineen.

Raskausajan pahoinvoinnista puhumattakaan.

Synnytys. Yksittään jo synnytyspelko vähentää lapsenteko haluja.  Se on ihan kamala paikka kun tajuaa, että se lapsi täytyy ihan itse sinun puskea ulos. Ja se sattuu, poltot ovat vertaansa vailla. Huhu.

Synnytyksen jälkeen iskee euforia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että alapää on kipeä ja vuotaa verta kuin seula. Tissit kipeenä imetät ja jälkipoltot on kamalat.

Siitä alkaa 18v vastuu ja huoli lapsesta seuraa koko loppu elämän, vaikka se lapsi täyttäisi seuraavaksi 50v.

Nainen joutuu luopumaan paljosta ja kärsimään paljon lapsen eteen jo ennen sen syntymää.

Toki lapsi yleensä korvaa kaiken tämän läsnäolollaan, mutta ei se auta, kun ensin on kärsittävä kaikki tuo.

Saatika, että eläke pienenee ja kun lapsi sairastuu, nainen on yleensä se, joka joutuu olemaan töistä pois ja sitä ei katsota hyvällä silmällä työpaikalla. Jos edes olet saanut työpaikkasi pitää, kun olet tullut raskaaksi.

Isovanhempani sai 4 lasta, vanhempani sai 3 lasta ja me ketkä olemme lastentekoiässä olemme saanneet 0 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tekemiseen tarvitaan se mieskin. Yhä useampi mies on alkanut suorastaan vihata naisten perhehaaveita, tai sitten sitoutumista ja lastenhankintaa pitkitetään päälle nelikymppiseksi jolloin samanikäisille naisille on jo myöhäistä. Siinä vaiheessa miehet etsivät paljon nuorempaa kumppania. Moni mies myös kyllästyy perhe-elämään nopeasti, ja nainen jää yksin pienten lasten kanssa. Tämän lisäksi on yhä useampia miehiä jotka eivät haluaisi kasvaa aikuisiksi ollenkaan, vaan kokevat normaaleista aikuisen asioista huolehtimisen vaatimukset vääryytenä. Harva nainen haluaa lastensa isäksi miestä joka käyttää kaiken aikansa räiskintäpelien pelaamiseen.

Perheenperustamisiässä oleville naisille ei yksinkertaisesti riitä sitoutumishaluisia suunnilleen samanikäisiä miehiä kumppaneiksi. Kun yksinhuoltajia vielä halveksitaan ja syyllistetään suuresti, jää lapsi saamatta monelta naiselta joka lapsen haluaisi.

Vielä harvinaisempaa on, että lapsentekohaluinen nainen ja mies kohtaavat. Minulla on mies, joka tavatessani oli kiikun kaakun siinä välimaastossa (silloin 30v) ja sanoi, että olisi kyllä kiva saada oma jälkeläinen omilla geeneillä ja kasvattaa se, mutta myöhemmin mies on kallistunut siihen suuntaan, että voi elää ilman lapsia, ja kävi sterissäkin. Uskon ja melkeinpä tiedän, että tämä on minun vela-ajatusteni vaikutusta, ja jos hänellä olisi puolisona nainen, jolla lapset olisivat kuuluneet suunnitelmiin jossakin vaiheessa elämän vakinaistuessa, niin heillä olisi nyt ainakin yksi, jos olisivat tavanneet samaan aikaan kuin me tapasimme. Minun kanssani suhteessa vain vissiin on ollut mukavampaa ja varmempaa kuin jäädä yksin odottelemaan naista, joka haluaa perheen ja jota ei ehkä siinä seuraavan 10 vuoden aikana edes ilmaannu. Nyt olemme jo niin vanhoja, että ainakin miehen ikäisen naisen kanssa perhehaaveet voisi jo heittää, jos eroaisimme.

Tavallaan siis vein lapsentekohaluisen miehen pois markkinoilta kohtaamasta lapsentekohaluisia naisia, ehkä joku hänelle tarkoitettu äiti-ihminen jäi tuolla jossakin siksi yksin ja taas syntyy pari lasta vähemmän. Tämänkin voi lisätä (teko)syihin.

