Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle?
16.12.2019 |
Olen siis joutunut olemaan töistä pois muutaman kk. Ja käyn viikottain puhumassa mt-hoitajalla. Lääkkeitä en ole suostunut syömään. Kärsin sosiaalisten tilanteitten pelosta ja se on vaivannut koko ikäni. Siihen ei ole auttanut ikä eikä mikään. Tämä näkynyt poissaoloina töistä ja kouluista. On myös masennus taustalla, vuosikymmeniä jo mutta terapiassa olen käynyt jo 3v.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Se on päälle 700e kun saa tienata työtuloja ja eläke riippuu ihan siitä mitä työtuloja on ollut aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mikähän se sinullekin on normaalia elämää? Tai kenellekin? Oletko varma, että eläkkeelle päässyt kaipaa edes mitään 40 h/vko oravanpyörää, jos sairas kerran on? Ehkä hän kykenee osa-aikaiseen työhön joskus, mutta silloinkin on turvana se eläke. Ei ole vaaraa karenssista tms. Aina on perustulo taattu.
Eläkkeellä okevakin kuuluu yhteiskuntaan eikä ole mikään hylkiö! Tuo kertoo vain sinun asenteestasi. Eri asia sitten jaksaako/haluaako jollain tavoin sairaana olla aktiivinen eläjä, mutta onko se pakkokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mihin tästä täytyisi päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mihin tästä täytyisi päästä?
Sama kommentti täältä. Mihin tästä täytyisi päästä? Ei ole hinkua yhtään mihinkään. Miksi luoda tuollaisia uhkakuvia jostain syrjäytymisloukusta? Tässähän on koko maailma netin kautta auki, kirjasto on ilmainen ja lenkillekin pääsee milloin vaan, jos kykenee. Elämää tässä eletään, kuten moni työtönkin tai sairaslomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Tuo on sinun mielipiteesi, ei fakta.
Itse jäin 3 vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle vajaa viisikymppisenä, enkä ole katunut hetkeäkään. Tulotaso romahti tietenkin, mutta tulen toimeen eläkkeelläni ja saan jäämään säästöönkin. Vapaus on kuitenkin arvokkainta tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole sairauden takia pystynyt alkoakaan käyttämään noin 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, syömishäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (paitsi maniassa). Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt kolmen vuoden KELA:n psykoterapian ja syönyt lääkkeitä puolet elämästäni.
Olin ensin vuoden sairauslomalla, jonka jälkeen 8 vuotta kuntoutustuella. Lääkitys on vahva, ja koska olin lääkityksen ansiosta ”hyvässä hoitotasapainossa”, ei kuntotustukihakemus mennyt enää läpi.
Nyt yritän kolmekymppisenä opiskella itselleni ammattia nollamäärällä työkokemusta. Toivotonta.
Kaikkea pitää siis kokeilla ja käydä läpi, että edes kuntoutustukihakemus hyväksytään. Sairausloma, psykoterapia ja lääkitykset. Ei mikään iisi juttu, kannattaa miettiä, haluaako siihen rumbaan edes lähteä.
Anteeksi mutta diagnoosiksi määrä saa minut ihan ällistymään. Tunnen yhden (1) ihmisen jolla kaksisuuntainen, ja hänkin työpaikan kautta tuttu. Koskaan en ketään muuta näin monella ja elämää vaikeuttamalla diagnoosilla varustettua ole tavannut, ja olen yli 50v.
Ehkä elän ihan jossain turvallisessa kuplassa.
Oliko sinun lapsuutesi kovin rauhaton ja turvaton? Vai mitä ihmettä tapahtui? Anteeksi typerä kysymys, muutakin en tiedä näistä mitään.
Nimenomaan rauhaton ja turvaton. Isäni oli (on edelleen) alkoholisti, ja lapsuudenkodissani oli väkivaltaa. Minua ei koskaan lyöty, mutta sain seurata vierestä kun äiti hakkasi isää.
Ero tuli kun olin 11-vuotias. Äitikin alkoholisoitui ja kaljamahaisia miehiä ramppasi meillä joka viikonloppu. Kuuntelin, kun äiti harrasti seksiä makuuhuoneessa, ja yksi mies lähenteli minuakin.
