Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle?
16.12.2019 |
Olen siis joutunut olemaan töistä pois muutaman kk. Ja käyn viikottain puhumassa mt-hoitajalla. Lääkkeitä en ole suostunut syömään. Kärsin sosiaalisten tilanteitten pelosta ja se on vaivannut koko ikäni. Siihen ei ole auttanut ikä eikä mikään. Tämä näkynyt poissaoloina töistä ja kouluista. On myös masennus taustalla, vuosikymmeniä jo mutta terapiassa olen käynyt jo 3v.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, syömishäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (paitsi maniassa). Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt kolmen vuoden KELA:n psykoterapian ja syönyt lääkkeitä puolet elämästäni.
Olin ensin vuoden sairauslomalla, jonka jälkeen 8 vuotta kuntoutustuella. Lääkitys on vahva, ja koska olin lääkityksen ansiosta ”hyvässä hoitotasapainossa”, ei kuntotustukihakemus mennyt enää läpi.
Nyt yritän kolmekymppisenä opiskella itselleni ammattia nollamäärällä työkokemusta. Toivotonta.
Kaikkea pitää siis kokeilla ja käydä läpi, että edes kuntoutustukihakemus hyväksytään. Sairausloma, psykoterapia ja lääkitykset. Ei mikään iisi juttu, kannattaa miettiä, haluaako siihen rumbaan edes lähteä.
Anteeksi mutta diagnoosiksi määrä saa minut ihan ällistymään. Tunnen yhden (1) ihmisen jolla kaksisuuntainen, ja hänkin työpaikan kautta tuttu. Koskaan en ketään muuta näin monella ja elämää vaikeuttamalla diagnoosilla varustettua ole tavannut, ja olen yli 50v.
Ehkä elän ihan jossain turvallisessa kuplassa.
Oliko sinun lapsuutesi kovin rauhaton ja turvaton? Vai mitä ihmettä tapahtui? Anteeksi typerä kysymys, muutakin en tiedä näistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne liukuhihnatyöhönkään niin vain lompsita ☹️
Kuten muutkin jo ovat vastanneet, tie työkyvyttömyyseläkkeelle on pitkä. Ensin vuosi Kelan sairaspäivärahalla, sitten toistuvia kuntoutustuki hakemuksia. Käyt läpi erilaisia lääkekokeiluja joiden pitoisuuksia seurataan verikokein, käyt kuntoutuksessa, työkykytutkimuksissa, psykologin tutkimuksissa..
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin jo ovat vastanneet, tie työkyvyttömyyseläkkeelle on pitkä. Ensin vuosi Kelan sairaspäivärahalla, sitten toistuvia kuntoutustuki hakemuksia. Käyt läpi erilaisia lääkekokeiluja joiden pitoisuuksia seurataan verikokein, käyt kuntoutuksessa, työkykytutkimuksissa, psykologin tutkimuksissa..
Eikö nuo lääkekokeilut ole lievästi ilmaistuna epäeettisiä?
Vierailija kirjoitti:
Pääsee!!??!! Onko se muka pääsemistä? Eikö se ole joutumista. Joudut elämän sivuraiteelle ja syrjäydyt yhteiskunnasta. Putoat kelkasta kaikessa, mikä antaa mielekkyyden ja merkityksen elämälle. Kannattaisi yrittää löytää edes joku työ, johon pystyy. Edes osa-aikainen.
T: Omakohtaisesti, vuosia vierestä nähty
Näin se on. Joudut vielä julkisen sairaanhoidon piiriin eli et saa enää hoitoa vaikka olisit kuinka sairas. Elää kituuttelet sairaana ja yhteiskunnan hylkiönä pienellä eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin että kelanterapiaa pitää käydä vähintää 3-vuotta ja keskusteluja mielenterveyssairaanhoitajan kanssa myös vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, syömishäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (paitsi maniassa). Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt kolmen vuoden KELA:n psykoterapian ja syönyt lääkkeitä puolet elämästäni.
Olin ensin vuoden sairauslomalla, jonka jälkeen 8 vuotta kuntoutustuella. Lääkitys on vahva, ja koska olin lääkityksen ansiosta ”hyvässä hoitotasapainossa”, ei kuntotustukihakemus mennyt enää läpi.
Nyt yritän kolmekymppisenä opiskella itselleni ammattia nollamäärällä työkokemusta. Toivotonta.
Kaikkea pitää siis kokeilla ja käydä läpi, että edes kuntoutustukihakemus hyväksytään. Sairausloma, psykoterapia ja lääkitykset. Ei mikään iisi juttu, kannattaa miettiä, haluaako siihen rumbaan edes lähteä.
Anteeksi mutta diagnoosiksi määrä saa minut ihan ällistymään. Tunnen yhden (1) ihmisen jolla kaksisuuntainen, ja hänkin työpaikan kautta tuttu. Koskaan en ketään muuta näin monella ja elämää vaikeuttamalla diagnoosilla varustettua ole tavannut, ja olen yli 50v.
Ehkä elän ihan jossain turvallisessa kuplassa.
Oliko sinun lapsuutesi kovin rauhaton ja turvaton? Vai mitä ihmettä tapahtui? Anteeksi typerä kysymys, muutakin en tiedä näistä mitään.
Olet todellakin elänyt kuplassa, minä tunnen varmasti yli 70 ihmistä jolla on noin paljon diagnooseja, suurimmalla osalla ohessa myös kaksisuuntainen,myös itselläni ja minusta se on lähinnä tavallista ja normaalia. Sinä se tässä kummajainen olet jos sinulla on alle 3 mt diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyvä köyhyysloukku! Älä haaveile moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten muutkin jo ovat vastanneet, tie työkyvyttömyyseläkkeelle on pitkä. Ensin vuosi Kelan sairaspäivärahalla, sitten toistuvia kuntoutustuki hakemuksia. Käyt läpi erilaisia lääkekokeiluja joiden pitoisuuksia seurataan verikokein, käyt kuntoutuksessa, työkykytutkimuksissa, psykologin tutkimuksissa..
Eikö nuo lääkekokeilut ole lievästi ilmaistuna epäeettisiä?
Muistaakseni B lausunnossa on kohta, johon merkataan käytössä olevat lääkkeet. Omaan B lausuntoon lääkäri kirjoitti erikseen vielä listan lääkkeistä joita on sairauteen kokeiltu,sekä miksi ne on lopetettu. Tässä ajatuksena varmaan se, että työeläkelaitos ei myönnä turhia eläkkeitä jos potilas ei ole suostunut kokeilemaan lääkkeitä, jotka käypä hoito suosituksessa on mainittu sairauden hoitoon käytettäväksi.
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään alkaa olla aika hankalaa päästä eläkkeille ennen vanhuuseläkettä.
En nyt tiedä ihan tarkkaan nykyisiä ehtoja, mutta taitaa olla niin että ensin vaaditaan vähintään vuoden mittainen yhtäjaksoinen sairausloma ja senkin jälkeen eläkepäätös tulee yleensä määräaikaisena.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Joku pesu- tai kokoomusnuori siinä taas provoilee.
Jos ihminen ei kykene töihin, niin työssäkäynti ei ole ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään alkaa olla aika hankalaa päästä eläkkeille ennen vanhuuseläkettä.
En nyt tiedä ihan tarkkaan nykyisiä ehtoja, mutta taitaa olla niin että ensin vaaditaan vähintään vuoden mittainen yhtäjaksoinen sairausloma ja senkin jälkeen eläkepäätös tulee yleensä määräaikaisena.
Ei aivan noin. Oikeasti työkyvyttömien pitkän työuran tehneiden on tosiaan lähes mahdoton päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta nuoria 'masentuneita' ja uupuneita näyttää päätyvän eläkkeelle hyvinkin helposti, melkein kuin liukuhihnalta.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Joku pesu- tai kokoomusnuori siinä taas provoilee.
