Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Help: Naispuolisten ystävien outo käytös?
16.12.2019 |
Mulla on todella outo ongelma, johon pitäisi saada ajatuksia toisilta naisilta tai vaikka miehiltä, tosin en tiedä, osaavatko miehet tähän paneutua.
Olen alkanut seurustelemaan puolisen vuotta sitten miehen kanssa, jota olen tietysti esitellyt sitten ystävilleni yhteisten illanistujaisten merkeissä.
Ongelmaksi on muodostunut ystävieni outo käytös, joka kohdistuu minuun. On vaikea kuvailla mitä se on, mutta paras sydänystävänikin muuttuu miehen seurassa minua kohtaan nokittelevaksi ja happamaksi. Esim. jos alan kertoa jotain juttua, hän alkaa vähätellä minua ja ikään kuin puhuu ohitseni miehelleni, että no toi nyt on tollasta haha haa. Eli ivailee minusta miehelleni...
Siitä tulee mulle tosi kurja olo, koska en ole tottunut näiltä ystäviltäni saamaan mitään ikävää.
Ikää meillä on jo lähes 40, joten ei olla tyttösiä enää.
Siinä, missä tämä yksi ystävä nokittelee minua ja vitsailee mieheni aikana minun kustannuksellani, toinen ystäväni taas pistää pystyyn oudon shown, jossa hänestä tulee bimbo. Hän pyrkii istumaan koko ajan minun ja mieheni väliin, muka selvittämään jotain asiaa. Hän myös tekee itsensä tosi näkyväksi ja viimeksi esitteli joitain bikinikuviaan lomamatkalta miehelleni. Pahinta, että tämän ystäväni oma mies istui siinä vieressä.
Jouduin jopa sanomaan ystävälleni, että rauhoitus nyt, oli ihme kierroksilla ja tuntui että menossa on joku show.
Ärsyttävin tilanne oli, että kun mieheni kumartui suukottamaan minua poskelle, tämä ystäväni hyökkäsi toiselta puolelta pussaamaan minua toiselle poskelle ja yritti halata sieltä toiselta puolelta minua ja miestä... Ei todellakaan ole normaalia käytöstä tältä kaverilta, en osaa suhtautua tuohon ollenkaan.
En pysty ymmärtämään, mikä näissä ystävissäni tapahtuu mieheni aikana, koskaan aiemmin ei ole ollut meillä tällaista, vaikka olen ollut suurimman osan ystävyydestämme parisuhteessa.
Kaksi eksääni ei tehnyt tuollaista vaikutusta näihin kavereihin, päinvastoin, olivat hyvin normaaleja, lämpimiä ihmisiä.
Alussa mulla oli vaan epämääräisen outo olo näiden tapaamisten jälkeen, en heti yhdistänyt näiden ystävien käytöksen muutosta mieheeni liittyväksi. Nyt kun olen asiaa tässä miettinyt, niin voisin vannoa, että juuri miehestä tämä johtuu, koska kaikki muu on ennallaan.
Oma päätelmäni on niinkin lapsellinen, että koska mieheni on aika maskuliininen ja harrastaa fyysistä lajia, joka tekee hänestä harteikkaan ja nk. äijän näköisen, että se triggeröisi nämä muuten niin ihanat ystäväni joihinkin kanakotkotustiloihin. Heidän omat miehensä ovat perheenisiä ja sellaisia miehiä, joita itse arvostan. Kuskaavat lapsia treeneihin ja laittavat tarvittaessa ruokaa, eivät treenaa salilla vaan ovat ihan perusmiehiä.
Mutta voiko selitys olla niin yksinkertainen? Voiko tuollainen nk. äijämäinen ulkoasu herätellä näissä minunlaillani keski-ikää lähestyvissä ystävissäni jotain alkukantaista kilpailutunnetta? Muistan tällaisen dynamiikan yläasteajoilta, mutta aikuisiällä tämä on ensimmäinen kerta, kun törmään tähän...
Lopputulos on kuitenkin se, että mulle tulee ahdistava ja inhottava olo näiden tapaamisten jälkeen. Joudun miettimään sanojani ystävieni aikana, ei tee enää mieli tavata porukalla vaan viettää aikaa sellaistan ystävien kanssa (miehen ystävien), jossa minua kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti.
Mitä ajatuksia teillä on? Toivoisin, että ette aukoisi päätänne tai koittaisi vierittää tätä jotenkin mun syyksi. Olen tässä potenut alakuloa ja ihan tarpeeksi. Toisaalta olen avoin muillekin ajatuksille, että voiko taustalla olla jotain muuta, jota en vaan tajua?
