Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun tahtomattasi joku muu sisusti ja täytti talosi
15.12.2019 |
Ongelmani voi kuulostaa hieman erikoiselta. Äitini ja minä eroamme luonteeltamme kuin yö ja päivä. Minä olen hyvin esteettinen ja rakastan kaikkea kaunista ja puhtautta. Äitini taas rakastaa ostamista ja sen tuomaa hyvää mieltä. Äitini ostaa yleensä kaiken marketeista. Ale-päivinä hän hamstraa kaikkea mahdollista varastot täyteen.
Minun perheessäni kaikkea on vähän ja kohtuudella. Äitini on alkanut keräämään minulle astiastoa (50kpl kaikkea!!!!!), vuodevaatteita, koriste-esineitä jne ollessani 10v. Hän on vain ostanut. Minä taas en halua roskiinkaan hyvää tavaraa laittaa, enkä myydä poiskaan ehjää tavaraa ostaakseni heti uudet tilalle. Katsottiin mieheni kanssa kotimme läpi, ja äitini on ostanut meidän irtaimistosta ainakin 80%. Yritän odottaa että saataisimme käytettyä hänen ostamansa (ei itse miellyttävät) asiat loppuun, jotta voisin hyvällä omatunnolla ostaa uutta tilalle. Äitini ei kuitenkaan kestä meidän "niukkuutta" vaan ostaa lisää koko ajan.
Ja KYLLÄ olen asiasta sanonut miljoona kertaa. Olen myös vienyt osan tavaroista spr ja yrittänyt antaa kaikille jotka tarvitsee. Myytyä näitä ei saa, koska ovat niin rumia. Äiti lupaa aina että joo nyt lopettaa ostamasta. Mutta sitten tulee taas joulu, pääsiäinen, syntymäpäivät (lasten ja meidän vanhempien), juhannus yms. Aina on syy tuoda yksi kattila tai pyyhe. Kun sanoin että heitän kaikki roskiin mitä tuo, alkoi itkeä lohduttomasti että hän haluaa vain hyvää. Ja siis ei minulla ole sydäntä ehjää tavaraa roskiin heittää. Sitten ne menevät kaappiin. Vanhin lapseni on 7v ja en ole hänelle ostanut mitään muuta kuin yhden laskettelupuvun. Äitini ostaa niin paljon vaatetta että en yksinkertaisesti halua tuhlata yhtään enempää luontoa lapseni vaatteisiin. Olen ollut todella surullinen siitä etten saa esimerkiksi itse päättää lapseni vaatetuksesta ja olen tätä jopa itkenyt äidilleni. Hän alkoi siitäkin itkeä että kyllähän lapsella pitää olla vaatteita eikä se pärjää muutamalla kirjastolla vaan aina pitää olla vara-varavaatetta jemmassa. Äiti siis heittää syyllisyyden aina minulle takaisin.
Olen 30v ja haluan päättää itse kodistamme. Miten saisin äitini ymmärtämään tämän pilaamatta välejä lopullisesti. Myös omatunto piinaa ehjän (ja ruman) tavaran pois antamisesta. Onko se kuitenkin sen arvoista?
Kommentit (20)
Minä ymmärrän sinua. Itsekin olisin halunnut ostaa kotiimme esim. pyyheliinat ja lakanat itse, mutta kaapit ovat täyttyneet anopin ostamista. Keittiön kaapit ruokakauppojen merkeillä hankituista kipoista ja kupeista. Minä olin ikävä ja näytin täydet kaapit, ettei tänne enää mahdu enempää. Haluan kotini olevan oman kodin näköinen. Minusta siihen on sinullakin oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on äiti ja kaksi lapsetonta siskoa jotka tunkee sitä tavaraa.
Ihan toivotonta!
Minun mielestä on epäkohteliasta ostaa toisella jotain tavaraa! (Siis ellet ole 100% varma että tavara on toivottu.)