En vain pidä lapsista, miksi pitäisi olla joku muu syy? N19

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen syy lapsikatoon on yksinkertaisesti se, että naiselle on todella suuri kynnys haluta lapsia, kun naisen koko elämä muuttuu.

Ensimmäinen muutos on tietenkin jo itse raskaus. Aina se ei ole helppo ja joudut hyppäämään neuvolassa pistettäväna ja ronkittavana.  Loppuajan raskaus on jo kidutusta liitoskipuineen ja muine harmeineen.

Raskausajan pahoinvoinnista puhumattakaan.

Synnytys. Yksittään jo synnytyspelko vähentää lapsenteko haluja.  Se on ihan kamala paikka kun tajuaa, että se lapsi täytyy ihan itse sinun puskea ulos. Ja se sattuu, poltot ovat vertaansa vailla. Huhu.

Synnytyksen jälkeen iskee euforia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että alapää on kipeä ja vuotaa verta kuin seula. Tissit kipeenä imetät ja jälkipoltot on kamalat.

Siitä alkaa 18v vastuu ja huoli lapsesta seuraa koko loppu elämän, vaikka se lapsi täyttäisi seuraavaksi 50v.

Nainen joutuu luopumaan paljosta ja kärsimään paljon lapsen eteen jo ennen sen syntymää.

Toki lapsi yleensä korvaa kaiken tämän läsnäolollaan, mutta ei se auta, kun ensin on kärsittävä kaikki tuo.

Saatika, että eläke pienenee ja kun lapsi sairastuu, nainen on yleensä se, joka joutuu olemaan töistä pois ja sitä ei katsota hyvällä silmällä työpaikalla. Jos edes olet saanut työpaikkasi pitää, kun olet tullut raskaaksi.

Miksi se on huhu että synnytyspoltot ovat vertaansa vailla? Anteeksi jos kysyn.

Kyllähän oikea syy on se, että olen itsekäs, kylmä, frigidi nainen ja vihaan lapsia. Haluan vain bilettää ikuisesti ja viettää hedonistista elämää. Minulla on löyhä moraali ja lisäksi olen vastuuton ja laiska.

Olkaa hyvät.

Tässä se vastaus, mikä jostain syystä halutaan saada. Mikään muu ei kelpaa, yritetty on. Aina tullaan inttämään ja kyseenalaistamaan, perusteli miten hyvänsä. Tätä sillä ajetaan takaa.

ap. kirjoitti:

Aloitukseni on saanut 92 alapeukkua ja silti vastaukset luettuani suurin syy lapsettomuuteen näyttää olevan se, ettei lapsia vain yksinkertaisesti haluta. Ei siis taloudelliset seikat.

Olet päättänyt vain uskoa tuohon harhaasi ettei taloudelliset seikat vaikuta. Kun suurin syy on nimenomaan miesten ja naisten vakituisten töiden puute ja tulevaisuuden synkkä kiva. Ennen oli vakituiset työt ja selkeä tulevaisuuden visio. Nykyisin työt on tahallaan politiikan toimesta pyritty tekemään työntekijälle niin epäedulliseksi ettei siinä pysty tulevaisuutta suunnittelemaan.

Lisäksi nyt maapallo on jo täynnä ja tulevaisuuden realistinen kuva on ilmastosaastekatastrofidystopia.

Tekisitkö lapsia madmaxiin?

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen syy lapsikatoon on yksinkertaisesti se, että naiselle on todella suuri kynnys haluta lapsia, kun naisen koko elämä muuttuu.

Ensimmäinen muutos on tietenkin jo itse raskaus. Aina se ei ole helppo ja joudut hyppäämään neuvolassa pistettäväna ja ronkittavana.  Loppuajan raskaus on jo kidutusta liitoskipuineen ja muine harmeineen.

Raskausajan pahoinvoinnista puhumattakaan.

