YYA-ankeus. Kuka muistaa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä lie tuppukylässä moista on harjoitettu. Toki toettyä sinivalkopesua siihen aikaan harjoitettiin, kuten Suomi kävi erillissotaa eikä ollut koskaan Saksan liittolainen.

Suomi joutui jatkosotaan ajopuuna, suurvaltain välikappaleena. Yllätyksenä ja pyytämättä, kuin entisen tytön faksi.

Se nyt on itsestäänselvää, mutta sen aikainen linja oli kauniisti sanottuna yhtä valheellinen kuin nykyiset työllisyystilastot.

Mutta mainiota viihdettä tarjosi paltamolaisten amatöörien teatteri-esitys Solokkuvaaralaiset  ja Koko kaupungin Vinsentti. Näytelmä näkymättömästä pojasta 

Muistan, kun ala-asteen 3-6lk(kyläkoulussa toinen ope hoisi 1-2lk, toinen 3-6lk) opettaja pyysi hyppäämään 5. tai 6. luokalla muutaman sivun yli.

Eikä ollut kysymys historiasta vaan biologiasta.

Ujo nuori opettaja koki ihmisen lisääntymisen liian kiusalliseksi aiheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muistan, oli juuri kuten vastaaja 6 kertoi. eikä todellakaan mitään sivuja liimailtu. ja poliitikot olivat viisaita ja kokeneita ammattilaisia. oi niitä aikoja, sen ajan kunpa saisi takaisin.

Kuten Paavo Väyrynen. 29-vuotiaana opetusministeriksi. Tai Ulf Sundqvist samaan pestiin 27-vuotiaana. Harri Holkeri, 34-vuotiaana Kokoomuksen puheenjohtajaksi, mutta luojan kiitos noina vuosina ns. yleiset syyt estivät Kokoomuksen pääsyn hallitukseen.

Niin se aika kultaa muistot :)

Kekkonen, Virolainen ym kokeneet.

Kekkonen sai jatkaa pressana, vaikka oli jo ihan seniili. Ei sitä ikää ja kokemustakaan kannata ihan sokeasti ihailla.

Sitten oli umpijuoppo Karjalainen ulkoministerinä pitkään.

YYA Suomi on persulaisten unelma, sitä vanhaa hyvää aikaa mihin haaveilevat palauttavan Suomen kun saavat vallan.

Vierailija kirjoitti:

Minun sukupolveni (60-luvulla syntyneet) on se sukupolvi, joka hurmaantui coca cola-pukkiin, muovirihkamaan, jenkkipurkkaan, kaikkeen kiiltävään ja kaikkeen, jonka liitteenä oli super-, hyper-, mega ymv. Materialistinen, ahneus on hyve- ideologian läpitunkema sukupolvi. Jenkkipropaganda upposi 6-0, käytännössä lähes kritiikittömästi. Ympäristöliikkeet syntyivät, mutta niitä ja luonnonsuojelua kannatti pieni aktiivinen vähemmistö, suurin osa nakkasi paskat tai kauhisteli vain muodon vuoksi saastumista ja lähti sitten shoppailemaan lisää muovirihkamaa ja polyesterivaatteita ja syömään vasta-avattuun paratiisiin, McTrash...Donaldsiin.

Yltiö-individualistuus oli myös pop, tältä sukupolvelta jäi pitkälti joukkuemenestys urheilusssa kehnonlaiseksi, sen sijaan loistavia yksilöurheilijoita pukkasi maailmalla, myös joukkuelajeissa, he pärjäsivät yksilöinä, ei maajoukkueessa.

Riihimäen kundit olivat koleita Elvis tai James Dean- kopioita ja jenkkiautoilla jäädyttiin pakkasissa. Kulttuurista omimista ei pidetty ollenkaan nolona, melkeinhän miellettiin itsemme yhdeksi USA:n osavaltioksi. Kiiltävällä purkkapropagandalla ostettu sukupolvi. Halvalla meni.

Sosialististen maiden arkisuus näyttäytyi ankeutena, niiden maiden kansa oli ostettavissa sukkahousuilla ja purkkapaketeilla ja niillä ei ollut mitään kiiltävää, ei superia, ei hyperiä, musiikkikin oli ihan paskaa, kapitalismi näytti vievän voiton mennen tullen ja itäblokki oli vain iso vitsi näiden kuluttajien ja juppiloisien mielestä.