Tästä siis epävakaa persoonallisuushäiriö. Siihen oli toki biologinen alttius, mutta lapsuuteni laukaisi sen.
Kaksisuuntainen taas on peritty äidiltäni.
Syömishäiriö on coping-mekanismi.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on peruja koulukiusaamisesta, josta kärsin koko yläasteen.
Syitä sairauksille on paljon, eikä diagnooseissani ole mitään epäselvää. Lääkitys pitää minut kasassa ja jotakuinkin tasapainoisena, joten kuntoutustuki lakkautettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin jo ovat vastanneet, tie työkyvyttömyyseläkkeelle on pitkä. Ensin vuosi Kelan sairaspäivärahalla, sitten toistuvia kuntoutustuki hakemuksia. Käyt läpi erilaisia lääkekokeiluja joiden pitoisuuksia seurataan verikokein, käyt kuntoutuksessa, työkykytutkimuksissa, psykologin tutkimuksissa..
Missä _saa_ tietää lääkkeiden pitoisuudet verestä? Ikinä kuullutkaan oikeassa elämässä. Kyllä pääsääntö on, että lääkkeiden vaikutuksia kysytään ja mennään potilaan sanoilla ja vastapuolen havainnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mikähän se sinullekin on normaalia elämää? Tai kenellekin? Oletko varma, että eläkkeelle päässyt kaipaa edes mitään 40 h/vko oravanpyörää, jos sairas kerran on? Ehkä hän kykenee osa-aikaiseen työhön joskus, mutta silloinkin on turvana se eläke. Ei ole vaaraa karenssista tms. Aina on perustulo taattu.
Eläkkeellä okevakin kuuluu yhteiskuntaan eikä ole mikään hylkiö! Tuo kertoo vain sinun asenteestasi. Eri asia sitten jaksaako/haluaako jollain tavoin sairaana olla aktiivinen eläjä, mutta onko se pakkokaan.
Mitä minun normaalikäsitykseni tähän liittyy? Minähän kerron siitä, miltä vuosikymmeniäkin työkyvyttömyyseläkkeellä olleet ovat omasta elämästään ja kokemuksistaan jakaneet. Miltä elämä heidän näkökulmastaan näyttää.
Eikö tätä näkökulmaa saisi tuoda joutumatta leimatuksi kultalusikka suussa syntyneeksi kokoomusnuoreksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee!!??!! Onko se muka pääsemistä? Eikö se ole joutumista. Joudut elämän sivuraiteelle ja syrjäydyt yhteiskunnasta. Putoat kelkasta kaikessa, mikä antaa mielekkyyden ja merkityksen elämälle. Kannattaisi yrittää löytää edes joku työ, johon pystyy. Edes osa-aikainen.
T: Omakohtaisesti, vuosia vierestä nähtyNäin se on. Joudut vielä julkisen sairaanhoidon piiriin eli et saa enää hoitoa vaikka olisit kuinka sairas. Elää kituuttelet sairaana ja yhteiskunnan hylkiönä pienellä eläkkeellä.
Höpö höpö. Minä olen masennuksen takia eläkkeellä ja eläkkeelle ollessa minulta on julkisella puolella leikattu sydän. Ja olen muihinkin vaivoihin saanut avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mihin tästä täytyisi päästä?
Sama kommentti täältä. Mihin tästä täytyisi päästä? Ei ole hinkua yhtään mihinkään. Miksi luoda tuollaisia uhkakuvia jostain syrjäytymisloukusta? Tässähän on koko maailma netin kautta auki, kirjasto on ilmainen ja lenkillekin pääsee milloin vaan, jos kykenee. Elämää tässä eletään, kuten moni työtönkin tai sairaslomalainen.
Ei se ole mikään uhkakuva, vaan todellisuutta niille jotka on olleet työkyvyttömyyseläkkeellä 10 ja 20 vuottakin.
Ei työkyvyttömyyseläkettä ole enään. Tai sille ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei työkyvyttömyyseläkettä ole enään. Tai sille ei pääse.
Itse pääsin 3 vuotta sitten. Onko muka lakkautettu sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Mihin tästä täytyisi päästä?