Synnytys. Yksittään jo synnytyspelko vähentää lapsenteko haluja.  Se on ihan kamala paikka kun tajuaa, että se lapsi täytyy ihan itse sinun puskea ulos. Ja se sattuu, poltot ovat vertaansa vailla. Huhu.

Synnytyksen jälkeen iskee euforia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että alapää on kipeä ja vuotaa verta kuin seula. Tissit kipeenä imetät ja jälkipoltot on kamalat.

Siitä alkaa 18v vastuu ja huoli lapsesta seuraa koko loppu elämän, vaikka se lapsi täyttäisi seuraavaksi 50v.

Nainen joutuu luopumaan paljosta ja kärsimään paljon lapsen eteen jo ennen sen syntymää.

Toki lapsi yleensä korvaa kaiken tämän läsnäolollaan, mutta ei se auta, kun ensin on kärsittävä kaikki tuo.

Saatika, että eläke pienenee ja kun lapsi sairastuu, nainen on yleensä se, joka joutuu olemaan töistä pois ja sitä ei katsota hyvällä silmällä työpaikalla. Jos edes olet saanut työpaikkasi pitää, kun olet tullut raskaaksi.

Tämä. Ei sovi nykyiseen tasa-arvokäsitykseen. Ennen sentään molemmat vanhemmat kantoivat vastuun, jolloin nainen hoiti kotona lapsia ja mies huhki ruokaa pöytään. 50/50 meni, ja molempien vanhempien pääasia elämässä oli perhe. Ihminen eli perhettä varten. Nykyään eletään itseä varten, mikä sinänsä on ihan ok, mutta ei siihen kyllä lapsi sitten mahdu(eikä tarvitse mahtuakaan). Raskaus, synnytys ja imetysaika, sekä poissaolot töistä tai muu ansion menetys, tai jaksamisen puute muuhun kuin lapsiarkeen pitäisi korvata naiselle jotenkin. Nyt tuon ajan mies harrastelee, ryyppäilee, ja etenee työssään parempiin hommiin ja palkkoihin. Jos molemmat vanhemmat edelleen toimisivat vain perhettä varten, ei olisi tasa-arvo-ongelmaa, koska molempien kaikki aika menisi perheen kanssa. Epäsuhta on suuri, kun molemmilla sukupuolilla on lähtökohdat samat, ja tasa-arvoiset, mutta sitten tulee jyrkkä risteys, jossa mies on yhtäkkiä tasa-arvoisempi. 

Edelleen, nainen hoitaa pitkälle ihan yksin ne lapset. Oli parisuhteessa tai ei. Nainen hoitaa lapsen perushoitotyön, lääkärikäynnit, neuvolat, suhteet ja tiedottamisen kouluun, metatyöt (vaatteiden, lahjojen, koulutarvikkeiden, liikuntavarusteiden hankinta) - siis ihan kaiken yksin! Tämän päälle omakotitalon / asunnon hommat; lumityöt, nurmikon leikkuut, ruokahuolto kokonaan ja pyykkihuolto, siivousta unohtamatta. Tämän päälle ansiotyö. Lisäksi pitää jaksaa olla aina seksikäs ja iloinen, mihin tuskin enää paukkuja löytyy. 

Jos yksikään mies enää valittaa etten lisääntynyt tarpeeksi, sanon hänelle, että hoitaa itse tuon koko paketin.  Luulenpa, että juoksevat ukot samantien lipettiin. Kyllä tässä maailmassa sitäpaitsi lisäännytään JO. Ihmisiä on niin paljon, ettei kaikille riitä ruoka, vesi eikä kuihtuvan, loppuunkulutetun planeetan katoavat resurssit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tekemiseen tarvitaan se mieskin. Yhä useampi mies on alkanut suorastaan vihata naisten perhehaaveita, tai sitten sitoutumista ja lastenhankintaa pitkitetään päälle nelikymppiseksi jolloin samanikäisille naisille on jo myöhäistä. Siinä vaiheessa miehet etsivät paljon nuorempaa kumppania. Moni mies myös kyllästyy perhe-elämään nopeasti, ja nainen jää yksin pienten lasten kanssa. Tämän lisäksi on yhä useampia miehiä jotka eivät haluaisi kasvaa aikuisiksi ollenkaan, vaan kokevat normaaleista aikuisen asioista huolehtimisen vaatimukset vääryytenä. Harva nainen haluaa lastensa isäksi miestä joka käyttää kaiken aikansa räiskintäpelien pelaamiseen.