:(
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäviä ystäviä. Todennäköisin selitys on varmaan tuo, jota itsekin epäilit syyksi. Sinuna jäähdyttelisin tuollaisia ystävyyssuhteita. Jos tapaamiset ottavat enemmän kuin antavat, ja lopuksi on suru puserossa, niin todnäk antaisin olla jopa kokonaan.
Ystäväsi varmaankin ajattelevat sinun ylpistyneen uuden miehesi myötä. Tekstistä en tätä havaitse, mutta usein taustalla on jokin tuollainen ajattelutapa.
Tuli mieleen ensin ihan se perinteinen mustasukkaisuus tai että ovat ehkä tiedostamatta ihastuneet mieheesi, mutta jos heillä on itselläänkin jo miehet, niin ehkä ei sitten.
Olet varmaan huomannut, että itsekin käyttäydyt eri tavalla eri ihmisten kanssa. Itse ainakin ihmettelen joskus, että miten ihmeessä joku ihminen saa minussa aikaan outoa käytöstä. Eli sanon outoja asioita esim. Töksäytän jotain, mikä on epätyypillistä käytöstä itselleni. Se on joku alitajuinen juttu, mistä en itsekään ole päässyt selvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä ystäviä. Todennäköisin selitys on varmaan tuo, jota itsekin epäilit syyksi. Sinuna jäähdyttelisin tuollaisia ystävyyssuhteita. Jos tapaamiset ottavat enemmän kuin antavat, ja lopuksi on suru puserossa, niin todnäk antaisin olla jopa kokonaan.
Olen tuntenut nämä ystäväni 20 vuotta, toisen vielä pidempään, miehen kanssa olen ollut puoli vuotta. Ei muutaman tapaamisen jälkeen oikein voi vielä tehdä tuollaista päätöstä.
Mutta nyt mulla on ihana mies, joka haluaa isäksi, on lapsirakas ja kaikkea sitä, mitä olen miehestä halunnut. Plus treenaa kuten itsekin, meillä on yhdessä tosi kivaa. Ja nyt sitten kun mullakin olisi vihdoin tällainen sosiaalinen mies (eksät olivat vähän introvertimpia) että päästään kaveripariskuntien kanssa yhdessä aikaa viettämään, niin dynamiikka on tätä.
Mitä enemmän mä tätä mietin, sitä inhottavampi olo tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi saat valita, kenen seurassa aikaasi vietät. Voit jättää kanalauman kotkottamaan muiden kanssa, keskity ihmisiin joilta saat arvostusta. Ja jos kanat joskus kysyy syytä miksi ei enää tavata, voit kertoa, että tunsit myötähäpeää ja arsytystä tapaamisissa yllä olevista syistä. Ja kai sä miehesi kanssa olet keskustellut, miten hän kokee tuon asian? vastauksesta riippuen voit tipusille kertoa senkin.
Siis todellakin voi aiheuttaa tuo äijämäinen olemus naisissa omituisia käytöshäiriöitä ja turhaa huomion hakuisuutta. Lisäksi ns. Uutuuden viehätys. Käytös saattaa loppua ajankuluessa tai sitten ei..
Tuntuvat tosiaan teineiksi muuttuvan ja ehkä huom ehkä joku heistä ystävistä testaa mieheesi omaa viehätysvoimaansa josko vaikka lykästäisi.
Oma mieheni on pitkä, tumma isot ruskeat silmät omaava komeus ja silloin ,kun alettiin seurusteleen miehelläni oli samanlainen vaikutus naisiin tai ns.ystäviin.
joku naisista(ystävistä) oli miehelleni sanonut jotain jolla toivoi saavansa meidät eroamaan. Tästä syystä emme moneen vuoteen ole olleet heidän kanssa tekemisissä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaako mies itse tilanteissa mitään outoa? Kuinka hän reagoi? Aika paljon on merkitystä sillä kuinka hän käyttäytyy kun ns ystäväsi tekevät temppujaan, esim kehottaako mies sinua kuitenkin kertomaan juttusi, ignoraako bikinikuvat jne. Luulisi naisten käytöksen loppuvan, jos vastassa on vain kiviseinä.
