Help: Naispuolisten ystävien outo käytös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet kaveripiirissäsi se jolla ei saa olla ikinä mikään paremmin kuin muilla. Olet ollut se kehen he saa tuntea olevansa ylempiä. Tulit ulos roolistasi ja siksi alkoi takaisin palautus.

Valitettavasti pakko kompata tätä.

Ap:n ystävät edustavat hänen kirjoitustensa perusteella naistyyppiä, jonka suhtautuminen miehiin, seurusteluun ja parisuhteisiin ei jostain syystä ikinä kehity sieltä teinitasolta edemmäs. Omaa viehätysvoimaa on pakko testata jatkuvasti kiinnostaviin miehiin, vaikka joku heistä olisi parisuhteessa samaan ystäväpiiriin kuuluvan kanssa. Tällainen nainen myös janoaa sitä, että kaveripiirin muut naiset olisivat kateellisia hänen miehestään. Sinkut ovat luusereita, joita samanaikaisesti sekä yritetään parittaa että pitää tiukasti sen luuserisinkun roolissa. Tavallaan surullista, että oma itsetunto ja ihmisarvo ovat noin sidoksissa haluttavuuteen miesten silmissä. Siitä huolimatta heitä ei kannata päästää aivan lähiystäväpiiriin, koska voivat saada paljon hämminkiä ja suoranaista vahinkoakin aikaan.

Mä olen pitänyt tämän flirttikaverini parisuhdetta onnellisena ja joskus jopa kadehtinut sitä. Hän laittaa kuvia someen, joissa pusuttelee miehen kanssa ja mies on tuonut kukkia, eikä mulle ole välittynyt puheistakaan kuvaa, että menisi huonosti. Tietysti perusmarinaa on, että mies ei huomioi tarpeeks ja kehu, mutta mielestäni heillä on hyvä, pitkä liitto ja kaikki hyvin. Mulla taas ei ole juuri somessa pariskuntakuvia ja meni pitkään, että oltiin edes kavereita Facebookissa. Ei somesta edes tietäisi, että ollaan kimpassa.

Senkin takia ihmettelen, mitä ihmettä tässä voisi edes kadehtia.

ap

Sillä on vaan somessa kulissit pystyssä. Ja vaikkei olisi, kateus ei ole kovin rationaalista välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava testi-ilta vaan samojen kavereidesi kanssa ja varoita miestäsi, että testaat mikä kavereitasi vaivaa ja vedät överiksi. Istut koko illan miehesi sylissä eikä mikään saa sinua liikahtamaan - kiitos, tässä onnihan hyvä.

Jos joku piikittelee sinua tai flirttailee miehellesi niin raivokas suutelu miehesi kanssa, kyllä ne siitä hiljenee. Hankkikaa hei huone - ettekö te nyt pientä suudelmaa kestä.

Kaverisi piikittelee mitä sä sekoilet niin sanot haista sinä vittu ja jatkat lauseesi loppuun. Odotat keskustelua muilta ja sinä seuraat vähän tilannetta. Kaverisi höökii miehesi liiveihin niin rauhotu, sulla on oma mies, sulla on väärä suunta nyt.

Pidät kiinni reviiristäsi kuin kunnon koira ja osoitat nartuille oman paikkansa. Varoita toki miestäsi ettet nyt kunnioita entisiä sääntöjä vaan näytät käytökselläsi ettei sinun ylitsesi kävellä.

Sinänsä hyvä idea näyttää laumalle että minuapa ei nujerreta, mutta kuka tuollaista valtataistelua oikeasti jaksaa. Helpommalla pääsee kun vaihtaa vaan seuraa vähitellen rennompaan ja kunnioittavampaan.

Ajattelin jos takana on hyvä pitkä ystävyys niin onko vaivan arvoista katsoa mitä tapahtuu toisen kerran. Jos ystävillä on hetkellisesti pakka sekaisin ja eivät itsekään huomaa miltä käytös näyttää, tuntuu ja mistä johtuu.