Ja taitaa olla niin, että juuri nimenomaan minun sukupolvellani on suurimmat vaikeudet sopeutua nykyaikaan, jossa sosialismin ankeus näyttäytyykin nyt pikemminkin järkevyytenä, kapitalismi ei toimikaan, ei ainakaan yksinään, ja se ennen niin kolee USA on nolo wt-maa, luonnonsuojelu ei olekaan pelkkä sivuutettava hymistelyn kohde, vaan joka päivä huomioon otettava asia. Shoppailu, bling-bling, ökyily ja törsäily on MEGAjunttia, niin kuin myös liitteet mega, super ja hyper. Ei ihme, että tämä sukupolvi on vähän pihalla ja sitä vtuttaa. AIka moni taitaa äänestää persuloisia.

Buaah, ei suatana, aivan jäätävä analyysi mun tädeistä 50-60 v. Niillä on nuoruuskuvia, jossa ne on repäisty ku suoraan 50-luvun jenkkiläisestä maitobaarista. Ehhee. Mummut shoppailee krääsää vieläkin ja ovat paniikissa, kun kohta ei saa lentää Dubaihin.

Nuorin tädeistäni, se kolmas, oli kuulemma ns. erilainen nuori eli punkkari. Itse asiassa sen nuoruuskuvat on melko tyylikkäitä. Se punkkarius kun lienee ollut jotain esigoottia tai jotain. On se edelleen erilaisempi kuin nuo kaksi muuta. 

Ainakin tuolloin riitti töitä jokaiselle työhaluiselle. Suomi oli turvallinen paikka elää, kun ei vielä leikitty koko maailman sosiaalitoimistoa. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri täällä oli paljon vapaampi ja monella tavalla terveempi.

Vierailija kirjoitti:

Poliitikot olivat asiantuntevia ja osasivat tehdä kompromisseja, ajattelivat laajemmin kuin vain oman pienen piirin etua. Oli konsensus ja solidaarisuutta ihmisten kesken.

Jokaisella poliitikolla oli oma kotir*yssä, jonka avulla sai itselleen etuisuuksia. Kekkonen oli dementikko, jonka asemaa poliittinen lähipiiri käytti härskisti hyväkseen. Radiosta tuli "Näin naapurissa" -ohjelma, joka oli täyttä neukkulan propagandaa. Kaikkeen mahdolliseen tarvittiin neukkulan lupa. Naurettavan lapselliset taistolaiset kävivät Neuvostoliitossa ihailemassa sikäläistä järjestelmää.

Koulussa historianope menetti hermonsa, kun joku kakara puhui Itä- ja Länsi-Saksasta. Piti kuulemma olla Saksan demokraattinen tasavalta ja Saksan liittotasavalta. Äidinkielen tunnilla ei saanut sanoa, että viro on suomen sukulaiskieli.

Suomi oli suomettunut, todellakin.

70-luku ja vielä 80-luku neukkulan romahtamiseen asti oli inhottavaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

YYA Suomi on persulaisten unelma, sitä vanhaa hyvää aikaa mihin haaveilevat palauttavan Suomen kun saavat vallan.

Väärin meni.

YYA ihannointia haluaa harjoittaa nykyaikana Vasemmistoliitto ja kohteena on edelleen Venäjä.

Kaikki NATON suuntainen ei käy

Olen varmaan ainut, jolle YYA-aika ei ollut ankeata. Tosin maaseudulla meidän perheessämme ei juuri seurattu politikkaa eikä Kekkosen, Koiviston kausi vaikuttanut meillä suuntaan tai toiseen. 

  Kävimme Neuvostoliitossa pienillä lomilla, koska yksinhuoltaja-vanhemmallakin oli varaa niihin. Lomilla oli mukavaa ja meidät lapset huomioitiin mukavasti.

   Tv:stä tuli kulttuurivaihtona todella hyviä lasten- ja nuortenelokuvia. Kirkonkylän Turo-tehtaalla riitti töitä itä-viennin ansiosta.

  En penskana kokenut mitenkään, että Neukkulaan päin syrjällään oleminen olisi haitannut elämääni. 

  Enemmän minua haittasi 70-lopussa ja 80-alussa joka paikasta tunkeva jenkkihuuma, diinarit, Grazy Cavanint ja kuluttamisen kulttuuri.