Ikää 40 ja mies haluaa vielä lapsia? Jotenkin ei nyt täsmää nämä yksityiskohdat tarinassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ensin ihan se perinteinen mustasukkaisuus tai että ovat ehkä tiedostamatta ihastuneet mieheesi, mutta jos heillä on itselläänkin jo miehet, niin ehkä ei sitten.
Olet varmaan huomannut, että itsekin käyttäydyt eri tavalla eri ihmisten kanssa. Itse ainakin ihmettelen joskus, että miten ihmeessä joku ihminen saa minussa aikaan outoa käytöstä. Eli sanon outoja asioita esim. Töksäytän jotain, mikä on epätyypillistä käytöstä itselleni. Se on joku alitajuinen juttu, mistä en itsekään ole päässyt selvyyteen.
Jos sinäkin tiedostat tuon mustasukkaisuuden, miksi annat sen vaikuttaa sun käytökseen? Saatat aiheuttaa tosi kurjan olon jollekin...
Mä en muuta käytöstäni toisten aikana, tiedostaisin sen kyllä. Olen tosi sosiaalisessa työssä ja tapaan niin paljon ihmisiä työpäivän aikana, eikä töissä tarvitse olla missään nk. roolissa, joten olen hyvin luonteva seurassa kuin seurassa. Työni ei ole asiakaspalvelua vaan asiantuntijatyötä, jossa sosiaalista pelisilmää pitää olla ja havaita, jos joku ei toimi.
Naisten keskinäiseen kateuteen olen törmännyt joskus nuoruudessa ja en ymmärrä naisia, jotka kuuluttavat että eivät viihdy toisten naisten seurassa vaan miesten.
Minä olen enemmänkin sellainen, että pidän tyttöjen ja naisten puolia mieluummin. Esimerkiksi jos on kaveripariskunta, jossa mies vaikka dissaa puolisoaan, niin saatan tuumata miehelle, että aika ikävästi puhuit sun puolisolle. Eikä tästä ole tullut riitaa koskaan, miehet suhtautuvat sellaiseen vapautuneesti.
Mutta en omien ystävieni suhteen ole törmännyt tähän. Olen mielestäni ollut vielä tosi valikoiva, että keiden seurassa vietän aikaa. Matkan varrelle on jäänyt ikäviä ihmisiä, mutta ei koskaan tällaisesta syystä.
Ei mulle ole koskaan tarvinnut olla kateellinen mistään eikä tarvitse olla nytkään.
Mieheni ystävät ovat ottaneet mut vastaan puolisoineen tosi hyvin, siinä porukassa toisia kunnioitetaan ja olen myös tutustunut miehen äitiin, joka on hyvin lämmin ja herkkä tapaus.
Huolehtivainan hössöttäjä, joka saattaisi varmaan ärsyttää jotain, mutta musta se piirre on hellyyttävä. Ylipäätään olen nk. tyttöjen puolella mieluummin, jos pitää sukupuoli valita.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 40 ja mies haluaa vielä lapsia? Jotenkin ei nyt täsmää nämä yksityiskohdat tarinassa...
No tuota ei ole ikää 40, sanoin, että lähempänä neljääkymppiä. Lähempänä sitä kuin kolmeakymppiä. Tarkalla iällä ei liene merkitystä tässä asiassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväni ilmeisesti halveksuivat minua tietyllä tavalla joten olivat lähinnä järkyttyneitä sinkkuina kun löysin komean kumppanin itselleni. Eivät jotenkin käsittäneet tilannetta ollenkaan ja yrittivät vähän vikitellä miestäni ja halveerata minua kuin toivoen että eroaisimme tai että miehen olisi pitänyt tajuta kuinka typerä ihminen olen tms.
Eräs ystäväni flirttasi miehille siis oli kaunissilmäinen ja ihan kaunis nainen niin aina oli testaamassa viehätysvoimaansa mieheeni. Jotenkin hänkin siis aliarvioi minua tai yliarvioi itseään ja omaa viehätysvoimaansa. Ilmeisesti hän peilasi ja piti saada hyväksyntää kaikilta miehiltä että koki olevansa jotakin.
Minun kaikki ystäväni ovat aina halveksuneet minua ja pitäneet maanmatosena. Valitettavasti näin. Kaikki nämä ovatkin entisiä ystäviä sitten.