Luulisin yhden olevan huomionkipeä flirttailija, toisen ap:sta mustasukkainen ja kaikkien kipuilevat ap:n uutta roolia (asemaa laumassa). Joten ei riitä, että ap osoittaa miehen kuuluvan ap:lle. Pitää osoittaa Lauralle, että myös ap:lla on tahtoa ja pokkaa. Jos siis ap pääsee yli pettymyksestään, että uudessa tilanteessa kaverit reagoivat oudosti - ja pahoin pelkään, inhimillisesti. Ihmiset ovat osittain aika hölmöjä, liskoaivot ja kaikki, epäkypsää käytöstä ja huonoa itsetuntoa, pelkoa jne.

Parhaat ystävyydet syntyvät joskus kun vaikeat tilanteet käsitellään eikä mennä pettymysten poteroon. En tiedä, itse olisin niin utelias, että testaisin koska ei minulla olisi mitään menetettävää. Hyvä mies ja ymmärrän mistä poukkoileva käytös voi johtua. Riippuu vähän tietysti, jaksaako ap:n mies katsella moista sähläämistä. Ehkä tunnissa ehtisi ap tehdä pointtinsa selväksi. Sitten näyttävä poistuminen.

Jaksaisi varmaan tuota jos olisin 20v nuorempi. Ajattelin itse hoidella tän niin, että koska kyseiset ihmiset eivät ole miehelleni tärkeitä, pystyn nyt jättäytymään vaan yhteisistä tapaamisista ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa näitä ongelmia ei ole. Heitä on onneksi suurin osa tuntemistani ihmisistä. Miehelle se on ihan se ja sama, näemmekö näitä ihmisiä enää, koska ei ole heihin edes tutustunut. Ja minun mielestäni ei tarvitse tämän paremmin tutustuakaan.

ap

Onko sinulle se ja sama näetkö ystäviäsi enää? Toinen oli "paras sydänystävä" ja toinenkin pitkäaikainen ystävä.

Ap, sun miehesi on tuore tapaus ystäväpiirissäsi ja saa siis naiset hiukan 'humaltumaan'. Jos muutenkin ovat olleet pikku tuiterissa tuo käytös on aika tyypillistä. Tosin ei kaikille naisille, ja kun tekijänä ovat sydänystäväsi on se aika tuomittavaa. Tässä pätee taas se tuttu 'naisten ystävyys ja solidaarisuus loppuu siihen kun komea mies saapuu paikalle' - juttu.

Minulla on myös uusi kiva mies ja kyllästyttää ja väsyttää käydä kylässä, kun emännät niin innoissaan fanittaa miestäni ja dissaavat minua, vanhaa ystäväänsä. Käytös ei ole räikeää, ja luultavasti ystäväni eivät tajua mitä tekevät, mutta käytös on niin jatkuvaa että jälkeenpäin minua ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava testi-ilta vaan samojen kavereidesi kanssa ja varoita miestäsi, että testaat mikä kavereitasi vaivaa ja vedät överiksi. Istut koko illan miehesi sylissä eikä mikään saa sinua liikahtamaan - kiitos, tässä onnihan hyvä.

Jos joku piikittelee sinua tai flirttailee miehellesi niin raivokas suutelu miehesi kanssa, kyllä ne siitä hiljenee. Hankkikaa hei huone - ettekö te nyt pientä suudelmaa kestä.

Kaverisi piikittelee mitä sä sekoilet niin sanot haista sinä vittu ja jatkat lauseesi loppuun. Odotat keskustelua muilta ja sinä seuraat vähän tilannetta. Kaverisi höökii miehesi liiveihin niin rauhotu, sulla on oma mies, sulla on väärä suunta nyt.

Pidät kiinni reviiristäsi kuin kunnon koira ja osoitat nartuille oman paikkansa. Varoita toki miestäsi ettet nyt kunnioita entisiä sääntöjä vaan näytät käytökselläsi ettei sinun ylitsesi kävellä.

Sinänsä hyvä idea näyttää laumalle että minuapa ei nujerreta, mutta kuka tuollaista valtataistelua oikeasti jaksaa. Helpommalla pääsee kun vaihtaa vaan seuraa vähitellen rennompaan ja kunnioittavampaan.

Ajattelin jos takana on hyvä pitkä ystävyys niin onko vaivan arvoista katsoa mitä tapahtuu toisen kerran. Jos ystävillä on hetkellisesti pakka sekaisin ja eivät itsekään huomaa miltä käytös näyttää, tuntuu ja mistä johtuu.