Jos ihminen ei kykene töihin, niin työssäkäynti ei ole ratkaisu.
No kuule, aivan päinvastainen kuin kokoomuslainen. Pienituloinen naisparka, jonka läheinen, ihana ystävä on työkyvyttömyyseläkkeellä yli 20 vuotta ollut ihminen. Tällä kaveripiirissä paljon myös työkyvyttömyyseläkkeellä pitkään olleita liuta.
Tullut pitkään seurattua ja kaveerattua, nähtyä mitä työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen tekee sosiaaliselle elämälle, itsetunnolle, elämän mielekkyyden säilyttämiselle. Kuten aiemmin mainittua, hoitoa ei meinaa tk-lääkäreiltä saada, muissakin virallisissa jutuissa kohdellaan hylkiönä. Ihmiset somessa puhuu jostain pikkujouluista, kesälomista jne. itse olet ulkopuolella sen kaiken.
Nuorena voi luulla, että se on helppoa elämää. Mutta ei se ole, päinvastoin. Ja joka vuosi ulkopuolisuuden tunne kasvaa. Apu, mitä saat, on lisää lääkkeitä. Niiden sivuvaikutukset vielä asia sikseen, ei mitään glamouria elokuvaepätoivoa, vaan tylsää ja rumaa ja lisämasentavaa.
Kyllä sinne tk-eläkkeelle "pääsee", tarvitaaan vain tarpeeksi päheä diagnoosi. Itsellä meni 1 vuosi kelan sairaspäivärahoilla (kuten kuuluu) ja sen jälkeen haettiin kuntoutustukea muutama vuosi perättäin vuoden pätkissä. Kolmantena vuotena kun minulle haettiin kuntoutustukea, sain suoraan ihan kysymättä/pyytämättä toistaiseksi jatkuvan eläkkeen. Ei enää lomakkeiden täyttelyä ja rahan anomista.
t:diagnoosina skitsofrenia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset - varsinkin nuoret - ymmärtäisivät, että työkyvyttömyyseläkkeellä eläminen on se huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mikä tahansa, vaikka nk. paskaduunien tekeminen koko ikänsä on parempi vaihtoehto. Voin kertoa, että joka ikinen, jolla on vuosien omakohtainen kokemus asiasta itseään tai lähipiiriään koskien, tietää tämän asian.
Jos kykenee osa-aikaiseen työhön, niin sitä voi tehdä eläkkeelläkin noin 500 euron kuukausipalkalla. Kai opiskelukin on sallittua eläkkeellä. Aina voi myös palata takaisin työelämään, jos kuntoutuu niin hyvin. Parasta eläkkeessä on helppous. Ei tarvitse tehdä joka kuukausi työmarkkinatukihakemusta eikä mennä höpöhöpökursseille. Tulot käytännössä samat kuin pitkäaikaistyöttömällä, mutta saa olla rauhassa te-toimistolta.
Sieltä ei todellakaan yleensä enää palata normaaliin enää koskaan. Melkein pomminvarma tie syrjäytymiselle yhteiskunnasta. Tosi paha väite tuo, että parasta olisi helppous. Se siinä on juuri se ilkeä koukku, johon jäät kiinni. Että aluksi on helpotus, kun ei enää tarvii sitä ja sitä. Sitten kun huomaat mihin jouduit, syrjään ja hylkiöksi, et enää pääse pois, monestakaan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka kirveellä kyynärvarresta toinen käsi poikki, sillä vois päästä
Ei välttämättä, jos toinen käsi ja jalat toimii. Kaksi toisen käden menettänyttä ihmistä olen tavannut työelämässä.
4 vuotta meni ensimmäisestä sairaslomasta pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Eka kuntsari oli 1.5v ja loput 8kk pätkissä. Kyllä se vaatii hieman enemmän vikaa kuin masennus päästä eläkkeelle.