Täysin selvää mustasukkaisuutta ja kateellisuutta. En tiedä sinun sijassasi, mitä "ystävien" kanssa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä veikkaan syyksi sitä perinteistä eli kateutta siitä, että olet löytänyt rinnallesi näyttävän ja miehekkään miehen. Ystäväsi eivät välttämättä edes tiedosta olevansa kateellisia eivätkä osaa reflektoida omaa käytöstään. Kun olette olleet noin pitkään ystäviä eikä vastaavaa käytöstä ole heidän puoleltaan aiemmin ilmennyt, niin suosittelen asian ottamista puheeksi heidän kanssaan. Katso, miten he reagoivat asiaan ja tee päätös ystävyyden jatkumisesta vasta sitten. Jos ottavat nokkiinsa, yrittävät lyödä asian lekkeriksi tai vierittää syyn sinun niskoillesi, malliin "kultapieni älä nyt hassuja kuvittele", niin sitten voit vakavasti miettiä, onko tällaisilla ystävillä paikkansa sinun elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Huomaako mies itse tilanteissa mitään outoa? Kuinka hän reagoi? Aika paljon on merkitystä sillä kuinka hän käyttäytyy kun ns ystäväsi tekevät temppujaan, esim kehottaako mies sinua kuitenkin kertomaan juttusi, ignoraako bikinikuvat jne. Luulisi naisten käytöksen loppuvan, jos vastassa on vain kiviseinä.
Mies on aika kiltti eikä aiheuta mitään tilanteita, voin luottaa, että pitää pokerin. Ja mies itsekin sellainen, että tykkää kiusoitella, mutta se on sellaista romanttista ja juurikin tuo poskipusu illanistujaisissa oli sellainen, jota edelsi leikkimielinen sanailu. Flirttailtiin siis toisillemme ja oltiin vähän sivussa muista, mutta yhtäkkiä ystävä tunki toiselle puolelleni shownsa kanssa.
Mies ei oikein ymmärtänyt, miksi joutui katselemaan joitain lomamatkakuvia ja sanoi illalla kyllä, että en mä tajua, ketä kiinnostaa toisten lomakuvien selailu. Näytti vielä joitain kännivideoitakin, joita mies vähän ihmetteli.
Mies ei mitenkään tuominnut ajatuksiani, mutta ei tietenkään huomannut mitään outoa, koska ei tunne näitä ystäviäni. Mutta naureskeli vaan kun sanoin, että pidetääs nyt pieni tauko näistä mun kavereista ja vietetään aikaa sun ystävien seurassa. Kontrasti on niin valtava miehen ystävien puolisoihin. He ovat enemmänkin helpottuneita, kun se kaveriporukan ikisinkkumies vihdoin seurustelee, mutta mun ystävät taas tuntuvat suhtautuvan oudosti. Ainakin miehen parhaan ystävän vaimo sanoi suoraan, että mahtavaa, kun mieheni on löytänyt näin kivan naisen. Niistä tapaamisista tulee hyvä mieli, toisin kuin näistä mun ystävien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen ensin ihan se perinteinen mustasukkaisuus tai että ovat ehkä tiedostamatta ihastuneet mieheesi, mutta jos heillä on itselläänkin jo miehet, niin ehkä ei sitten.
Olet varmaan huomannut, että itsekin käyttäydyt eri tavalla eri ihmisten kanssa. Itse ainakin ihmettelen joskus, että miten ihmeessä joku ihminen saa minussa aikaan outoa käytöstä. Eli sanon outoja asioita esim. Töksäytän jotain, mikä on epätyypillistä käytöstä itselleni. Se on joku alitajuinen juttu, mistä en itsekään ole päässyt selvyyteen.
Jos sinäkin tiedostat tuon mustasukkaisuuden, miksi annat sen vaikuttaa sun käytökseen? Saatat aiheuttaa tosi kurjan olon jollekin...
Mä en muuta käytöstäni toisten aikana, tiedostaisin sen kyllä. Olen tosi sosiaalisessa työssä ja tapaan niin paljon ihmisiä työpäivän aikana, eikä töissä tarvitse olla missään nk. roolissa, joten olen hyvin luonteva seurassa kuin seurassa. Työni ei ole asiakaspalvelua vaan asiantuntijatyötä, jossa sosiaalista pelisilmää pitää olla ja havaita, jos joku ei toimi.
Naisten keskinäiseen kateuteen olen törmännyt joskus nuoruudessa ja en ymmärrä naisia, jotka kuuluttavat että eivät viihdy toisten naisten seurassa vaan miesten.