Tavara on toiselle todennäköisesti pitkäaikainen riesa, koska siitä ei kehtaa ihan heti luopua ja niimpä se jää johonkin kaapin perällä viemään tilaa. Pahimmassa tapauksessa sen joutuu laittamaan esille (jos lahjan antaja käy tiheään kylässä) ja se tuottaa pahaa mieltä joka päivä.
Me saatiin kallis keramiikkaesine tuparilahjaksi ja ai että se on ruma. Antaja oli anoppi ja hän tarkastaa silmillään AINA käydessään että tämä kallis kauhistus on paikoillaan lipastossa. Mies ei aina ymmärrä kun tätä asiaa suren. Minulle se tuottaa paljon surua koska vihaan sitä.
Ei siinä auta muu kun viedä takaovesta eteenpäin sitä mukaa kun etuovesta tuovat lisää. Ellei siis tiukasti sanominen riitä. Toki jos ap on vasta 30v, niin siinä saattaa mennä vielä 30v ennenkuin sat äidin höperönä edunvalvontaan. Tietty kun lapsesi aikuistuvat, osa tavaravirrasta siirtyy veidän asuntoihinsa.
Joka laitat tavarat kylmästi eteenpäin kierrätykseen ja teet kodistasi omannäköisen tai sitten laitan kovan kovaa vasten ja jatkossa et ota vastaan yhtään lahjaa kotiinne, vaan annat kaiken samantien takaisin äidillesi. Hän saa itse päättää, mitä niillä tekee. Antakoon jollekin muulle. Eiköhän ajan myötä mene perille, ettei teille tosiaan kannata ostaa turhia lahjoja.
Minäkin haluan sisustaa itse oman kotini. Jopa häälahjoista annoin rumimmat kierrätykseen sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on oikeus elää niin kuin haluaa. Viet aina tavarat seuraavalla kerralla äitisi kotiin ja sanot, että teillä oli jo tarpeeksi pyyhkeitä tai lasten housuja. Jos ei ota, niin viet mitään sanomatta kierrätyskeskukseen tai SPR:lle. Älä pode huonoa omaatuntoa. Sinulla on oma elämäsi, ja jokaisella on oikeus olla itsekäs oman elämänsä rakentamisen suhteen. Nyt muutat vain asenteen jämäkäksi!
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä on epäkohteliasta ostaa toisella jotain tavaraa! (Siis ellet ole 100% varma että tavara on toivottu.)
Tavara on toiselle todennäköisesti pitkäaikainen riesa, koska siitä ei kehtaa ihan heti luopua ja niimpä se jää johonkin kaapin perällä viemään tilaa. Pahimmassa tapauksessa sen joutuu laittamaan esille (jos lahjan antaja käy tiheään kylässä) ja se tuottaa pahaa mieltä joka päivä.
Me saatiin kallis keramiikkaesine tuparilahjaksi ja ai että se on ruma. Antaja oli anoppi ja hän tarkastaa silmillään AINA käydessään että tämä kallis kauhistus on paikoillaan lipastossa. Mies ei aina ymmärrä kun tätä asiaa suren. Minulle se tuottaa paljon surua koska vihaan sitä.
Kannattaa seuraavan siivouksen yhteydessä rikkoa se rumilus 'vahingossa'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän outona perusteluna sitä, että kukaan muu ei huoli kun ovat rumia. Oletko siis yrittänyt myydä/antaa tavaraa eteenpäin? Sun täytyy vaan todeta äidillesi, että liika ja epäsopiva tavara rasittaa ja ahdistaa teidän perhettä. Jos äitisi haluaa huomioida teitä, hän voi antaa aineettomia lahjoja ja yhdessäoloa teille. Korosta, että se on paras mahdollinen lahja häneltä. Ja jos tavaravirta vain jatkaa tuloaan, niin sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen.