Ei kyllä mitään kirjan sivuja liimailtu, ja opettajat valistivat pitkästi siitä, miten kurjaa neukkulassa oli. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että "vaurasta" 80-lukua haikailevat haluaisivat äkkiä takaisin, jos sinne oikeasti joutuisivat.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tuolloin riitti töitä jokaiselle työhaluiselle. Suomi oli turvallinen paikka elää, kun ei vielä leikitty koko maailman sosiaalitoimistoa. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri täällä oli paljon vapaampi ja monella tavalla terveempi.

Suosittelen katsomaan esim. Kahdeksan surmanluotia.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainut, jolle YYA-aika ei ollut ankeata. Tosin maaseudulla meidän perheessämme ei juuri seurattu politikkaa eikä Kekkosen, Koiviston kausi vaikuttanut meillä suuntaan tai toiseen. 

  Kävimme Neuvostoliitossa pienillä lomilla, koska yksinhuoltaja-vanhemmallakin oli varaa niihin. Lomilla oli mukavaa ja meidät lapset huomioitiin mukavasti.

   Tv:stä tuli kulttuurivaihtona todella hyviä lasten- ja nuortenelokuvia. Kirkonkylän Turo-tehtaalla riitti töitä itä-viennin ansiosta.

  En penskana kokenut mitenkään, että Neukkulaan päin syrjällään oleminen olisi haitannut elämääni. 

  Enemmän minua haittasi 70-lopussa ja 80-alussa joka paikasta tunkeva jenkkihuuma, diinarit, Grazy Cavanint ja kuluttamisen kulttuuri.

Samis. Muistan vieläkin, kuinka pentuna huvitti joidenkin vauhkoaminen N-liitosta, nämä olivat lähes poikkeuksetta sellaisista hyvin oikeistolaisista perheistä tulevia penskoja. Kaikki n-liittolainen oli suoraan paholaisesta ja kommunismi ja sosialismi suoraan saatanasta. Ja samaan hengenvetoon yleensä kirottiin veroja ja suomalaista lainsäädäntöä ja suomalaista kommarimeininkiä - ja rikastuttiin idänkaupalla ja hyödyttiin 'suomalaisten kommarien' rankentamasta tuohon maailman aikaan erinomaisesta infrastruktuurista ja viranomaistoiminnasta. ( 'Vapaassa' jenkkiläisessä yritysmaailmassa näille pienyrittäjille olisi tullut paskat housuun ja itku silmään). Nämä lapset olivat itse yhdenlaisen propagandan läpitunkemia ja he vielä aikuisenakaan eivät sitä tajua, vaan ajattelevat, että ne 'muut' olivat propagandan uhreja, he Totuuden lapsia, ja edelleen he kritiikittömästi jauhavat lapsena päähän taottuja iskulauseitaan (tämä on mielenkiintoinen näkökanta nykypäivänä, kun mietitään al-hol lapsia ja propagandaa).

Minullakaan ei ollut yhtään ankeaa, 70- lukua ja 80-luku olivat ihanaa lapsuus- ja nuoruusaikaa, mutta en minä sinne sen kummemmin kaipaa kuin 90- tai mille muulleekaan luvulle. 70-luvussa oli hienoa näin jälkikäteen ajatellen se monipuolisuus, joka toisille näyttää olleen kauhistus - mutta mediassa, vaikka olikin länsipainotteinen, löytyi myös vaihtoehtoja, oli 'sitä kauhiaa' näin naapurissa-touhua, mutta myös tuota länsinaapurin kulttuuria tuli seurattua kanssa, samoin eteläisempää Eurooppaa, ja tämä on jopa huvittavaa, kun ajattelee, että tv-kanavia oli vain kaksi, radiokanaviakaan ei tainnut olla sen enempää. Se englannin kielen ylivalta tuli vasta oikeastaan 80- ja 90-luvulla. Ne vuosikymmenet olivat sitä kulttuurin köyhtymisen aikaa. Nythän on sillä tavalla mielenkiintoisempaa, että tulee paljon musiikkia ja tv-sarjoja mm. Pohjoismaista, Aasiasta ja netti avaa mahdollisuuden kuunnella ja katsella lähes mitä vain eli ollaan palattu hieman monipuolisempaan kulttuuritarjontaan. 

Muistan muuten 80-luvulla, kun eräs 'maalimaaaa kierrellyt' (lue interrail matka Ranskaan ja Saksaan, ja luokkaretki USA:n) kundi itki, että Suomessa on niiiin ankeaa ja tylsää ja kamalaa, ei oo edes tissibaareja niin kuin suuressa maalimassa. No tissibaarit tuli sitten äkkiä, nimittäin lama-aikana 90-luvun alussa, suuren romahduksen jälkeen. Saatiin raikas tuulahdus vapaasta maalimasta, kun akat kantoi tissit heiluen kaljaa röhöttäville ukoille. 