Minä olen enemmänkin sellainen, että pidän tyttöjen ja naisten puolia mieluummin. Esimerkiksi jos on kaveripariskunta, jossa mies vaikka dissaa puolisoaan, niin saatan tuumata miehelle, että aika ikävästi puhuit sun puolisolle. Eikä tästä ole tullut riitaa koskaan, miehet suhtautuvat sellaiseen vapautuneesti.
Mutta en omien ystävieni suhteen ole törmännyt tähän. Olen mielestäni ollut vielä tosi valikoiva, että keiden seurassa vietän aikaa. Matkan varrelle on jäänyt ikäviä ihmisiä, mutta ei koskaan tällaisesta syystä.
Ei mulle ole koskaan tarvinnut olla kateellinen mistään eikä tarvitse olla nytkään.
Mieheni ystävät ovat ottaneet mut vastaan puolisoineen tosi hyvin, siinä porukassa toisia kunnioitetaan ja olen myös tutustunut miehen äitiin, joka on hyvin lämmin ja herkkä tapaus.
Huolehtivainan hössöttäjä, joka saattaisi varmaan ärsyttää jotain, mutta musta se piirre on hellyyttävä. Ylipäätään olen nk. tyttöjen puolella mieluummin, jos pitää sukupuoli valita.
Nyt minä puhun aidasta ja sinä aidanseipäästä. Kommentoin siis ap:n ystävien käytöstä, kun mainitsin mustasukkaisuuden, enkä omaa tilannettani.
Pohdin laajemmin omaa kokemusmaailmaani ja yleisinhimillistä käytöstä, jossa eri ihmiset tuovat esiin eri puolia persoonasta. Tästäkin, kuten ihmisen käytöksestä ylipäätään, suuri osa on tiedostamatonta. Kyse ei ole siitä, että ihmiset tietoisesti päättävät, että jaahas, reagoinpas tähän näin, vaan reaktiot ovat alitajuisia, sisäsyntyisiä, pulpahtavat. Niistä tietysti voi yrittää tulla tietoiseksi, mutta se nyt menee sivu aiheen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi saat valita, kenen seurassa aikaasi vietät. Voit jättää kanalauman kotkottamaan muiden kanssa, keskity ihmisiin joilta saat arvostusta. Ja jos kanat joskus kysyy syytä miksi ei enää tavata, voit kertoa, että tunsit myötähäpeää ja arsytystä tapaamisissa yllä olevista syistä. Ja kai sä miehesi kanssa olet keskustellut, miten hän kokee tuon asian? vastauksesta riippuen voit tipusille kertoa senkin.
Hei tuo myötähäpeä, joo tuo oli ainakin se tunne mikä tästä ystäväni bimboilusta tuli mieleen. Ei ole pitkä aika, kun käytiin tyttöporukalla ulkona ja dynamiikka oli aivan eri. Meillä oli tosi hauskaa. Siksi odotin innolla illanistujaisia miestemme kanssa, kerrankin nyt itse voin.
Ja lopputuloksena mulla on ihan pas*a olo. Miehen kanssa oon puhunut, mutta ei tilanne avaudu hänelle vaikka miten selostaisin, koska ei tunne pidemmältä ajalta näitä mun ystäviä. Miehelleni he olivat tosi ystävällisiä ja ainakin tämä shown pystyttäjä oli vähän liiankin mukava bikinikuviensa kanssa.
Jos miehen kaverit näyttelisi mulle luuristaan jotain pullottavia bokserikuviaan, loukkaantuisin paljon. Mies taas ei noteerannut sitä bikinikuvaa siinä määrin, mitä se oli, sanoi vaan että outoa, kun esitteli lomamatkakuviaan. Mutta tietysti mä tajusin, että ei ole normaalia esitellä tuollaisia kuvia kenellekään, koska siinä bikinikuvassa pääosassa olivat rinnat. Ei ystäväni laita tuollaisia kuvia Instaankaan eikä heruttele somessa muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä veikkaan syyksi sitä perinteistä eli kateutta siitä, että olet löytänyt rinnallesi näyttävän ja miehekkään miehen. Ystäväsi eivät välttämättä edes tiedosta olevansa kateellisia eivätkä osaa reflektoida omaa käytöstään. Kun olette olleet noin pitkään ystäviä eikä vastaavaa käytöstä ole heidän puoleltaan aiemmin ilmennyt, niin suosittelen asian ottamista puheeksi heidän kanssaan. Katso, miten he reagoivat asiaan ja tee päätös ystävyyden jatkumisesta vasta sitten. Jos ottavat nokkiinsa, yrittävät lyödä asian lekkeriksi tai vierittää syyn sinun niskoillesi, malliin "kultapieni älä nyt hassuja kuvittele", niin sitten voit vakavasti miettiä, onko tällaisilla ystävillä paikkansa sinun elämässäsi.