Sama kommentti täältä. Mihin tästä täytyisi päästä? Ei ole hinkua yhtään mihinkään. Miksi luoda tuollaisia uhkakuvia jostain syrjäytymisloukusta? Tässähän on koko maailma netin kautta auki, kirjasto on ilmainen ja lenkillekin pääsee milloin vaan, jos kykenee. Elämää tässä eletään, kuten moni työtönkin tai sairaslomalainen.
Ei minulla ainakaan työelämässä ollessa ollut millekään muulle aikaa kuin työlle. Aina olin töissä viikot ja viikonloput, illat ja pyhät. Mitään muuta ei elämässä ollut kuin työ ja sen jälkeen kotityöt ja lasten menot, lääkärit ym. Nyt on aikaa pysähtyä ja elää oikeasti läsnä tässä hetkessä ja elämäni ihmisille.
Eipä sitten muuta, kuin onnea valitsemallasi tiellä.
https://yle.fi/uutiset/3-9879813
https://www.tela.fi/uutiskirje/artikkeli/1/0/keita_uhkaa_koyhyys_elakke…
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitten muuta, kuin onnea valitsemallasi tiellä.
https://yle.fi/uutiset/3-9879813
https://www.tela.fi/uutiskirje/artikkeli/1/0/keita_uhkaa_koyhyys_elakke…
.
Oliko tarkoitus pelotella eläkkeelle jäämisellä? Monille se on helpotus, kuten itsellenikin oli.
Olen ollut vuodesta 2014 ensin sairauspäivärahalla, sitten kuntoutustuella. Mulla on lääkitys enkä voi sitä lopettaa, koska se johtaa sekoamiseen. Olen ollut niin heikoissa kantimissa, että olisin syönyt vaikka kissanpaskaa, jos joku olisi sanonut sen auttavan niihin fiiliksiin. Olen ollut myös osastolla kaksi kertaa. En tiedä pitäisikö mun alkaa oikeasti ajattelemaan eläkettä jo. Jaksan elämää, kun multa ei vaadita liikaa, mutta pienetkin ylimääräiset ponnistukset tai vastoinkäymiset sekoittavat pakan. En jaksaisi olla jatkuvasti hakemassa kuntoutustukeakaan. Monta kuukautta menee aina jännittäessä. Tilanteestani kertoo jotain sekin, että en ole pystynyt aloittamaan terapiaa, en uskalla luopua psykiatrian polin asiakkuudesta, koska kuntoni voi romahtaa nopeasti, päivissä.
Aloittajalle sen verran, että Kela edellyttää lääkityksen kokeilemista ennen eläkepäätöstä. Voihan ne hakea apteekista ja nakata roskiin. Seuraavat, että lääkkeet on haettu. Verikokeilla seurataan lähinnä sellaisten lääkkeiden pitoisuuksia, joiden pitoisuudella on merkitystä hoitotasapainon kannalta, esim. jotkin kaksisuuntaisen hoidossa käytettävät lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Tuo on sinun mielipiteesi, ei fakta.
Itse jäin 3 vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle vajaa viisikymppisenä, enkä ole katunut hetkeäkään. Tulotaso romahti tietenkin, mutta tulen toimeen eläkkeelläni ja saan jäämään säästöönkin. Vapaus on kuitenkin arvokkainta tällä hetkellä.
Työkyvyttömyyseläke viisikymppisenä, kun palkka on korkeimmillaan, onkin todellinen lottovoitto. Eläke lasketaan täydeksi olettaen että saisit olla töissä nykyisellä palkallasi eläkeikään saakka.
Kuten muut ovatkin jo maininneet niin ensin pitää olla Kelan sairaspäivärahalla ennen kuin voi edes hakea kuntoutustukea (määräaikainen työkyvyttömyyseläke). Tällöin sun pitää myös laatia kuntoutussuunnitelma. Luultavasti sun täytyy kokeilla erilaisia lääkityksiä. Olen itse kuntoutustuella fyysisen vamman vuoksi joten en ole siksi varma miten tuo lääkitys-juttu menee mutta näin olettaisin. Ei kukaan tuosta noin vaan voi "päästä" pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle.