Miten pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle?
Olen siis joutunut olemaan töistä pois muutaman kk. Ja käyn viikottain puhumassa mt-hoitajalla. Lääkkeitä en ole suostunut syömään. Kärsin sosiaalisten tilanteitten pelosta ja se on vaivannut koko ikäni. Siihen ei ole auttanut ikä eikä mikään. Tämä näkynyt poissaoloina töistä ja kouluista. On myös masennus taustalla, vuosikymmeniä jo mutta terapiassa olen käynyt jo 3v.
Kommentit (82)
No yleensä se vaatii vuosikausien sairausloma- ja kuntoutustukirumbaa eikä sitä silti välttämättä saa, eli sinähän olet vielä ihan alussa. Itse olen nyt kolme vuotta ollut työkyvytön, mutta pysyvästä eläkkeestä voi vaan haaveilla.
Ja korjaus että kohdallasi lääkäri lienee siis psykiatri vai oletko asioinut julkisissa psykiatrian palveluissa? Voi olla yksityinenkin psykiatri joka lausunnon tekee jos mt-ongelmien takia eläkettä haetaan.
Ihmiset roikkuu kuntoutuksissa ja kuntoutustuilla ähintään kymmenen vuotta. Sulla on vielä matkaa jäljellä...
Monta kuntoutustukimusta eri paikoissa, monta vuotta sairauslomaa, tuhansia lääkärikäyntejä, lausuntoja, kuntoutustukea monia vuosia, monia vuosia lääkekokeiluja. jatkuvat lääkitykset joita syöt monia vuosia.
monta diagnoosia mielellää.
Olen masentunut, haluan eläkkeelle... jestas sentään!
Ensin lääkärintodistus, jossa diagnoosi, joka kelpaa Kelan sairauspäiväraha maksuun, jota haetaan ensin. Kela maksaa 200 pv. Sen jälkeen haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Sen saaminen ei ole helppoa.
Kukaan ei voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, koska sellaista ei ole ollut olemassa vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri kirjoittaa b-lausunnon jossa pitänee olla joku diagnoosi ja jossa hän rustaa sen kohdan missä haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Se lähtee Kelaan ja sieltä ohjautuu työeläkevakuuttajalle. Vakuutusyhtiön lääkäri tekee sitten päätöksen myönnetäköön eläke vai eikö myönnetä. Perustelut pitää b-lausunnossa olla hyvät ja vakuuttavat ja painavat. Tietysti lääkärin omantunnon mukaan eli valehdella ei lääkäri voi lausunnossaan.
Päätös tulee postissa kotiin. Jollei myönnetä, niin voi hakea uudelleen. Hylkäysprosentti on aika korkea.
Höpö höpö. Hylkäys-% ole korkea.
Esimerkiksi Kevalla: "valtaosa - yli ¾ - työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista kuitenkin saa myönteisen päätöksen"
https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/mista-tukea-jos-tyokyvyttomyy…
Jos työhistoriaa niin pääset helpolla, jos ei työhistoriaa et pääse ja yleensä teet itsarin
Pääsee!!??!! Onko se muka pääsemistä? Eikö se ole joutumista. Joudut elämän sivuraiteelle ja syrjäydyt yhteiskunnasta. Putoat kelkasta kaikessa, mikä antaa mielekkyyden ja merkityksen elämälle. Kannattaisi yrittää löytää edes joku työ, johon pystyy. Edes osa-aikainen.
T: Omakohtaisesti, vuosia vierestä nähty
Vierailija kirjoitti:
Pääsee!!??!! Onko se muka pääsemistä? Eikö se ole joutumista. Joudut elämän sivuraiteelle ja syrjäydyt yhteiskunnasta. Putoat kelkasta kaikessa, mikä antaa mielekkyyden ja merkityksen elämälle. Kannattaisi yrittää löytää edes joku työ, johon pystyy. Edes osa-aikainen.
T: Omakohtaisesti, vuosia vierestä nähty
Niin mikä ihmeen sivuraide? Jo nyt kaikki motivaatio elämiseen on mennyt, roikun vain väkisin mukana kun en keksi tarpeeksi kivutonta tapaa lähteä oman käden kautta.
Mitä se Kela-teatteri auttaa jossa anelen joka kuukausi oikeutusta olemassaololleni toimeentulotuen tai työmarkkinatuen kautta?
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri kirjoittaa b-lausunnon jossa pitänee olla joku diagnoosi ja jossa hän rustaa sen kohdan missä haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Se lähtee Kelaan ja sieltä ohjautuu työeläkevakuuttajalle. Vakuutusyhtiön lääkäri tekee sitten päätöksen myönnetäköön eläke vai eikö myönnetä. Perustelut pitää b-lausunnossa olla hyvät ja vakuuttavat ja painavat. Tietysti lääkärin omantunnon mukaan eli valehdella ei lääkäri voi lausunnossaan.
Päätös tulee postissa kotiin. Jollei myönnetä, niin voi hakea uudelleen. Hylkäysprosentti on aika korkea.
Miksi alapeukku? Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja juuri näin on toimittu kuten tuossa kirjoitan että ihan kokemuksen rinta-äänellä kerroin.
Voi voi sentään. Yks tuttava oli ensin kovalla vaivalla,masentuneena jo silloin, opiskellut itsensä valmiiksi maisteriksi.
Se oli virhe. Olisi pitänyt jättää kesken koska masentunut. Virkailija totesi että olet kuitenkin pystynyt pitkäjänteisesti opiskelut loppuun suorittamaan. Ei myönnetä eläkettä hänelle. Koska korkeakoulutus niin enimmäkseen tarjoavat jotain uudelkenkoulutusta,koska selkeesti pystyy ja osaa opiskella.
Jossei hän tee itsaria tai ainakin todella tosissaan yritä sitä useita kertoja niin tiskin saa eläkettä.
Roikkuu nyt vaan työkkörin kirjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, koska sellaista ei ole ollut olemassa vuosiin.
Näinhän se on käytännössä. Kuntoutustuki kattaa "määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet", joita ei enään työkyvyttömyyseläkkeeksi sanota. Oikeaa työkyvyttömyyseläkettä ei yksinkertaisesti saa, koska yleensä on aina mahfollisuus ehkä palata työmaailmaan jossakin muodossa jossain vaiheessa elämää. Tietenkin poikkeuksia on, mutta ei todellakaan masennuksen tai ahdistuksen takia, vaan esimerkikis aivovamma yms täysin toiminta kyvyttömäksi tekevät vammat.
Minulla on nivel mäsä eikä sitä nyt voida leikata eikä mitään tietoa millä koska mahdolliseksi, ja senkin jälkeen siitä tulisi kuntoutua plus sitten on kaikkea muuta päälle mm syöpä, todella huonot keuhkot ja astma, reuma, verenpaine. Sillä joutui ekasta hakemuksesta kun taas porukka jolla hirvittäviä kipuja, ei pääse. Mutta kun on lusa nivel alla, varmasti todennettava. Se ei ole tulkinnanvaraista. Se näkyy rtg-kuvissa. Se on kliinisesti nähtävissä päinvastoin kuin monilla se letka kipua mistä kertovat itseään sattuvan, vaikka käyttävät mahdotonta arsenaalia mahdottomia kipulääkkeitä. Kipua ei nähdä rtg-kuvissa.
Luulisin tuollaista voitavan jonkin verran yleistää. Se on se toimintakyky, sen fyysisen jutun aiheuttamat rajat eikä niinkään se jonkin aiheuttama itse kipu. Voi olla,puhun läpiä päähäni. Olen kipeänä ja yö oli tosi paha. Yskin rahisevia keuhkojani ulos niin ettei koko rapussa luultavasti kukaan nukkunut. Ja kävin minäkin silkan kivun vuiksi päivystyksessä viime viikolla, kun en voinut enää kuin itkeä ja huutaa kivusta enkä ollut 2 kepillä päästä askelta. Tyhjän käynnin minäkin kävin, nenän eteen viimein joku parasetamooliuskovainen USA:n opioidikriiseillä aivopesty lekuri.
En tiedä onko kipuni niin vähempi vaiko olenko niin sisullisempi mutta ekaa kertaa koskaan viime viikolla koskin Tramaliin. Sen voin sanoa, ettei siitä nyt kyllä miksikään huumeeksi tai päihteeksi ole oikeissa kivuissa olevalle ainakaan. Vähän kivun kärkeä taittoi ekana yönä sen verran, sain nukuttua pätkissä enkä minä sen paremmin koskaan kivulta saa.
En ole koskaan käyttänyt päihteitä mutta tuossa tilassa ei ollut vaihtoehtoja vaan oli pakko uskalta kokeilla, vaikka olen välttänyt viimeiseen asti. Turha pelko, ei mitään sivuvaikutuksia eikä huumaantumista.
Meidän kivuliaat pelotellaan ja stressataan henkihieveriin ja kidutetaan kivulla yleisesti Suomessa kuin tämä olisi jokin Mengelen leiri. Täällä on arjalainen ideologia jos missään.
Jos vaikka kirveellä kyynärvarresta toinen käsi poikki, sillä vois päästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsee!!??!! Onko se muka pääsemistä? Eikö se ole joutumista. Joudut elämän sivuraiteelle ja syrjäydyt yhteiskunnasta. Putoat kelkasta kaikessa, mikä antaa mielekkyyden ja merkityksen elämälle. Kannattaisi yrittää löytää edes joku työ, johon pystyy. Edes osa-aikainen.
T: Omakohtaisesti, vuosia vierestä nähtyNiin mikä ihmeen sivuraide? Jo nyt kaikki motivaatio elämiseen on mennyt, roikun vain väkisin mukana kun en keksi tarpeeksi kivutonta tapaa lähteä oman käden kautta.
Mitä se Kela-teatteri auttaa jossa anelen joka kuukausi oikeutusta olemassaololleni toimeentulotuen tai työmarkkinatuen kautta?
Tiedän mistä puhun. Tekeminen on ainoa asia, mikä auttaa. Ihminen voi valita luovuttamisen ja periksi antamisen, koska tämä on vapaa maa. Mutta jos vähänkin tahtoo joskus vielä kokea mielekkyyttä, jopa onnellisuuttakin, on ainoa keino alkaa tehdä jotain.
Pahimmassa lamaannuksessakin se, että tekee keholla jotain, auttaa siihen hirveään epätoivon tunteeseen. Vaikka jotain yksinkertaista pakkaamista liukuhihnatyönä. Jos ei pääse mihinkään töihin, kannattaa kävellä lenkkejä tai siivota kämppää tai jumpata.
Ei ole mitään syväfilosofisia ja psykologisia ihmekeinoja olemassa jotka pelastaa masennukselta, monia ei lääkkeet auta lainkaan. Pahinta on jäädä paikoilleen pohtimaan omaa itseään. Monilla menee elämä terapioissa pyöriskellessä.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, syömishäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (paitsi maniassa). Olen yrittänyt itsemurhaa, käynyt kolmen vuoden KELA:n psykoterapian ja syönyt lääkkeitä puolet elämästäni.
Olin ensin vuoden sairauslomalla, jonka jälkeen 8 vuotta kuntoutustuella. Lääkitys on vahva, ja koska olin lääkityksen ansiosta ”hyvässä hoitotasapainossa”, ei kuntotustukihakemus mennyt enää läpi.
Nyt yritän kolmekymppisenä opiskella itselleni ammattia nollamäärällä työkokemusta. Toivotonta.
Kaikkea pitää siis kokeilla ja käydä läpi, että edes kuntoutustukihakemus hyväksytään. Sairausloma, psykoterapia ja lääkitykset. Ei mikään iisi juttu, kannattaa miettiä, haluaako siihen rumbaan edes lähteä.
Lääkäri kirjoittaa b-lausunnon jossa pitänee olla joku diagnoosi ja jossa hän rustaa sen kohdan missä haetaan työkyvyttömyyseläkettä. Se lähtee Kelaan ja sieltä ohjautuu työeläkevakuuttajalle. Vakuutusyhtiön lääkäri tekee sitten päätöksen myönnetäköön eläke vai eikö myönnetä. Perustelut pitää b-lausunnossa olla hyvät ja vakuuttavat ja painavat. Tietysti lääkärin omantunnon mukaan eli valehdella ei lääkäri voi lausunnossaan.
Päätös tulee postissa kotiin. Jollei myönnetä, niin voi hakea uudelleen. Hylkäysprosentti on aika korkea.