Mulla on ihan smanlainen äiti :D tulee meille verhojen ja mattojen kanssa ja alkaa sisustaa asuntoamme. Mieskin meillä ihan ihmeissään, kun hänen äitinsä ei toimi noin (ostaa meille suklaata). Olen joutunut äitini kanssa ihan huutamaan että EI tuo mitään meille. Aina tuo. Olen ollut jo niin naurettava että vien tavaraa jo ulos, en jaksa. Nyt ollaan päästy siihen, että koska kerron mitä tarvitaan, haluaa ostaa sen. Joskus vielä ehdottelee oman näkemyksensä tähän minun pyyntöön, koska hän "tietää" paremmin. Mulla palaa käämi viimeistään tässä vaiheessa. Ei muuta ku tsemppiä. Ei tuo koskaan lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä itket kun äiti kantaa tavaraa _sinun_kotiisi. Äitisi itkee kun yrität estellä.
Sanon suoraan minulta (65v) ei riitä ymmärrystä näille toisten kodin täyttäjille ja tunkeilijoille. En myöskään näe järkeä myy, lahjoita jne. Tavaran tulon on loputtava ! Jos äitisi lohduttautuu shoppailemalla niin ihan itselleen.
Jos haluaa teille jotain antaa niin antakoon vuoden shoppailut isompana=kalliimpana kerta lahjana , sinun kanssasi sopien tietenkin.
En näe muuta kuin tiukka täyskielto vieköön kamat mukanaan kunnes oppii. Jämäkkä mutta ystävällinen ilmoitus ensin. Ja ihan konkreettisesti katsot , että ne tavarat lähtee mukaan , jos ei niin viet.
On aivan käsittämätöntä miten paljon ,mikäli palstaa on uskominen,, pahaa mieltä nämä tavaran ym.tunkijamummot aiheuttavat. Molemmin puolin.
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää mitä sana ei tarkoitaa ja myös sanoa se.
Äitisi loukkaantuu , varmasti, mutta oletko sinä velvollinen kärsimään hänen addiktiostaan.
Minulla on vähän samankaltainen ongelma. Oma äitini on alkanut ostaa tavaroita minulle jo 10 vuotiaana niin etten ole joutunut/saanut ostaa mitään. En osaa sanoa esimerkiksi yhtään astiaa jota olisin päässyt ostamaan itse. En myöskään ole käyttänyt kuin ehkä yhtä kymmenesosaa kaikista astioistamme. Onneksi äiti ostaa tavarat sen mukaan minkä tietää vastaavan makuani, mutta liika on liikaa. Isot huonekalut olen sentään ostanut itse, mutta kaikki pienempi, kahvinkeittimestä lähtien on äidin ostamaa. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja voisin ostaa kaiken itse. Lapsen vaatteitakaan en ole päässyt valitsemaan itse. Olen asiasta sanonut kerta toisensa jälkeen. Nyt olen ilmoittanut että meille saa antaa jouluna max 1 paketin per naama ja kaiken muun heitän roskikseen. Äidin lisäksi anoppi tunkee turhaa tavaraa. Hän tuo lisäksi esimerkiksi poikansa vanhoja tavaroita jotka ovat todella rumia ja huonokuntoisia ja lisäksi meille turhia. Tämän lisäksi hän loukkaantuu kun heitän rikkinäiset tavarat roskikseen sen jälkeen kun hän on kieltäytynut ottamasta niitä takaisin. En ymmärrä miksi väkisin halutaan antaa lahjoja joita ei haluta. Välillä anoppi on tuonut salaa meille tavaroita joita mielestään tavitsemme. Mikä on tämä mystinen tavaran tunkemisen tarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat ihmiset ohittavat tuon vaiheen murrosiässä. Silloin sitä opitaan sanomaan vastaan vanhemmilleen ja pitämään oma päänsä - aikuistutaan.
Sinunkin kannattaisi toimia niin kuin normaali 15-vuotias. Sanot aivan suoraan, että nyt sinä olet jo iso tyttö ja sisustat ihan itse oman kotisi. Jos et ole äitisi lapsi tai sisaruksesi ovat poikia, sääli miniöitä.