Perheenperustamisiässä oleville naisille ei yksinkertaisesti riitä sitoutumishaluisia suunnilleen samanikäisiä miehiä kumppaneiksi. Kun yksinhuoltajia vielä halveksitaan ja syyllistetään suuresti, jää lapsi saamatta monelta naiselta joka lapsen haluaisi.

Vielä harvinaisempaa on, että lapsentekohaluinen nainen ja mies kohtaavat. Minulla on mies, joka tavatessani oli kiikun kaakun siinä välimaastossa (silloin 30v) ja sanoi, että olisi kyllä kiva saada oma jälkeläinen omilla geeneillä ja kasvattaa se, mutta myöhemmin mies on kallistunut siihen suuntaan, että voi elää ilman lapsia, ja kävi sterissäkin. Uskon ja melkeinpä tiedän, että tämä on minun vela-ajatusteni vaikutusta, ja jos hänellä olisi puolisona nainen, jolla lapset olisivat kuuluneet suunnitelmiin jossakin vaiheessa elämän vakinaistuessa, niin heillä olisi nyt ainakin yksi, jos olisivat tavanneet samaan aikaan kuin me tapasimme. Minun kanssani suhteessa vain vissiin on ollut mukavampaa ja varmempaa kuin jäädä yksin odottelemaan naista, joka haluaa perheen ja jota ei ehkä siinä seuraavan 10 vuoden aikana edes ilmaannu. Nyt olemme jo niin vanhoja, että ainakin miehen ikäisen naisen kanssa perhehaaveet voisi jo heittää, jos eroaisimme.

Tavallaan siis vein lapsentekohaluisen miehen pois markkinoilta kohtaamasta lapsentekohaluisia naisia, ehkä joku hänelle tarkoitettu äiti-ihminen jäi tuolla jossakin siksi yksin ja taas syntyy pari lasta vähemmän. Tämänkin voi lisätä (teko)syihin.

Meillä sama, paitsi että mulla on 1 lapsi, jo aikuinen) ja miehellä 2 exän kanssa. Tunsin miehen monta vuotta ennen kuin aloimme yhdessä olemaan, ja aiemmin hän seurusteli hetken lapsettoman naisen kansa. Tuolloin mies oli sitä mieltä että voisi niitä lapsia vielä tehdä. Tämä nainen poistui sitten muonavahvuudesta kokonaan, ja kun me aloimme lopulta olemaan yhdessä, oli mie sitä mieltä ettei lapsia kyllä enää jaksaisi alkaa hoitamaan. Minä tein selväksi jo heti alussa että en tee yhtään lasta tähän maailmaan enää. Käsitykseni muutenkin on että mies joustaa helpommin lastentekoasiassa, ja menee naisen mielen mukaan. Eli jos nainen haluaa lapsia niin tehdään, jos ei halua niin ei tehdä. Ja mikäs se on joustaessa, kun ei tarvitse itse kantaa eikä hoitaa :p

Vierailija kirjoitti:

Sopivan kumppanin puutteesta, johon liittyy liikaa sukupuolisuhteita.

Päihteiden käytöstä.

Ajatuksesta, että nuoruus on vastuutonta aikaa ja että siitä voisi joskus jopa aikuistua (väärin, olet koko ikäsi vastuussa tekemisistäsi) 

Perheiden tunnesiteisiin perustuvien turvaverkkojen korvautumisesta yhteiskunnan järjestämillä kylmillä ja  siis tunteettomilla verkoilla.

Naisten miehiä matalammista palkoista, pätkätöistä pitkänkin kouluttautumisen jälkeen, raskaasta ja tylsästä työstä, joka vie mehut, mutta ei kannusta.