Luulisin yhden olevan huomionkipeä flirttailija, toisen ap:sta mustasukkainen ja kaikkien kipuilevat ap:n uutta roolia (asemaa laumassa). Joten ei riitä, että ap osoittaa miehen kuuluvan ap:lle. Pitää osoittaa Lauralle, että myös ap:lla on tahtoa ja pokkaa. Jos siis ap pääsee yli pettymyksestään, että uudessa tilanteessa kaverit reagoivat oudosti - ja pahoin pelkään, inhimillisesti. Ihmiset ovat osittain aika hölmöjä, liskoaivot ja kaikki, epäkypsää käytöstä ja huonoa itsetuntoa, pelkoa jne.

Parhaat ystävyydet syntyvät joskus kun vaikeat tilanteet käsitellään eikä mennä pettymysten poteroon. En tiedä, itse olisin niin utelias, että testaisin koska ei minulla olisi mitään menetettävää. Hyvä mies ja ymmärrän mistä poukkoileva käytös voi johtua. Riippuu vähän tietysti, jaksaako ap:n mies katsella moista sähläämistä. Ehkä tunnissa ehtisi ap tehdä pointtinsa selväksi. Sitten näyttävä poistuminen.

Jaksaisi varmaan tuota jos olisin 20v nuorempi. Ajattelin itse hoidella tän niin, että koska kyseiset ihmiset eivät ole miehelleni tärkeitä, pystyn nyt jättäytymään vaan yhteisistä tapaamisista ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa näitä ongelmia ei ole. Heitä on onneksi suurin osa tuntemistani ihmisistä. Miehelle se on ihan se ja sama, näemmekö näitä ihmisiä enää, koska ei ole heihin edes tutustunut. Ja minun mielestäni ei tarvitse tämän paremmin tutustuakaan.

ap

Onko sinulle se ja sama näetkö ystäviäsi enää? Toinen oli "paras sydänystävä" ja toinenkin pitkäaikainen ystävä.

Hei haloo, he käyttäytyivät ilkeästi. Näin se ystävyys pohditaan uudelleen. Pitäiskö jäädä kynnysmatoksi?

Voi ap! Tiedän aika hyvin miltä sinusta tuntuu, vaikka ihan tuollaiseen tilanteeseen en itse ole kavereideni kanssa joutunut. Sen sijaan tämä liippaa läheltä montaa kokemaani tilannetta viime vuosilta, kun olen saanut lapsia ja tutustunut muihin äiteihin siellä sun täällä. 

Olen nimittäin huomannut, että ns. hyvä mies on punainen vaate myös äideille. Puolisossani on paljon ärsyttäviä ja suorastaan raivostuttavia piirteitä, mutta myös todella paljon hyvää: hän on tasavertainen vanhempi, tasavertainen kodinhoitaja, "antaa" minun harrastaa, matkustaa ja mennä spontaanistikin vaikka ihan vain lenkille jos minusta siltä tuntuu. Hän tekee itse vaativahkoa työtä ja ajoittain pitkiä työpäiviä ja on itse sanonut, että kotiarki on hänelle sitä työn vastapainoa. Totta kai hänelläkin on oikeus mennä menojaan, ja tämä toimii. Noh, kun en sitten valitakaan kuorossa mukana kun mies ei tajua, niin se huomataan. Ajan saatossa tulee sitten ilmi, että lasten ollessa pieniä hioin kielitaitoani iltalukiossa joka ilta maanantaista perjantaihin, ja että välillä myös reissasin siskoni kanssa Euroopan lomilla. "Miten sun mies suostuu tuohon?" oli yleinen kommentti. Ja sitten alkoi tulla sitä, että nähtiin sun mies täällä puistossa eilen, olipas hän ihana lasten kanssa. Tai että näin sun miehen kaupassa lasten kanssa, juteltiin pitkään niitä näitä. 

Pahin on kuitenkin ollut pitkäaikainen ystävä, joka viime uutena vuotena soitteli ja alkoi ihmetellä ääneen, kuinka ei voi uskoa että olen vielä mieheni kanssa yhdessä. Että hänestä on käsittämätöntä miten minä saan aina pidettyä miehet rinnallani vaikka olen sitä, tätä ja tota. Katkaisin puhelun ja samalla myös välit. Vieläkin tuntuu kurjalta :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraava testi-ilta vaan samojen kavereidesi kanssa ja varoita miestäsi, että testaat mikä kavereitasi vaivaa ja vedät överiksi. Istut koko illan miehesi sylissä eikä mikään saa sinua liikahtamaan - kiitos, tässä onnihan hyvä.

Jos joku piikittelee sinua tai flirttailee miehellesi niin raivokas suutelu miehesi kanssa, kyllä ne siitä hiljenee. Hankkikaa hei huone - ettekö te nyt pientä suudelmaa kestä.

Kaverisi piikittelee mitä sä sekoilet niin sanot haista sinä vittu ja jatkat lauseesi loppuun. Odotat keskustelua muilta ja sinä seuraat vähän tilannetta. Kaverisi höökii miehesi liiveihin niin rauhotu, sulla on oma mies, sulla on väärä suunta nyt.

Pidät kiinni reviiristäsi kuin kunnon koira ja osoitat nartuille oman paikkansa. Varoita toki miestäsi ettet nyt kunnioita entisiä sääntöjä vaan näytät käytökselläsi ettei sinun ylitsesi kävellä.

Sinänsä hyvä idea näyttää laumalle että minuapa ei nujerreta, mutta kuka tuollaista valtataistelua oikeasti jaksaa. Helpommalla pääsee kun vaihtaa vaan seuraa vähitellen rennompaan ja kunnioittavampaan.

Ajattelin jos takana on hyvä pitkä ystävyys niin onko vaivan arvoista katsoa mitä tapahtuu toisen kerran. Jos ystävillä on hetkellisesti pakka sekaisin ja eivät itsekään huomaa miltä käytös näyttää, tuntuu ja mistä johtuu.

Luulisin yhden olevan huomionkipeä flirttailija, toisen ap:sta mustasukkainen ja kaikkien kipuilevat ap:n uutta roolia (asemaa laumassa). Joten ei riitä, että ap osoittaa miehen kuuluvan ap:lle. Pitää osoittaa Lauralle, että myös ap:lla on tahtoa ja pokkaa. Jos siis ap pääsee yli pettymyksestään, että uudessa tilanteessa kaverit reagoivat oudosti - ja pahoin pelkään, inhimillisesti. Ihmiset ovat osittain aika hölmöjä, liskoaivot ja kaikki, epäkypsää käytöstä ja huonoa itsetuntoa, pelkoa jne.

Parhaat ystävyydet syntyvät joskus kun vaikeat tilanteet käsitellään eikä mennä pettymysten poteroon. En tiedä, itse olisin niin utelias, että testaisin koska ei minulla olisi mitään menetettävää. Hyvä mies ja ymmärrän mistä poukkoileva käytös voi johtua. Riippuu vähän tietysti, jaksaako ap:n mies katsella moista sähläämistä. Ehkä tunnissa ehtisi ap tehdä pointtinsa selväksi. Sitten näyttävä poistuminen.

Jaksaisi varmaan tuota jos olisin 20v nuorempi. Ajattelin itse hoidella tän niin, että koska kyseiset ihmiset eivät ole miehelleni tärkeitä, pystyn nyt jättäytymään vaan yhteisistä tapaamisista ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa näitä ongelmia ei ole. Heitä on onneksi suurin osa tuntemistani ihmisistä. Miehelle se on ihan se ja sama, näemmekö näitä ihmisiä enää, koska ei ole heihin edes tutustunut. Ja minun mielestäni ei tarvitse tämän paremmin tutustuakaan.

ap

Onko sinulle se ja sama näetkö ystäviäsi enää? Toinen oli "paras sydänystävä" ja toinenkin pitkäaikainen ystävä.

Tarkoitin, että voin nähdä heitä erikseen ilman että väkisin tehdään asioita pariskunnittain. Ja jos perustan perheen tämän mieheni kanssa, niin varmaan hyvä, että on omiakin ystäviä ja näkee muita kuin muita perheitä ja pareja. Miehellä on kavereita, joilla on ihanat ja lämpimät puolisot, grillaillaan sitten heidän kanssaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ap! Tiedän aika hyvin miltä sinusta tuntuu, vaikka ihan tuollaiseen tilanteeseen en itse ole kavereideni kanssa joutunut. Sen sijaan tämä liippaa läheltä montaa kokemaani tilannetta viime vuosilta, kun olen saanut lapsia ja tutustunut muihin äiteihin siellä sun täällä. 