Näin äitinä yritän päätellä, mihin tuo tavarantyrkyttäminen perustuu. Itsekin olen varannut lapsilleni yhtä ja toista, jota ovat saaneet ottaa kotoa mukaansa. En sentään ole sortunut tyrkyttämiseen.
Kun itse on joutunut lähteä kotoa tyhjin käsin ja olisi itse aikanaan toivonut jotain "myötäjäisiä", sitä luulee omien lasten ajattelevan samalla tavalla. Oman taloudellisen aseman parantuessa yrittää huolehtia jälkeläisten tilanteesta. Itse kun on tottunut tulemaan vähällä toimeen, mitäpä minä itse tarvitsisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua, minun äiti on samanlainen! Tuhat kertaa sanonut asiasta ja aina tulee itkut, että voi kun hän vain niin teitä rakastaa ja haluaa hyvää. Olen sanonut napakasti, ystävällisesti, ymmärtäväisesti ja kerran jopa ilkeästi suutuksissani. Mikään ei auta. Joskus tavaroita ei tule hetkeen, mutta sitten se taas alkaa. Olen kyllä myynyt ja antanut tavaraa eteenpäin, mutta äitini loukkaantuu ja itkee myös tästä! Hän nimittäin kyselee välillä esimerkiksi, että voisiko lainata sitä isoa kattilaa, jonka silloin osti meille. Sitten jos sanon, että muuten kyllä, mutta se oli meille täysin tarpeeton ja möin sen niin alkaa aivan uskomaton syyllistäminen ja voivottelu. Todella väsyttävää tämä.. Mutta en enää tiedä mitä tehdä!
En ymmärrä miksi "omatunto" ei salli tavaran viemistä pois. Mikä omatunto se on? Joko luovut siirä tai et halua luopua, päätä itse. Meillä on tässä lähellä sellainen avustusjärjestön kauppa, joka ottaa hyväkuntoista tavaraa vastaan ja lahjoittavat tai myyvät ne edullisesti vähävaraisille. Siellä on puoli huushollia meiltäkin mutta en minä sitä kellekään kerro. Ja tulee vielä hyvä mieli ja helpottunut olo.
Heität jokaisen äitisi antaman tavaran roskiin tai annat pois jos joku suostuu ottamaan, etkä ota enää ikinä vastaan YHTÄÄN tavaraa. Et jouluna, et synttäreinä, et lasten synttäreinä, et koskaan. Mitään.
Mikään muu ei noihin auta.
Sanot ystävällisesti äidillesi, että et tuo enää yhtään tavaraa, tulet itse niin se on paras. Ja, että tässä ei nyt mikään itku auta. Toista niin monta kertaa, että äitisi uskoo. Kyllä hän jossain vaiheessa oppii. Hän koettaa hallita sinua itkulla, ja mahdollisesti paikkaa jotain vanhaa asiaa tuomalla tavaraa.
Täällä samankaltaista, mutta ystävä roudaa kaikkea lasten kamaa. Leluja, vaatteita ha muita tarvikkeita Vielä saate tekstillä että mä tartten nämä sitten ehkä takasin. Nyt meni mulla hermot keräsin asiat pussiin ja laitoin pois.. Ystäväni on hamsteri jonka kaapit/lattiat pursuaa.
Onkohan äidilläsi ollut niukasti leluja? Nyt käyttää teidän kotia nukkekotina ja pukee perhettänne kuin nukkeja. Ei ihan tervettä. Ehkä teidän pitää vastavuoroisesti pakottamalla pukea hänet kuin paperinuken haluamiinne vaatteisiin ja käydä sisustamassa hänen kotinsa haluamallanne tavalla, jos se saisi miettimään vähän.
Alue: Aihe vapaa
muutamalla kirjastolla : kerrastolla