Tuo on muuten aika totta, siis se, että työelämä vie mehut. Olen sinkku, 35v nainen ja töiden jälkeen tuntuu, ettei aikaa ja energiaa ole muulle. Sen verran jaksaa, että pidän huolta terveydestäni urheilemalla, mutta mietin usein, että miten onnistuisin pitämään paletin kasassa, jos minulla olisi edes yksi lapsi. Miten saa järjestettyä elämän siten, että on aikaa työlle, lapselle/lapsille, parisuhteelle ja omalle hyvinvoinnille?

Miten te perheelliset onnistutte tässä?

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, nainen hoitaa pitkälle ihan yksin ne lapset. Oli parisuhteessa tai ei. Nainen hoitaa lapsen perushoitotyön, lääkärikäynnit, neuvolat, suhteet ja tiedottamisen kouluun, metatyöt (vaatteiden, lahjojen, koulutarvikkeiden, liikuntavarusteiden hankinta) - siis ihan kaiken yksin! Tämän päälle omakotitalon / asunnon hommat; lumityöt, nurmikon leikkuut, ruokahuolto kokonaan ja pyykkihuolto, siivousta unohtamatta. Tämän päälle ansiotyö. Lisäksi pitää jaksaa olla aina seksikäs ja iloinen, mihin tuskin enää paukkuja löytyy. 

Jos yksikään mies enää valittaa etten lisääntynyt tarpeeksi, sanon hänelle, että hoitaa itse tuon koko paketin.  Luulenpa, että juoksevat ukot samantien lipettiin. Kyllä tässä maailmassa sitäpaitsi lisäännytään JO. Ihmisiä on niin paljon, ettei kaikille riitä ruoka, vesi eikä kuihtuvan, loppuunkulutetun planeetan katoavat resurssit. 

Suomalaisen naisen osa on kieltämättä työhevosen osa. Enemmän kuin sitä, miksi miehet eivät enää halua lapsia, kannattaisi ihmetellä sitä, miksi naiset ovat joskus halunneet lapsia niinkin paljon kuin ovat. Suurempi ihme se on, kun katsoo perheiden työnjakoa (vielä ikäluokassa 40+, jossa kuitenkin molemmat palkkatyössä).

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Aloitukseni on saanut 92 alapeukkua ja silti vastaukset luettuani suurin syy lapsettomuuteen näyttää olevan se, ettei lapsia vain yksinkertaisesti haluta. Ei siis taloudelliset seikat.

Olet päättänyt vain uskoa tuohon harhaasi ettei taloudelliset seikat vaikuta. Kun suurin syy on nimenomaan miesten ja naisten vakituisten töiden puute ja tulevaisuuden synkkä kiva. Ennen oli vakituiset työt ja selkeä tulevaisuuden visio. Nykyisin työt on tahallaan politiikan toimesta pyritty tekemään työntekijälle niin epäedulliseksi ettei siinä pysty tulevaisuutta suunnittelemaan.

Lisäksi nyt maapallo on jo täynnä ja tulevaisuuden realistinen kuva on ilmastosaastekatastrofidystopia.

Tekisitkö lapsia madmaxiin?

Tasan suurin syy ei ole mikään "tulevaisuuden synkkä kuva" tai työtilanne. Suomessa on turvallista tehdä lapsia, sekä taloudellisesti että terveyden kannalta. Ne pariskunnat, jotka lapsia haluavat, kyllä niitä tekevät. Suurin syy ehdottomasti on se, ettei lapsia haluta ja se, että usein ne lapsia haluavat eivät kohtaa. Omassa tuttavaporukassa (28-35v)mielipiteet menee n. 60-40%, niinpäin, että suurin osa ei lapsia halua ollenkaan. Se pieni osa, joka haluaa, on lapsen tehnyt tai on vauva tuloillaan.