Olen nimittäin huomannut, että ns. hyvä mies on punainen vaate myös äideille. Puolisossani on paljon ärsyttäviä ja suorastaan raivostuttavia piirteitä, mutta myös todella paljon hyvää: hän on tasavertainen vanhempi, tasavertainen kodinhoitaja, "antaa" minun harrastaa, matkustaa ja mennä spontaanistikin vaikka ihan vain lenkille jos minusta siltä tuntuu. Hän tekee itse vaativahkoa työtä ja ajoittain pitkiä työpäiviä ja on itse sanonut, että kotiarki on hänelle sitä työn vastapainoa. Totta kai hänelläkin on oikeus mennä menojaan, ja tämä toimii. Noh, kun en sitten valitakaan kuorossa mukana kun mies ei tajua, niin se huomataan. Ajan saatossa tulee sitten ilmi, että lasten ollessa pieniä hioin kielitaitoani iltalukiossa joka ilta maanantaista perjantaihin, ja että välillä myös reissasin siskoni kanssa Euroopan lomilla. "Miten sun mies suostuu tuohon?" oli yleinen kommentti. Ja sitten alkoi tulla sitä, että nähtiin sun mies täällä puistossa eilen, olipas hän ihana lasten kanssa. Tai että näin sun miehen kaupassa lasten kanssa, juteltiin pitkään niitä näitä. 

Pahin on kuitenkin ollut pitkäaikainen ystävä, joka viime uutena vuotena soitteli ja alkoi ihmetellä ääneen, kuinka ei voi uskoa että olen vielä mieheni kanssa yhdessä. Että hänestä on käsittämätöntä miten minä saan aina pidettyä miehet rinnallani vaikka olen sitä, tätä ja tota. Katkaisin puhelun ja samalla myös välit. Vieläkin tuntuu kurjalta :( 

:( Mun naisystävälläni on sama tilanne. Mies on hyvä isä ja puistoäidit ovat perustaneet tän miehen kanssa whatsappissa sellaisen ryhmän, jossa ylistävät tätä miestä. Osa tunkee kylään kun mun ystävä ei ole kotona, pyytävät miestä kahville myös heille. Yllättäen, aina kun ei ole oma mies kotona. Mun mielestä toi on todella epäilyttävää juurikin näin naisena. Ystävä on asiaa ihmetellyt eikä oikein pidä siitä, mutta kun mies on hyvä isä ja suorastaan oppikirjaesimerkki tasa-arvoisesta vanhemmasta, ei sille voi mitään tehdäkään.

Miehet eivät varmaan tajua mitä naiset ajavat takaa ja miksi tuo on vaan vähän kummallista... ovat vaan iloisia, kun heistä tykätään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös uusi kiva mies ja kyllästyttää ja väsyttää käydä kylässä, kun emännät niin innoissaan fanittaa miestäni ja dissaavat minua, vanhaa ystäväänsä. Käytös ei ole räikeää, ja luultavasti ystäväni eivät tajua mitä tekevät, mutta käytös on niin jatkuvaa että jälkeenpäin minua ärsyttää.

Miten se dissaus ilmenee, pystytkö yhtään tarkentamaan?

Joko kaverisi ovat sinua kohtaan ikäviä aina ja nyt se vain korostuu entisestään miehesi seurassa, tai sitten olet yhtäkkiä itse herkistynyt ja koet kaiken loukkauksena tai miehesi iskemisenä vaikkei näin ole.

Yksi oma kaverini alkoi yhtäkkiä ottaa ihan kaikesta herneet nenään, vaikka aiemmin oli heitetty kavereiden kesken sellaista huumoria puolin ja toisin ihan huoletta. Siis tyyliin kun valitin että pesin housut ja ne ei sen jälkeen enää mahtuneet päälle, niin kaveri heitti tähän että hehheh vai että housut kutistui pesussa, niinhän sitä aina sanotaan... vihjaten, että olen oikeasti vain lihonut. Ja tämä oli hauska läppä! Kun en oikeasti ole lihonut siis. Tällaista hurttia huumoria oli puolin ja toisin ihan hyväntahtoisesti eikä koskaan tosissaan.