Tämä joo käy itselläni mielessä, mutta sitten taas mietin, että minun silmissäni mun mies on ihan normaali, maskuliininen ja harteikas mies, ei mikään 190 senttinen karpaasi, joka kääntää ovella katseet. Näiden naisystävieni miehiin verrattuna on tietysti vähän isompikokoinen, mutta onhan maailma täynnä hyväkroppaisia harteikkaita miehiä. En suostu hyväksymään, että mun ystäväni olisivat niin pinnallisia.
Mulla ei ole mitään yhtä ja tiettyä miestyyppiä, kaikki miehet ovat olleet hyvin erikokoisia ja näköisiä. Nyt on ensimmäistä kertaa mies, jonka haluan lapseni isäksi, mutta se ei todellakaan johdu mistään maskuliinisuudesta, vaan miehen hoivavietistä ja turvallisuudesta. Vaikka joutuisi nyt pyörätuoliin tai vuodepotilaaksi, olen rakastunut hänen luonteeseensa. On suurisydäminen ja herkkä, vaikka ei heti näytä siltä. Ja että voin tästä asiasta puhua hänelle ja hän suhtautuu ymmärtävästi, mutta silti nämä kommentit täällä ovat mulle myös tärkeitä.
Ei haluaisi kiusaamiskokemusta tällä iällä enää, etenkään omilta ystäviltä. Kiitos jo nyt vertaistuesta, helpottaa ihan oikeasti vähän apatiaa. <3
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni ilmeisesti halveksuivat minua tietyllä tavalla joten olivat lähinnä järkyttyneitä sinkkuina kun löysin komean kumppanin itselleni. Eivät jotenkin käsittäneet tilannetta ollenkaan ja yrittivät vähän vikitellä miestäni ja halveerata minua kuin toivoen että eroaisimme tai että miehen olisi pitänyt tajuta kuinka typerä ihminen olen tms.
Eräs ystäväni flirttasi miehille siis oli kaunissilmäinen ja ihan kaunis nainen niin aina oli testaamassa viehätysvoimaansa mieheeni. Jotenkin hänkin siis aliarvioi minua tai yliarvioi itseään ja omaa viehätysvoimaansa. Ilmeisesti hän peilasi ja piti saada hyväksyntää kaikilta miehiltä että koki olevansa jotakin.
Minun kaikki ystäväni ovat aina halveksuneet minua ja pitäneet maanmatosena. Valitettavasti näin. Kaikki nämä ovatkin entisiä ystäviä sitten.
Tosi, tosi, tosi kurjaa. :( Miten käsittelit tämän asian ja oliko pitkä harkinta-aika, ennen kuin lakkasit pitämästä yhteyttä ystäviisi? Mä ite en kestä montaa tuollaista ahdistuspäivää, joita oli. Kun oli vähän krapulaa tämän bikinikuva ystäväni tapaamisen jälkeen, itkin pari tuntia tietämättä itsekään, että miksi. Tunne oli epämääräinen ja mietin, miksi ystäväni käytös ärsytti jo illalla niin kovasti. En vielä siinä hetkessä sitä tajunnut, mutta se oli juuri se ihmeellinen yläaste ikäisen, epävarman teinitytön esittämistä ja jotenkin teennäisen rempseän ja "hyvän jätkän" esittämistä.
Tämän mun sydänystävän käytöksestä taas olen enemmän pahoillani, kyseessä on ihminen, joka on mulle aina ollut tosi tärkeä. Ei hän ole koskaan ollut mulle ilkeä eikä halventanut, siksi oli jotenkin järkyttävää tuntea olevansa itse yksinkertainen tai jotenkin vajaa...
Esimerkiksi jos mä sanoin, että hei muistatko kun käytiin sillon joskus siellä ja siellä, niin ystäväni katsoi mun ohi miestäni ja alkoi nauramaan, että no eikä käyty mitä sä sekoilet?! Ja jatkoi tuota samaa koko illan. Kun saatoin hänet autolle, palasi ikään kuin omaksi itsekseen ja minä olinkin taas kiva.
Alue: Aihe vapaa
Kakkien naisten käsilaukussa on selkäänpuukotusveitsi.