Jos lapsen oikeasti haluaa, niin viimestään 30 vuotta täytettyä kyllä alkaa lasta yrittää, oli työtilanne mikä tahansa. Taloudellinen tilanne on nimenomaan tekosyy, sillä jos lapsia oikeasti haluaa, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Oikea syy on lisääntynut sinkkujen määrä (yksin lasta on vaikea yrittää) ja se, ettei lapsia yksinkertasesti haluta.

Tekosyyt? Miksi TEKO?

Ehkä ihmiset eivät vaan enää halua lapsia, on helpompaa elää ilman. Ei se mikään tekosyy ole, vaan syy.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ainakaan ole tarvetta tekosyille. En halua lapsia, en halua äidiksi. Siinä ne syyt. Eivät vaan tunnu aina kelpaavan.

N29

Tämä. Joka tuutista saa kuulla pitkiä analyysejä siitä, miksi ei haluta... Kun ei vaan haluta! Nykyään on naisillakin mahdollisuus päättää itse omasta elämästään ja vartalostaan. Tämä on lopputulos, siihen pitäisi vain tyytyä ja pohtia muita keinoja talouden vakauttamiseksi. En tule kokemaan syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa siitä, että elän OMAN elämäni tasan juuri niin kuin haluan.

Eipä oma äitinikään olisi yhden yhtä lasta halunnut, mutta viisi pyöräytti siitäkin huolimatta, koska ajat olivat erilaiset. Jännä kyllä, jostain syystä oman perheemme NAISET eivät ole lastenhankintaa miettineet puolella aivosolullakaan. Oli ihan looginen ratkaisu jättää hankkimatta. Siinä kuitenkin tuli etenkin naisen osa nähtyä liiankin hyvin, ja päälle henkinen väkivalta äidin puolelta, koska tyttölapsille koki voivansa "kostaa" kamalan kohtalonsa. 

Hankkimatta jää siis. Koska en halua, eikä siihen auta yksikään tuki tai porkkana. Minulla on omat aivot, ja päätäntävalta kropastani ja elämästäni, ja tähän olen päätynyt. Niin helppoa se joskus voi olla - naiset eivät tahdo lapsia. Ta-daa.

Täytyy sitten totutella maailmaan jossa eläkerahastot kerää palkasta 30% tulevia eläkkeitä varten.

Miehillä ja naisilla taitaa olla täysin samat syyt miksi ne ei lapsia halua.

Haluaisin lapsia jos nainen hoitaisi niitä eikä minun tarvitsisi jäädä kotiin lasten kanssa.

Myös pätkätyöt sekä epävarma työllisyystilanne haittaavat perheen perustamista.

Onneksi kohta voin käydä laittamassa piuhat poikki pusseista.

naukumista ja nassuttamista kirjoitti:

Ihmettelen näitä saamiani vastauksia, kun kerroin olevani 1984 -syntynyt ja kerroin omasta nuoruudestani, eli 2000-luvusta, niin minulle vastattiin, että "ei 80-luvulla noin asiat olleet".

Luuletteko, että 84-vyntynyt olisi hakenut itselleen kumppania 80-luvulla? Samat kirjoittajat selittävät jostain fysiikan laskutoimituksista... Ei taida fysiikan linjalla olla kovin korkeat älykkyysosamäärät näiden juttujen perusteella...

No, olen syntynyt -84, nainen ja elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 20 000 asukkaan paikkakunnalla. Enkä tunnista kuvailemaasi nuoruutta.

Yläasteella ja lukiossa tyypit seurustelivat ikäistensä kanssa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kotibileisiin kutsuttiin kavereita, ei koko kylää. Jos pojat ovat tytöt jakaneetkin, ei sitä meille kerrottu, ja kyllä niillä fiksuilla pojillakin oli tyttöystäviä viimeistään lukiossa. Ymmärrän kyllä, että voi tuntua katkeralta, jos on jäänyt ulos sellaista piireistä, joihin olisi halunnut päästä sisään.

En myöskään tiedä, kuin muutaman perheen, joissa äiti oli kotiäiti ja nämäkin perheet olivat hyvin pitkälle vanhoillislestadiolaisia. Muissa keskiluokkaisissa perheissä molemmat vanhemmat kävi kyllä töissä.