Mutta nykyään jos kaverille itselleen sanoo jotain tuollaista, hän käy suunnilleen itkemään. Hän on tainnut jotenkin masentua. Muutenkin aina haukkuu itseään ja me kaverit joudutaan koko ajan tsemppaamaan.

Onko sulla käynyt joku tällainen muutos itsessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös uusi kiva mies ja kyllästyttää ja väsyttää käydä kylässä, kun emännät niin innoissaan fanittaa miestäni ja dissaavat minua, vanhaa ystäväänsä. Käytös ei ole räikeää, ja luultavasti ystäväni eivät tajua mitä tekevät, mutta käytös on niin jatkuvaa että jälkeenpäin minua ärsyttää.

Miten se dissaus ilmenee, pystytkö yhtään tarkentamaan?

Tekevät pilaa minusta. Vitsillä tietenkin, mutta jatkuvana ja vain minuun kohdistuvana hieman epämukavaa. Ennen arvostivat esim ammattiani ja nyt se sama ammatti onkin naurettava. Laittavat someen jälkeenpäin kuvia illanvietosta ja kiitoksia vain miehelleni siitä miten kivaa oli. Tuntuu kuin he haluaisivat muodostaa mieheni kanssa jonkin koulukiusausringin, jossa minua kiusataan. Todella v-mäistä ja juuri sen verran hienovaraista, että mieheni ei todellakaan ymmärrä että illanvietoissa olisi mitään vikaa. 

Perinteistä naismaista käytöstä, kun kateus iskee...

Kaverisi ovat vain epävarmoja eivätkä tiedä oikein miten päin olisivat. Olen tästä 99% varma, nimittäin olen samanlainen itsekin välillä ja huomaan tekeväni jotain outoa vähentääkseni sisälläni vellovaa kiusaantuneisuutta ja epävarmuutta.

Järkkää joku rauhallinen tilaisuus, joogakutsut tai jotain, missä kaikki jakavat jossain vaiheessa toisilleen ajatuksia levollisessa ilmapiirissä. Jää särkyy ja kaverisi ymmärtävät ettei mitään hätää ole eikä uusi jopa uhkaavan oloinen mies ole uhka teidän kaveruudelle.

Vierailija kirjoitti:

Kaverisi ovat vain epävarmoja eivätkä tiedä oikein miten päin olisivat. Olen tästä 99% varma, nimittäin olen samanlainen itsekin välillä ja huomaan tekeväni jotain outoa vähentääkseni sisälläni vellovaa kiusaantuneisuutta ja epävarmuutta.

Järkkää joku rauhallinen tilaisuus, joogakutsut tai jotain, missä kaikki jakavat jossain vaiheessa toisilleen ajatuksia levollisessa ilmapiirissä. Jää särkyy ja kaverisi ymmärtävät ettei mitään hätää ole eikä uusi jopa uhkaavan oloinen mies ole uhka teidän kaveruudelle.

Anteeksi... joogakutsut? Olihan tää läppä-- mä en järkkäis mitään vaan olisin ihmisten kanssa, joiden tapaamisen jälkeen on voimaantunut olo. Ei ystävyyden pidä aiheuttaa ahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös uusi kiva mies ja kyllästyttää ja väsyttää käydä kylässä, kun emännät niin innoissaan fanittaa miestäni ja dissaavat minua, vanhaa ystäväänsä. Käytös ei ole räikeää, ja luultavasti ystäväni eivät tajua mitä tekevät, mutta käytös on niin jatkuvaa että jälkeenpäin minua ärsyttää.

Miten se dissaus ilmenee, pystytkö yhtään tarkentamaan?

Tekevät pilaa minusta. Vitsillä tietenkin, mutta jatkuvana ja vain minuun kohdistuvana hieman epämukavaa. Ennen arvostivat esim ammattiani ja nyt se sama ammatti onkin naurettava. Laittavat someen jälkeenpäin kuvia illanvietosta ja kiitoksia vain miehelleni siitä miten kivaa oli. Tuntuu kuin he haluaisivat muodostaa mieheni kanssa jonkin koulukiusausringin, jossa minua kiusataan. Todella v-mäistä ja juuri sen verran hienovaraista, että mieheni ei todellakaan ymmärrä että illanvietoissa olisi mitään vikaa. 