Olin lapsi 80-luvulla ja asuimme Helsingin ympäryskunnassa ja muutimme Helsinkiin 1986. Ilahduin suuresti, kun uudessa asunnossa meillä näkyivätkin kaapelikanavat ja mm. Sky Channel. Suosikkiohjelmiani olivat Sky Channelin lastenohjelmat, kuten DJ Kat Show ja Inspector Gadget. MTV suolsi niihin aikoihin vielä pääosin musiikkivideoita.

Joskus ala-asteella tosin törmäsin joukko-oppiin, johon viitattiin huvittuneesti, että se oli menneiden aikojen kokeilu. Myöskään karkkia ei saanut "sosialistisessa hengessä" syödä koulussa, ellei tarjonnut kaikille muillekin (tosin niin taitaa olla nykyisinkin).

Aivan pienenä muistan, että oli vain ne kaksi kanavaa ja Pikku Kakkonen ja Pätkis olivat ne ainoat lastenohjelmat. 80-luvulla yleisesti kyllä tiedettiin Neuvostoliiton kurjuudesta ja köyhyydestäkin. Yksi kaverini ihannoi Neuvostoliittoa ja hänelle hieman vitsailtiin siitä.

Enpä huomannut juuri YYA:n vaikutusta missään. Ajat oli köyhemmät mutta tuskin se vain ja ainoadtaan siitä johtui.

Turvallisempaa kuitenkin oli kun ei ollut näitä vaarallisia ulkomaan eläviä huolena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainut, jolle YYA-aika ei ollut ankeata. Tosin maaseudulla meidän perheessämme ei juuri seurattu politikkaa eikä Kekkosen, Koiviston kausi vaikuttanut meillä suuntaan tai toiseen. 

  Kävimme Neuvostoliitossa pienillä lomilla, koska yksinhuoltaja-vanhemmallakin oli varaa niihin. Lomilla oli mukavaa ja meidät lapset huomioitiin mukavasti.

   Tv:stä tuli kulttuurivaihtona todella hyviä lasten- ja nuortenelokuvia. Kirkonkylän Turo-tehtaalla riitti töitä itä-viennin ansiosta.

  En penskana kokenut mitenkään, että Neukkulaan päin syrjällään oleminen olisi haitannut elämääni. 

  Enemmän minua haittasi 70-lopussa ja 80-alussa joka paikasta tunkeva jenkkihuuma, diinarit, Grazy Cavanint ja kuluttamisen kulttuuri.

Samis. Muistan vieläkin, kuinka pentuna huvitti joidenkin vauhkoaminen N-liitosta, nämä olivat lähes poikkeuksetta sellaisista hyvin oikeistolaisista perheistä tulevia penskoja. Kaikki n-liittolainen oli suoraan paholaisesta ja kommunismi ja sosialismi suoraan saatanasta. Ja samaan hengenvetoon yleensä kirottiin veroja ja suomalaista lainsäädäntöä ja suomalaista kommarimeininkiä - ja rikastuttiin idänkaupalla ja hyödyttiin 'suomalaisten kommarien' rankentamasta tuohon maailman aikaan erinomaisesta infrastruktuurista ja viranomaistoiminnasta. ( 'Vapaassa' jenkkiläisessä yritysmaailmassa näille pienyrittäjille olisi tullut paskat housuun ja itku silmään). Nämä lapset olivat itse yhdenlaisen propagandan läpitunkemia ja he vielä aikuisenakaan eivät sitä tajua, vaan ajattelevat, että ne 'muut' olivat propagandan uhreja, he Totuuden lapsia, ja edelleen he kritiikittömästi jauhavat lapsena päähän taottuja iskulauseitaan (tämä on mielenkiintoinen näkökanta nykypäivänä, kun mietitään al-hol lapsia ja propagandaa).

Minullakaan ei ollut yhtään ankeaa, 70- lukua ja 80-luku olivat ihanaa lapsuus- ja nuoruusaikaa, mutta en minä sinne sen kummemmin kaipaa kuin 90- tai mille muulleekaan luvulle. 70-luvussa oli hienoa näin jälkikäteen ajatellen se monipuolisuus, joka toisille näyttää olleen kauhistus - mutta mediassa, vaikka olikin länsipainotteinen, löytyi myös vaihtoehtoja, oli 'sitä kauhiaa' näin naapurissa-touhua, mutta myös tuota länsinaapurin kulttuuria tuli seurattua kanssa, samoin eteläisempää Eurooppaa, ja tämä on jopa huvittavaa, kun ajattelee, että tv-kanavia oli vain kaksi, radiokanaviakaan ei tainnut olla sen enempää. Se englannin kielen ylivalta tuli vasta oikeastaan 80- ja 90-luvulla. Ne vuosikymmenet olivat sitä kulttuurin köyhtymisen aikaa. Nythän on sillä tavalla mielenkiintoisempaa, että tulee paljon musiikkia ja tv-sarjoja mm. Pohjoismaista, Aasiasta ja netti avaa mahdollisuuden kuunnella ja katsella lähes mitä vain eli ollaan palattu hieman monipuolisempaan kulttuuritarjontaan. 

Muistan muuten 80-luvulla, kun eräs 'maalimaaaa kierrellyt' (lue interrail matka Ranskaan ja Saksaan, ja luokkaretki USA:n) kundi itki, että Suomessa on niiiin ankeaa ja tylsää ja kamalaa, ei oo edes tissibaareja niin kuin suuressa maalimassa. No tissibaarit tuli sitten äkkiä, nimittäin lama-aikana 90-luvun alussa, suuren romahduksen jälkeen. Saatiin raikas tuulahdus vapaasta maalimasta, kun akat kantoi tissit heiluen kaljaa röhöttäville ukoille. 

Mikä monipuolisuus ja vaihtoehdot? Kasarilla ja sitä ennen ihmisillä oli vain Yle ja sen kaksi kanavaa, joissa oli aika tarkkaan ennakkosensuroitu se materiaali ja ne arvot, joita niiden halutiin ilmaisevan. Helsingissä oli kaapeli-tv ja sen myötä ns. taivaskanavat (amerikkalaisia ja brittiläisiä kanavia pääosin).

Suurin osa ihmisistä oli arvoiltaan ja ajattelultaan aika maltillisia varsinkin lasten parissa; Neuvostoliittoa pidettiin epäonnistuneena ja hieman pelottavana järjestelmänä, mutta eipä moni mitään muutakaan (ns. kovia arvoja) propagandaa suoltanut. Pehmeitä arvoja kannatettiin (luonto, eläimet, vanhusten ja köyhien ihmisten hyvinvointi jne.), mutta ihmiset olivat kuitenkin aika kulutuskeskeisiä ja fanittivat amerikkalaisia ja brittiläisiä muusikoita ja vaatemerkkejä kotimaisten (ja osin ruotsalaisten) suosikkien lisäksi.

T. 80-luvun lapsi Helsingistä

Ala-asteen maantiedon kirjoissa oli pitkä ja suomettunut luku Neuvostoliitosta, mutta onneksi järjestelmä romahti juuri sopivasti ja skippasimme koko luvun vanhentuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla Mtv:llä oli Pätkis-ohjelma (tuli kerran viikossa), jossa näytettiin amerikkalaisia animaatioelokuvia (mm. Mikki Hiirtä). Muistan että Tom & Jerry -animaatioitakin näytettiin paljon. Tykkäsin lapsena myös niistä Albert Barillen Olipa kerran-sarjoista.

Yksi asia, mikä kyllä jäi puuttumaan omasta lapsuudestani, oli se että Disneyn klassisimpia pitkiä animaatioelokuvia (Dumbo, Bambi jne.) ei ollut mahdollista nähdä. Televisiossa niitä ei tietenkään esitetty, mutta ei niitä myöskään ollut videona saatavilla, eikä elokuvateatterissa niitä näytetty, ainakaan siellä, missä asuin. En ole niitä tähän päiväänkään mennessä nähnyt, koska vanhempana ne eivät enää kiinnostaneet.

kyllä niitä Disneyn pitkiä näytettiin elokvateattereissa. itse kävin katsomassa ainakin Bamdin,  Lumikin ja 7 kääpiötä sekä Kaunottaren ja Kulkurin.

80-luvulla (jolloin näitä asioita seurasin) näitä vanhempia elokuvia oli aika niukasti levityksessä, vaikka varmaan Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa niitä oli kuitenkin joskus nähtävillä. Uusia animaatioitahan Disney teki siihen aikaan harvoin, ei edes joka vuosi (nykyään tulee monta vuodessa).