Puhu sun miehelles tuosta, ymmärtää kyllä, jos on sun arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäviä ystäviä. Todennäköisin selitys on varmaan tuo, jota itsekin epäilit syyksi. Sinuna jäähdyttelisin tuollaisia ystävyyssuhteita. Jos tapaamiset ottavat enemmän kuin antavat, ja lopuksi on suru puserossa, niin todnäk antaisin olla jopa kokonaan.

Olen tuntenut nämä ystäväni 20 vuotta, toisen vielä pidempään, miehen kanssa olen ollut puoli vuotta. Ei muutaman tapaamisen jälkeen oikein voi vielä tehdä tuollaista päätöstä.

Mutta nyt mulla on ihana mies, joka haluaa isäksi, on lapsirakas ja kaikkea sitä, mitä olen miehestä halunnut. Plus treenaa kuten itsekin, meillä on yhdessä tosi kivaa. Ja nyt sitten kun mullakin olisi vihdoin tällainen sosiaalinen mies (eksät olivat vähän introvertimpia) että päästään kaveripariskuntien kanssa yhdessä aikaa viettämään, niin dynamiikka on tätä.

Mitä enemmän mä tätä mietin, sitä inhottavampi olo tulee. 

Ne sun "ystävät" vaan nyt paljasti todellisen karvansa. Itselle ei kyllä tulisi mieleenkään käyttäytyä ystävieni (tai sen puoleen kenenkään) miesystäviä kohtaan tuolla tavoin. En nyt kehota mitään teatraalista välienkatkaisua tekemään, mutta kannattaa silti pikkuhiljaa hankkia muitakin ystäviä ja jättää vähän vähemmälle tapailut näiden 20 vuotta vanhojen ystävyyksien kanssa. Koska ei se 20 vuotta ystävyyttä/tuntemista vielä takaa sitä, että toiset aidosti kunnioittavat sinua ystävänään. Selvästi tuossa on jotain outoa halveksuntaa sua kohtaan, mikä tuli nyt vasta kunnolla pintaan. On voinut olla merkkkejä aiemminkin, mutta et vain ole huomannut. 

Kuulostaa aivan tyypilliseltä naisten käytökseltä.

Naisen elämänvaiheet ovat:

1. Juoksut

2. Vakiintuminen

3. Menot

40+ naiset ovat elämänvaiheessa 3. Betaelättäjät ovat työnsä tehneet, ja nyt kiinnostaisi panostaa sosiaalisuuteen - kenties parrakkaan motoristirakastajan kanssa. Kaverisi eivät ole vielä päässeet eroon tylsistä introvertti-insinööreistään ja ovat siksi sinulle kateellisia.

No ystävyyssuhteet on erilaisia kehitysvammaisten yksiköissä, mutta ne ovat myös tärkeitä heille.

JOten aloittaja,anna olla ja kysy esim. ohjaajilta neuvoa ensi kerralla. elä murehdi.

Todennäköisesti kyseessä ovat nk. tavallisen näköiset naiset, joilla ei ehkä ole vientiä muuten, joten komea ja mukava mies on helppo hurmattava, jos sattuu olemaan vielä ystävän mies. Tällaiselle komistukselle voi flirttailla estoitta, koska kaikkihan tietävät, että kyseessä on ystävän mies, eli "siitäei voi suuttua".

Naiset, jotka saavat huomiota miehiltä tarpeeksi muutenkin, eivät koe tarvetta tuollaiselle epätoivoiselle temppuilulle ystävän seurassa. Mulla on kaveripiirissä naisia, joilla on suuret egot ja käytös tuollaista, komppaavat epävarmuuttaan/ylipainoa tms röyhkeydellä. Ne kauniit kaverit taas ovat rauhallisempia, eivätkä tee mitään numeroa itsestään.

Yksi ystävä on suorastaan törkeä, esittelee rintojaan koko ajan avokaulaisilla puseroilla ja hakee huomiota miehiltä ja samalla valittaa, kun oma mies ei koskaan kehu. Ei kait se huomioh**raa halua kehua.

Siis onko tuollainen käytös oikeasti jotenkin yleistäkin, kun monissa viesteissä tuo ilmiö tunnistetaan? Olisin kuvitellut tuollaista tapahtuvan lähinnä television komediasarjoissa.